sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Hei hei, rakas Sagami-Oono!

Kun tämä postaus ilmestyy, istun lentokoneessa, joka toivon mukaan on juuri noussut turvallisesti ilmaan. Katson luultavasti haikeana ikkunapaikaltani alhaalla yhä kauemmaksi jäävää Tokiota. Pyyhin silmänurkkiani ja koetan keksiä, millä elokuvavaihtoehdolla turruttaisin ajatukseni. Viimeiset jäähyväiset lentokentällä olivat luultavasti haikeimmat koskaan.

Hei hei Sagami-Oono! Nähdään taas, toivottavasti pian! :)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi Liisa! Ei se Tokio sieltä minnekään häviä. Nyt kun tunnet kaupungin, sinun on sinne helppo palata :)
Mutta myös täällä sinua odotetaan kovasti :) Hyvä, että välillä tulet kotimaahankin.
t. äiti

Lotta | Watia.fi kirjoitti...

Kiitos ahkerasta blogaamisesta sieltä maailman toiselta puolelta ja tervetuloa Suomeen! Kyllä se Suomikin on ihan kiva, vaikka alkuunsa se saattaakin vähän junttilalta taas tuntua... :-D

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kovasti mielenkiintoisesta blogistasi, jota on ollut ilo lukea! Toivottavasti Suomeen kotiutuminen sujuu mukavasti, vaikka varmasti olo onkin haikea...

Vonne kirjoitti...

yäääh surullista 8( Ite haluaisin japaniin käymään ja rupesin nyt miettimään kuinka kamala sieltä olisikin sitte häipyä D: nooh tervetuloa suomeen, kyllä täälläkin riittää sitten vaihteeksi taas uutta tutkittavaa ja toivottavasti jotain kodintuntua :D (vaikka tokiosta tais tulla sullekkin sen verran koti, ettäääh.)

Acjama kirjoitti...

Tuntuikin että kasvoihin oli osunut pari pisaraa vaikka taivaalla ei ollut pilven pilveä, vain yksi lentokone. No, löytyi sillekin selitys.

Kiva kun kävit, vaikka pikavisiitti olikin! Pari ensimmäistä paluun jälkeistä kuukautta ovat aika turtia, mutta kyllä se siitä.