perjantai 17. lokakuuta 2008

Tuliaisia, tuliaisia!

Olohuoneen pöytä alkaa pikkuhiljaa täyttyä pienistä kännykkäkoruista, avaimenperistä, helmipunoksista, korvakoruista ja huoparintaneuloista. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin innostunut käymään ostoksilla, vaan pikemminkin päinvastoin - olen tehnyt tuotteita myytäväksi.

Olemme ystävieni kanssa valmistuneet koulun joulumyyjäisiin hyvissä ajoin askartelemalla myyntiin erilaisia käsitöitä. Itselläni taka-alalla on kuitenkin koko ajan kytenyt myös ajatus siitä, että valmistan kyseisiä tuotteita Japaniin tuliaistarkoituksessa. Niinpä olen pyrkinyt pitämään aiheet mahdollisimman suomalaisina, ja keksin tehdä korusarjan suomalaisista metsämarjoista. Pääosissa lakka, mustikka, mansikka ja vadelma!



Mikäli jotakin jää myyjäisissä myymättä, se päätyy matkalaukkuni täytteeksi huhtikuussa. Toki ihan muutama pikkupaketti ei riitäkään, vaan minun täytyy tehtailla tuliaisia ainakin muutama tusina..

Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta japanilainen tuliaiskulttuuri on aivan toista, mihin Suomessa on totuttu. Vaikka meilläkin päin vielä annetaan pieniä lahjoja esimerkiksi pidemmän matkan jälkeen lähimmille ystäville ja perheenjäsenille, tai kiitokseksi naapurille loman aikaisesta kukkien kastelusta tai kissan hoidosta, tuliaiskulttuuri tuntuu kokeneen jonkinlaisen inflaation viime vuosina. Kun kymmenisen vuotta sitten ulkomaanmatka oli niin erityinen ja suorastaan ylellinen kokemus tavalliselle työssä käyvälle ihmiselle, että välillä jokaiselle tuttavalle kannettiin jos jonkinmoista espanjalaisnukkea takanpäälykselle pölyttymään, nykyisin melkein kuka vain voi tehdä viikonloppumatkan halpalentoyhtiöllä vaikkapa Lontooseen. Maailma tuntuu pienentyneen, ihmisillä on enemmän rahaa ja vapaa-aikaa, ja täten myös matkustellaan paljon enemmän. Siksi saattaisi tuntua jopa turhauttavalta tuoda jokaiselta työmatkalta tai lomareissulta kollegoille ja sukulaisille jokin tuominen. Japanilaiset asia on kuitenkin toisin.

Japanissa ihmiset tapaavat tuoda kollegoilleen tuliaisia jopa johonkin kotimaan kaupunkiin tekemiltään retkiltään. Täytyy kuitenkin muistaa, että japanilaisen työmyyrän elämä ei suinkaan ole samanlaista kuin suomalaisen konttorirotan. Lomia on harvoin, ja silloinkin ne ovat todella lyhyitä. Ystäväni Daisuke haali Stockmannilta suklaarasioita työkavereilleen - ikään kuin kiitokseksi siitä, että sai olla poissa töistä niinkin pitkän ajan kuin viikon. Se olikin Daisuken koko vuoden ainut pidempi loma, ja seuraavana parina vuonna lomaa olisi turha odotella - ainakaan noin pitkää.

Vaihto-opiskeluaikana tiedän tutustuvani useisiin ihmisiin niin koulussa kuin vapaa-ajallani. On professoreita, kv-toimiston väkeä, vuokraisäntiä, vanhoja ystäviä... Paljon ihmisiä, jotka eittämättä tulevat auttamaan ja jopa joissain tapauksissa huolehtimaan minusta. On mukavaa, että voi jollain pienellä eleellä osoittaa kiitollisuuttaan, mutta ennen kaikkea, japanilaiset tuntien, on mukavaa, kun on jotain, mitä antaa vastalahjaksi! Japanilaisten vieraanvaraisuuteen ja ystävällisyyteen ei koskaan osaa varautua liiaksi. Vantaalla vaihto-oppilaana olleet Joshibin tytöt antoivat minulle tuliaisia Japanista, vaikken ollut edes tuntenut heitä sitä ennen. Ayumi toi minulle tuliaisen jopa ruotsinmatkaltaan, jonka hän teki lyhyen, reilun kuukauden mittaisen Suomen vaihtojaksonsa aikana!

Niinpä minusta tuntuu, että olohuoneen pöydällä lojuvat tuliaisväkerrykset saavat luvan kasvattaa lukumääräänsä huomattavasti seuraavan puolen vuoden aikana. Aluksi ajattelin, että kännykkäkorun ojentaminen nuorille miespuolisille tuttavuuksille voisi olla vähän kummallista, mutta eilen sain huomata, että jokaisen Suomeen vaihtoon tulleen japanilaispojankin kännykässä roikkui jokin maskotti tai killutin! Toki niitä oli huomattavasti vähemmän kuin japanilaisilla tytöillä – heillä kun kännykkä voi olla kiinnitettynä pehmoleluun ja puoleen tusinaan pikkuruisia maskotteja, koruja, helyjä ja kiilteleviä tekotimantteja. Kaikenlisäksi puhelimen kuoretkin saavat kaikenlaisia koristeita osakseen. Hieman erilaista meininkiä siis tässäkin mielessä verrattuna Suomeen.

4 kommenttia:

Kuukkeli kirjoitti...

Olen nähnyt pojilla myös järkyttävän kokoisia pehmoleluja niissä kännyköissään :D Tosi hyvä tuliaisidea sulla! Muista mainita että oot ne ite tehnyt ;) kun täällä aina ihmettelevät että miten mä saatankin osata leipoa, neuloa ja laittaa ruokaa IHAN ITSE ;) Paikalliset kun asuvat yleensä niin vanhoiksi äidin helmoissa, että yleensä ovat tottuneet siihen, että äiti tekee kaiken...

Riisa kirjoitti...

Juu, eilen satuin näkemään eräässä japanilaiseen musiikkiin erikoistuneessa tapahtumassa esiintyneen japanilaisbändin miesten kännykät, ja nissäkin roikkui ties mitä kamaa. :D Kännykkäkorut vain kilisivät, kun he ottivat kuvia kännykkäkameroillaan. "Chiiiizu!" :D

Menna kirjoitti...

Voi kun suloisia nuo marja-aiheiset kännykorut ja avaimenperät. :D Mistä massasta olet valmistanut ne? Itselle tässä tuli juuri mieleen että tuollaisia olisi kiva valmistaa vaikka pieniksi joululahjoiksi ystäville. :)

Riisa kirjoitti...

Ne on tehty Fimo-massasta, joka on hyvin samantyyppistä kuin cernit-massa, eli massapallerot paistetaan tavallisessa leivinuunissa.

Olen varmaan itsekin aikeissa tehtailla näitä tai jotain muuta vastaavaa joululahjoiksi. Kivaa hommaa esim. tv:tä katsellessa. Aivot lepää ja kädet toimii. Mainio rentoutumiskombinaatio. ;)