sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Tasan kuukausi Japaniin!

Nyt aletaan sitten laskea päiviä Tokion lentokoneeseen astumiseen enää päivissä, ei enää kuukausissa. Tuntuu hurjalta. Ajoittain jännitys kouraisee vatsassa oikein kunnon voimalla, ja toisinaan taas en oikein tunnu edes muistavan, että olen lähdössä. Vaikeimpia hetkiä ovat ne, kun herään ajattelemaan, miten raskasta oikeasti tulee olemaan jättää Micke tänne Suomeen. Välillä se ahdistaa oikein toden teolla, mutta onneksi on myös niitä päiviä, kun kävelen Helsingin loskaisilla kaduilla, ja mietin innoissani, että kuukauden kuluttua tepsuttelen räntäsateen sijaan kirsikkapuiden alla, istun kuin kuka tahansa japanilainen höyryävän kuuman raamen-kupposen ääressä ryystämässä herkullisia nuudeleita vatsani täytteeksi tai seison Tokion metrossa pidellen kiinni katosta roikkuvasta käsilenkistä matkalla shoppailemaan Harajukuun. Pakko myöntää – on tässä aika paljon hyviä puolia. ^_^

Lentokenttäfarssi onkin sitten muuttumassa kahden rakastavaisen jäähyväiskohtaukseksi, sillä ilmeisesti äitini ei pääsekään töiden takia kentälle, siskollani on silloin tentti, ja loputkin perheen jäsenet ovat silloin jossain päin Pohjanmaata. Ellei siskoni mies Jason, tai joukko pääkaupunkiseudulla asuvia ystäviäni tule kentälle saattelemaan, luvassa on siis ainoastaan oma kyynelien vuodatusshowni. Tässä on kieltämättä hyvät ja huonot puolensa.

Äitini vannotti minua eilen raahaamaan käsimatkatavaroissa Japaniin myös pyöräilykypäräni, sillä mikäli kuljen mahdollisesti jossain vaiheessa koulumatkani pyörällä, olisi ihan hyvä olla myös kypärä. "Laitat sen vaikka päähäs, jos et saa sitä kainalossa viedä laukkujen lisänä." Kypärä olisi omastakin mielestäni ihan tarpeellinen matkatavara, mutta katsotaan nyt, kuinka pitkälle suostun menemään sen kuljettamiseksi Japaniin. ^_~

Tulevat viikot kuluvat lähinnä ystävien tapaamisessa. Muutama ala-asteaikainen kaverini tulee käymään parin viikon päästä viettämään viikonloppua ns. "tyttöjen illan merkeissä", sitä ennen pitäisi vähän ehtiä askarrella muutaman koulukaverin kanssa, ja pikkuvelikin olisi kiva nähdä ennen lähtöä. Lisäksi jäljellä olevien Metropolian kurssien kanssa on hirveästi hommaa, kun pitää tehdä ties kuinka monesta kurssista vielä lopputöitä ja esseitä ja pitää ties mitä esitelmiä. Yhdet nettisivutkin pitäisi jotenkin saada kasaan ennen lähtöä. Hommaa siis riittää, mikä on ihan hyvä, sillä silloin jännittämiselle ei jää liikaa aikaa. ^_~

6 kommenttia:

humu kirjoitti...

Kuukausi menee yhdessä hujauksessa! =)

Riisa kirjoitti...

Niin menee, onneksi ja valitettavasti. :]

Tuija kirjoitti...

Hui, jännää! Kohta sä olet jo lentelemässä kohti Japania.

Riisa kirjoitti...

Onneks tykkään lentokoneista.. ainakin suurimmaksi osaksi. :]

Kaakku kirjoitti...

Joo laita vaan se kypärä päähän! Sehän lisää turvallisuutta lentokoneessakin ;D

Riisa kirjoitti...

Haha. :D Sais varmaan kanssa olla omassa rauhassa, ku istuis koneessa kypärä päässä. Ei tulis kukaan häiritseen mun reilun 9 tunnin romaanin luku sessioita. :D