sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Joshibin vastausta odotellessa

No, meni sitten toinenkin viikko, eikä vieläkään mitään kuulu. Ei siis edelleenkään mitään raportoitavaa Joshibin saralta. Onneksi nyt on taas viikonloppu ohi, ja on taas monta päivää, jolloin vastaus voi tulla..

En ole ehtinyt suunnitelmistani huolimatta liiemmin lukea japania kesälomalla. Ensi perjantaina myymälätyöt vaihtuvat kuitenkin hieman leppoisampaan lastenvahtimistyöhön Belgiassa, joten vapaa-iltoinani ehkä ehdin jopa harjoitella hieman uusia kanjeja ja kielioppisääntöjä. Löysin kotona Pohjanmaalla käydessäni Japanista peräisin olevan vanhan anime-julisteeni, jonka takana on kaikki japanilaisten ala-astelaisten opiskelemat kanjit, sekä tavumerkit, romajit (l. latinalaiset aakkoset) ja jotain muuta 10-vuotiaalle japanilaiselle hyödyllisiksi katsottuja tietoja, kuten kertotaulut. Aion ripustaa julisteen tietokoneeni eteen, jotta muutama kanji tulisi katsottua läpi edes vahingossa ohimennen. Koneella istuessa on myös kätevää netistä käsin tarkistaa, jos ei satu muistamaan jonkun kanjit merkitystä. Tavoitteeseeni, 200 kanjiin ei kuitenkaan ole mahdottoman pitkä matka enää, joten katsotaan, josko jouluna olisi päästy siihen - julisteen avulla tai muuten vain. ^_~

Ja lisää odotusta..

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Kesäinen Helsinki japanilaisesta näkökulmasta

Tiistaiaamupäivällä Junko sitten saapui junalla Vantaalle. Käväisimme viemässä hänen vähäiset matkatavaransa meille kotiin ja samalla teimme yhdessä hieman lounasta - ihan vain tavanomaista tomaattijauhelihakastiketta ja spaghettia. Hyvin maistuneen lounaan jälkeen karautimme sitten bussilla puolipilviseen, hieman sateiseen Helsinkiin, jossa vuorossa oli ensin Arabian museo ja Arabian tehtaanmyymälä.

Kippojen ja kuppien jälkeen lähdimme kiertelemään keskustaa; nähtyä tuli tietenkin Tuomiokirkko, Senaatintori, Uspenskin katedraali ja tyhjyyttään ammottava sateinen kauppatori. Kiertelimme japanilaisen hartaasti muumikaupat, Marimekon myymälät ja kaikki vastaavat tunnettujen brändien liikkeet. Oikeastaan emme ostelleen mitään erityisemmin - tärkeämpää tuntui olevan lähinnä nähdä kaikki kaupat, ihastella ja oppia tuntemaan tunnettujen valmistajien tuotteita. Sää oli hieman masentava ja jalat alkoivat puutua, joten kuuden kieppeillä palasimme takaisin kotiin. Kotona leivoimme yhdessä korvapuusteja, joita mussutimme maidon kanssa loppuillan.

Piknik SuomenlinnassaKesviikkona nousimme varhain, sillä säätiedotus lupaili aurinkoa vain aamupäivälle. Suuntasimme pienten pohdiskelujen jälkeen Suomenlinnaan. Otimme mukaan piknikviltin, eli arkisemmin vanhan pyyheliinan. ^_^'' Lisäksi sulloimme reppuun mehua ja korvapuusteja. Kauppatorilta nappasimme mukaan vielä makeita espanjalaisia mansikoita ja hyppäsimme Suomenlinnan lauttaan. Lauttamatka meni mukavasti maisemia katsellessa, ja sääkin oli aivan loistava. Yleensä Suomenlinnassa on todella tuulista ja jopa koleaa, mutta meitä onnisti ja saimme aurinkoisen ja lämpimähkön aamupäivän. Kiertelimme Suomenlinnaa melko laajasti, poseerasimme tietenkin tykkien päällä ja lopuksi istahdimme ankkalammen reunalle piknikille. Kun eväät oli syöty, jostain alkoi työntyä taivaalle pilviä. Helsinkiin saapuessamme tuuli alkoi yltyä ja taivas muuttui entistä mustemmaksi. Niinpä kiersimme nopsaan tällä kertaa vilkkaan Kauppatorin kojuineen. Jossain vaiheessa sää alkoi muuttua yhä uhkaavammaksi, joten siirryimme sisätiloihin Foorumiin tankkaamaan itsemme Arnlod'sin donitseilla. Parin mutkan kautta päädyimme lopulta videovuokraamoon ja sitä kautta katselemaan komediaa kotisohvalle jäätelöpaketti seuranamme.

Sibeliuksen kanssaTorstaiksi oli luvattu pelkkää vesisadetta ja pilvistä säätä, joten pohdin, mitä ihmettä sisätilapainotteista ohjelmaa keksisimme koko päivän ajaksi. Ihmeekseni aamulla aurinko pilkisti kuitenkin pilvien raosta ja kun bussi saapui Rautatientorille, taivas oli melkein sininen. Niinpä otimme raitiovaunun Töölön suuntaan ja kävimme tarkastamassa Sibeliuksen puiston. Ratikassa joku herttainen ja avulias, mutta hieman turhan päällekäyvä helsinkiläismummo halusi esitellä lyhyen matkan aikana kaikki mahdolliset nähtävyydet Junkolle... Vaikkei Sibeliuksen monumentissä mielestäni ole kauheasti katselemista, sitä ympäröi saapuessamme varmaankin satapäinen turistijoukko, ja aina kun yksi bussi lähti vieden viitisenkymmentä ihmistä mukanaan, seuraava linja-auto kaarsi nurmikentän reunalle ja bussista ahtautui ulos vähintään yhtä suuri joukko uusia matkailijoita. Kaikki tuntuivat olevan kiireisiä - halusivat itsensä kuvatuiksi monumentillä nopeasti ja kohta he olivatkin jo poissa. No, emme mekään sen "ison uudenvuodentinan" juurella aivan hirvittävän kauaa viihtyneet, mutta tulipahan sekin nyt sitten nähtyä, ja kerrottua muutama kankea fakta Sibeliuksestakin.

Temppeliaukion kirkossa oli sinne saapuessamme pianokonsertti, joten jäimme istumaan kirkkoon hetkeksi. Paikka oli minun makuuni kuitenkin liian täynnä turhan äänekkäitä turisteja ja tyypillinen kirkon harras, hiljainen tunnelma oli tipotiessään. Eduskuntatalon portailla poseeraamisen jälkeen kävimme pelaamassa yhden krediitin verran tanssipelejä (DDR/Dance dance revoloution/In the Groove.. millä nimellä nyt kukin sattuu tämän musiikkipelin tuntemaan) Tennispalatsissa. Junkosta oli hassua, miten tavattoman vakavina ja tarkasti muut pelaajat katsoivat aina kavereidensa suoritusta. Japanissa kuulemma muut lähinnä naureskelivat virheille tai muuten olivat äänessä. Tennarin "peliluolassa" kaikki tuijottivat ruutua herkeämättä, ja jos joku sattuu ruudun ja pelaajan väliin väärällä hetkellä, voi olla varma että saa murhaavat katseet peräänsä. ^_^'' Kampissa kävimme pizzalla ja kiertelimme muutamassa liikkeessä. Sitten läksimme kävelemään Tokyokania, eli paikallista japanilaista ruokakauppaa kohti. Ostimme mm. iltaruokaa varten gyoza-taikinakuoria.

Viimeinen iltamme sujuikin sitten gyozoja paistellessa ja syödessä. Tämä ja muutama muu japanilainen resepti löytyy muuten sitten Ruokakomerosta, mikäli kiinnostaa kokeilla. Gyozat olivat maukas kokemus, ja sen verran helppo ruokalaji, että voisi kokeilla valmistaa niitä uudemmankin kerran.

Tänään saatoin sitten Junkon asemalle. Elokuussa näemme varmaankin uudestaan Himangalla. Sitä ennen hermoilen edelleen japaninvaihtoni suhteen, sillä lupauksista huolimatta taitaa jäädä haaveeksi, että tällä viikolla tulisi jotain infoa Japanista. Alan pikkuhiljaa ärsyyntyä yhä enemmän tähän järjettömään hitauteen... Mutta kuten Junko joka päivä muisti optimistisesti kannustaa - ehkä huomenna! -__- (Tosin tällä kertaa tuokaan optimismi ei ota toimiakseen, koska on viikonloppu, ja silloin ei taatusti ainakaan tapahdu mitään. :P )