Tokion tyyliin

En ennen voinut rehellisesti sanovani seuraavani kovin tiiviisti sitä muotia, mitä muodilla yleensä tarkoitetaan - hyvä jos tiesin kuka on Vivienne Westwood, tai ettei Karl Lagerfeld olekaan vain valokuvaaja. ;) ELLE on työpaikkana opettanut minulle parissa kuukaudessa paljon maailmasta, joka oli toki jo aiemminkin kiinnostava, mutta hyvin etäinen. Huomaan, että vaikka muodissa pohjimmillaan onkin kyse melko pinnallisesta ilmiöstä, on tuo maailma myös samalla aika moniulotteinen - osa suunnittelijoista on äärimmäisen innovatiivisia, luovia ja taitavia, jotkut saattavat ajaa toimillaan hyviäkin asioita ja yleensä merkkituotteet ovat laadukkaita.

Olen toki jo ennen pestiäni muotilehdessä ollut verrattain kiinnostunut muodista, vaatteista ja tyylistä noin yleensä. Näkökulmani asiaan vain on ollut – ja on edelleenkin –melko maallinen. Ei minulla kuitenkaan olisi rahaa ostaa mitään Mulberryn ihanaa Alexa-laukkua, joten tyydyn aivan mieluusti pari vuotta sitten Belgian reissullani muutamalla kympillä löytämääni tekonahkaiseen käsilaukkuun. Seuraan innolla katumuotisivustoja, muutamia muotiblogeja ja alan lehtiä. Haen niistä inspiraatiota etenkin kuvitustöihini ja mietin omaa pukeutumistani nykyisin yllättävänkin paljon, vaikken mitään merkkireleitä ylläni pidäkään.

Noin suunnilleen Tokion vaatekaappini käytetyimmät kappaleet. Suurin osa näistä niinkin huimaa merkkituotetta kuin UniQLOa, eli "Japanin H&M:ää". Sinivihreää, vihreää, ruskeaa ja valkoista. Tosin kenkäni ovat paljon söpömmät kuin nuo kuvan popot, ja lasini taas paljon halvemmat kuin kollaasin ihanat kehykset. ;)

Pukeutuminen on minulle tapa ilmaista itseäni, ja etenkin värit, kauniit leikkaukset ja mielenkiintoiset yksityiskohdat ovat asioita, jotka saavat minut vaatekaupassa kaivamaan lompakon esiin. Koska esimerkiksi 40-50 lukujen naisellinen muoti ja toisaalta 70-luvun rentous ja railakkuus miellyttävät minua vaatetuksessa, rakastan myös kirpputorien ja second hand -putiikkien kiertelyä.

Tokioon tullessani minulla oli vuosien pihistelyn oikeuttama mahdollisuus pitkästä aikaa shoppailla vaatteita, ja sitähän tuli myös tehtyä! Kiinnostavia liikkeitä on pilvin pimein, ja olen siinä suhteessa onnekas, että vaikka Tokiossa tulikin hieman "kasvettua", niin löydän kuitenkin useimmiten hyvin istuvia vaatteita japanilaisten putiikkien XXS - M -akselin kokohaitarista.

Japanilaisten yleinen pukeutumistyyli on mielestäni paljon naisellisempi, kuin mitä Helsingin kaduilla näkee, ja sehän sopii tällaiselle hameiden ja brodyyrien suurkuluttajalle. Tokiosta minun oli tavattoman helppoa ostaa vaatteita, sillä ennen en tuntunut löytävän Helsingistä mitään. Toisaalta nyt palattuani olen yllättynyt iloisesesti huomatessani, että osa Tokiossa viime kesänä vallinneista muotivirtauksista taitaa olla ottamassa jalansijaa myös täällä Pohjolassa, varsinkin mitä tulee hiusmuotiin.

Lisää hiusmuodista ja siinä sivussa japanilaisesta kampaamokulttuurista voitte muuten lukea kirjoittamastani artikkelista pian ilmestyvästä Anime-lehdestä. Lehti löytynee kauppojen hyllyiltä ensi viikon lopulla.