perjantai 20. marraskuuta 2009

Kuulas syyspäivä Sagami-Oonossa

Jos ennen oli epäilyksiä siitä, että täällä Japanissa ei vielä ole syksy, niin nyt ei tarvi enää epäillä. Puut loistavat ruskan väreissä, ilma on raikas ja sateet vähentyneet. Eräänä kuulaana, aurinkoisena syyspäivänä palatessani koulusta kotiin, tein pitkästä aikaa pienen kierroksen Sagamiharan puistoon, ja otin kameran esiin muutamaan otteeseen myös pyöräreitin varrella.


Puistossa oli meneillään viime viikolla krysanteeminäyttely. Näytteille oli asetettu erilaisia krysanteemilajikkeita ja ilmeisestikin jotain valioyksilöitä, kun pikkuruiset mummot ja papparaiset niitä niin ylpeinä esittelivät. Omia suosikkejani olivat krysanteemibonsait, jotka olivat aivan tavattoman kauniita ja harmonisia ilmestyksiä. Saisipa sellaisen omaan kotiin! (Ja osaisipa vielä hoitaa sitä niin, että se pysyisi elinvoimaisena ja kukkisi, kuten näiden taitavien bonsainkasvattajien taideteokset.)

Ylemmässä kuvassa tarkkaan ja harkitusti kasvatettu krysanteemi-bonsai, ja alemmassa kuvassa yksi lukuisista luonnonvaraisista krysanteemipuskista koulumatkan varrelta.

Krysanteemihan kasvaa Japanissa itse asiassa myös luonnonvaraisena, joten pitkin ja poikin tienvierustaa näkee tällä hetkellä kukkien väriloistoa. On jotenkin hassua, että ne sama kukat, joita me Suomessa ostamme ruukkuun loppusyksystä, kasvavat täällä ihan itsekseen. Myös istutettuja, himmeän kokoisia krysanteemipensaita on tullut vastaan.

On mielenkiintoista, että tietyt kasvit huomaa vasta juuri sitten, kun ne kukkivat. En ole kiinnittänyt esimerkiksi huomiota suhteellisen isoon puuhun, joka kasvaa eräässä risteyksessä, josta poljen aina ohi, mutta kun sitten huomasin sen latvuston täyttyneen herkullisen näköisistä, oransseista hedelmistä, olen pohtinut, mikä puu mahtaa olla kyseessä. Samanlaisia tilanteita on tullut syksyn mittaan vastaan useampaan kertaan, kun monet aiemmin ihan tuikitavallisen näköiset puut kantavat hedelmää, ja syksyn perennat ovat puhjenneet kukkaan.

Ojiisanin vuoro tehdä osansa naapuruston puutarhatöistä

Kuten sanottua, pyörämatkani varrella on kanaloita ja muuta yhtä metropolin henkeen sopivaa, ja nyt reitti on kunnostautunut myös uudella puutarhalla. Tässä syksyllä erään omakotitaloalueen keskellä olleelle isolle, tyhjälle tontille laitettiin yhtäkkiä pystyyn kasvimaa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein ihan vain näkemäni perusteella, vaikuttaisi siltä, että puutarha on omakotitalojen asukkaiden yhteinen siirtolapuutarhatyyppinen pläntti, jossa jokainen käy hoitamassa yhteistä kasvustoa. Kasvimaata on hoitamassa joka kerta eri näköiset tyypit arkivaatteissa, välillä kumppareilla ja essulla varustettuina. Joskus joukossa on myös lapsia huivit päässään. Mistään ammattitarhasta ei ole siis selvästikään kyse, vaan luultavasti tämä on näiden japanilaisten tapa nostaa yhteishenkeä naapurustossaan ja saada siihen päälle bonuksena ruokapöytään tuoreita ja herkullisia oman pellon antimia! Puutarhan kasvua mullasta vihreäksi keitaaksi on ollut hauskaa seurata pitkin syksyä. Nyt se näytää siltä, kuin sen olisi kuulunut olla siinä jo paljon aiemmin, kuin syyskuusta lähtien.

4 kommenttia:

Charlotta kirjoitti...

Nätin näköistä siellä on! Täällä sataa ja tuulee ja on harmaata. Tuli muuten mieleen, että Suomessa tuollaiset istutukset yms. yleensä hajotetaan jonkun raggarien toimesta. Oletko Japanissa törmännyt samanlaiseen ilkivaltaan kuin Suomessa?

Anonyymi kirjoitti...

Nuo hedelmät ovat sharoneita! Japanissa todella herkullisia, mutta myrkyllisiäkin yksilöitä kuulemma löytyy joten suosittelen testaamista kaupan antimilla.

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin edellinen Anonyymi, tuo hedelmä tunnetaan mm. nimillä sharon, persimon ja kaki (rakkaalla lapsella on monta nimeä?).
Siitä on käyty mielenkiintoista keskustelua esimerkiksi täällä: http://kirjeitakeittiosta.blogspot.com/search/label/kaki

Riisa kirjoitti...

Noke, täällä ei ole pahemmin ilkivaltaa näkyvissä missään, mikä on yksi niistä syistä, mikä minua täällä miellyttää. Ei roskia, ei liiemmin melkein missään graffiteja (ainoat näkemäni ovat jossain teollisuusalueen reunoilla), julkiset istutukset pysyvät kauniina, kyltit selkeinä... Pistää miettimään, että mikä siellä Suomessa vaivaa niitä ihmisiä, joiden on pakko rikkoa kaikki sellainenkin, joista olisi kaikille iloa.

Anonyymit, kiitos tiedosta! Noita hedelmiä näkyy täällä supermarketeissa ties missä, joten täytyypä maistaa! :)