lauantai 25. huhtikuuta 2009

Japanin kielestä

Japaniksi kommunikointi on sujunut tähän mennessä yllättävän hyvin, ja minä, kuten myös luokkatoverini, olen ollut huomaavinani hienoista kehitystä puheessani. Olen tosin aika varma, että se johtuu lähinnä siitä, että kun tiedän heidän ymmärtävän edes jollain tasolla kankeaa japaniani, uskallan myös yrittää käyttää sitä. Teen paljon virheitä, yritän tapailla oppimiani uusia verbeja eri verbimuotoihin ihan väärin ja sanat ovat hukassa. Kaikesta huolimatta jotenkin omituisesti tulen yleensä ymmärretyksi. Kaikkein hankalimmissa tilanteissa piirtäminen, elekieli tai sanakirja osoittautuvat yleensä pelastajiksi. Ja kun englantia (tai mitään muutakaan kieltä) ei voi käyttää, niin pakostihan sitä turvautuu siihen ainoaan yhteiseen kieleen, japaniin.

Opettajan tekemiä japaninkielisiä merkintöjä logohahmotelmieni joukossa.


Toisessa luokassani edessäni istuva Yukari toi tällä viikolla kouluun vanhan elektronisen japani-englanti-japani -sanakirjansa, jonka hän tahtoi luovuttaa käyttööni. Olin jälleen kerran huuli pyöreänä japanilaisten huomaavaisuudesta ja kysyin monta kertaa, että onko hän nyt ihan varmasti varma tästä. Yukari sanoi, että se tosiaankin on todella vanha sanakirja, ja etteivät he enää sitä käytä. Luulen, että en itsekään välttämätä käytä sanakirjaa aivan äärettömän paljon, mutta joissakin tilanteissa se on kätevä.

Kännykän saatuani ilmoitin muutamille luokkatovereilleni ja Sendain vaihtareille kännykkä-e-mailini, jonka jälkeen olen saanut useita viestejä. Sendain vaihtarit tietävät, että kanjienlukutaitoni on mitä on, joten he kirjoittavat hiraganoilla tai englanniksi. Luokkatoverini, jotka eivät osaa englantia, käyttävät sen sijaan välillä myös kanjimerkkejä, joten ennen kuin voin yrittää vastata heidän viesteihinsä, minulla menee monta minuuttia selvittää heidän viestiensä kanjit sanakirjan radikaalihaun, eli kanjimerkin osiin peustuvan hakusysteemin avulla. Kanjien hakeminen sanakirjasta on alkanut pikkuhiljaa onneksi hieman helpottua, kun olen alkanut tunnistaa radikaaleja paremmin.

Aikaisemmin blogissani oli kysely, jossa halusin tietää, mikä olisi paras tapa romanisoida, eli kirjoittaa japanin sanat roomalaisin kirjaimin. Aika tasaisesti löytyi kaikkien tapojen kannattajia, mutta kuten suurin osa, myös itse taidan kallistua tapaan, jossa pidennetty oo esim. sanassa くうこう kirjoitetaan roomalaisilla kirjaimilla kuukou, eli "ou". Tämä on mielestäni hyvä tapa sen takia, että tällöin roomalaisesta sanasta voi tietää, miten se kirjoitetaan myös japaniksi. Pelkkä "oo" ei kerro onko kyseessä japaniksi kirjoitusasu おお vai おう. Merintätapaa "ō" karsastan hieman samasta syystä, vaikka se onkin laajasti käytetty tyyli. Lisäksi tietokoneella kyseisen merkin nopea kirjoittaminen on mahdotonta, sillä ainakaan oman koneeni merkistöjärjestelmässä ei ole kyseiselle merkille mitään pikanäppäinyhdistelmää. Blogia kirjoittaessa tämä on aika rasittavaa ja hidasta. Kummallista merkintätapaa "oh" en ottanut edes mukaan koko kyselyyn, sillä en ymmärrä mitä tekemistä h:lla on pidennetyn vokaalin kanssa? X)

Niinpä tästä eteenpäin, kun kirjoitan japaninkielisiä sanoja tai vaikkapa paikkojen nimiä käytän pitkien vokaalien kanssa "ou"-tyylistä merkintää. Tällöin おおきい on ookii, しゅうまつ on shuumatsu ja がっこう on gakkou. Toivon, että tämä on selkein merkintätapa ajatellen niitä lukijoita, jotka ymmärtävät japanin kieltä, ja huomaavat esim. mielenkiintoisen käyttämäni sanan, paikan nimen tms. Tällöin he voivat helposti kääntää sen japanilaisille merkeille tuhlaamatta aikaansa sanan kirjoitusasun miettimiseen. Japaninkieltä ymmärtävät myös tietävät miten "u" käyttäytyy vokaalien jälkeen, joten sanan ääntämisen ymmärtämisessäkään ei pitäisi näin ollen olla vaikeuksia.

6 kommenttia:

Acjama kirjoitti...

Paperi- ja perussähköisen sanakirjan radikaalihaulle on nopeampikin tapa. Kalleissa sähkösanakirjoissa kanjit voi piirtää kosketusnäyttöön. Oma Casio EX-word 4800:n hinta, 27 000 JPY, kirpaisi kyllä, mutta kirvely meni pois aika nopeasti. Ja laajennusportteineen se menee vanhaksi vasta kun virtapiirit kuluvat puhki. Sen rahoitusta kannattaa ihan oikeasti miettiä. Ja Yodobashi Kamerastahan tulee se 8-15% alennusta aina.

Lotta kirjoitti...

Tota "oh" translitterointitapaa käyttää englannin kieltä äidinkielenään puhuvat; silloinhan se ääntyy jotakuinkin "ou". Englannin kieltä äidinkielenään puhuvien on kyllä erittäin vaikea muutenkaan lausua japania, että yritys hyvä kymmenen ton käännöksen kanssa, mutta ei se silti totuutta vastaa... Muutenkin, kun enemmänhän se おう ääntyy "oo" eikä "ou". Tietty murteissa ja puhetavoissakin on eroja, ja joskushan sen suppean uun voi sieltä kuulla! On se vaikiaa...

Mulla on kans ongelmia aina ton translitterointitavan valinnan kanssa... Sen takia en mielelläni kirjoita japanin kieltä romajilla/roomajilla/rômajilla. :-D

PichuPochu kirjoitti...

"Pelkkä "oo" ei kerro onko kyseessä japaniksi kirjoitusasu おお vai おう"

Tuo ei onneksi ole kovin suuri ongelma, koska japanissa on vain noin kymmenen sanaa, joissa pitkä oo kirjoitetaan hiraganoilla おお (tai siis, x + お, esim. tooru -> 通る / とおる tai koori -> 氷 / こおり). Sanoin noin kymmenen siksi, etten just nyt kuollaksenikaan muista ihan tarkkaa lukua.

Nojoo, "ou" sattuu edelleen pahasti silmään, mutta onneksi sitä näkee lähinnä vain ei-niin-virallisissa yhteyksissä. Käytän itse kaikessa epävirallisessa lähinnä tuota laiskanmiehenmacronia, jonka saa enterin viereisestä aaltoviivanapista shiftin avulla, tyyliä "gakkô". Virallisempiin sit kiltisti copypastaa tai lisää merkki:ä, ettei tule sanomista.

Riisa kirjoitti...

Kiitos kommenteista. :)

Acjama: Luulen, että jos jossain vaiheessa päätän investoida sanakirjaan, ostan Nintendon DS:n, johon saa kaikkien mainioiden pelien lisäksi sanakirja-ohjelman. X) Tällä reissulla tuskin kuitenkaan tulee investoitua sanakirjaan.


Minulle romanisointi ei tässä tapauksessa ole niinkään lausuntaan liitetävä asia, enkä okeastaan ole koskaan muulloinkaan ajatellut, että romanisoinnin pitäisi kuvastaa lausuntaa. Sehän on vähän sama kuin japanilaiset kirjoittavat englantia katakanoilla. Ei se kuitenkaan kuulota oikealta, vaikka yritystä onkin. X)

Kirjoittaessani tätä blogia, koen tärkeimmäksi sen, että romanisoinnita näkee, miten sana kirjoitetaan japaniksi. Ehkä se, että olen käyttänyt tietokonetta niin paljon japanin kirjoittamiseen, on myös iskostanut päähäni sen, että pitkä oo on "ou" jne, koska koneella se kirjoitetaan siten. ^_^''

Noke (Charlotta Tiuri) kirjoitti...

Hei! Minulla on DS ja siinä yksi Japanin opiskelu peli. Siinäkin on sanakirja osia, mutta se ei ole niin laaja kuin sanakirjat yleensä. Osaatko antaa mitään nimeä tai linkkiä tuollaiselle DS:n japani-englanti-japani sanakirjalle?

Anonyymi kirjoitti...

Itse pidän parhaana pitkän vokaalin romanisointitapana vokaalin yläpuolelle tulevaa suoraa viivaa, eli esim. o -kirjaimen yläpuolelle vedetään suora viiva. Tämän tavan ainoa hankaluus on siinä, että sitä ei löydy helposti tietokoneen merkkivalikoimasta. Suora viiva on helpointa korvata vaikkapa näillä:

õ, ô.

Tämä ei tietysti ole ns. oikein mutta mistäpä löydät kohtuu hinnalla ohjelmoijan joka tekee näppäimen koneeseen jolla sen suoran viivan sinne saa?

T: Shokunin