torstai 19. marraskuuta 2009

Girls' night in Tokyo

Vaikka viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet tavattoman uuvuttavat kouluhommien osalta, ei se ole tarkoittanut, ettenkö olisi ehtinyt myös rentoutumaan. Kunhan käyttää aikansa järkevästi, voi kiireenkin keskellä vähän hemmotella itseään.

Megu ja Sari

Niinpä viime lauantaina olikin taittotöiden päätteeksi aika lähteä kohti Tokion Sangenjayaa ja Shimokitasawaa, jonne olin luvannut jo viikoja sitten lähteä kavereideni kanssa vittämän iltaa. Suuntasimme ensimmäiseksi Sangenjayan aseman tuntumassa sijaitsevaan Compound. Cafeen, joka oli aivan i-h-a-n-a kahvila.


En ole varmaan koskaan käynyt sympaattisemmassa ja viihtyisämmässä kuppilassa. Paikka oli sisustettu kauniisti ja mielenkiintoisesti, hieman vintagetyyliin, valaistus oli todella tunnelmallinen kynttilöineen, kattokruunuineen ja "jouluvaloineen", ja itse rakennus oli huikea 4-kerroksinen, todella kapea talo kapeine portaikkoineen ja mielikuvituksellisine arkkitehtuurisine ratkaisuineen. Ei menisi tuollainen pytinki läpi Suomessa. Harmi.

Parasta kahvilassa oli, että jokainen kerros oli oma soppensa, joten asikkaat olivat vähän kuin omassa isossa olohuoneessa, joissa oli vain muutamia seurueita kerrallaan. Pääsimme itse ullakkokerrokseen, jossa nautimme herkullisen salaatin ja jälkiruokakahvin lomassa myös ihanan miljöön valokuvailusta.


Kahvilasta jatkoimme Sangenjayasta Shimokitazawaa kohti, jonne johtavan kadun varrella kurkistelimme sisään ihaniin pieniin liikkeisiin ja putiikkeihin. Design-,vaate- ja Mm. design-käsitöihin ja koruihin erikoistunut nuoren taiteilijanaisen liike Nina Brocante oli aivan tavattoman suloinen ilmestys.

Ninan liikkeen tuotteita

Lauantai-ilta oli kerrassaan ihana ja rentouttava, oikein hyvää vaihtelua kauheaan työtahtiin, jota tässä on menestyksekkäästi pidetty yllä. Pitäisi ottaa kyseiset kulmat Tokiossa suunnaksi joku kerta ihan itsekseenkin, että voisi rauhassa kiertää kaikki ne kivat pikkuputiikit, joita tällä erää tuijoteltiin suurimmaksi osaksi houkuttelevien näyteikkunoiden läpi.

4 kommenttia:

sakur kirjoitti...

Ei hitto, näyttää hyvältä tämä sun ajanvietto. On niin uskomattoman mageeta sun kokemukses, että elät, teet, näet, panostat.. olen niin kade kun menet täysillä ja kaikki näyttää niin täydelliseltä. Vielä ilman että mariset, olet väsynyt, valitat.

Argh, Liisa, olet idolini. *--* Miten teet ton kaiken ilman että lannistut tai väsyt? Ooooo ja niin, mikä objektiivi sulla oli? Monta kertaa varmaan mainittu, mutta heittäisitkö sun kameratiedot vielä kerran? (ne vois melkein olla profiilissa/tossa sivupalkissa)

- Laura

Riisa kirjoitti...

Moi Laura! Kiitos, kun taas kommentoit. :)

Kyl mä lannistun ja väsyn, ja tietyille ihmisille joskus marisenkin. ;) Mut kai mä oon vaan aina ollut hyvä priorisoimaan asioita - ensin työ ja sitten huvi jne. Mut tärkeää jaksamisen kannalta kyllä on, et niitä molempia on sopivassa suhteessa! :D

Ostin tossa hetki sitten tosiaan uuden objektiivin, sitä ennen oon kuvaillut vaan tolla Canonin kittilinssillä. Parin viime viikon kuvat on melkeen poikkeuksetta otettu tolla uudella Canonin EF50 mm f/1.8 II :llä. Se on kyl ihan mainio lasi kun ottaa huomioon, et se maksaa jopa Suomessa alle 100 euroa! Suosittelen, useiden vertailujnkin mukaan hinta-laatusuhteeltaan Canonin järkkärin omistajan ehdoton ostos (paitsi tietty jos on varaa laittaa rahaa haisemaan, eikä tarvi tyytyä kiinteään polttoväliin). Kivat bokeet (vaikka välillä onkin joidenkin makuun vähän liian kulmikasta jälkeä) ja valovoimaa riittää. :) Kapeissa sisätiloissa tosin joskus tulee vähän ahdasta ton polttovälin kanssa. Mut oon yleensä aika laiska vaihteleen linssejä lennossa, joten sit sovelletaan. XP

Eveliina kirjoitti...

oijoi, ihania kuvia taas ja ihana miekkonen tuolla! :D.

Riisa kirjoitti...

Eveliina, hehehe. :D Japanilaiset miehet on kyllä useimmiten aika ilo silmälle. ;)