Median uutisointi vs. Japanin todellisuus

Viimeisen viikon aikana maamme uutisotsikoissa on vilahdellut mm. yhä Tshernobylin jäljiltä säteilevät sienet, apteekkien tilapäisesti tyhjentyneet joditablettivarastot ja jos jonkinlaiset kauhuskenaariot Tokion "pimentyneiltä ja aavemaisilta" kaduilta puhumattakaan Miyagin alueen uutisoinnista.

Mediassa ei ole paljon näkynyt tämänkaltaista aurinkoista Tokiota viime aikoina. Asakusakin on kirsikkakoristeineen kuin toissa vuoden keväältä, omalta ensimmäiseltä Tokio-kierrokseltani. Väkeä tosin näyttää kojujen reunustavalla turistikujalla olevan vähemmän kuin yleensä. Kuvat 18.3.: Ari Helminen

Muutamat ensimmäiset päivät järistyksen ja tsunamin jälkeen olivat tietenkin Japanissa sekasortoisia ja ilmassa oli pelkoa ja epätoivoa - syystäkin. Aluksi osa kauppojen hyllyistä oli tosiaankin välillä tyhjinä ja kodit olivat sekaisin. Ihmiset eivät päässeet matkustamaan koteihinsa tai saaneet tavoitettua ystäviään tuhoalueilla. Suuri osa katastrofaalisista uutisotsikoista on käsitellyt kuitenkin vain Miyagin aluetta, joka kärsi pahimmat tuhot tsunamin vuoksi.

Mutta missä ovat median kuvat siitä, miltä näyttää vaikkapa Tokiossa nyt ihan normaalina arkipäivänä? Entä muualla Japanissa? Mihin on unohtunut 80% muusta saarivaltiosta? Kaikki uutiset käsittelevät ainoastaan rannikoiden tuhoa ja ydinvoimaloita, eikä missään tunnu näkyvän pihaustakaan siitä, mitä Japanissa todella nyt tapahtuu tavallisten ihmisten keskuudessa. Osa netin uutissivustoista päivittelee omia uutisiaan lisäten oheen vain uuden päivämäärän, jolloin lukija on aivan ulalla, että onko tämä Fukushimassa tapahtunut räjähdys nyt siis se ensimmäinen vai toinen, onko tämä eri reaktori, vai siis onko siellä tänäänkin räjähtänyt, vai onko tämä jo aiemmin alkuviikosta lukemani uutinen. Ne harvat uutiset, jotka käsittelevät muita alueilta kuin Miyagia, kertovat vaikkapa Tokion kohonneista säteilyarvoista. Lukijalle tulee tunne, että siellä ihmiset ympäri Japanin istuvat nyt sisällä ja syövät vain tuontiruokaa ja joditabletteja, jotta välttyisivät säteilyn vaikutuksilta. Aina uutisissa ei jakseta painottaa, että Tokiossakin säteilyarvot ovat kuitenkin pysyneet kohottuaankin luvuissa, jotka lähentelevät normaalin taustasäteilyn ylärajoja (Normaali taustasäteily on n. 0.07-0.3 mikrosievertiä tunnissa, Tokiossa on mitattu korkeimmillaankin 15. ja 16.3 aikaan 0.5 mikrosievertiä tunnissa.). Näiden uutisten valossa median kannattaisi muistuttaa, että nyt kannattaa Suomessa olla varuillaan liukkauden vuoksi ettei katko luitaan, sillä röntgenkuvauksessa saatava säteilymäärä voi olla jopa tuhansia mikrosieverttejä kerta-annoksena!

Uutiset pohjautuvat toki useissa tapauksissa faktoihin, mutta miksi esimerkiksi suomalaisista sienistä pitää uutisoida heti Fukushiman ydinvoimaloiden kuvien ohessa? Miksi ihmisten mieliin jätetään vääränlainen kuva tapahtumien todellisesta luonteesta? Jotain median markkinointijohteisesta ja suuriin myyntilukuihin tähtäävästä uutisoinnista kertoo sekin, että vaikka Japanin tilanne ei ole muutamaan päivään olellisesti muuttunut, uutisointi siltä suunnalta vähenee heti, kun Libyassa on saatu tilanne päälle. :P Kaikki eivät jaksa enää seurata paniikkia lietsovia lööppejä ja uutisia, enkä jaksa minäkään.

Jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, miksi Tokiossa oleskelevat suomalaiset eivät palaa ensimmäisellä lennolla Suomeen. Turistit ovat toki asia erikseen, eikä kenenkään nyt kannata Japaniin varta vasten tietenkään lähteä ihan lähiaikoina, mutta mikä ihme siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että vaikka kansalaisuus olisi suomalainen, ei se tarkoita, että kotikin olisi välttämättä Suomessa, ja että tilanne Japanin eri osissa on täysin erilainen? Koti on siellä, missä on työ, asunto ja kenties perhekin, eli joidenkin kohdalla vaikka Tokiossa. Jotain Japanin eri osien tilanneeroista kertoo vaikkapa se, että vesipula ja kaasun toimituksen katkokset jatkuvat yhä ystävieni mukaan Sendaissa, mutta muutamat tokiolaiset ystäväni juhlivat juuri valmistumistaan yliopistosta - tukat laitettuna ja yllä upeat kimonot ja kaikki! Suomalaisbloggaajan videot tokiolaisesta ruokakaupasta ja asemien arkisesta vilkkaudesta kertovat nekin omaa tarinaansa.

Tältä erää toivottelenkin siis jaksamista Sendaihin, jossa ihmiset eivät ole päässeet välttämättä viikkoon suihkuun ja samaan hengenvetoon onnittelen tokiolaisystäviäni yliopistouran loppumisesta ja uuden elämän alusta. Kohta puoliin minäkin liittynen jälkimmäisten joukkoihin, sillä torstaina on viimeinen varsinainen luento!! Sen jälkeen edessä on kokopäiväistä opinnäytetyön tekemistä. :)