sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Uusivuosi Japanissa häämöttää...

Aika menee ihan käsittämätöntä vauhtia, kun on paljon tekemistä. En tiedä missä vaiheessa ehdimme suunnittelemaan kunnolla Japanin reissua, johon on enää vajaa kuukausi, mutta toisaalta onneksi paluu Tokioon on vähän niinkuin menisi lomalle vanhaan kotikaupunkiin (tai no sitähän se juuri on). Kyllä siellä tiensä löytää paikasta toiseen ilman sen suurempia suunnitelmia ja iso osa käyntikohteista on vanhoja tuttuja – niitä, joihin on pakko palata ja joita on ikävä. Ja loppujen lopuksi suurin osa ajasta taitaa kulua varmaankin izakayoissa istumiseen tai muuhun kavereiden kanssa hengailuun.

Mitä luultavammin suuntaamme Megun ja Sarin kanssa jälleen Shimokitazawan kuppiloihin ja pikkuputiikkeihin.

Kuitenkin jonkinlaisia suunnitelmiakin on tehty. Viimekertainen uusivuosi meni minulta oikeastaan vähän ohi, sillä istuin suuren osan päivästä silloin junassa matkalla Takayamasta takaisin Tokioon. Illaksi ehdimme kantapaikkaani syömään ja juhlimaan, mutta suosittu temppelivierailu jäi tekemättä.

Perinteikäs uudenvuoden koriste Japanissa on oksa, johon on kiinnitetty pieniä mochi-palloja, eli riisistä valmistettuja palleroita. Kenelle muulle kuin minulle tulee mieleen pajunkissat?

Niinpä tällä kertaa tarkoitus olisi viettää kunnon uusivuosi kaikkine riitteineen osallistuen juhlahumuun kaupungilla, käyden temppelillä ja syöden ainakin sobaa, mochia, mandariineja ja muita japanilaisen uuden vuoden perinneruokia. Sarin, Megun ja muiden läheisimpien koulukavereideni kanssa olemme suuntaamassa vuoden ensimmäiselle pyhättökäynnille heti tammikuun alussa – eli varsin perinteikästä menoa tiedossa.

Olen vähän miettinyt, että olisi hauskaa hankkia temppeliltä kotiin daruma. Daruma on buddhalaiseen traditioon kuuluva nukke, jonka aluksi tyhjiin silmiin piirretään yksi musta pupilli silloin, kun ihminen asettaa itselleen jonkin tärkeän tavoitteen saavutettavaksi. Ajatuksena on, että daruman yhden silmän nähdessään ihminen muistaa aina tavoitteensa ja keskittyy pyrkimään sitä kohti. Kun tavoite on vihdoin täytetty, piirretään darumalle toinenkin silmä. Tämän jälkeen daruma-nukke viedään yleensä temppelille poltettavaksi kiitokseksi tavoitteiden toteutumisesta. Tämä riitti tapahtuu yleensä uudenvuoden aikaan, jolloin samalla hankitaan usein uusi darumanukke seuraavan vuoden tavoitteita varten, sillä uusivuosihan on luonnollinen ajankohta tulevaisuudensuunnitelmien miettimiselle. Itse en ole vielä ihan tarkalleen päättänyt, mikä oma suurin tavoitteeni daruma-nukelleni olisi. Katsotaan sitten tammikuussa, mihin päädyn, mutta ainakin yksi uusi kirjaprojekti on muhinut mielessä jo pitkään, joten siinä olisi ehkä yllin kyllin saavutettavaa...

Tällä darumalla on jo molemmat silmät. Tavoitteet on täytetty.

Vaikka mitään minuuttiaikataulua emme ole tämänkertaiselle reissullemme tekemässä, joitain erityisiä käyntikohteita meillä on Eeron kanssa ollut mielessämme. Haluamme ehdottomasti käydä Odaibassa, joka on yksi suosikkipaikoistamme Tokiossa. Alueen arkkitehtuurin futuristisuus yhdistettynä auringon paisteessa kimaltelevaan Tokion lahteen ja kalastajien leppoisaan rantakivillä istuskeluun luovat mainion miljöön päiväkävelylle. Aiomme käydä myös Ooedo Onsen Monogatarin kuumissa lähteessä polskimassa, sillä onseniin on jokaisella Japanin reissulla pakko päästä! Pitää toivoa myös, että hotellihuoneessa on kunnon ofuro-amme, jonka lämpöön voi upottautua jokaisen päivän päätteeksi rentoutumaan.

Odaiba on merta ja futuristista arkkitehtuuria.

Toinen paikka, joka meitä kiinnostaa on Tsukijin kalamarkkina-alue, sillä kumpikaan meistä ei ole sattunut käymään siellä aiemmin. Vaihtovuoden aikana olisi ollut sata mahdollisuutta poiketa huutokauppa-alueelle sushille tai ylipäätään kiertelemään kalatoreille, mutta aian on niitä asioita, joita ei vain tule tehneeksi. No, huutokauppa-aluehan on tietenkin joulun ja uudenvuoden kiireiden aikaan suljettu turisteilta, eli tonnikalakauppaa emme pääse seuraamaan, mutta minua kiinnostaakin lähinnä alueen yleinen fiilis ja eri kalalajien hämmästely kameran kera.

Kouyou eli ruska alkaa olla Japanissa tammikuun alussa jo pääasiassa ohi, mutta Tokion seudun tämän vuoden raportit ovat antaneet kuitenkin ymmärtää, että ruska olisi alueella hieman myöhässä tavallisesta ajankohdasta – jää siis nähtäväksi, ehdimmekö näkemään vilauksen punaisena hohtavista japaninvaahteroista, jotka ovat ehdottomasti lempipuitani koko maailmassa. Pikkuruiset, suloiset tähdemuotoiset lehdet saavat minut kaivamaan kameran laukusta joka kerta kun satun tarpeeksi punaisen puun kohdalle. Ruskaa tai ei, muutamaan puistoonkin olisi tarkoitus tehdä pieni kierros. Pitää katsoa, löytyisikö vielä jotain sellaisia kiinnostavia puistoja, joissa en ole käynyt, sillä yritin kyllä vaihtovuoden aikana koluta suunnilleen kaikki Tokion erityisimmät puutarhat ja puistot läpi. Rakastan puistoja Suomessakin, puhumattakaan japanilaisista puutarhoissa, joiden suunnittelu on välillä täydellisyyttä hipovaa.

Shinjuku gyoen on monipuolinen, suuri puutarha Tokion sydämessä pilvenpiirtäjien katveessa.

Koska hotellimme sijaitsee kivasti Shibuyassa, luvassa on myös shoppailua. Olen yrittänyt kirjoittaa muistiin mitä kaikkea pitäisi ja haluaisin hankkia. Ja tietenkin on ihan pakko päästä keikalle, mieluiten katsomaan tuttua bändiä jonnekin Shimokitazawan kellareihin. Mutta niistä lisää toisella kerralla, sillä nyt täytyy yrittää edistää hieman suunnitelmia tammikuun Desucon Frostbite -tapahtumaa varten (josta tästäkin lisää sitten myöhemmin kun aika on kypsä). Tajusin nimittäin vähän aikaa sitten, että periaatteessa ohjelmasuunnitelmienihan täytyy olla valmiita jo ennen joulua, sillä joulunpyhinä en tee kyllä mitään muuta kuin syön, nukun ja ehkä vähän pelaan. Ja sen jälkeen taas olemmekin juuri Desucon-viikonloppua edeltävät kaksi viikkoa Japanissa. Eli ei kun hommiin taas. :)