keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Kulttuurivaihtoa kebabilla

Eilen oli taas japanin tuntien vuoro. Siinä sivussa oli koe, joka meni aivan penkin alle, koska en oikein tiennyt, mitä sitä varten olisi pitänyt lukea. Tiedän kyllä, että osaan päntätä asioita muistiini melko hyvin, jos vain haluan, mutta tällä kertaa olin lukenut vääriä asioita. No, se oli hyvin pieni ja melko näennäinen testi, joten tuskin siitä tarvitsee kauhean huolissaan olla.


Japanin tuntien päätteeksi päätimme taas lähteä tekemään jotakin yhdessä Sendain vaihtareiden kanssa. Koska suurimmalla osalla oli nälkä, päädyimme jälleen syömään. Tällä kertaa valintakriteereinä oli halpuus, joten menimme Eerikin Pippuriin syömään kebabia. X) Tähän postaukseen liitetyt kuvat tosin ovat viime viikolta. Ylemmässä kuvassa etualalla vasemmalta oikealle ovat Kazuya, Maarit, Linda, minä, Tatsuaki, Anna, Takenau ja Yuudai. Taaempana istuivat Aki, Ville, Koohei, sekä Yoshihide. Alla olevassa kuvassa Takenau, Tooru ja Yuudai tekevät tuttavuutta suomalaisen oluen, pizzan, sekä nacchojen kanssa. Jälkimmäiset eivät olleet japanilaiseen makuun, mutta enpä voi heitä siitä moittia, kun itsekin inhoan noita maissilastuja. ^_^''


Japanilaiset eivät olleetkaan ennen syöneet kebabia, joten siinä mielessä tämän kertainen ruokalaji oli toki elämys. Oli jälleen hauskaa ja ilmeisesti ruokakin maittoi. ^_^

Myöhemmin lähinnä suomalaisten miespuolisten opiskelijoiden suostuttelemana jatkoimme iltaa jossain baarissa, jossa kuulemma sai halpaa olutta. :P On toki ihan hauskaa käydä baareissa, mutta mietin samalla, että toivottavasti ihan joka tiistai ei mene kuitenkaan jatkossa siihen, että japanilaisia poikia opetetaan huonoille, suomalaisille juomatavoille. :P Ei siis sillä, että mitenkään överiksi olisi mennyt meidän porukkamme osalta, mutta olisihan sitä paljon muitakin mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä kuin istua jossain hämärässä lafkassa juomalasit nenän edessä. Niinpä jatkoinkin eilen illalla jo viime viikolla aloitettua keskustelua ajatuksesta, että voisimme joku kerta tehdä yhdessä japanilaista ja suomalaista ruokaa.

Loppujen lopuksi sovimme, että ensi sunnuntai saattaisi olla hyvä ajankohta. Nyt vain sitten keksimään, mitä ruokia laitettaisiin. Tämän hetken ehdotuksena ovat olleet suomalaisten osalta karjalanpiirakat ja munavoi, marjapiirakka, letut ja lakritsajäätelö, porokebab, sekä hillat ja leipäjuusto. Jäätelö on vahva suosikki ainakin jonkin ruoan kylkijäisenä, sillä vaihtarit kertoivat, että he ovat ihastuneet niin kovasti suomalaiseen jäätelöön, että ovat ostaneet sitä melkein joka päivä. Lakritsajäätelöä he tuskin ovat salmiakkikokeilujensa jälkeen kyllä päätyneet ostamaan. Kaikkia suunniteltuja reseptejä ei tietenkään voida eikä tarvitsekaan toteuttaa yhdellä kerralla. X) Pitäähän niitä ideoita jäädä myöhemmillekin "Ruoka matsureille", sillä niitä on mitä luultavimmin luvassa tänä vuonna vielä useampia. ^_~

tiistai 28. lokakuuta 2008

Opintotuki ulkomailla

Kuten moni varmaan tietää, suomalaiset vaihto-opiskelijat saavat luonnollisesti opintotukea myös ulkomailla tapahtuvaan opiskelijavaihtoon, mikäli vaihto-opiskelu kartuttaa Suomessa aloitetun tutkinnon opintopisteitä ja siis ts. edistää opintoja.

Sain eilen KELAlta positiivisen päätöksen haettuani opintotukea ja lainatakausta ulkomailla opiskeluni ajaksi. Näillä näkymin saan valtiolta huhtikuusta alkaen 508 euroa opintotukea ja asumislisää, joista maksan veroa sen verran, että käteen jää loppujen lopuksi n. 472 euroa kuussa. Tähän päälle kun lasketaan vielä ulkomailla opiskelevan täyttä opintolainaa 440 euroa per kuukausi, saan kaiken kaikkiaan n. 887 euroa kuussa KELAlta vaihtojaksoni aikana. Paljonhan tuo rahamäärä ei ole, kun ottaa huomioon huimat vuokrat, mutta tietenkin parempi kuin ei mitään. 

Kannattaa muuten huomioida, että kesäkuukausille tuki pitää hakea erikseen omalla erityisellä lomakkeella, jonka saa omalta koululta. Se kiikutetaan sitten täytettynä KELAn OTm-lomakkeen kanssa koulun opintotoimistoon, josta se lähetetään oman koulun opintotukilautakunnalle käsiteltäväksi. Näin ainakin ilmeisesti isoimpien korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen tapauksessa. Itse kuvittelin alunperin, että kesätuen haku onnistuu suoraan KELAsta, kuten muutkin opintotukeen liittyvät muutosilmoitukset, mutta näin ei ilmeisesti sitten ollutkaan.. Tiedä häntä, miksi tämä byrokratia on aina tällaista arvuuttelua ja lappusten lähettelyä suuntaan ja toiseen.

Tämän hetkinen jenin kurssi euroon nähden on aika hirvittävä ja vaikeuttaa kyllä budjettisuunnitelmia huomattavasti, sillä kun minun aiemmin piti hommata n. 10 000 euroa vakuuttaakseni japanilaiset maksukykyisyydestäni vaihdon aikana, nyt se summa on pelkkien kurssiheittelyiden takia kiivennyt melkein 12 000 euroon. Ja ehei, eihän minulla semmoisia rahoja ole, mutta toivon, että kaikki jotenkin soljuu kunnialla läpi kuitenkin...

lauantai 25. lokakuuta 2008

Menolippu Japaniin!

Tänään alkuillasta kirjoittelin häikäilemättömästi ylöspäin kipuavista lentojen hinnoista Japaniin. Ajattelin ensin varmistella majoituspaikkaa ystävieni luota Tokiosta, ja vasta sitten varata lentoliput. Lähetinkin myöhemmin illalla mailia Ayumille, johon tutustuin hänen Suomen vaihtonsa aikana viime keväänä. Ilmeisesti äitini oli sitten huolesta soikeana lukenut blogimerkintääni, ja soitteli, että jokos olet nyt sitten varannut liput, kun ne kerran voivat kallistua noin nopeasti. Aluksi äyskähdin joskus ylihuolehtivaiselle (mutta ihanalle ^_~ ) äidilleni puhelimeen, että en ole ehtinyt kaikkien töiden lomassa, ja kyllähän tuota nyt vielä kerkiää. Vaihtoehtojahan on Osakaa myöden! Hintojen nousua ei kuitenkaan voi oikeastaan mitenkään ennustaa, ja siinä äiti oli aivan oikeassa, että vaikka näyttää, että vaihtoehtoja nyt onkin siellä useampia tuolla halvemmalla hinnalla, niin mistäpä sitä tietää kuinka kauan niitä siellä on. Niinpä lopulta päädyin siihen, että hitsi vieköön, varaan sen lipun sitten nyt! Mikäli kukaan tuttavista ei pysty majoittamaan minua pariksi yöksi, niin menen sitten vaikka Ryoukaniin tai johonkin halpaan hotelliin. Sekin tulee kuitenkin halvemmaksi kuin 2000 euron menolippu Japaniin. :P

Joten tadaa, minulla onkin nyt yhtäkkiä ihkaoikea menolippu Tokyoon! Euroja kului kaiken kaikkiaan 370 ja risat, joka oli erittäin edullinen nuorisohinta verrattuna yleisiin lentojen hintoihin. Olen nyt tyytyväinen päätökseeni. Olisi ollut hulluutta odottaa tuttavien vastauksia maailman toiselta puolelta, ja jättää lipun varaaminen myöhempään. Siinä sitä olisi sitten taas ollut hauskaa miettiä mitä tehdä, jos halvimmat liput olisivatkin vaikka täysin hävinneet valikoimasta. Tällä hetkellä toivon, että pääsen Japanista myös sitten joskus pois yhtä halvalla, mutta uskon, että silloin minulla on enemmän valinnanvaraa päivien valinnassa kuin nyt menomatkalla. Toisaalta, en kuitenkaan edes voisi ostaa tällä hetkellä menopaluulippua, jossa paluupäivä olisi 2010 vuoden puolella. Finnairin järjestelmä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu niin pitkälle suuntautuvien matkojen ostamiseen. :P

Lentolipun ostaminen tuntuu ihan kummallisen epätodelliselta ja samalla tavattoman konkreettiselta teolta. Olen taas askeleen lähempänä vaihtovuotta!

Lentojen hinnat pomppivat taloustilanteen tahdissa?

Ehdin säikähtää taas pahemman kerran. Joshibista tuli jo aikaisemmin sähköpostilla informaatiota, että meidän molempien sinne lähteiven vaihtareiden tulisi ajoittaa lentomme 3-5. huhtikuuta, joka olisi koululle kätevin vastaanottoajankohta. Katselin lentoja, joiden hinnoista ainoastaan 5.4. päivän lento oli jokseenkin järkevän hintainen Finnairilla, n. 420 euroa. En jaksaisi isojen laukkujen kanssa otta vaihtolentoja, varsinkaan, kun Finnairin nuorisohinnat nyt kuitenkin ovat suhteellisen järkevällä tasolla, joten lentäisin mieluiten kätevällä Finnarililla. Mutta juuri kun olin vastaamassa Joshibin kv-henkilölle, että varaan lentoni nyt kyseiselle päivälle, huomasinkin, että sen hinta oli noussut 2000 euroa Finnairin nettivarauspalvelussa. 2000 euroa, ja se oli ollut ainoa halpa lento Tokyoon tuona viikonloppuna!

Meinasi kyllä tippa tulla linssiin ja järkyttävä ahdistus iski päälle. Mietin, ettei minun ole mitenkään mahdollista maksaa pelkästä menolennosta 2500 euroa! Menopaluukin tulisi halvemmaksi, vaikken edes käyttäisi paluulippua. :P Katselin hieman muiden päivien lentojen hintoja, ja joukossa oli vielä muutamia päiviä, joina lentäminen voisi olla aivan järkevää. Niinpä lähetin heti Joshibiin mailin, ja kysyin, olisiko mahdollista, että saapuisin itsekseni Japaniin, ja tapaisin sitten heidät suunniteltuna viikonloppuna 3.-5. huhtikuuta. Aamulla sähköpostissa odotti onnekseni helpottava vastaus: Joshibin puolesta voisimme toki saapua omin neuvoinemme Japaniin silloin kun haluaisimme, mikäli sitten vain saavumme tapaamaan koulun henkilöstöä sovittuna päivänä. Nyt siis täytyisikin puolestaan olla yhteydessä mahdollisesti Tokiossa ja Kobessa asuviin ystäviin, ja kysyä, kenen vuoksi voisi majoittua pariksi päiväksi. Jos huonompi tuuri sattuu, voin toki olla pari yötä vaikka halvassa hotellissa, kunhan lentojenhinnat sentään pysyvät alhaisina. Olen kuitenkin aika luottavainen, että joku ystävistäni voi majoittaa minut muutamaksi päiväksi – Tokyosta löytyy kuitenkin kolme tuttavaa, Kobessa asuvat molemmat entiset isäntäperheeni ja pahan paikan tullen varmaan voin anoa turvapaikkaa vaikka joltakulta Sendain vaihtareista, vaikken heitä nyt vielä niin kauhean hyvin tunnekaan. :D En siis vaivu epätoivoon, vaan aloitan uudet suunnitelmat lentojen hankkimiseksi. Eiköhän tämä tästä.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Ravintolailta japanilais-suomalaiseen malliin

Ilokseni kaikki seitsemän Sendain vaihto-oppilasta olivat tulleet mukaan japanin kielen tunnillemme. Opettaja tenttasikin heitä heti monesta asiasta kielioppisäännöistä arkirutiineihin. Oli todella hauskaa ja opettavaista kuunnella aitoa japanilaista puhetta. Jälleen kerran – se vain kuulostaa niin kivalta ainakin minun korviini. Pidän japanilaisten tavasta rytmittää puhettaan.

Oppitunneilla käytettiin lähes pelkästään englantia ja japania, joten esimerkiksi käännösten teossa oli oma haasteensa. Ensin piti tajuta, mitä japanilainen lause tarkoittaa, ja sitten kääntää se englanniksi lennossa. Virkkeet olivat kyllä varsin helppoja, mutta muutamat tuntemattomat sanat lauseiden lomassa tuottivat välillä päänvaivaa.

Opettaja piti sen verran kuitenkin kiinni aikatauluista, että mitään tutustumisrulijansseja ei päästy käymään läpi. Onneksi tauolla ehdimme keskustelemaan japanilaisten kanssa, ja loppujen lopuksi päädyimme lähtemään tuntien jälkeen yhdessä ravintolaan.

Menimme isolla 13 hengen porukalla Iguanaan, hieman meksikolaistyyppiseen ravintolaan keskustassa, josta sai myös pizzaa. Paikka oli mukavan rauhallinen siihen nähden, että me pidimme varmaankin aika kovaa meteliä – ei siis tullut liiemmin häirittyä muita ruokailijoita, kun kerran meidän lisäksemme paikalla oli vain pari pöytäkuntaa.

Ilta oli tikahduttavan hauska. En ole pitkään aikaa nauranut niin paljon. Oli mukavaa tutustua kaikkiin, myös omaan japanin opiskeluryhmään paremmin, sillä ennen emme olleen mitenkään äärettömästi olleet toistemme kanssa tekemisissä. Illan origamikokeilujen, keskusteluiden, ruoan, juoman ja kielen oppimisen lomassa innostuimme suunnittelemaan jo seuraavaa yhteistä tapaamista. Päätimme, että voisimme paitsi ottaa uudelleen joskus ravintolaillan merkeissä, myös järjestää jonkun kotona kokkailuillan, jolloin tekisimme yhdessä sekä japanilaista, että suomalaista ruokaa.

Erotessamme illan päätteeksi kukin omille teillemme, japanilaiset sanoivat, että aikovat käydä japanin tunneillamme helmikuun loppuun saakka, eli siihen saakka, kun lähtevät kotia kohti. Kaikilla tuntui olleen hauskaa. Harmittelimme jälkeenpäin, että meidän tuntimmehan loppuvat jo jouluna, mutta mietimme sitten, että eihän sen tarvitse estää meitä näkemästä toisiamme. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka voisimme puhua opettajan ympäri pitämään meille seuraavankin jatkokurssin! Ainut ongelma lieneekin vain kielitoimisto, mutta jos opiskelijoita on tarpeeksi, luulisi, ettei seuraavan kurssin järjestäminen olisi ongelma. ^_^