lauantai 23. toukokuuta 2009

Welcome partyja kerrakseen

Viime viikolla ehdittiin koulussa kaikkien työkiireiden äärellä hieman juhliakin. Keskiviikkona oli iltapäivän kurssini, eli 3-2 -luokan "Classparty", joka oli samalla minun Japanin "Welcome partyni." Suurin osa luokkalaisista, sekä iltapäiväkurssin pakkaussuunnittelun sensei ja kaikki graafisen suunittelun osaston opettajien assistentit olivat paikalla.

Luokkakavereita, sekä toisena oikealta, pakkaussuunnittelun sensei.


Assistentit Kurosawa-san ja valokuvauskurssin 坂田-san, jonka nimen lukutapa on luultavasti Sakaguchi, Sakata, Sakada tai Sataka... en ole ihan varma mikä. X)


Assistentit Terabayashi-san, Harada-san ja Kondou-san.



Juhlien alussa kohotettiin maljat ja huudeltiin kippikset, eli kampait. Kulautettuamme juhlallisesti teet kurkkuumme, kävimme herkullisten friteerattujen kanojen ja perunoiden ja onigirien kimppuun. Lisäksi tarjolla oli muita herkkuja, mm. popcorneja ja sipsejä.


Makino-san, eli tyttö, joka osaa englantia ja avustaa minua usein luokassa oli järjestänyt meille bingolaput ja mainioita bingopalkintoja. Mainion japanin numeroiden oppitunnin jälkeen minun plakkarissani oli 1000 yenin Starbucksin lahjakortti, jonka luokkakaveri Yukari halusi antaa minulle. Voitin oikeasti bingossa rasiallisen suklaisia Pocky-tikkuja, sillä onni ei suosinut minua ihan bingon alkupäässä, jolloin noita mainioita lahjakorttipalkintoja oli vielä jäljellä, mutta Yukari väen vängällä väitti, ettei hän koskaan käy Starbucksissa, ja halusi vaihtaa lahjakorttinsa minun Pockeihini... :P Niin...

Makino-san toimii bingoemäntänä.

Bingon jälkeen minä maistatin luokassa ensin salmiakkia, joka oli näkemisen arvoinen tilanne. Kukaan luokassa ei tunnustanut varsinaisest pitävänsä tästä suomalaisten suursuosikista. ;) Helpottaakseni luokkatovereideni makuhermoja, jokainen sai maistaa myös Fazerin maitosuklaata. Se meni paremmin kaupaksi kuin salmiakki, yllätys yllätys. Syöminkien jälkeen katsoimme vielä kannettavaltani valokuviani Suomesta.

Salmiakille ei olisi kysyntää Japanissa ainakaan luokkalaisteni reaktioista päätellen. Eipä siitä ole kyllä yksikään muukaan tapaamani japanilainen koskaan erityisemmin pitänyt. Jotten saa mitään vihoja päälleni, jätän valitettavasti ne parhaat, eli pahimmat ilmeet julkaisematta. ;)

Kun yksistä kekkereistä oli selvitty keskiviikkona, olivat toiset edessä heti torstaina. Villen luokka nimittäin oli järjestänyt Villelle omat Welcome partyt, jotka kyllä voisivat ajankohtansa puolesta olla yhtä hyvin myös läksijäisjuhlat, sillä Ville on ollut täällä noin puolet vaihtojaksostaan. Joku oli päättänyt kutsua minutkin mukaan menoon, enkä luonnollisestikaan kieltäytynyt kutsusta tulla syömään ilmaista, herkullista ruokaa ja tapaamaan uusia ihmisiä. :) Meininki oli samanlaista kuin minunkin luokkani juhlissa - syötiin ja juteltiin. Villen juhlien pöydässä oli voileipiä, samoja paistettuja kanoja ja perunoita kuin edellisenä päivänäkin, sekä ihastuttavia donitseja ja kakkupaloja. Olin juhlien jälkeen ihan ähkynä, mutta silti olisi vielä tehnyt mieli maistella hieman lisää, niin hyvää kaikki oli. :D


Uusien ihmisten tapaamisessa tuntuu olevan aina sama kaava, ainakin mikäli siis kyseessä ovat naispuoliset tuttavuudet. Ensin ihmetellään japanintaitojani (jotka oikeasti eivät ole niin ihmeelliset), sen jälkeen ihmetellään miten nätti olen (jossa ei ole mitään perää, japanilaisilla on vain joku vaalea tukka -kompleksi) ja sen jälkeen aletaan kyselemään asioita Suomesta. Useimmiten ensin puhutaan muumeista tai purukumista, jolloin joku toinen hengähtää vieressä: "Mitä, ovatko muumit Suomesta?!". Myös revontulet ja joulupukki kuuluvat yleissivistykseen. Mutta siihen se sitten jääkin. Näiden triviaalitietojen jälkeen voidaan siirtyä hieman normaalimpaan keskusteluun, joka yleensä liittyy japanin opiskeluun, opiskeluun ylipäätään tai esimerkiksi harrastuksiin.

Ovela keksintöni käyttää tekemääni Pupu-rintaneulaa eräänä päivänä muutti kuitenkin tämän ketjun muutamaan otteeseen hieman toisenlaiseksi. Muutaman kerran nimittäin ensimmäinen asia, mihin ihmiset kiinnittivät huomiota, oli kerrankin jokin muu kuin vaaleat hiukseni. Päättelinkin tästä, että pupu-rintaneulat tulevat saavuttamaan mainion menekin lokakuussa järjestettävillä koulun festivaaleilla, jonne ajattelin tehtailla niitä syksymmällä myytäväksi. :D

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten hyvin onnistut sekoittumaan joukkoon arkena? Kiinnitetäänkö blondeihin minkä verran huomiota?

Anonyymi kirjoitti...

Welcome partyihin näyttää siellä olevan enemmän satsattu. Täällä päin: "Joo, no terve tuloo vaan... mitäs tänään piti käsitellä...?"

/mek kirjoitti...

Salmiakki on toki paassyt Japanissa telkkariin asti. Ohjelman nimena oli "Sekai no nattou" eli kasittelyssa maailman pahimmat makuiset ruuat...

Riisa kirjoitti...

Anonyymi1, harvemmin onnistun. Vaikka koululla pyörii pari japanilaista, joilla on vaalennetut hiukset, erotun kuitenkin heistäkin turhan helposti. :P Uudemmassa postauksessani puinkin hieman tätä vaaleuden tuomaa.. "ihanaa" asemaa. :P Vaaleat hiukset kun keräävät omaan makuuni vähän turhan paljon katseita.

Anonyymi2, totta. Suomessa ei liiemmin tunnuta otettavan vaihtareita vastaan mitenkään juhlamenoin, ainakaan näin henkilökohtaisesti. Tosin tässäkin taitaa olla koulukohtaisia eroja melko lailla. Meidän koulumme japanilaisille vaihtareille järjestettiin poikkeuksellisesti pieni welcome-tilaisuus tutoreiden, opettajan ja kv-toimiston tyypin voimin, lisäksi paikalla oli muutama japanin kurssini opiskelijoista itseni mukaan lukien. Tämäkin tilaisuus tajuttiin järjestää oikeastaan sen takia, että opettajamme tiesi, että suomalaiset otetaan vaihtareiden kotiyliopistossa Sendaissa niin tavattoman hyvin vastaan, että olisi aika häpeällistä, jos Suomessa ei olisi mitään vastaavia tervetuliaismenoja kyseisen koulun oppilaille. :P

/Mek, salmiakki esiintyy kuulemma myös jossain mangassa. En kylläkään kuollaksenikaan muista, mikä mahtoi olla sen sarjakuvan nimi. :/ "Sekai no nattou" kuulosaa hauskalta ohjelmalta. :D Tosin nattoota maistettuani, olin jopa hieman pettynyt sen makuun. Ei se nyt NIIIIIN kauheaa ollut, vaikka pahaa olikin. :D

Anna kirjoitti...

Näh, ollaan kyllä yhtä mieltä Tanelin kanssa siitä, että olet oikeasti tosi söpö vaikkei hiuksiasi edes huomioitaisi. :>

Leena kirjoitti...

Tietenkin olet sievä ja söpö. Japanintaitosi on suomalaiselle varmasti aivan ekstraa! Ja vielä, millaisia Pupu neuloja. Kiinnostaa!!

Riisa kirjoitti...

Anna ja Taneli, :)

Leena, näytän pupun sulle joskus. Se on tuommoinen ruskeasta ja valkoisesta villasta huovutettu pupun pään muotoinen rintaneula, jolla on puuhelmet silminä ja rusetti korvassa. :)