sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Sendain vaihtarit palasivat kotiin

Neljän kuukauden Suomessa sompailun jälkeen Sendain vaihtarit palasivat takaisin Japaniin. Pidimme heille opettajien johdolla jäähyväispippalot koululla viimeisenä iltana ennen heidän lentoaan toiselle puolelle maapalloa. Vaikka jollain tavalla tunsinkin oloni haikeaksi, en osannut silti ajatella, että tämä olisi jotain lopullista – ja eihän se olekaan! Minähän olen jo 1,5 kuukauden kuluttua Tokiossa, vain parin tunnin junamatkan päässä Sendaista.

Monet olivat varanneet vaihtareille läksijäislahjoja – jotain, mistä he muistaisivat Suomen ja ennen kaikkea ehkä meidät ihmiset täällä. Minä ja muutama muu japanin kielen ryhmästämme olimme tehneet jokaiselle vaihtarille oman, A5-kokoisen kortin. Minä päätin piirtää tietokoneella ottamiani valokuvia apuna käyttäen kustakin vaihtarista kuvan sellaisessa tilanteessa, josta heidät muistin parhaiten, tai joka kuvasti niitä hetkiä, mitä olimme heidän kanssaan ehtineet viettää.

Koohei
Koohei on hauska, hieman ujo poika, joka joi
melkein aina cokista, jos olimme ulkona syömässä.


Yuudai
Yudai oli tavattoman aurinkoinen tyyppi,
ja tuntui aina nauravan. Hän auttoi usein
ruoanlaitossa, ja varmasti kaikki japanin
ryhmästämme muistavat hänet dangoista.


Yoshihide
Yoshihide on äärettömän fiksun ja aikuisen oloinen,
ja ehkä osin mainioiden englannintaitojensa takia
hän tuntui usein olevan joukon "pomo", vaikkei ollutkaan
vanhin. Hän kokkasi joka päivä muille japanilaisille pojille,
sekä aina meidän käydessämme heidän luonaan, myös meille.


Tooru
Tooru oli usein joukkomme hauskuuttaja,
enkä oikeastaan vieläkään tiedä, pitääkö
hän salmiakista ihan oikeasti, vai ihan vain
koska sen syöminen tuntui olevan niin huvittavaa.


Tatsuaki
Tatsuaki on aina hyväntuulinen ja valmis
mihin tahansa, mitä ehdotimme.
"Let's go!" tai "C'mon!!" eivät jääneet
laukomatta hänen suustaan varmaan
yhtenäkään päivänä.


Takenao
Takenao on ystävällinen ja mukava poika,
joka opetti meille monen moista erilaista origamia.
Milloin taittelimme niitä oikeista origamipapereista,
milloin ravintoloiden serveteistä...


Kazuya
Kazuya osallistui usein apuna ruoanlaittoon,
ja muistan parhaiten herkulliset tempurat,
joita saimme maistella "Ruokamatsurissamme".


Toivottavasti tapaan heidät kaikki vielä Japanissa. Ainakin uhkailin, että saattaisin saapua Sendaihin Tanabata-festivaalin aikaan. Se on yksi Sendain tunnetuimmista juhlista, ja paitsi että olisi kiva nähdä se kaikessa komeudessaan, se olisi myös hyvä tekosyy mennä Sendaihin tapaamaan ystäviäni. ;)

2 kommenttia:

tiina kirjoitti...

Toivottavasti korttien saajat osaavat arvostaa niitä. Jos minä saisin tuommoisen lahjan, olisin ikionnellinen ja teettäisin kuvatiedostosta esim. käyntikortteja tai exlibriksiä itselleni. Sehän olisi arvokas lahja!

Riisa kirjoitti...

:) Toivottavasti piirrokset pitävät Suomen vaihdon japanilaisten ystävieni mielissä. Silloin kortit olisivat täyttäneet tarkoituksensa.