sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kun on erilainen..

Japanissa länsimainen erottuu joukosta kuin tukki heinäkasasta, sillä ensinnäkin, yleensä länsimainen on paksumpi. ;) Japanilaiset, etenkin naiset, ovat tavattoman hoikkia ja tuntuvat elävän sellaisella kalorimäärällä, joka riittäisi minulle ehkä lounaalle saakka. :P Vaikka itse olen suomalaisessa mittakaavassa ihan normaali, japanilaisten rinnalla käsivarteni näyttävät japanilaisnaisten reisiltä.. Jostain syystä japanilaiset eivät kuitenkaan tunnu kiinnittävän tähän eroon ainakaan omalla kohdallani liiemmin huomiota, joskin tänään sain kyllä hieman ihmetystä osakseni, päivitellessäni, että onpas nälkä, kun lounaasta oli kulunut kohta 6 tuntia. "Nyt jo?"

Muutettuani Tokioon pari kuukautta sitten, ajattelin, että sitä vaaleiden hiusten ihastelua kestäisi jonkin aikaa, mutta kun ihmiset koulussa ovat nähneet minua tarpeeksi monta päivää, kukaan ei jaksa enää huomautella, miten "ihana" kimpatsu (blondi) pää minulla on. Väärä luulo! En ole tähän mennessä tainnut yhtenäkään koulupäivänä säästyä hiusteni tai silmieni kommentoinnilta, ja totta puhuakseni, niin imartelevalta kuin se ehkä joskus voikin tuntua, se alkaa pikkuhiljaa silti lähinnä rasittamaan. Koulun ulkopuolella taas olen ihminen, jolle esimerkiksi harva mainosnenäliinapakettien ojentelija uskaltaa antaa nenäliinoja, ja kaupassakin joskus tuntuu, että myyjät jännittävät kenen kassalle se gaijin (ulkomaalainen) nyt päättää rynnätä laskemaan hitaasti kolikkojaan. Ulkonäkön puolesta en voisi koskaan mennä japanilaiseta, enkä varmasti koskaan voisi saada samanlaista kohtelua tuntemattomilta kuin japanilaiset. Enkä tarkoita tällä, että minua kohdeltaisiin huonosti tai paremmin kuin muita, vaan ihan vain erilailla ja ehkä hieman varautuen. Luultavasti kyse on useimmiten vain kielimuurista, sillä kaikki olettavat ulkonäköni perusteella, etten puhu lainkaan japania.

Se mitä japanilaiset jaksavat myös ihmetellä, on että osaan tehdä niin monenlaisia ruokia. Huvittavinta tässä on se, että ruoat, joista olemme puhuneet, eivät ole todellakaan mitään gourmet-tasoa vaan pikemminkin päinvastoin. Jos kerron tehneeni japanilaista ruokaa, vaikkapa karee raisua (valmiista kastikekuutioista), ihmetys on ruokalajin teon vaivaan nähden hieman liioiteltu ja kun kerron syöneeni edellisenä päivänä pannupizzaa (Kyllä, tein pizzaa paistinpannulla viime viikolla, ja siitä tuli yllättäävän hyvää! :D ) tai pastaa, ihastuneet huokaukset eivät ota loppuakseen. Tietenkin "italialainen ruoka" on ehkä japanilaisessa kodissa edes jollain tapaa eksoottista verrattuna riisiin ja paistettuun lihaan ja vihanneksiin, mutta ei se tomaattikastike nyt loppujen lopuksi ole paljon muuta kuin tomaattimurskaa, johon on heitetty parit sipulit sekaan. Mietiskelin, mahtaako kokkaustaitojeni ihmettely johtua siitä, että suurin osa luokkatovereistani on vielä melko nuoria, 19-kesäisiä tai parikymppisiä, joten heistä suurin osa asuu vielä kotona. Ehkä he ovat tottuneet nauttimaan äitinsä kokkauksista, ja opettelevat laajemmassa mittakaavassa ruoanlaittoa vasta avioliiton kynnyksellä? Tai sitten he ovat vain kohteliaita päivitellessään "mahtavia" ruoanlaittotaitojani. ;)

Eroan japanilaisista myös vaatetukseltani, sillä kun minä liikun ulkona polvihousuissa ja pitkähihaisessa paidassa, japanilaisilla on vielä päällään takki, farkut ja parhaassa tapauksessa kaulahuivi. Viime viikolla kuumana päivänä reilun 27 asteen lämpötilassa viiletin pyöräni selässä hameessa ja t-paidassa, kun vastaantulijalla oli päällä villashaali ja pitkät housut. X) Tuntuu kummalliselta, miten erilainen voi ihmisten lämmönsietokyky olla. Minusta tuntuu, etten ole nähnyt vielä yhdenkään japanilaisen hikoilevan, vaikkakin olen varma, että hekin niin tekevät.. Tänään oli sateinen päivä, ja olin pukeutunut leggingseihin, mekkoon ja t-paitaan, sekä varmuuden vuoksi pakannut reppuun neuleen, sillä sadepäivinä tuulen kanssa voi usein tulla hieman kylmä. Samalla kun itse nautin miellyttävästä parinkymmenen asteen lämpötilasta, ystäväni veti niskaansa toisen pitkähihaisen ja hytisi kylmästä. Kun jotkut suomalaisetkin päivittelevät talvisin välillä hameiden käyttöäni, voin vain kuvitella, miltä japanilaisten ilmeet näyttävät, kun ensi joulukuussa poljen nollakeleillä kouluun polvimittaisessa mekossa ja sukkahousuissa. :D

12 kommenttia:

Maaria kirjoitti...

Hehe, mut eikö se ole just makeeta että on harvinaiset geenit, oot oikeen kunnon stereotyyppi siellä :D
Onkohan japsien laihuudella ja viluisuudella joku yhteys?

PieniVihrea kirjoitti...

Joo, itsekin mietin, että sanonta "Sitten tiedät puhuvasi hyvää japania, kun japanilaiset lakkaavat kommentoimasta siitä" ei pidä paikkaansa, sillä länsimaalaisen näköisenä aina vain erottuu joukosta, ja japanilaiset olettavat kielitaidon olevan nollassa. Sitten ne ihastelevat mitä tahansa japanilaista sanaa "mahtavana kielitaitona".

En itsekään koskaan nähnyt japanilaisten hikoilevan muuta kuin tanssiharkoissa, ja sielläkin vähemmän kuin itse... ehkä niillä on vain vähemmän hikoilevat geenit? Myös paidan sisään kainaloihin laitettavat hienimijälappuset ja deodoranttipyyhkeet auttavat freesin ulkonäön pitämisessä. Jälkimmäisiä suosittelen kesällä kouluun pyöräilevälle!

Iina kirjoitti...

Vakituinen lukija ilmoittautuu. o/

Hameesta vain sen verran, että itse ainakin pyöräilin talvella puolen tunnin matkan kouluun ihan kouluhameessa ja pitkissä sukissa. Kieltämättä vilpoisa kokemus, pahimpina aamuina pelloilla oli vielä kuuraa yön jäljiltä... Housujen pitäminen hameen alla oli kielletty, pahimmat vilukissat pistivät sukkahousut. Mutta ehkä tarkoituksena onkin vain karaista lukiolaisia :P

Anonyymi kirjoitti...

gaijin on aina gaijin vaikka voissa paistas. Tulet kyllä huomaamaan että kohteliaisuus tulee jatkumaan, se on heidän tapansa pitää "hajurako" länkkäreihin. Muista tämä!

Lenore kirjoitti...

hahah on se niin hassua, miten siellä toisella puolella maailmaa on asiat ihan toisin :) Sun täytyy värjätä hiukset pikimustiksi niin ehkä et erotu enää niin paljoa... ;)

Acjama kirjoitti...

Juu, kehuskelu kuuluu kanssakäymiseen. Itsekin pitää oikein skarpata että kehuisi kaikkea mahdollista aina kun juttelee työkavereiden kanssa. Aina ei kuitenkaan voi olla hieman luokkaantumatta kun joku tokaisee "Osaatko oikein lukeakin?!?". Hei haloo!

Tiina kirjoitti...

Tästä postauksesta tulikin mieleeni, että olisi kiva kuulla japanilaisista perheistä vähän enemmän. Onko japanilaisten perhe myös italialaistyyppinen laaja perhe, johon lasketaan tietysti isovanhemmat, mutta myös sedät, tädit ja serkut vai suomalaisten tapaan ydinperhe vai miten? Kuinka vanhoiksi asutaan kotona isän ja äidin luona, miten nuoret (?) menevät yhteen, jne.? Entä erot? Erotaanko, kenelle lapset? Ei ehkä ole sinun varsinaista osaamisalaasi ;-) mutta jos tulee puheeksi, olisi kiva kuulla!

Anonyymi kirjoitti...

Tiedätkö mitään hyvää englanti-japani sanakirjaa netissä?
Mielusti sellaista josta pystyy myös kuunnella miten sanat tulee sanoa.
Kiitos, jo etukäteen.:)

Riisa kirjoitti...

Hui, olipas tänne tipahdellut kommentteja. :) Kiitos kaikille!

Maaria, ihan mielenkiintoinen näkökulma. Onhan se kuitenkin ihan totta, että ei sitä "ihraa" tarvi kovin paljonkaan olla, että se jo lämmittää. :D

PieniVihreä, joo, ei tarvinut tänäänkään sanoa kuin ruokalassa kaverille, että ootas hetki, ni eräs toinen japanilainen kaverini kaveri tuli ihan järkyttyneenä sivusta paikalle ja kysyi, että ymmärtääkö se japania? :D Ja kiitos suosituksista, katsotaan, jos osaan löytää semmoisia tuolta kaupasta, kun tuntuu, ettei siellä ole edes normaalejakaan deodorantteja kuin paria sorttia. :P Millä nimellä niitä pyyhkeitä kannattaa metsästää?

Iina, kiitos ilmoituksesta. :) Olen itsekin miettinyt, miten nuo "talvi-koulupuvut" ketään lämmittävät tarpeeksi, mutta ilmeisesti ne eivät lämmitä.. Vaikka koulupuvut ovatkin ihan hauskoja, olen ihan mielissäni, että saan pukeutua kouluun miten lystään, sillä luultavasti koulupuvussa minun olisi vain koko ajan joko liian kuuma.

Anonyymi, niinhän se on. :P En toki oletakaan, että miksikään muuksi muuttuisinkaan, mutta jotenkin sitä ajattelisi, että niiden kanssa, joiden kanssa kutienkin on tekemisissä joka päivä, edes pikkuhiljaa tottuisivat. No, katsotaan saldo sitten vaihdon loppupuolella. :]

Neetta, niinpä niin. No, olihan se toki tiedossa jo tänne lähtiessäni, että erilaista tulee olemaan. Ja vaikka välillä kirjoitankin asioista huvittuneesti tai ehkä jopa välillä vähän nälvien, pääasissa erilaisuus on kuitenkin juuri se paras asia. :) (Ei oma erilaisuus niinkään, vaan siis yleinen asioiden erilaisuus ;) )

Acjama, olen huomannut. Tyttöjen kesken on aina helppo kehuskella ainakin vaatteita (ihan syystä), jos ei muuta keksi. ;)

Tiina, juu, japanilaiset avioliitot saati -erot eivät ole ehkä minun henkilökohtainen vahvuuteni, mutta jotain on siltä saraltakin tullut nähtyä, kuultua ja luettua, joten palailen asiaan jossain vaiheessa. :) Kiitos vinkistä.

Anonyymi, itse käytän seuraavia sanakirjoja sekaisin, sillä joskus toinen antaa vastauksen paremmin kuin toinen, ja toisinaan taas päinvastoin. Kanjidictissä tuntuu olevan laajempi sanavarasto, joten siihen tulee turvauduttua vähän useammin.
http://jisho.org/
http://kanjidict.stc.cx/dict
Kyseisistä sanakirjoista ei löydy ääntämisohjeita, mutta ne ovat suomalaiselle oikeastaan melko turhat. Pitkälle pärjää sillä, että tietää että j lausutaa niinkuin vaikkapa englantilaisittain John-nimen alussa, y lausutaan niinkuin suomalainen j, ja u o:n jälkeen tarkoittaa vokaalipidennystä, eli ou lausutaan oo. Loput menevätkin hyvin pitkälti samaan tapaan kuin suomessakin luetaan aakkosia, eli esim. a on a ja ke on ke. Tällöin siis vaikkapa sana "getsuyoubi" sanotaan suomalaisittain "getsujoobi". :]

Acjama kirjoitti...

Ne pyyhkeet ovat niitä Japanin kemianteollisuuden tuotteita joita säikyit jokunen blogi sitten. (^-^)

Paketin päällä englanniksi "Powder Sheet" (jos myös "Cool" niin sitten se myös viilentää lihaksia). Kombineista ja apteekeista.

Riisa kirjoitti...

Acjama, joo, mää säikyn niitä edelleen. Jotenkin musta vaan tuntuu, että on pakko antaa periksi jossain asioissa, ja hankkia vähän tujumpi deodorantti, sillä tämä kesä täällä vaan on vähän eri juttu kuin Suomen leudot kelit. Alumiinitonta deodoranttia on varmaan täältä vaikeaa löytää, kun sitä saa Suomessakin etsiä miljoonasta apteekista ja vaihtoehtoja on tyyliin pari, joten pitänee vain mennä perus doraggustoreen.. Mutta voihan sitä sitten palata periaatteisiinsa vuoden jälkeen, kun palaa Suomeen.... XP

Kiitos noista nimimuistutuksista. Jospa kokeilisin Powder sheettejä. Mut lihasten viilentäjä menee jo liian pitkälle. :D

Selkeestioonstalkkeri kirjoitti...

Oletko muuten mineraalidedoranttia kokeillut, nyt kun dödöistä aloit puhua? Sehän on ihan alumiiniton ja luonnollinen tuote, joka itsellä ollut käytössä hieman yli vuoden - ja vielä sama mötikkä käytössä. Netistä tilasin, mutta kyllä noita esim. Sokoksesta löytyy; en sitten Japanin tarjonnasta - heh, ylläri - tiedä. Jos jotain miinusta on sanottavana niin se, että ei voi laittaa "likaiselle" iholle, pitää olla suihkussa käynyt ja levittää kostealle iholle/kastella se pää ja levitellä reilusti. Ja mitä muuta; kaikilla ei kivi vaan toimi, jostain kumman syystä. Eräs kaverini sinnitteli jonkin aikaa muttei alkanut vaan skulata, syynä ei esimerkiksi ollut, että kiveen olisi kertynyt bakteerijäämiä kainalosta (voi helposti alkaa haiskahtaa, jos ei se kainalo ole ihan puhdas. Sitten pitää vaan pestä kivi sekä kainalo hyvin) ja aika tyyris kertaostos. Omastani pulitin 12 e, löytyy kyllä halvemmallakin.

Liityn blogikyttääjiisi, pitäisi vissiin kaivella tunnus ja salasana jostain esille niin olisi seurailu helpompaa. Keep it up \o