lauantai 6. kesäkuuta 2009

Kaupunkielämää

Leenan ja Jasonin saavuttua Japaniin, olen shoppaillut enemmän kuin pitkään aikaan, vaikka suureksi harmikseni suurin osa vapaa-ajastani on mennyt koulun kurssien lopputöiden väsäämiseen. Kävimme yhdessä kiertämässä Machidan kauppoja ja mukaan tarttui kaikenlaista pientä, lähinnä omia itsekeskeisiä tuliaisia Suomeen vietäväksi, kuten esimerkiksi aivan ihastuttavia kaikenmaailman söpöillä, värikkäillä kuvioilla varustettuja muffinssivuokia. Suomessa kivat ei-supermarket-muffinssivuoat maksavat useita euroja, kun täällä niistä ei tarvitse pulittaa ensimmäistäkään, jos asioi sadan yenin kaupassa. ;) Erilaisista perinteisiä japanilaisia tekstiilejä myyvistä liikkeistä olisi myös voinut ostaa vaikka mitä, mikäli olisi vain ollut vähemmän pihimmällä tuulella..


Vaatekomeroa olisi vielä tarkoitus täydentää kunnolla, sillä onneton lyhythihaisten paitojen kokoelmani ei riitä näillä helteillä mihinkään, ja muutenkin olen lykkäillyt vaatehankintoja melkein vuoden verran, jotta voisin ostella niitä sitten täältä.



Machidan Twin-ostoskeskuksesta kaappasimme mukaamme myös rasiallisen mocheja, eli litistetystä riisistä valmistettuja pikkuisia, makeahkoja palleroita, joiden sisällä oli tyypillisten mochitäytteiden, kuten asugipapujen sijaan varsin erikoisia täytteitä; itse valitsin suklaabanaani-, valkosuklaatäytteiset mochit. Olivat ihan makoisia, vaikka mochin kummallinen venyvä rakenne yhdistettynä suklaarouheeseen ja banaaniin olikin hieman erikoinen elämys.


Machidasta jatkoimme illalla junalla katsastamaan Tokyo government buildingin huikeat näkymät - tällä kerralla auringon jo laskettua, jolloin eteemme levisi ääretön, tuikkiva valomeri. Valokuvaaminen hyvin valaistusta tornista oli hieman hankalaa, sillä ikkunoiden heijastukset pilasivat suuren osan yrityksistä. Muutamia ihan onnistuneitakin otoksia tallentui kuitenkin onneksi muistikortille. Ne ovat hyvää materiaalia valokuvauskurssilleni, jossa teen suomalaisen näkökulmasta Japanin erilaisuuksiin keskittyvän valokuva-albumin. Suomessa kun ei pilvenpiirtäjiä tai horisonttiin jatkuvaa kaupunkimiljöötä liiemmin pääse näkemään. :P

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Interaktiiviset lakkiaiset ja kaipuuta kotiin

Viikonloppuna vietettiin pikkuveljen lakkiaisia kaukana Pohjanmaalla. Ensimmäistä kertaa Japanissa oloni aikana iski sellainen varsinainen koti-ikävä. Välillä toki tulee kaipailtua läheisiä ihmisiä, ymmärrettävää kieltä, sekä kunnon leipää. Myös entistä poikaystävää luonnollisesti on yhä aika-ajoin ikävä vaikkei tarvitsisikaan olla. :P Viime viikonloppuna kuitenkin tuli sellainen kunnon kaipaus kesäiseen Suomeen, sillä olisin kovasti halunnut olla juhlimassa yhdessä perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa Pikku-Juhan lakkia ja todistusta.

Onneksi tekniikka on ihmeelliustä ja kuroo tuhansia kilometrejä umpeen melko sujuvasti. Webkameran ja mikrofonin välityksellä juttelin veljeni juhlien aikana perheen, sukulaisten ja entisten ylä- ja ala-asteen opettajieni kanssa, söin kakkua yhtä aikaa pikkuveljen ja isosiskon kanssa ja nauroin ystäväni Eijan kanssa niin kuin mitään välimatkaa ei olisi ollutkaan. Videoyhteys oli päällä melkein koko juhlien ajan, joten tavallaan en jäänyt paitsi ainakaan ihan kaikesta. Jossain vaiheessa äiti sai "loistavan" idean perhekuvasta, jossa minun pääni näkyy webkameran kautta monitorissa, ja sehän piti sitten tietenkin toteuttaa. X)

Äiti, Leena, ylioppinut Juha ja tautalla monitorissa ylivaloittunut minä

Kun vielä saisi teleportin, niin olisi voinut syödä niitä kaikkia herkkuja, joilla minua kiusattiin koko päivän ajan. Juustokakkua, täytekakkua, daimkakkua, juustosarvia, halloumisalaattia, pikkuleipiä, suolaisia piirakoita, karjalanpiirakoita ja munavoita... Vaikka minä leivoinkin juhlien kunniaksi itselleni tänne sitruunaisen jugurttikakun riisikeittimessä, niin ei se valitettavasti ihan kuitenkaan korvannut niitä notkuvia tarjoilupöytiä, joista jäin paitsi. -__-

Siskoni Leena ja hänen puolisonsa Jason lentävät huomenna Tokioon, joten seuraavat pari viikkoa heidän ollessa seuranani, en varmaankaan ehdi hirveästi päivitellä. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä.. ei minun pitänyt täältä käsin ruokablogianikaan päivitellä ja nyt siellä vaan kasvaa kasvamistaan riisikeitinreseptien kokoelma. :D

Onnea vielä Juhalle, sekä muille kevään ylioppilaille ja valmistuneille!

lauantai 30. toukokuuta 2009

Käsittämättömät kävijämäärät

On välillä vähän vaikeaa ymmärtää, että tätä blogia lukee kuukaudessa reilu 1600 lukijaa. Mikäli Google Analyticsin sivustoseurantaan on uskominen, keskimäärin täällä ei myöskään käydä vain pyörähtämässä, vaan normikävijä lukee sivua jopa melkein kaksi ja puoli minuuttia. Se on paljon blogille, jolla nyt ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään muuta antia kuin yhden ihmisen arjen kuvaaminen.

Koska kävijöitä on kummallisen paljon, halusin viime kuussa vähän tiedustella, mikä teitä tänne oikein vetää. Ihan kaikkeen kun Google Analyticskään ei analyyseissään pysty, vaikka suurin osa netin hakukoneiden hakusanoista, joilla blogiini löydetään, viittaavatkin, että tiedonhaku vaihto-opiskelusta ja Japanista ylipäätään tänne toisivat lukijoita. Hakusanojen listan kärjessä ovat muunmuassa: "riisa no nippon" ja muut vastaavat(ilmeisesti kaikki eivät muista blogini koko osoitetta), "sikainfluenssa Japani", "vaihto-opiskelu Japani", "japaniadapteri" ja "viisumi Japani". Rakastan internetisivujen tilastojen seuraamista, ja hakusanalistat ovat joskus suurta hupia, vaikkakin tällä hetkellä suurin osa Riisa no Nipponiin löytäneistä hakusanoita ovat varsin asiallisia ja täysin aiheeseen liittyviä. Jotkut ovat kuitenkin esimerkiksi tulleet tänne sivullekin hakusanoilla "japanilainen mies". Enpä tiedä löysivätkö hakemaansa... Tuskin. :D

Kyselyyni vastasi 109 ihmistä! Se on ihan julmetun paljon enemmän kuin odotin. Suurin osa, eli 78% teistä haluaa lukea arjesta. No, ei huolta, siitä kyllä tulen kirjoittelemaan, vaikka viime aikoina arkeni onkin ollut niin kiireistä, ettei siitä ole paljon raportoimaan ehtinyt.

Opiskelu kiinnotaa reilua 40% lukijoista, mikä on sinänsä suhteellisen vähän, ottaen huomioon, miten opiskelupainotteista elämäni on. Ehkä tekstit eivät kuitenkaan painotu liikaa pelkkään opiskeluun, ja hyvä niin? Aion kuitenkin jatkossa raportoida kuvineen ainakin tekemistä töistäni, sillä oletan, että se kiinnostaa ainakin perhettäni, jos ei muita. X)

Kolmannes tahtoisi lukea enemmän kielestä. Kielestä kirjoittaminen on sinänsä vähän hankala juttu, sillä ensinnäkän en ole mikään mestari, mitä tulee japanin kieleen, ja toiseksi tällä hetkellä tuntuu, ettei kielen käytöstä ole muuta sanottavaa, kuin että välillä onnistuu mainiosti ja välillä tuntuu ettei mistään tule mitään. Koulussa on ollut niin kiireistä, että tähän mennessä en ole vielä kertaakaan (!!) ehtinyt edes avata japaninoppikirjaani. Kielenopiskelut ovatkin arjen käytäntöä lukuunottamatta jääneet vähän paitsioon. Luultavasti syksymmällä, kun saan kiireisemmän puolikkaani vaihto-opinnoista suoritettua ja alkaa vähän rennompi kausi, ehdin myös opiskella japania. Silloin kirjottelen varmasti myös enemmän itse kielen opiskelusta.

Kirjoittelen aika usein reissuistani Tokiossa ja tässä ympäristössä, ja nähtävyyskategorian alla on tällä hetkellä kymmenisen postausta. Toivottavasti te 17% lukijoista saatte näistä teksteistä jotain irti, ja loput 83% eivät tylsisty seuraavien parin kuukauden aikana, kun elämässäni on luvassa paljon retkelyä Tokion ympäristössä ja mm. kaikenmaailman temppeleillä ja vuoren nyppylöillä. ;) Mm. Kamakura, Hakone, Tokion vielä kaluamattomat puistot ja temppelit, sekä Ghiblin museo odottavat kävijäänsä. Niistä lisää siis myöhemmin.

Se, mikä yllätti minut ehkä eniten, on miten monet lukijat ovat kiinnostuneet shoppailusta. En taatustikaan ole mikään paras ostospaikkojen bongaaja, mutta yritän mahduttaa mieleeni, että ehkä jotain ihan oikeasti saattaa kiinnostaa (?), että ostin viime viikolla 1500 yenillä ihanan farkkumekon pitsisomisteilla, ja että tämän viikon ostoslistalla on uusi, mielellään vihreä sateenvarjo edellisen rikkoutuneen tilalle. Yritän ottaa myös jotain kuvia jatkossa ostoksistani, mutta hieman pihistelijänä totuus kuitenkin on, että niitä ostoksia ei kerry ollenkaan niin usein kuin ehkä haluaisin. :P Ja oletan nyt siis, että ne, jotka ovat kiinnostuneet shoppailusta, eivät tarkoittaneet shoppailulla supermarketteja? Sanwan ruokakaupan maitohyllyistä ja vihannesosastosta minulla kyllä on paljon käytännön kokemusta... ;)

Täytyy myöntää, että olen jättänyt tähän mennessä mangasta, animesta ja musiikista raportoinnin aika vähälle, vaikka reilu parikymmentä prosenttia lukijoita haluaisikin niistä lukea. Totuus on, että telkkarista ei tule uutisten lisäksi oikein mitään, mitä jaksaisi katsoa, paitsi pari draama sarjaa, joita seuraan arkiaamuisin ja viikonloppuisin. En koskaan satu telkkarin ääreen silloin, kun sieltä tulisi jotain hyviä animesarjoja. Keskiyöllä tulee parilta kanavalta animea, mutta paitsi että olen silloin jo nukkumassa, nekin sarjat tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta aina jotain mechasarjoja (?!!!). Toinen ongelma on luonnosesti myös kieli. Vaikka paria draamaa jaksankin seurata, ihan yletön japanin kielisten ohjelmien katselu alkaa pidemmän päälle väsyttämään ihan fyyseisti, sillä jokaista sanaa on kuunneltava tarkasti, että saisi hahmojen repliikeistä jotain irti. Viikonloppuna tulevaa Meitantei Conania (eli Salapoliisi Conania) haluaisin kyllä katsoa, koska pidän sarjakuvaversiosta todella paljon, mutta salapoliisisarjan rikokset ovat usein hyvin kielipainotteisia ja vaikeita hahmotta, joten japaniksi kyseisen sarjan katsominen on aika vaikeaa ainakin vielä tällä hetkellä. Lisäksi sarja tuntuu aina alkavan keskeltä vanhaa rikosta, jolloin minulla ei ainakaan ole mitään toivoa päästä kiinni juoneen.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, 12 ihmistä haluaisi lukea jostakin muista asioista mieluummin. Palan halusta tietää, mitä nämä muut asiat ovat, joten antaa kommenttiboksin raikua! :)

On mukavaa kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee. Vaikka pääosin kirjotan omaa napaani ajatellen, eli haluan säilyttää muistot vaihtomatkasta tuoreina tulevia muisteluita, sekä vaihtoraportin kirjoittamista ajatellen, on aina kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa tuottaa tekstiä vuorovaikutussuhteessa. Kommentoijat ovat myös antaneet minulle valtavasti vinkkejä ja paljon hymyjä, joten kiitos niistä.

Jatkoa seuraa, vaikkakin tulevien viikkojen kiireessä luultavasti hieman väljemmällä tahdilla.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Shizuokan vuorilla


Viime viikonloppuna yliopisto järjesti Joshibin vaihto-opiskelijoille retken Shizuokaan, Kanagawan naapuriprefektuuriin, muutaman tunnin bussimatkan päähän. Shizuoka on täynnä upeita vuoristomaisemia, laaksoja ja vehmaita rinteitä teeviljelmineen, joita rajaa idässä meri.

Haruka ja Harukan ystävä Naoko bussissa

Suurin osa päivän mittaisesta retkestä meni oikeastaan istuessa bussissa, joka oli itselleni osittain vähän negatiivinen yllätys, sillä en erityisemmin pidä autossa istumisesta, etenkään kiemuraisilla teillä helposti alkavan matkapahoinvointini takia. Bussireitillä oli kuitenkin upeita maisemia, joissa riitti katsomista. Harmillista, että bussin ikkunasta on vaikeaa saada hyviä kuvia etenkin sateisella täällä kun ikkunat ovat täynnä pisaroita.

Sää ei suosinut meitä, ja valitettavasti pilvien peittäessä koko taivaan ja horisontin, jäi Fuji näkemättä. Shizuokan kaupungista on vain lyhyt matka Fujille, joten se näkyy selkeällä säällä upeasti. Toivotaan, että parin viikon sisällä toteutuvan Hakonen reissun aikana tulee bongattua myös lumihuippuinen Fujisan.


Paitsi että katselimme maisemia bussin ikkunasta, pysähdyimme toki myös välillä. Jos matkan aikana tehtyjä vessa- ja juomataukoja huoltoasemilla ei lasketa, ensimmäisen kerran pysähdyimme syömään puolen päivän aikaan upealle näköalapaikalle jonnekin Shizuokan kaupungin lähistölle. Syöminen muiden laskuun on tietenkin aina nautinnollinen kokemus - etenkin opiskelijalle, joka yrittää pitää ruokalaskunsa kurissa. ;) Buffetpöytä, joka meille oli varattu, oli täynnä monenlaisia japanilaisia ruokalajeja. Puolienkaan syömieni ruokien nimiä, tai ainesosia en tiedä, mutta hyvää oli. Joukossa oli ainakin friteerattua kanaa, sushiriisiä ja raakaa tonnikalaa vihanneksilla höystettynä, jotain muuta maustettua riisiä jollakin meren elävällä, säilöttyjä kurkkuja, joita luulin niitä lautaselle kauhoessani normaaleiksi kurkuiksi, salaattia, mochia, eli riisijauhoista tehtyjä makeita ja kumisen oloisia, herkullisia palleroita, jotain friteerattua kalaa, sekä sobaa ja misokeittoa. Ruokajuomana nautittiin tietenkin vihreää teetä. Lisäksi olin ottanut lautaselleni mielenkiinnosta pieniä valkoisia nuudelin nököisiä kalan osia. Tosin istuuduttuani ruokailemaan huomasin, että ne olivat kokonaisia, minikokoisia, vitivalkoisia kaloja joilla oli aivan julmetun pelottavat mustat pallomaiset silmät päässään. Jäivät sitten lautaselle. En kertakaikkiaan pystynyt koskemaan niihin syömäpuikoillani nähtyäni niiden silmät... X)


Toinen määränpäämme oli perinteisiä japanilaisia käsitöitä esittelevä keskus, Sumpu Takumi Shuku, jossa saimme valmistaa puolivalmiista materiaaleista itse noita perinteisiä taidekäsitöitä. Itse kasasin kokoon ilmeisesti pienille ikebana-asetelmille tarkoitetun koriste-esineen. Saimme luonnollisesti ottaa mukaamme paitsi tekemämme koriste-esineet, myös kukille tarkoitetun kupin, johon ne voi asetella ja pistää sitten tuon häkkyrän keskelle. Toistaiseksi en ole vielä ottanut tätä komeaa taideteostani käyttöön. ;)


Taidekäsityökeskus oli todella hieno paikka. Siellä kasvoi bambuja upeissa asetelmissa, rakennukset olivat komeita ja myynnissä oli paitsi monenlaisia käsitöitä, myös esimerkiksi bonsaipuita.


Käsityökeskuksesta jatkoimme Clematis-no-oka:n taidemuseolle ja puutarhalle. Taidemuseo oli osittain ulkoilmamuseo, jonka upeaan puutarhaan oli sijoiettu sen hetkisen näyttelyn veistoksia. Museon päänäyttelyssä oli esillä italialaisen Vangi:n taideteoksia, pääosin veistoksia. Sen verran ymmärsin oppaan japanista, että tällä miehellä oli jotain yhteyksiä Joshibiin. En ole ihan varma oliko hän siellä jossain vaiheessa opettajana, vai luennoitsijana vai mistä oli ihan tarkalleen ottaen kysymys. Museon puutarhasta oli ihan tavattoman hienot näkymät, vaikka pilvet niitäkin maisemia varmasti hieman latistivat.

Kaikenkaikkiaan retki oli mainio, vaikka siinä olikin selvästi havaittavissa japanilaisille tyypillisiä bussimatkailun elementtejä - pysähdykset, eli varsinaiset matkan kohokohdat olivat lyhyitä ja nopeatempoisia, kaikelle oli minuuttiaikataulu ja suurin osa päivästä kului autossa istuessa. Vähän samanlaisa meininkiä taitaa olla japanilaisten pakettimatkoilla Suomessa - Helsingin kaikki tärkeimmät nähtävyydet on ehdittävä käymään läpi yhdessä päivässä, sillä saman päivän iltana matkataan jo Turkuun ja sitä seuraavana päivänä Rovaniemelle... Mutta toisaalta, kalliit lentoliput Suomeen ja lyhyt loma eivät anna tokikaan paljon vaihtoehtoja. Itse olisin voinut viettää monta tuntia ihan vain käyskennellen vuoristomaisemissa. Yhden päivän aikana ehtii loppujen lopuksi ihan kunnolla näkemään aika vähän. Ja kiireessä taas ei oikein ehdi saada kunnollisia kokemuksia. Taas yksi syy olla iloinen siitä, että lähdin tänne vuodeksi, enkä vain muutamaksi kuukaudeksi. Ei ole (vielä) kiire yhtään minnekään. :)

tiistai 26. toukokuuta 2009

Ruokakuluja riisin maasta

Moni on kysynyt minulta, onko Japanissa kallista syödä. No, nyt kun olen laskeskellut suurinpiirtein kaikki kuukauden aikana kertyneet ruokakauppojen ja muutamien ravintolakäyntien kuitit yhteen, voin sanoa, että ei se mitenkään erityisen kallista ole. Hintataso tuntuisi olevan aika lailla samalla tasolla kuin Suomessa.

Kuukauden ruokakauppa- ja ravintolakuittieni summaksi tuli 29031 yeniä, joka on tällä hetkellä noin 219 euroa. Keskimääräinen kuitin summa liikkuu jossain tuhannen yenin paikkeilla, eli kertaostokset ovat suhteellisen pieniä. Koulussa ruoka maksaa kareeraisun, hayashiraisun tai omuraisun 270 yenistä lounassettien, donburien ja pasta-annosten 370 yeniin. Karkeasti ottaen kouluruokaan on mennyt kuukaudessa siis rahaa jotakuinkin 5000 yeniä, joka on noin 38 euroa. Yhteensä olen syönyt siis sellaisen 257 euron edestä kuukauden aikana.

Ruokaan on mennyt selvästi enemmän rahaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ensimmäisen kuun aikana olen ostanut hyvin paljon kaikenlaisia peruselintarvikkeita kuten esimerkiksi säkki riisiä, jauhoja, sokeria ja mausteita, jotka kasvattavat summaa hieman. Lisäksi ruokakaupasta on tullut ostettua esimerkiksi roskapusseja, pesuaineita sekä muita yleishyödyllisiä kodin tarvikkeita, joita ruokakaupasta löytää, joten myös niiden ensihankinnat ovat lisänneet budjettiin pienen erän. Olen silti tietoinen, että aivan liian suuri osa ruokakuittieni summasta tulee herkuista, joten pyrin rajoittamaan niitä seuraavan kuun aikana. Saa nähdä, miten saan supistettua laskua alaspäin.. Mieluummin kun kävisin vaikka useammin syömässä ravintoloissa kuin istuisin yksin kotona mässäämässä keksejä napaani. ;)