lauantai 9. toukokuuta 2009

Japanilainen opiskelumoraali

Japanilaiset ovat tunnettuja pitkistä työpäivistä ja armottomasta työtahdista. Tavallinen perheenisä saattaa viipyä työpaikalla oikeastaan melkein koko päivän, eikä aina välttämättä ole edes järkevää lähteä työpaikalta kotiin saakka nukkumaan, kun matkustamiseen tuhrautuisi tunteja, jotka voisi käyttää nukkumiseen - tai töiden tekoon. Japanilaisen lukiolaisen työpäivä ei välttämättä lopu siihen, kun kello soi iltapäivällä koulupäivän päättymisen merkiksi. Lukiolta suunnataan usein illaksi preppauskouluun. Ja mikä se kansallinen vapaapäivä oikein olisi, elleivät jotkut viettäisi sitäkin koulupuvussa?

Japanilaisiin verrattuna tällainen laiska länsimaalainen voi vain arvailla, mistä täkäläisten uskomaton työmoraali johtuu. Miksi lähes kukaan ei tule myöhässä kouluun, ja minkä maailman ihmeen takia opiskelijat jäävät hillumaan koululle vielä illaksikin, vaikka voisivat lähteä tuntien jälkeen jo kotiin? Onko kyse kuuliaisesta auktoriteettien ja vanhempien ihmisten kunnioituksesta, kasvojen säilyttämisestä vai jostain ihan muusta?

Kuten suomessakin, jotkut päivät ovat itsenäistä työskentelyä. Täällä se ei kuitenkaan suurimman osan kohdalla tarkoita sitä, että jäätäisiin kotiin, saatika että lähdettäisiin vapaan viettoon, sillä pitäähän aamulla toki olla ilmoittamassa nimenhuudossa, että on paikalla, vaikkei mitään varsinaista opetusta olisikaan. Suomessa oma luokkani, itseni mukaan lukien, lähtee kouluta tekemään töitä mieluummin kotiin heti kun se vain on mahdollista. Johtuuko se siitä, että työskentelemme tehokkaammin yksin, rauhassa kotosalla, vai haluammeko vain mukavammat työolosuhteet, joissa voi välissä helposti kipaista jääkaapille tai harhauttaa liikaa töihin juuttuneet ajatukset katsomalla hieman tv:tä? Luulen itse kuuluvani johonkin näiden selitysten välimaastoon. ;) Saavatko japanilaiset paremmin hommia aikaiseksi ryhmässä, toisin kuin me eristäytyvät Suomen asukit? Tuottaako ryhmän silmien alla työskentely japanilaiselle jonkinlaisen kimmokkeen tehdä hommat paremmin, vai luoko sosiaalinen ympäristö sen sijaan vain mukavamman työilmapiirin kuin yksinäinen aherrus kotona?

Eilen oli ensimmäisen kurssini välipresentaatio, jossa jokaisen piti esittää logosuunnitelmansa, jonka pohjalta lähdemme jatkamaan yritysgrafiikan suunnittelua esimerkiksi käyntikortteihin, kirjesetteihin ja websivuihin. Kuten arvata saattaa, jokaisella oli valmiit väritulosteet logosuunnitelmista odottamassa presentaatiota opettajan saapuessa luokkaan. Kukaan ei ollut poissa tunnilta, ja luokassa on sentään kolmisenkymmentä ihmistä.

Miksi Suomessa puolet luokasta juoksee tietokoneen ja tulostimen väliä siinä vaiheessa, kun presentaation pitäisi olla jo käynnissä? ;) Onko esimerkiksi rahalla jotain tekemistä tämän kanssa? Me suomalaisethan emme maksa suoraan koulutuksesta, vaikka se kustannetaankin verovaroistamme. Vähentääkö se koulutuksen arvostusta mielissämme verrattuna lukukausimaksusysteemiin, vai saako se opiskelun tuntumaan esimerkiksi jotenkin vapaammalta? Joshibi on yksityisrahoitteinen yliopisto, jossa maksetaan varsin suuria lukukausimaksuja. Kuka haluaisi jäädä yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi kouluun opiskelemaan, kun se maksaisi vanhemmille isot rahat? Toisaalta, en kyllä edes tiedä, olisiko Joshibin japanittarien ylipäätään edes mahdollista opiskella normaalia tutkinnon määräaikaa pidempään..

Vaikka korkeat lukukausimaksut olisivatkin motivaattori yliopistoikään saakka, se ei selitä sitä, miksi japanilaiset sitten vielä aikuisena työelämässäkin viettävät päivänsä säntillisesti toimistolla, ja lomareissuillakin yksi huolenaihe on se, mitä viedään kollegoille tuliaisiksi. Luultavasti vastaus näihin kysymyksiin ei ole lainkaan yksiselitteinen, mutta kaiken näkemäni perusteella, voisi kuvitella, että osittain japanilaisten työkäyttäytyminen johtuu siitä, että heidän yhteisöllisyyden tunteensa ylittää usein yksilölliset tarpeet. Japanilaiset tuntuvat näkevän itsensä ennen kaikkea osana suurempaa joukkoa. Samalla kun japanilaiset näkevät yhteisen hyödyn yrityksensä hyväksi, me näemme yksilön tekemän uurastuksen ja uhraukset. Ymmärtäminen vaatinee vain erilaisen tavan katsoa asioita.

7 kommenttia:

Saana kirjoitti...

olen lueskellut blogiasi jo muutaman kuukauden, mutta koskaan ei ole ollut aikaa kommentoida. ei oikeastaan ole nytkään, mutta halusin vain kertoa, että blogisi on yksi mielenkiintoisimmista, joihin olen vähään aikaan törmännyt! olen itsekin harkinnut japaniin korkeakouluvaihtoon lähtöä, ja blogisi on tarjonnut paljon vinkkejä ja kokemuksia, kiitos siis siitä! :)

Riisa kirjoitti...

Hei, kiitosta. :) Mukava olla avuksi. Toivottavasti vaihtosuunnitelmat etenee haluamallasi tavalla, mikäli tänne päädyt hakeutumaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse kun olen ihan oikeasti Japanin työelämässä, niin tässä kuukauden aikana on alkanut muodostumaan käsitys kovan työnteon syistä. Toki osaltaan taustalla voi olla tämä aasialainen yhteisöllisyys ja yhteisen hyvän asettaminen oman mukavuuden edelle, mutta oikeasti raataminen johtunee vähemmän ylevistä syistä.

Syy on raha. Tietenkin.. Japanilaisten palkka on yllättävän huono. Minäkin tienaisin yli tuplapalkkaa, jos olisin nyt kotosuomessa. Lisäksi menoja japanilaisilla (duunari-isillä) on paljon.. vaimo saattaa olla kotiäiti, asunnot (kaupungeissa) ovat kalliita ja tietenkin jälkikasvun koulutus yms. on kallista.

Joten, melkeinpä on tuon isukin pakko raataa töissä pitkää päivää. Tuo arjen sankari sitten kiikuttaa palkkansa kodin valtiaalle vaimolleen, joka hoitaa sitten rahan "käytön".

Työkaverit ovat oikeasti ihmeissään siitä että miten Suomessa on kaikki niin rikkaita, mutta silti tekevät lyhyttä päivää ja pitävät piiitkiä lomia. Voin vain todeta että on ne verotkin aika korkeat... mutta oikeasti duunarilla on luksusta Suomes.

Anonyymi kirjoitti...

Isäni ole yrityksensä Japanin konttorissa vierailulla kuukauden ja huomasi saman, silti suomen ja japanin konttorien välillä ei ollut eroja työtehokkuudessa, kummassakin saatiin tuloksia aikaan samalla tavalla.. Jotenkin kuvittelisi että japanin konttori olisi tehnyt parempaa tulosta mutta ei..

Opiskelu motivaatiota lisäisi varmasti lukukausimaksut, mutta se olisi hankalaa niille joilla ei ole rahaa.. Porrastettu lukukausimaksu ehkäpä verojen tapaan? muttamutta..

Saako siellä Japanissa opiskelijat parempia arvosanoja kun suomesse keskimäärin?

Ilona kirjoitti...

Tämä on toki hiukan ohi aiheen ja eri kulttuurista, mutta tuttavani kommentoi taannoin, että Intiassa töitä paiskitaan kellon ympäri kuin pienet eläimet, mutta työtehokkuus on silti vastaava tai joskus jopa matalampi kuin Suomessa, vaikka tekijöitä ja tunteja on meillä vähemmän.

Mitä tohon opiskelumoraaliin sitten sanoisi. :D Jos sinä, Liisa, pidät itseäs laiskana, senkin kone, niin Japani ei Todella ole mun paikka, vaikka väittäisinkin, et munkin työmoraali on aika kohdillaan ;)

Acjama kirjoitti...

Minulla myös työtoverit jää huomattavasti pidempään töihin kuin minä, vaikka itsekään en ole missannut vielä yhtäkään deadlineä yhdeksän kuukauden aikana. Osasyy on heidän kielitaidon puutteensa (Google ja ulkomaiset tietolähteet eivät auta kuten minua). Työkaverini ovat ihan hyviä ja välkkyjä tyyppejä, mutta epäilen ettei heillä synny sitä tulosta ihan hetkessä. Omiin projekteihinikin on laitettu ilmaa useita kuukausia.

Kieltämättä palkat Japanissa ovat aika kurjia bruttomääräisesti. Omanikin on alle puolet mihin koulutukseni oikeuttaisi Suomessa, mutta säästöön jää joka kuukausi kolme kertaa enemmän kuin Suomessa olisi mahdollista, enkä edes oikeastaan yritä säästää. Verot ovat olemattomat, ja minun ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja eikä asua Tokion ydinkeskustassa. Oikeastaan teen ylitöitä vain silloin kun tekee mieli jatkaa. Pomo ei valita kun projektini eivät ole koskaan myöhässä. Ja joitain mittauksia nyt ei edes voi jättää kesken.

PieniVihrea kirjoitti...

Työmäärän ja työtehokkuuden eroa Suomessa ja Japanissa selittää myös se, että japanilaisilla on sosiaalinen paine olla töissä vähintään niin pitkään kuin esimies. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka työt olisi jo tehty, niin sitten istutaan muka tekemässä jotain kunnes voidaan hyvällä omalla tunnolla lähteä pois.

Lukiossa ja yläasteellakin opiskellaan varmasti enemmän kuin meillä, mutta iltaisin koululla vietetään varmasti enemmän aikaa kerhojen kuin läksyjen parissa. Japanilaisten harrastuksetkin kun useimmiten tapahtuvat näissä kouluun sijoittuvissa kerhoissa tai ryhmissä. Yliopisto-opiskelu siellä on oman kokemukseni mukaan kaikkea muuta kuin ahkeraa, oppilaat nukkuivat tunneilla vapaasti ja lintsasivatkin paljon. Kuitenkin deadlinet ovat Suomea tiukempia, joten läksyt yms tehtiin ajoissa. Sallittakoon laiskuus yliopistossa kuitenkin, onhan lukio ja työelämä sitten paljon rankempaa...