sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Comiket VS. Desucon!

Takana on paitsi pariviikkoinen Japanissa, myös tämän viikonlopun Desucon Frostbite -tapahtuma Lahdessa. Viime viikko paluun jälkeen meni töissä ja Desuconin ohjelmiani valmistellessa, joten ajattelinkin tänään, että miksipä en suorittaisi ensimmäisessä matkablogauksessa suurta (ainakin postauksen pituudessa, kun sitä rullaa sivulla alaspäin...) vertailua suomalaisen ja japanilaisen conin välillä, sillä olihan ihka ensimmäinen retkikohteemme, jonne Tokioon saavuttuamme suuntasimme, Comiket, doujinshin ja cosplayn jättimäinen tapahtuma Odaiban Big Sightilla.

Comiket 81., 29.-31.12.2011
VS. Desucon Frostbite, 14.-15.1.2012



Valaistakseni hieman taustoja, Comiket, jonne suuntasimme heti viskattuamme matkalaukut hotellille Shibuyaan, on viime uuden vuoden aikaan jo 81. kertaa järjestettävä maailman suurin omakustanne-sarjakuvien messumainen tapahtuma, jossa päävetonaulana ovat suurissa halleissa Odaiban Big Sight -messualueella myytävät doujinshi-sarjakuvat. Doujinshit, julkaistuihin manga-sarjoihin perustuvat fanisarjakuvat ovat joissakin tapauksissa nousseet jopa vähintään yhtä suosituiksi kuin esikuvansa. Niinpä suosituimpia doujinshi-sarjoja ostaakseen japanilaiset sarjakuvan ystävät jonottavat jokaisena, ja erityisesti tapahtuman ensimmäistä päivää ennen jopa päivä tolkulla päästäkseen ostamaan juuri sen haluamansa fanisarjiksen. Itsehän menimme viisaasti turisteilemaan paikalle toisen päivän iltapäivästä, jolloin sisään pystyi ihan mukavasti kävelemään erityisesti jonottamatta ja silti nähtävää oli ainakin turistin silmin paljon, ja jollei nyt aivan hirveän kranttu ole, ostettavaakin oli vielä kyllä jäljellä laareittain. Doujinshien lisäksi tapahtumassa on tarjolla myös cosplayta, joka oli itselleni tärkein syy yleisen fiilistelyn lisäksi mennä paikalle, sillä halusin ottaa valokuvia upeasti toteutetuista hahmoista.

Comiketissä pukuihin pukeudutaan maksullisissa pukkareissa, jonka jälkeen siirrytään ulos varatulle alueelle poseeraamaan valokuvaajien, ihmettelijöiden ja ihastelijoiden iloksi.

Desucon Frostbite taas on tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä suomalainen japanilaisen populaarikulttuurin tapahtuma, joka isoveljensä, kesäisin järjestettävän Desuconin tapaan kerää suomalaiset mangan, animen, japanilaisten pelien, musiikin ja cosplayn (ja paljon muun) ystävät viikonlopuksi kuuntelemaan erilaisia luentoja, ohjelmanumeroita ja paneelikeskusteluja, sekä osallistumaan työpajoihin, cosplay-mittelöihin ja monenlaiseen muuhun pienimuotoisempaan ohjelmaan kuten pelailuun ja karaokeen.

Desuconissa pukeutuneiden osuus oli itse asiassa yllättävän suuri. Itsehän olin normikuteisiin sonnustautuneena ehdotonta vähemmistöryhmää, joka suorastaan pisti silmään - mutta minä olenkin menneisyydeltäni enemmän Ropecon-ihmisiä, ja niissä coneissa istuttiin mustat hupparit päällä figupöytien ympärillä tai korkeintaan vedettiin joku haltiaviitta korviin larpin ajaksi... kunnes anime valtasi Dipolinkin. ;)

Sangatsu Mangan ja Punaisen jättiläisen myyntipisteen edustalla Desuconissa oli hyvä seurailla myyntihallin meininkiä. Mangat jo laukussa kenties?

Vetämässäni maskottityöpajassa väsäiltiin kännykkäkoruja ja korviksia.

Comiket kesti kolme päivää, mutta kaksipäiväinen Desucon oli auki yölläkin. Ja illalla vuorossa oli tanssia ja musiikkia DJ:iden johdolla. Kumpi tapahtuma vetää aukioloajan pojot, vaikeaa sanoa...

Mitä tuleekin ohjelman monipuolisuuteen, siinä Desucon pieksee Comiketin mennen tullen. Comiketissa kun kuitenkaan eri varsinaisesti ole erityisesti muuta tehtävää kuin ostaa sarjakuvia – Desuconissa (ja muissa suomalaisissa anime&manga-tapahtumissa) voi tehdä sitä ja paljon muuta.

Suuri osa myytävistä tuotteista Comiketissä oli enemmän tai vähemmän... yaoita. Olen aina miettinyt, miksi sen pitää olla niin? Eikö muka olisi muunlaisia vaihtoehtoisia loppuja? XP Vähän ankean näköiset myyntitilat muuten sekä Suomessa että Tokiossa.

Desuconin myyntihallissa oli ihan mukavasti kaikenlaista mangasta herkkuihin, kengännauhoihin, koruihin, asusteisiin ja pehmoleluihin, mutta kyllähän tuo nyt tietty aikamoiseksi altavastaajaksi jää niille aakkostetuille Comiketin halleille. Etenkin kun oikeastaan pitäisi vertailla Comiketin halleja ja Desuconin taidekuja omakustanteita, joita on kourallinen.. ;)

Tunnelmaa näiden kahden tapahtuman välillä on melko vaikeaa arvioida, sillä Comiketissä on kolmen päivän aikana kävijöitä 550 000 -600 000, eli aivan käsittämättömän järkyttävästi, kun taas Lahden Sibeliustalolle lippuja myytiin tiettävästi jotain päälle 3000 (ainakin mikäli kävijöitä oli edellisen conin mukaisesti). Tunnelman tiiviyden kisan voittaa siis ehdottomasti Comiket, mutta Desuconissa taas on varsin lämminhenkinen, omallaan tavalla tiivis tunnelma, sillä vaikka väkeä tapahtumassa onkin Suomen mittakaavassa ihan mukavasti, on koko poppoo kuin yhtä suurta kaveriporukkaa.

Comiketiin oli menijöitä - joskin siinä vaiheessa iltapäivää kun me menimme vasta sisään, suurin väkimäärä valui jo asemaa ja kotia kohti. Ei haitannut yhtään, sillä väkeä oli silti sisällä tungokseksi asti.

Itse tapahtumapaikkana väärinpäin tekosaari Odaiballe taivaasta pudonnut hurjan kokoinen pyramidi-kompleksi voittaa kyllä omassa arkkitehtuurikategoriassani Sibeliustalon, joka ei kyllä sekään ole mitenkään hassumpi. Molemmissa tilaa riittää, joskin Comiketin yleisömäärään nähden varmaan melkein mikään tila ei ole tarpeeksi iso.. Lahden Sibeliustalossa hyvää conipaikaksi on se, että erilaisille ohjelmille on tiloja paljon ja tarvittaessa tiettyyn ohjelmanumeroon keskittyvä porukka saa olla rauhassakin. Miinusta rakennus saa sokkeloisuudestaan. Esimerkiksi myyntihalli on vähän oudosti irrallaan kaikesta muusta, mutta kyllähän sinnekin aina kylttien ja kokemuksen kanssa oppii löytämään.

Sibeliustalo on ihan kaunis, mutta no.. onhan se nyt aika vaatimaton Comiketin puitteisiin verrattuna.

Sää suosi molempia tapahtumia. Tokiossa paistoi aurinko... ja Lahtea peitti kaunis lumipeite. Voiton taitaa silti viedä Japani, sillä onhan 10 astetta ja aurinkoa kuitenkin kivempi kuin lauantain lumisumu Suomessa ainakin cossaajien kannalta?

Odaiballe matkataan joko maanalaisella meren ali tai Yurikamomen monorail-junalla. Asema on melkein messupaikan edessä, joten lokaatio on erityisen helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä, omalla autolla en lähtisi liikenteeseen. Desucon Frostbiteen sen sijaan helppo mennä autolla, mutta juna-asemalta tapahtumapaikalle on kyllä ihan hyvän mittainen matka, jonka itse ohjelmaa pitämään taitoin taksilla (Toim. huom. En ikinä käytä tavallisesti taksia, tämä oli ehkä eka kerta ikinä, kun suostuin maksamaan taksikyydistä itse), kun oikein muutakaan vaihtoehtoa kiireessä ei ollut. Palatessani tänään sunnuntaina kotiin menin kyllä sitten ihan kiltisti kävellen asemalle - pari kilometriä nyt ei todellakaan mikään mahdottomuus, mutta voin kuvitella, että kirpakassa pakkasessa proppeja ja kaikenmaailman asukokonaisuuksia ja matkatavaroita kantaessa aseman toivoisi olevan vähän lähempänä. ;P

Kolme söpöä tyttöä Comiketista...

Ja kolme söpöä tyttöä Desuconista. Aivan mieletön joukkio. Asut menevät kolmikolla yhteen aivan nappiin, värejä on käytetty hauskasti sekaisin ja nuket ovat piste iin päälle. Yksi piristävimpiä ilmestyksiä conissa. :)

Cosplayn suhteen oli hienoa huomata, että vaikka japanilaiset tietenkin olivat panostaneet asuihinsa aivan mielettömissä määrin ja joukossa oli todella upeita ilmestyksiä, ei Desuconissakaan mitenkään kotikutoiselta näyttänyt. Huvittavinta oli ehkä se, että vaikka maa ja tapahtuma vaihtui, silmiin pisti molemmissa coneissa paljon samoja hahmoja. Full Metal Alchemist, Pokémon, Hetalia, Vocaloidit (esim. yllä nähty Hatsune Miku), Rozen maiden, Death Note ja siihen päälle tavalliset lolitat ja koulutytöt tuntuvat olevan ikisuosikkeja niin nousevan auringon maassa kuin täällä kaamoksenkin keskellä.

Japanin versio Edwardista.

Ja Suomen Edo. Minusta oli hämmentävän hauskaa, että molemmat Fullmetallit seisoivat aivan sattuman varaisesti roskapöntön edessä...

Tiger&Bunnyn Bunny (ja pinkki pupu) Comiketin malliin.

Tiger sekä Bunny Frostbitessa. Täytyy kyllä sanoa, että kuvausolosuhteiden suhteen pisteet menivät ehdottomasti Comiketille. Sibeliustalon valo oli tajuttoman vaikea - sielläkin missä oli ikkunoita, oli melkein joka suuntaan vastavalo!!

Ruusuneidit Tokiosta.

Rozen Maidenin puvut lumosivat myös Lahdessa. Ja katsokaa noita proppeja!?

Lillipup, valitsen sinut!

I see pokéballs...

Japani veti, yllätys yllätys, voittokortin hahmojen määrässä ja monipuolisuudessa. Suomessa tuntuu näkyvän aina paljon tiettyjen sarjojen hahmoja, eivätkä menneiden vuosien vetonaulat Bleachit ja Narutot ole hävinneet coneista vieläkään. No, eipä sillä, löytyihän niitä Naruto-hahmoja Comiketistäkin. ;)

Yksi erityisen onnistunut hahmo-valinta Desucon Frostbitessä, sillä tämä tyyppi on kasvojen piirteitä ja pituutta myöten ihan ilmetty Link!

Tässä tapauksessa hahmovalinta ei ehkä ole samaa tasoa kuin Linkin, jos mietitään alkuperäisen Marion ja tämän tytön yhdennäköisyyttä, mutta persoonaa ja eläytymistä kyllä löytyi! :D

Comiket on ilmainen tapahtuma, joka ehkä myös osaltaan innostaa suuren määrän kävijöitä paikalle. Lippujen hintaystävällisyydessä Japani siis peittoaa tässä tapauksessa Suomen. Comiketiä ei kuitenkaan varmaan koskaan voi sanoa loppuunmyyneeksi tapahtumaksi, toisinpa on Sibeliustalolla, jossa rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa. Pisteet Desuconille, loppuun myyty con!

Eväät olivat omassa tapauksessani aika samanlaiset molemmissa coneissa, joskaan en voi kyllä sanoa tutustuneeni ihan hirveän läheisesti Comiketin ruokatarjontaan väentungoksesta johtuen. (Muutama tuhat ihmistä itseni lisäksi halusi nimittäin myös syödä...) Niinpä onigireillä (jopa samalla täytteellä, eli shiichkinmayolla, eli tonnikala-majoneesilla) mentiin niin Desucon kuin Comiketkin. Desuconissa tosin tein itse oman onigirini, joten ehkä siitä saisi pari pistettä? Toisaalta pakko myöntää, että konbinin onigiri oli ehkä paremman makuinen, sillä joku oli hankkinut työpajaan ehkä hiukan vääränlaista riisiä... X) No, yhtä kaikki, kolmionmuotoista riisiä ja tonnikalaa = herkkua! :)

Tonnikala-majoneesi-onigiri mallia konbini! Näitä tuli popsittua reissussa..

Joku innostui tekemään onigirityöpajassa kissa-onigirin!

Lopuksi kunnon kuvakavalkadin jälkeen on sanottava, että molemmilla tapahtumilla on sekä heikkoutensa että viehätysvoimansa. Japanissa kaikki on niin massiivista ja se tekee tapahtumasta runsaan ja mielenkiintoisen käyntikohteen, mutta Desuconin pienuudessa taas on jotain kotoisaa, sympaattista ja kauhean mukavaa siinä mielessä, että siinä tapahtumassa mahtuu oikeasti olemaan mukana, osallistumaan ja vaikuttamaan. Comiket muistuttaa ehkä enemmän kirjamessujen kaltaista massatapahtumaa kuin kaveriporukan kokoontumista. Mutta onhan se siitä huolimatta tilaisuus, jossa on ehdottomasti käytävä, jos sattuu Japaniin uuden vuoden kynnyksellä.

Järjestelyistä on vaikea sanoa oikein kummankaan tapahtuman osalta yhtään mitään, sillä Desuconissa olin niin syventynyt viemään läpi omat ohjelmani, ettei paljon muiden ohjelmien tai järjestelyjen sujuvuuden analysoimiseen jäänyt aikaa. Comiketissa liikkuessa ihmismassat veivät mennessään, joten sinänsä liikkuminen sujui japanilaiseen tapaan tyypillisen kaaoksenomaisen järjestelmällisyyden vallitessa. Viittoja olisi voinut Comiketissa ehkä olla hieman enemmän (kuten myös Desuconissa), mutta onneksi Eero muisti vanhastaan, mistä löydämme cosplay-alueen, niin ei tarvinut etsiskellä turhaan, vaan marssimme melkein suoraa kuvauspaikalle.
Kaikki halusivat selvästi lähteä meidän kanssa samalla junalla....

Kaiken kaikkiaan omalta osaltani oikein onnistuneet ja hauskat tapahtumat niin Suomessa kuin Japanissakin. Desuconista jatkoin kotiin Helsinkiin junalla, jonne mahtui juuri ja juuri istumaan, kun meni ajoissa (tosin vain muutama tuntui seisovan loppujen lopuksi junan käytävillä). Comiketin jälkeen taas meidät tungettiin junaan satojen muiden kanssa, ja jatkoimme Yurikamomen sillipurkkitunnelman inspiroimana Shibuyaan sushille.

Lisää Cosplay-kuvia latailen vielä myöhemmin Riisa no Nipponin Facebook-gallerioihin, joten liityppä joukkoihin, jos kiinnostaa! :)

P.S. Olen pyytänyt kuvattavilta luvan kuvaamiseen, tai ottanut kuvan tilaisuudesta yleisesti varsinaisesti tarkoittamatta kuvata tiettyjä henkiklöitä. Jos löydät joukosta oman kuvasi, etkä jostain syystä halua, että se on sivuilla, ota minuun yhteyttä, niin poistan kuvan. Tai mikäli löydät kuvasi, ja haluat myös itsellesi kopion, lähetä mailia riisa.ni ät gmail.com, niin lähetän kuvasi myös sinulle! :) All the photos: Copyright Liisa Stenberg.

1 kommentti:

Charlotta Tiuri kirjoitti...

Ihana postaus! Minusta on hyvä idea verrata japanilaista ja suomalaista anime-tapahtumaa keskenään. Eihän se Suomen versio oikeastaan kalpenekaan japanilaisen tapahtuman rinnalla! Suomen cosplaytaso on kyllä noussut hurjasti. Cosplaykuvistasi suosikkini ei yllättäen ollutkaan Japanista. Ehdoton suosikkini on tuo upea Link-cossi. Vaikka useille hahmoille näyttää sopivan japanilaiset kasvonpiirteet paremmin, niin tästä huolimatta myös suomalaiset pärjäävät oikein hyvin. Ainakin Suomessa cossaajille on tärkeää, että asu on itse tehty, mites Japanissa? Luuletko, että suurin osa asuista oli itse tehtyjä? Japanissa on kuitenkin eri tavalla tarjolla valmiitakin asuja yms.

Luulen, että Comiketissa keskityttiin pääasiassa vain doujinsheihin siksi, koska Japanissa on muutenkin animetavaraa myynnissä joka kadunkulmassa, ja sille on omistettu Tokyossakin oma kaupunginosansa. Suomen coneissa taas on myyntipöydissä tarjolla kaikkea mahdollista, sillä animetavara on maassamme kiven alla Japaniin verrattuna.