maanantai 14. syyskuuta 2009

Reilireissu 5: Candy Candy ja muut lapsuuden sankarittaret

Lähes kaikki 80-luvulla syntyneet naispuoliset ystäväni tietävät Candy Candyn. Candy on supersöpö, ihaniin rimpsumekkoihin pyntätty sankaritar, jonka seikkailuja katsottiin lapsena kavereiden kanssa vhs-kaseteilta niin tiuhaan, että nauhat varmaan ehtivät melkein kulua puhki.

"Candy! Candyyyyy!" huusi Candyn paras kaveri Annie.

90-luvulla Suomen isommissa supermarketeissa oli tarjolla paljon japanilaisia animaatiosarjoja videokasettien muodossa. Ikävä puoli näissä kaseteissa oli, että pidemmistä sarjoista tuskin koskaan pääsi näkemään kaikkia jaksoja, ja muutenkin sarjat oli usein hieman epäloogisesti katkottu osiin, yhdistetty ja laitettu videoksetin muotoon. Yllätyin itsekin, kun näin myöhemmällä iällä olen huomannut, että suuri osa lapsuudeni sankareista onkin japanilaisten animaattoreiden käsialaa.

Yumiko Igarashin alkuperäinen guassimaalaus Kurashikin kaupunkiin sijoittuvan Kurashiki Monogatari maisemissa. Maalauksessa taustalla näkyy Ooharan taidemuseo, jossa tuli myös vierailtua.

Niinpä Kurashikin kaupungissa sijaitseva Yumiko Igarashin, eli Candy Candyn ja muiden valloittavien kaunottarien, kuten Rose-chanin ja Georgien mangapiirtäjän museo oli minulle kuin paluu 90-luvun alkuun. Oli mielenkiintoista katsella alkuperäisiä, ilmeisesti peitevärein maalattuja, yksityiskohtaisia taideteoksia, selailla Yumiko Igarashin mangakokoelmaa ja jättää viesti mangakan vieraskirjaan.

Candy Candy -mangaa

Yumiko Igarashin museo oli kooltaan aika pieni, mutta alakerran upea museomyymälä kompensoi näyttelytiloja. Se oli täynnä kaikkea pientä kivaa, joita olisi ollut kiva ostaa laukkujen täydeltä. Tyydyin kuitenkin muutamiin postikortteihin ja tuliaishankintoihin, joiden jälken nautin kuuman kesäpäivän kunniaksi Candy Candy -kahvilassa japanilaisen kesälimonadin, ramunen. Ramuneja tuli Morien luona juotua muutenkin aika reippaasti, sillä Hayato oli kyseisten juomien ystävä - eikä vähiten pullon sisältä juomisen päätteeksi saatavien lasikuulien takia. ;)

Elämäni vaaleanpunaisin taidemuseon myymälä

Ramune Yumiko Igarashin piirtämän Kurashiki Monogatarin hahmoilla

Museon aulassa saattoi myös poseerata Candyna tyypillisissä "tunge naamasi tästä aukosta ja ota valokuva". Hardcorefanit saattoivat myös vuokrata museolta mangassa nähtyjä prinsessamekkoja, joissa sitten sai ottaa valokuvan. En kuitenkaan kokenut olevani uusien vanhojenpäivä-kuvien tarpeessa, joten jätin väliin.

11 kommenttia:

Maaria kirjoitti...

Iiih Candy Candy <3 Suosittelen kokeilemaan sitä mangaa jos et ole vielä. Se on yllättävän hyvä, mitä nyt muutaman kirjan luin tossa pari vuotta sitten :>

wiid kirjoitti...

Ramunea voi muuten nykyään ostaa Suomestakin - ainakin Helsingin Manga Café näitä yhteen vaiheeseen myi kesällä. :) Itseltäni löytyy hyllystä mansikan makuinen ramune.

Taarne kirjoitti...

Tuntuu hieman hankalalta ilmaista ajatuksiani näppiksen välityksellä, mutta.. Luettuani koko blogisi läpi kahden illan aikana täytyy myöntää, että olen aivan koukussa. Kiitos todella paljon siitä, että olet jaksanut jakaa mietteesi, kokemuksesi ja kuvasi meidän kuolevaisten kanssa :) Kirjoitat mielestäni todella taidokkaasti, ja kuten todettua, koukuttavasti. Ongelmaksi muodostuu tosin se, että huomasin juuri muutkin blogisi ja että herätys olisi seitsemän tunnin päästä. Just one..more..update..

Etenkin kuvat tuovat mieleen mahtavia muistoja omalta matkalta Japaniin. Totta kai pitäisi päästä hetinyt takaisin matkalle :) Harmittaa tosin näin jälkeenviisaana etten käynyt rakkaan Metropoliamme tarjoamia kielikursseja. En turistina sinänsä kokenut sitä koskaan ongelmaksi koska hyvällä asenteella ja elekielellä pärjää jos ei toinen osapuoli englantia puhu, mutta toisaalta kontakti natiiveihin jäi harmillisen pinnalliselle asteelle :/

Voisinko muuten kysyä hieman vaihdosta, eli nimenomaan mitä kautta hait vaihtoon? Pahoittelen jos tätä on kysytty jo kyllästymiseen asti :) Katselin joku aika sitten Metropolian vaihtokohteita lukuvuodelle 2009-2010, mutta tekniikan puolella ei Japania esiintynyt, ja nyt kun Tuubista tarkistin niin ei kulttuurinkaan puolella näkynyt Japania :( Eli siis toisin sanoen osuiko kohdalle vain tyhjä arpa mitä tulee hakukohteisiin vai voiko vaihtoon hakea muitakin kautta?

Mutta kuitenkin, kiitos! Nenä kiinni ruudussa päivitystä odotellen :D

Riisa kirjoitti...

Maaria, juu, sen verran pitä katselin sitä tolla museossa, se vaikutti ihan hauskalta.

Wiid, luinkin joskus keväämmällä netissä surffaillessani, että Manga Café myy ramuneita. :D Paljonko mahtavat maksaa Suomeen kuskattuina?

Taarne, kiitos ylistävästä kommentista. Tässähän tulee ihan paineita. :D Outoa, mikäli Metropolian vaihtoinfossa ei ole kerrottu Japanin vaihtokohteista, sillä Metropolialla kyllä on kahdenvälisiä sopimuksia useampaankin Japanilaiseen yliopistoon, myös tekniikan puolella. Tekniikan koulut sijaitsevat Sendaissa ja Tokiossa. Sendain yliopisto on ollut jo pitkään Stadian vaihtokoulujen listalla, ja täten siirtynyt nyt kaikkien Metropolialaisten ulottuville. Tokion koulu on vaihtokohteena uusi, joten siitä en osaa sanoa mitään. Kannattaa muistaa, että Japanissa lukuvuosi alkaa huhtikuusta, joten vaihtoon hakemisen aikataulutkin poikkeavat hieman normaalista. Itseasiassa varmaan tässä ihan piakkoin on syksyn vaihto-haku ensi kevättä ja syksyä ajatellen, joten kannattaa varmaan olla suoraan yhteyksissä kv-toimistoon, he kyllä osaavat neuvoa. :) Tiedän, että vaihto Japanin kohteisiin myös tekniikan osalta pitäisi onnistua, sillä aiemmin blogissani mainittu Tuukka on itseasiassa menossa tämän kuun lopusta alkaen vaihtoon Sendaihin, ja myöhemmin tänä vuonna myös tuonne Tokion kouluun. :D Joshibi on Evtekin muotoiluinstituutin useita vuosia sitten luoma kontaktiyliopisto, jossa aiemmin lyhyissä vaihdoissa kävivät lähinnä tekstiilisuunnittelun opiskelijat. Lähivuosina vaihto-opiskelemaan ovat olleet tervetulleita kuitenkin kaikki kulttuurin puolen opiskelijat, joille vain sopiva koulutusohjelma Joshibista löytyy (esim. konservoinnin koulutusohjelmaa ei Joshibissa tietääkseni ole). Ja hei, vielä ehtii opiskella kieliä! Eikä se itsekseenkään ole niin hankalaa, kunhan vaan hommaa hyvän kirjan. (Suosittelen: "Japanese for Busy People, Kana-version, 3rd edition", käytössä useimmilla Metropolian kursseilla, sekä monissa kansalaisopistoissa pk-seudulla)

Linda kirjoitti...

Moikka Liisa, löysin blogisi mutkan kautta tossa toissapäivänä ja pakkohan sitä oli jäädä lukemaan. Linda tässä siis moi, toinen niistä uusista Joshibin vaihtareista.

Ja oi, en edes tiennyt että tällainen museo löytyy Japanista! Olisipa enemmän rahaa ja aikaa että tuolla voisi käydä. Ihanalta paikalta näytti ja söpöilykrääsä olisi ollut kiva lisä jo nyt kokoamaani tuliaisvuoreen... Itse Candy Candy-mangaa tahtoisin päästä lukemaan, katsotaan löytäisinkö edes hajaosia jostain second hand liikkeestä. Sarjasta en tiedä kovin paljon (mitä nyt sen, mitä on arvosteluista joskus lukenut), mutta se on niin nätillä jäljellä piirretty, että ihan silmäniloksi lukisin.

Riisa kirjoitti...

Moi Linda, tervetuloa vaan vielä sullekin Sagami-Onoon. :)Candy muse oli kyllä söpö, joskaan ihan pelkästään sen takia en Kurashikiin asti lähtisi. Sen sijaan, kaupunki sinänsä on kyllä todella ihana, ja nätisti Kyuushuun vievän junaradan varrella, joten jos siellä päin liikuskelee, niin sinne vaan. :)

Taarne kirjoitti...

Ilmeisesti Japaniin haluavan olisi pitänyt tosiaan olla hereillä tammikuussa. Toisin kuin minä. >.<

Mutta kiitos Riisa kirjasuosituksesta, täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa opiskelu, koska takaisin on päästävä, olipa roolini sitten opiskelija, turisti tai blue-collar salaryman (Ha-ha, bloody likely!)

Riisa kirjoitti...

Taarne, ei välttämättä tarvi odottaa tammikuuhun - joskin ensi tammikuuhun on aivan liian lyhyt aika! Syyskuussakin voi olla paikkoja Japaniin..

Teillä insinööreillä on kyllä se kiva puoli, että maailmalta löytyy aika paljon jopa suomalaisia firmoja, joihin voi mennä töihin tai suorittamaan internshippiä - ja muitakin ulkomaalaisia vastaanottavia yrityksiä löytynee melko paljon. Toisin kuin omalla alallani, jossa kieli on niin tärkeä osa suunnittelua, että en ole ihan varma, pystyisinkö työskentelemään esimerkiksi japanilaisessa firmassa.. Aika näyttää. :]

humu kirjoitti...

minun lemppari oli ihana Lady Oscar!

Hi Miss Amy kirjoitti...

oi itekkin katoin ihan pienenä candy candya ja nyt pari kuukautta sitten taas muistin jostain ihmeen syystä ohjelman ja ekan jakson alkumusiikin kohdalla pääsi mielettömät porut :D Niin paljon muistoja. Toinen ohjelma on Lady Lady. En tiiä, ootko sitä kattonu?

Riisa kirjoitti...

Hehe, Humu, Lady Oscar oli kans mun yks suosikkini aikoinaan. Itseasiassa en koskaan nähnyt sarjaa ihan loppuun, kun mulla oli vain yksi video Lady Oscaria, ja senkin äiti meni myymään kirpputorilla, kun sisältö ei (muka) vastannut oikeen lastenohjelmaa. ;D Jälkeenpäin oon kattonut Lady Oscaria ja no, en mä äitiä ihan täysin voi syyttää.. ei sen sarjan syvin olemus kyllä oikeen lapsena auennut, mut mekot ja prinsessat oli nättejä, ja mä toivoin kovasti, että Lady Oscar ja Marie Anttoinetestä ois tullut pari..... XD

Hi Miss Amy, Lady Lady on myös tuttu, joskaan en muista siitä oikeen mitään. Mikä fiksaatio näillä japanilaisilla on näihin tuplanimiin?