perjantai 29. toukokuuta 2009

Shizuokan vuorilla


Viime viikonloppuna yliopisto järjesti Joshibin vaihto-opiskelijoille retken Shizuokaan, Kanagawan naapuriprefektuuriin, muutaman tunnin bussimatkan päähän. Shizuoka on täynnä upeita vuoristomaisemia, laaksoja ja vehmaita rinteitä teeviljelmineen, joita rajaa idässä meri.

Haruka ja Harukan ystävä Naoko bussissa

Suurin osa päivän mittaisesta retkestä meni oikeastaan istuessa bussissa, joka oli itselleni osittain vähän negatiivinen yllätys, sillä en erityisemmin pidä autossa istumisesta, etenkään kiemuraisilla teillä helposti alkavan matkapahoinvointini takia. Bussireitillä oli kuitenkin upeita maisemia, joissa riitti katsomista. Harmillista, että bussin ikkunasta on vaikeaa saada hyviä kuvia etenkin sateisella täällä kun ikkunat ovat täynnä pisaroita.

Sää ei suosinut meitä, ja valitettavasti pilvien peittäessä koko taivaan ja horisontin, jäi Fuji näkemättä. Shizuokan kaupungista on vain lyhyt matka Fujille, joten se näkyy selkeällä säällä upeasti. Toivotaan, että parin viikon sisällä toteutuvan Hakonen reissun aikana tulee bongattua myös lumihuippuinen Fujisan.


Paitsi että katselimme maisemia bussin ikkunasta, pysähdyimme toki myös välillä. Jos matkan aikana tehtyjä vessa- ja juomataukoja huoltoasemilla ei lasketa, ensimmäisen kerran pysähdyimme syömään puolen päivän aikaan upealle näköalapaikalle jonnekin Shizuokan kaupungin lähistölle. Syöminen muiden laskuun on tietenkin aina nautinnollinen kokemus - etenkin opiskelijalle, joka yrittää pitää ruokalaskunsa kurissa. ;) Buffetpöytä, joka meille oli varattu, oli täynnä monenlaisia japanilaisia ruokalajeja. Puolienkaan syömieni ruokien nimiä, tai ainesosia en tiedä, mutta hyvää oli. Joukossa oli ainakin friteerattua kanaa, sushiriisiä ja raakaa tonnikalaa vihanneksilla höystettynä, jotain muuta maustettua riisiä jollakin meren elävällä, säilöttyjä kurkkuja, joita luulin niitä lautaselle kauhoessani normaaleiksi kurkuiksi, salaattia, mochia, eli riisijauhoista tehtyjä makeita ja kumisen oloisia, herkullisia palleroita, jotain friteerattua kalaa, sekä sobaa ja misokeittoa. Ruokajuomana nautittiin tietenkin vihreää teetä. Lisäksi olin ottanut lautaselleni mielenkiinnosta pieniä valkoisia nuudelin nököisiä kalan osia. Tosin istuuduttuani ruokailemaan huomasin, että ne olivat kokonaisia, minikokoisia, vitivalkoisia kaloja joilla oli aivan julmetun pelottavat mustat pallomaiset silmät päässään. Jäivät sitten lautaselle. En kertakaikkiaan pystynyt koskemaan niihin syömäpuikoillani nähtyäni niiden silmät... X)


Toinen määränpäämme oli perinteisiä japanilaisia käsitöitä esittelevä keskus, Sumpu Takumi Shuku, jossa saimme valmistaa puolivalmiista materiaaleista itse noita perinteisiä taidekäsitöitä. Itse kasasin kokoon ilmeisesti pienille ikebana-asetelmille tarkoitetun koriste-esineen. Saimme luonnollisesti ottaa mukaamme paitsi tekemämme koriste-esineet, myös kukille tarkoitetun kupin, johon ne voi asetella ja pistää sitten tuon häkkyrän keskelle. Toistaiseksi en ole vielä ottanut tätä komeaa taideteostani käyttöön. ;)


Taidekäsityökeskus oli todella hieno paikka. Siellä kasvoi bambuja upeissa asetelmissa, rakennukset olivat komeita ja myynnissä oli paitsi monenlaisia käsitöitä, myös esimerkiksi bonsaipuita.


Käsityökeskuksesta jatkoimme Clematis-no-oka:n taidemuseolle ja puutarhalle. Taidemuseo oli osittain ulkoilmamuseo, jonka upeaan puutarhaan oli sijoiettu sen hetkisen näyttelyn veistoksia. Museon päänäyttelyssä oli esillä italialaisen Vangi:n taideteoksia, pääosin veistoksia. Sen verran ymmärsin oppaan japanista, että tällä miehellä oli jotain yhteyksiä Joshibiin. En ole ihan varma oliko hän siellä jossain vaiheessa opettajana, vai luennoitsijana vai mistä oli ihan tarkalleen ottaen kysymys. Museon puutarhasta oli ihan tavattoman hienot näkymät, vaikka pilvet niitäkin maisemia varmasti hieman latistivat.

Kaikenkaikkiaan retki oli mainio, vaikka siinä olikin selvästi havaittavissa japanilaisille tyypillisiä bussimatkailun elementtejä - pysähdykset, eli varsinaiset matkan kohokohdat olivat lyhyitä ja nopeatempoisia, kaikelle oli minuuttiaikataulu ja suurin osa päivästä kului autossa istuessa. Vähän samanlaisa meininkiä taitaa olla japanilaisten pakettimatkoilla Suomessa - Helsingin kaikki tärkeimmät nähtävyydet on ehdittävä käymään läpi yhdessä päivässä, sillä saman päivän iltana matkataan jo Turkuun ja sitä seuraavana päivänä Rovaniemelle... Mutta toisaalta, kalliit lentoliput Suomeen ja lyhyt loma eivät anna tokikaan paljon vaihtoehtoja. Itse olisin voinut viettää monta tuntia ihan vain käyskennellen vuoristomaisemissa. Yhden päivän aikana ehtii loppujen lopuksi ihan kunnolla näkemään aika vähän. Ja kiireessä taas ei oikein ehdi saada kunnollisia kokemuksia. Taas yksi syy olla iloinen siitä, että lähdin tänne vuodeksi, enkä vain muutamaksi kuukaudeksi. Ei ole (vielä) kiire yhtään minnekään. :)

7 kommenttia:

Eve Birgitta kirjoitti...

Moikka! Kiva lueskella sun blogia :) Ollaan kuukauden Tokiossa, niin mietin että tiedätkö mitään hyviä kursseja mihin vois osallistua? mieluummin tietenkin halvempia.. Ootko itse ollut missään semmotteilla ton koulun lisäksi?

Riisa kirjoitti...

Heis. Kiitosta kommentista. :) Mikäli tarkoitat kielikurssia, en ole opiskellut japanin kieltä täällä Japanissa ollessani laisinkaan, eli en osaa valitettavasti neuvoa kursseja.

Tiedän, että Tokiossa on paljon kielikouluja ja kielenopiskeluryhmiä, mutta koska en ole kaivannut itse yhtään lisää japanin puheen oppitunteja tämän arjen totaalisen kielikylvy keskellä, en osaa niiden suhteen antaa neuvoja. :|

Hanna U. kirjoitti...

Ooh... Mul aina herahtaa vesi kielelle sun ruokakuvauksista. Paitsi täytyy kyl sanoo et ei nyt just tosta pikkukala -kohdasta. Oon kyl ihan koukussa sun blogiin.. Seikkailujasi on ilo seurata :D

Eve Birgitta kirjoitti...

Joo en mä kielikurssille... Ensinnäkin kuukaudessa en opi mitn (toki ollaan 1kk muualla japanis) mut toisekseen ne on TOSI kalliita (about 50 euroo tunti halvimmillaan).
Ajattelin joo noita taidekurssei tai jotain askartelu-paskartelua..Noi sadepäivät vaan tuppaa viemään intoa ulkona liikkumiselta.
Mut nyt tosin ostin tänään koneen, jolta mua ei saa sitten repimälläkään irti. Mut ei... Ihan tosissaan. Mä tarvin jotain xD

Mut kiitti kuitenkin :)

Riisa kirjoitti...

Hanna, joo, ne kalat oli kaikkea muuta kuin veden kielelle herauttavia. Kuulin tänään kaiken huipuksi, että ne on suuri paikallinen herkku yhdellä pikkusaarella, jonne ollaan menossa viikon päästä. Pitää koittaa välttää siellä siis paikallisia aterioita ja tyytyä johonkin mannermaisempaan japanilaiseen ruokaan... Yyyh.. :D

Eve Birgitta ja Kaitsu, eipä ole koulun lisäksi ollut oikein aikaa osallistua kursseille, ja toisaalta kun koko opiskelu on periaatteessa pelkkää käsillä tekemistä ja tietokoneen edessä suunnittelua, niin ennemminkin haaveilen joogatunneista, joita tiedän Tokiossa järjestettävän. Valittavasti ne, kuten nuo kielikurssitkin, ovat vaan julmetun kalliita. Joissain museoissa on tuollaisia kädentaitotyöpajoja ynnä muita tarjolla, mutta itse olen ollut niissäkin vain koulun reissujen yhteydessä, joten en tiedä miten sellaisiin mennään varsinaisesti mukaan... :| Valitettavasti mun neuvot näiden suhteen on nyt kyllä aika köykäisiä.

Iina kirjoitti...

Hauskaa lukea kuinka muut kokevat samoja asioita kun itse Japanissa. :D Kyllä niistä kaloista ensimmäisellä kerralla tuli kylmät väreet... Kun huomasi mitä oli juuri syönyt aimo annoksen.

Lopulta oli vain pakko tottua siihen, että minä tahansa päivänä eväslaatikosta saattoi pilkistää ties mitä lonkeroita. :P

Riisa kirjoitti...

Iina, tällä Japanin reissullani on tullut itse asiassa verrattain vähän vastaan kaiken maailman lonkeroita, sillä niihin törmää yleensä vain silloin, kun on liikkeellä jonkun muun kanssa, tai joku toinen tarjoaa ruoat - ja tähän mennessä näitä ruokahetkiä on ollut turhan vähän. :| Kotona kun tekee suureksi osaksi ruokaa itse, ei lonkerot yllätä. XP Toisaalta se on ihan kivaa ja toisaalta.. tylsää. :D Pääosin olen kuitenkin huomattavasti ennakkoluulottomampi ruokaa kohtaan kuin ennen, sillä voin myöntää olleeni ja edelleen olevani melko nirso. :| Etenkin kaikenlaiset kummalliset tuntumat suussa ovat se ongelmallinen kohta - ei niinkään maku. Lonkeroiden aka mustekalojen maussa esim. ei ole mitään kovin erikoista, mutta se tuntuma kun yrittää purra mustekalalta pään irti....