tiistai 29. syyskuuta 2009

Riitan batiikkipajassa Tokiossa

Sunnuntaina kävimme Harukan kanssa batiikkivärjäyskurssilla Tokion Hoyan kaupunginosassa. Ohjaajanamme toimi tekstiilitaiteilija Riitta Nagahara, jonka tapasimme aikaisemmin keväällä, kun kävimme pyörähtämässä Suomi-kaissa, eli Tokion suomalaisten asukkaiden kuukausittaisessa tapaamisessa Suomi-kirkolla Nakanossa.

Muita kurssilaisia - me olimme sieltä nuoremmasta päästä.

Olen kerran aikaisemmin, silloinkin yllättäen Japanissa, tutustunut batiikkivärjäykseen, mutta tällä kerralla menetelmä oli hieman erilainen. Usein batiikkivärjäyksestä tulee mieleen hippimäiset, solmukuvioidut kankaat, mutta tällä kerralla käytimme kuviointiin solmimisen sijaan roo:ta. Kyseinen roo oli eräänlaista streariinimaista, ties mistä ainesosista tehtyä massaa, joka sulatettiin, ja jolla sitten piirtimen avulla kuvioitiin kangasta. Olin yllättynyt, miten yksityiskohtaista jälkeä massalla saattoi tuottaa.

Liisa keskittyy

Aluksi piirsimme suunnitelman kankaalle hennosti lyijykynällä. Tämän jälkeen roo sulatettiin kattilassa, ja kangas kuvioitiin sillä niiltä osin, joihin ei halunnut väriä. Roon alle jäävä kangas siis pysyi värjäyksen aikana valkeana.

Massa sulamassa keittimessä

Kuuman piirtomassan käsittely oli aluksi aika hankalaa - välillä juokseva, nestemäinen massa onnistui tipahtamaan väärään kohtaan kangasta. Siinä vaiheessa piti vain sitten vähän muuttaa designia, ja sisällyttää virheellinen kohta jollakin tavalla mukaan alkuperäiseen kuvioaiheeseen, sillä virhettä ei voinut korjata.

Kangas kuvioinnin jälkeen, valmiina värjättäväksi

Kun kuvointi oli suoritettu, kangas upotettiin ensin johonkin kemikaalilitkuun, jonka jälkeen se upotettiin väriaineella käsiteltyyn veteen. Tämän jälkeen kangas huuhdeltiin puhtaalla vedellä. Lopuksi roo poistettiin huljuttamalla kangasta jossain kiehuvassa kemikaalinesteessä. Lopuksi valmiit työt pestiin vielä pariin kertaan puhtaassa vedessä, jonka jälkeen kotiin päästyäni silitin huivin. Luultavasti pesen sen vielä varmuuden vuoksi kertaalleen pesukoneessa ennen käyttöön ottoa, jotta väriä ei varmasti enää lähde kankaasta.


Riitta valmistaa värjäysnesteet näppituntumalla, vuosikymmenten kokemuksella


Yksi kurssilaisista värjäämässä huiviaan


Haruka Riitan batiikkipajan puutarhassa, jossa kankaat värjättiin

Innostuin batiikkivärjäyksestä todella kovasti. Toivon, että löydän jossain vaiheessa aikaa ja ennen kaikkea rahaa, jotta voin mennä uudelleen värjäilemään kankaita. Olisi hauska kuvioida ainakin pari t-paitaa. Kurssimaksu vain on hieman korkea, noin 2500 yeniä, sillä materiaalit ovat varsin hintavia. Esimerkiksi kuviointimassa on aika kallista tavaraa, vaikka Riitta onkin kuulemma hankkinut omat tarvikkeensa halvemmalla Indonesian matkoiltaan.

Valmista!

7 kommenttia:

Jii kirjoitti...

Aivan älyttömän kiva toi sun kangaskuviointi! Ottaisin kyllä heti mukaan jos tulisi kaupassa vastaan :D Ittekkin oon joskus värjäilly jotain vanhoja paitoja mutta huomattavasti hauskemmaltahan toi tekniikka kyllä näyttä kuin perus narun kanssa temppuilu :D

-Julia

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana! Tuolla tavalla voisi tehdä jonkun verhon pieneen ikkunaan. Jos kangas olisi läpikuultavaa, tulisi noista kuvioista mukavasti valoa läpi päästäviä...Kotona olis sopiva ikkuna :)
Tosi kaunis huivi!
t. äiti

Tiina kirjoitti...

Onpas todella kaunis huivi! Roo - vaha lienee parafiinin ja mehiläisvahan sekoitusta?

Reija kirjoitti...

Yritin kovasti etsiä sitä väärään kohtaan tipahtanutta massakohtaa, mutta jälkeäkään siitä en löytänyt ;D. Upea mustikkakuvio, kelpaisi tosiaan moneenkin tuotantoon!

Riisa kirjoitti...

Julia, kiitos. :] Ekalla kerralla vähän käsi haparoi, kun se piirrin oli vähän hankala käsitellä, mutta muuten kyllä varsin hauska tekniikka.

Äiti, tack. En mä kyllä nyt varmaan kuitenkaan mitään verhokankaita ala hankkimaan täällä ollessani. Mut jos ostat mulle välineet Suomessa, voin harkita. ;D

Tiina, kiitos. En tarkalleen tiedä mitä kaikkea roo sisältää, mutta kuulemma sekä eläin- että kasviperäisiä aineita. Koska kyseessä oli tosiaan indonesialainen vaha, se eroaa kuulemma vähän muista vastaavista.

Reija, kiitos. Olen ovelasti piirtänyt tipahdelleiden vahapisaroiden päälle uusia lehtiä ja mustikoita. ;)

Mao Mao kirjoitti...

Kävin batiikkikurssin Kouvolassa. Vahasta käy vallan mainiosti vanhat kynttilänjämät sekä nokare mehiläisvahaa. Kynttilät saavat olla jopa värillisiä ilman että jää mitään värijälkeä kankaaseen.

Riisa kirjoitti...

Hmm... pitääpä katsoa, jos sitä innostuu vielä enemmänkin. Kynttilän pätkiä nimittäin riittää, jos on semmoinen kynttilöiden polttaja kuin minä! :D