tiistai 28. heinäkuuta 2009

Koishikawa kourakuen

Jo ennen Japaniin muuttoani olin surffaillut netissä ja tutkinut, mitä kaikkea täältä nykyisen kotikaupunkini lähistöltä oikeastaan löytyy. Ihastuin etenkin siihen, miten paljon Tokiossa on erilaisia, ihastuttavia puistoja. Voisin istuskella puistonpenkillä vaikka koko päivän - lukea, piirtää, kuunnella musiikkia ja syödä välillä eväitä. Useimmiten tähän saakka puistoissa käyminen on jäänyt kuitenkin lähinnä turistikierroksiksi, joissa katsastetaan puisto läpi suhteellisen pikaisesti ja jatketaan matkaa seuraavaan kohteeseen.

Mikäli maisema ei valmiiksi ollut jo täydellinen, niin haikaran asettuessa lampea reunustaville kiville, se ainakin viimeistään tuntui olevan sitä.

Isäni ja hänen kihlattunsa Merja ovat tällä hetkellä vierailulla Tokiossa, joten yhtenä päivänä viime viikolla kierroksemme keisarin palatsilta Yasukunin pyhätölle jatkui Iidabashin kautta yhdelle Japanin komeimmista japanilaistyyppisistä maisemapuutarhoista, Koishikawa kourakuenille. Vaikka emme sinänsä ehtineet kiertää edes puistoa kovin pitkään, kokemus oli kuitenkin jollain tapaa melko pysähdyttävä.

Koishikawa kourakuen oli yksi kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt. Puiston keskellä on suuri lampi, joka jatkuu kiemurrellen ympäri puistoa. Lammessa lipuvat kaikessa hiljaisuudessaan tulipunaiset, valkoiset, kultaiset ja syvän mustat karpit, joiden seassa polskuttelee myös jokunen kilpikonna. Jokainen puiston osa näyttää erilaiselta eri paikasta katsottuna, joten Koishikawa kourakuen tarjoaa suhteellisen pienestä koostaan huolimatta tavattoman paljon nähtävää etenkin valokuvausintoisille. ;) Puiston reuna-alueet ovat kumpuilevia, jopa korkeita ja kuvastavatkin vuoria ja Japanin jylhiä maisemia, joita pienet purot ja vesiputoukset piristävät siellä täällä. Japanilaisessa maisemapuutarhassa kaikki onkin tarkkaan mietittyä ja kullakin elementillä on oma merkityksensä. Koishikawa kourakuenista löytyy mm. täydenkuun silta, erästä Kyotossa kohoavaa vuorta ilmentävät vanhat, jyrkät kiviportaat, kilpikonnan muotoinen ikuisuutta symboloiva saari ja elämän hetkellisyyttä kuvaavia sudenkorentoja. Täydellisyyttä hipovasta organisoinnista huolimatta puisto näyttää luonnolliselta, eikä tippaakaan teennäiseltä, kuten esimerkiksi ranskalaiset puutarhat, jotka upeudestaan huolimatta saattavat joskus näyttää kolmiopensaineen ja pallopuineen suorastaan teollisilta.

Kuvassa Koishikawa kourakuenin "levähdysmökki"

Koishikawa kourakueniin palaisin mieluusti vielä uudelleen - viettämään aikaa rauhassa istuskellen, jutustelle ystävän kanssa tai mutustellen obentou-laatikkoon kauniisti aseteltuja eväitä kuin japanilaiset ikään. :)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Blogisi on todella ihana! Kiitos hyvistä lukukokemuksista ja hienoista kuvista! :)

Naoto kirjoitti...

Oh, kaipaan japanilainen puutarha.(I miss Japanese garden verfy much)..

Olen Japanilaisen opiskelija, ja asun heisingissa.

Riisa kirjoitti...

Kiitos kommenteista. :)

Naoto, ymmärrän hyvin. Japanilaiset puutarhat ovat niin kauniita! ( なおとさん、あなたのきもじ よく分かります。日本の庭と公園はたいへんきれいです、ね!)