Reilireissu 8: Shikoku

Morien perheen asuinkaupunki, Kurashiki, sijaitsee vain lyhyen automatkan päässä piiiiiitkästä Seto-oohashin sillasta (Great Seto bridge), joka johtaa Shikokun saarelle. Sillalla on pituutta vähän reilu 13 kilometriä, ja noin kustantaa tavalliselt matkaajalta 3500 yenin tietullin,eli ei mikään ihan halpa meren ylitys. Sillalla kulkee myös junalinja, Seto-oohashi-sen.

Joillakin oli tosi hauskaa Seto-oohashi -sillan kupeessa

Oli todella hassua päästä käymään Shikokulla, yhdellä Japanin neljästä pääsaaresta, sillä olin kuluttanut suurimman osan junassa viettämistäni hetkistä lukien Haruki Murakamin bestselleriä 海辺のカフカ, :aa (Umibe no Kafka, eli Kafka rannalla), jonka tapahtumat sijoittuivat pääasiassa Shikokun saarella olevaan Takamatsun kaupunkiin, jonne mekin suuntasimme matkamme. Olo oli kuin olisi päässyt astumaan suoran kirjan kummalliseen maailmaan, vaikka todellinen Takamatsu ei kyllä vastannutkaan ihan kirjan unenomaista, sumuista ja outoa kaupunkia.

Ritsurin-puisto, taustallaan Shuin-vuoren metsäiset rinteet

Kikugetsu-tein Edo-kauden alussa, 1600-luvun alkupuolella rakennettu feudaaliloordien suosikkiteehuone

Kävimme tutustumassa Takamatsun Ritsurin-puistoon, joka on julmetun suuri japanilainen puutarha. Koko puiston kiertämiseen perinpohjin menisi aikaa reilu pari tuntia, mutta koska olimme liikkeellä lastenrattaiden kanssa, kiersimme puiston helppokulkuista pääpolkua pitkin. Maisemat olivat upeat ja lammissa uivat karpit ja kilpikonnat harvemmin jättävät kylmäksi vielä puolen vuoden valokuvailunkaan jälkeen.

Nuudelien ryystämisen taito opetellaan jo varhain.

Takamatsu on Shikokun suurin kaupunki, josta löytyy mm. useimpien Japanin kansallisten suuryritysten sivukonttoreita. Kaikki japanilaiset tuntevat Takamatsun, kuten koko Shikokun saaren herkullisista udon-nuudeleista, ja täytyy sanoa, että vaikka joskus tälläinen kouliintumaton turisti ei huomaa niin helposti eroa sen "erinomaisen" ja "normaalin hyvän" välillä, niin tällä kerralla ei ollut epäilystäkään, ettenkö olisi syönyt elämäni parhaita udoneita! Kävimme syömässä udonimme perinnekylä Shikokumurassa olevassa tavattoman suositussa ravintolassa, うどんのわら家:ssa, joka oli tupaten täynnä, ja ruokailemaan haluavien jono jatkui pitkälle ulos asti. Nuudelit olivat juuri täydellisiä kypsyydeltään, tekstuuri oli miellyttävä ja liemi sitäkin parempi! Suosittelen!

Ravintolan sisäänkäynnin vieressä oli pieni, vanhanaikainen mylly.

Shikokumura itse on pieni, vuorennyppylällä sijaitseva vanhaa japanilaista asuinarkkitehtuuria esittelevät perinteikäs kylä. Kyläkierros aloitettiin suhteellisen pelottavalta riippusillalta, jonka väljästi ladottuja astinpuita kävellessä tuntui kyllä kuin olisi ennemminkin jossain Indiana Jonesin viidakossa, kuin Japanissa.

Hayato ei voinut kävellä sillalla itse, sillä astinpuiden välit olivat pelottavan leveät pikkulapselle.

Mielenkiintoisia, vanhanmallisia japanilaisia asuintaloja satumaisessa miljöössä

Kaunis ulkoilmaesiintymislava...

...jonka tuulikeloista Kake-chan piti sen verran paljon, että innostui heiluttelemaan niitä siihen malliin, että yksi meni rikki. X)

Laajalle, vehreälle metsäiselle alueelle ripotellut pikkuiset talot ja mökit esittelivät paitsi itse rakennustekniikkaa, myös vanhoja asuintyylejä, vaatteita, työtapoja ja ylipäätään aikalaisten elämää, mikä oli kaikenkaikkiaan erittäin mielenkiintoista. Shikokumurasta löytyy varsinaisen museokyläkierroksen ja edellä mainitun udonravintolan lisäksi myös taidegalleria, ulkoilmaesiintymislava, kahvila sekä hienostunut, länsimaistyylinen teehuone. Näkemistä riittää niin varttuneemmille kuin lapsillekin, joten sanoisin, että kenen tahansa Shikokun saarelle eksyvän kannattaa siellä vierailla.