maanantai 25. tammikuuta 2010

Viimeisiä viedään

Tuntuu hullulta. Enää viisi päivää Tokiossa. Kuudentena, eli ensi sunnuntaina istun jo koneessa.

Pinnassa on ristiriitaisia tunteita. Haikeuden täyttämää itkua ja jännittynyttä iloa. Suomessa odottaa paljon ihania ihmisiä, jännittäviä työkuvioita, opiskelun mielenkiintoisin loppupuolisko työharjoitteluine ja opinnäytetöineen, sekä uusi koti. Suomi tuntuu ajatuksissa myös aika uudenlaiselta paikalta. Kiertämällä Japania ristiin rastiin on tajunnut, miten paljon omasta kotimaastakin on näkemättä. Tunnen aivan rehellisesti sanottuna Tokion huomattavasti paremmin kuin Helsingin! Suomeen paluuseen liittyy siis paljon iloista odotusta, mutta sitten taas vastapainona tänne Japaniin jää paljon tärkeitä ihmisiä, paikkoja, opittuja rutiineja, tapoja, nähtävää... Ylipäätän Japani on paikkana sellainen maa, jossa minun on ollut muutaman ensimmäisen kuukauden kielivaikeuksien ja täkäläiseen elämään totuttelun jälkeen vain yksinkertisesti niin kovin hyvä olla. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta vaikka olenkin Japanissa musta lammas ulkomuotoni ja vajavaisen kielitaitoni takia, olen viettänyt täällä tähän astisen elämäni upeimman vuoden. Tähän toki vaikuttavat kovin paljon henkilökohtaisen elämän kiekurat, niin hyvässä kuin pahassa, joten nähtäväksi jää, miltä elämä Suomessa maistuu. Voihan olla, että se olenkin vain minä joka olen muuttunut, eikä paikalla niin ole väliä. Olen siitä huolimatta aika vahvasti päättänyt, että Japaniin on palattava.

Tällä hetkellä viimeiset päivät ovat täyteen ahdettu niitä "vielä viimeisen kerran" -tapaamisia ystävien kanssa. Pakkaukset olen aloittanut (äidin iloiseksi uutiseksi) jo viime viikolla, tosin matkalaukussa ei ole vielä mitään. Sohvalla on kolme vaatekasaa, joista yhden pakkaan piakkoin matkalaukkuun, osa menee käyttöön viimeisiksi päiviksi ja yksi kasa odottaa tuomiota siitä, mahtuvatko ne mukaan vai joutavatko kierrätykseen. Huomenna ohjelmassa on postissa ja pankissa asiointia sekä polkupyörän myyminen käytettyjen pyörien liikkeeseen, josta sen huhtikussa kävin ostamassa.

Enää hetki, ja Tokion aurinkoinen talvi vaihtuu lumikasoihin ja julmettuun pakkaseen.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinua kuules täällä hartaasti odotetaan! :)
terveisin äiti

Anonyymi kirjoitti...

Samoin täällä odotetaan että Liisa-serkku ja kummi-tyttö palaa Suomeen. Jenna odottaa kovasti näkevänsä sinut! t.Paija

Leena kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! =)

Mihinkäs ne patjat muuten meni/menee? :O

Juzupuh kirjoitti...

Tervetuloa takaisin

sakur kirjoitti...

Vähänkö on upeeta nähdä sua!

Mä tahdon et pidetään jotkut return-bailut sitten gs07s-jengin kanssa! ^-^ Mua kiinnostaa kuulla miten sä jatkat sun opiskeluita, itsekin menen takas syksyllä kouluun..

terkuin Laura
xoxoxo

Rahien kirjoitti...

vaihdon ylitsepääsemätön tragiikka: juuri kun ehti asettua mukavasti, pitääkin lähteä takaisin.

tervetuloa takaisin, koita olla ottamatta liikaa paineita kaikesta puuhattavasta ja ylihilpeistä ihmisistä täällä pohjolassa ;)

Anu kirjoitti...

Mukavia viimeisiä päiviä Tokiossa! Siellähän se on ja pysyy, takaisin pääsee aina. Eli mitenkäs se Nuuskamuikkunen sanoikaan? Pitää lähteä, jotta voi palata takaisin.

Anniina kirjoitti...

Tämä postaus aiheuttaa samaan aikaan iloa ja haikeutta. Vetää suorastaan sanattomaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mini Viva: Left My Heart In Tokyo

http://www.youtube.com/watch?v=RvjML3-66SA

:)