maanantai 6. helmikuuta 2012

Pokémon, omakseni saa-aaa-aaaan....


Eero on yrittänyt saada minua pelaamaan vanhoja Pokémoneja ties kuinka pitkään, mutta kiireiden vuoksi olen hylännyt ajatuksen ja vedonnut siihen, että minulla on muitakin pelejä kesken.

Hymähdin, kun joulupaketistani kaivautui esiin Pokémon HeartGold Nintendo DS:lle. Hyvä yritys. Ihan kuin peli-intoni lisääntyisi vain sillä, että minulla konkreettisesti olisi peli käytettävissäni. Kuinka väärässä olinkaan...

Jotenkin Eero sai suostuteltua minut pakkaamaan DS:n ja Pokémonin mukaani Tokion reissullekin vedoten pitkiin matkustusaikoihin, vaikka vannoinkin, että lentokoneessa teen töitä ja paikan päällä minulla ei todellakaan olisi aikaa pelata!

Aluksi käytinkin junamatkat lähinnä maisemien ihasteluun tai univelan kirimiseen, mutta sen jälkeen kun käväisimme Pokémoncenterissä Shiodomen alueella, en voinut välttyä pieneltä pokémonin puraisulta.

Pokémoncenterissä soi tietenkin Pokémon Centeristä tuttu musiikki ja kattoa vartioi Charizard! Miten nostalgista, ajattelin vielä siinä vaiheessa, sillä edellinen Pokémon-pelailukokemukseni oli ihkaensimmäisen Redin ajoilta vuodelta X.

Pokécenter on myymälä, jossa ei tosin pelien tyylisesti parannella pokémoneja rankan seikkailun päätteeksi, vaan myydään mitä erilaisimpia pokémon-aiheisia tuotteita avaimenperistä ja pehmoleluista pyyhkeisiin, peleihin, lounaslaatikoihin ja toimistotarvikkeisiin. Itsekin tein hiukan ostoksia, joskaan en itselleni, vaikka paikassa olikin yhtä ja toista hauskaa ja söpöä tavaraa.


Joskus paikasta on myös saanut ladata erityisiä pokémoneja tai tavaroita peliin, mutta tällä kertaa emme havainneet missään latauspistettä. Sen sijaan paikalla oli lapsia, jotka selvästi pelasivat matseja keskenään käsikonsoleillaan. Ylipäätäänkin myymälä oli pikkulasten ja heidän vanhempiensa kansoittama – kuinkas muuten. Tosin on hyvä muistuttaa, että uuden Pokémonversion tullessa kauppoihin vaihtoni aikoihin, olivat puolet luokkani parikymppisistä naisista hankkineet pelin heti kun mahdollista ja pelailivat sitä luentojen väleillä.

Junan ikkunasta on toki terapeuttista katsella aikansa, mutta siinä vaiheessa kun ulkona on pimeää, eikä missään näy mitään, on ihan kätevää, kun voi sulautua mukavasti massaan kaivamalla laukusta pelikoneen ja alkaa metsästään monstereita. ;) Niinpä loppuloman junamatkat Tokiossa sujuivat välillä DS:n pauloissa, ja se teki oikeastaan matkustamisesta varsin kotoisaa. Esimerkiksi Odakyuu-senin junassa Sagami-Oonoon mennessäni tuntui, kuin olisin vain palaamassa tavallisena iltana kotiin Oonoon – tiesin missä jäisin pois ja minkä aseman jälkeen pitäisi alkaa kerätä kamoja kassiin, joten saatoin hyvin ottaa DS:n esille puoleksi tunniksi.

Tokion junan ohella Pokémonia on tullut lähiaikoina hakattua myös pääkaupunkiseudun bussiliikenteessä. Sanoisin, että Yamanote-sen on kyllä miellyttävämpi pelipaikka, sillä bussien töksähtelevässä menossa stylus on lentänyt kädestäni jo kertaalleen.. - __ -''

Ja niinhän siinä pääsi käymään, että vaikka vapaa-aikaa ei sinäänsä ole, olen löytänyt päivistäni kuitenkin Pokémonin mentävän aukon: työmatkat bussissa kun nimitätin kestävät sen parikymmentä minuuttia. Siinä ehtii hyvin joka aamu (jos tarkenee ottaa hanskat pois) pelata muutaman taistelun. Näin 25 vuoden ikään tultuani on tosin myönnettävä, että Pokemonin pelaaminen seutuliikenteessä Helsingissä ei ole ehkä sitä kaikkein aikuisinta ajanvietettä bussimatkalle.. ;) Etenkään, jos kaivaa esiin HeartGoldin mukana tulleen Pokéwalkerin (tamagochin tyyppinen askelmittari, johon voi siirtää pokémoninsa kasvamaan) siirtääkseen sinne pienen matkaseuralaisen... Mutta kerrottakoon silti nyt pieni salaisuus: aika usein walker sujahtaa taskuni pohjalle myös työpäivän ajaksi. Päivän mittaan tulostimen ja työkoneen väliä ravatessa kun tulee keränneeksi mukavasti askelia ja pokémonit kasvavat silmissä.. ;)

Kovin pitkälle en työmatkapelailusta huolimatta tosinole kyllä vielä päässyt, sillä Japanin matkan innoittamana olen välillä pelaillut DS:lläni bussissa Pokémonin ohella myös kanjien opettelupeliä. Merkit tuntuvat unohtuvan, jos niitä ei tahkoa kaaliin kaiken aikaa. Siispä huomenaamuna jälleen pelaamaan! ^_ ~