maanantai 2. marraskuuta 2009

Paluu-ahdistusta

Tänään on tasan kolme kuukautta Suomeen paluuseen, mikäli saan hommattua lipun suunnitellusti helmikuun ensimmäiselle päivälle, ja saavun Suomeen seuraavan päivän puolella.

Ensimmäiseksi nousee pala kurkkuun. Ihan kamalaa! Tänne jää paljon ihmisiä, joita tulen kaipaamaan todella paljon, ja lisäksi olen ennenkaikkea oppinut viihtymään ja elämään Japanissa ja pitämään tätä pikkuluukkua Sagami-Oonossa kotinani.

Olen ehtinyt tottumaan siihen, että kauppaan voi mennä milloin tahansa päivämäärästä tai vuorokaudenajasta riippumatta, että lähikaupasta saa herkullista teetä ja maailman parasta riisiä, että kaduilla ei ole koskaan roskan roskaa, että pultsareita näkee lähinnä vain tietyissä kaupungin osissa ja silloinkin harvoin, että postipaketit tuodaan kotiovelle ilman lisämaksua, että junia menee parin minuutin välein ja ne ovat lähes poikkeuksetta aina ajoissa, että ulkona ei pimeälläkään tarvi pelätä, kun ihmisiä on aina lähes joka paikassa, että keskipäivällä ja neljältä illalla soi ulkona kello (en tiedä kyllä vieläkään, että miksi ihan tarkalleen..), että yhteensä 12 kilometrin koulumatka on ihan normaali ja mukava tapa harrastaa liikuntaa pyörällä, että joka kaupassa on joku vaate jonka haluaisin ostaa, että sushi on hyvää, sama missä sitä syö, ja että joka päivä voi kokea ja oppia jotain uutta. Listaa voisi jatkaa loputtomasti, tässä vain muutamia asioita, jotka ensimmäisinä sattuivat tulmaan mieleen. Yksinkertaisesti tiivistettynä - tulen kaipaamaan Japania niin kovin palattuani Suomeen.

Seuraavaksi sitä alkaakin miettiä, että odottaako siltä Suomeen paluulta nyt sitten yhtään mitään? No tietenkin. Kyllähän yhtälailla Suomessa on ihmisiä joita ikävöin ja joiden kanssa mielelläni viettäisin aikaa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa päässyt yli aikaisemmasta helpon elämän kaipuustani tajuttuani, että ei se elämä siellä Suomessa nyt kuitenkaan loppujen louksi sen helpompaa ole. Täällä vaivanneesta kieliongelmastakin pääsee yli, kun vähän tekee töitä ja opiskelee lisää.

Jotta tästä ei kuitekaan tulisi ihan pelkkä Japanin ylistyskirjoitus, on pakko sanoa, että muutamat asiat ihan siinä itse Suomen maassakin nostavat semmoisen iiiihan pienen innostuksen pintaan jossain jo alkaneen lähtöahdistuksen alla. On esimerkiksi tosi hauskaa päästä muuttamaan omaan kämppään, missä se sitten ensi vuonna tulee olemaankaan. On kivaa, että on oikea keittiö (jos on?), odotan todella sitä, että pääsen kokkailemaan pitkästä aikaa kunnolla uuniruokia ja -leivonnaisia. On myös kivaa, että kämpän sisällä oleva lämpötila ei yleensä ole sama kuin ulkolämpötila. On tosi kivaa päästä asumaan asuntoon, jonne saa kaikki ne omat tärkeät tavarat, piirustusvälineet, kirjat, verhot, lakanat, pyyhkeet, astiat, keittiötarvikkeet, kattilat, sauvasekoittimen (sosekeitot, kuinka kaipaankaan niitä!!) ja muut periaatteessa tarpeettomat, mutta kuitenkin tuikitarpeelliset härpäkkeet - ne, joita ilman voi elää, mutta joita ilman ei millään haluaisi elää. :D Ei sillä, etteikö niitä kaikkia omia tavaroita saisi raahttua vaikka Japaniinkin, mutta tällä hetkellä ne nyt vain sattuvat odottamaan Suomessa.

Löysin eilen Megumin kanssa Suomen lentolippuhintoja tarkastellessani japanilaisen H.I.S. -matkatoimiston sivuilta lennot Suomeen erittäin hyvään hintaan, vain 59 000 yeniä menopaluulta. Tosin vielä on tarkastettavana, onko tässä hinnassa joku koira (esim. ylimääräinen lentokenttämaksu tai muu vastaava) haudattuna.

Se mikä tästä kaikesta tekee huvittavaa, on, että paluun voi työntää niinkin kauas kuin vuoden päähän matkapäivästä! Harkitsenkin tässä, pitäisikö ottaa paluupäiväksi joku mukava päivä vaikkapa ensi vuoden elokuulta tai 2010 joulukuulta, kun luultavasti on vähän lomaa tiedossa. Pitää katsoa, mikä on rahatilanne ensi vuonna, eli olisiko varaa ostaa vielä sitten ensi vuonna yksi paluu lippu Tokiosta Helsinkiin, sillä kyllä olisi niin kiva käyttää se nyt ostettavan meno-paluulipun paluulippukin, kun sen kerran saa tällä hetkellä yksisuuntaisen lennon kanssa samaan hintaan... Tässä on kyllä se vaara, että loputon kierre jää päälle. ;) Ellei sitten tietenkin ota ja jää Japaniin joskus ainakin väliaikaisesti pysyvästi. ^_^''

3 kommenttia:

Lenore kirjoitti...

oi vitsi... japani kuulostaa kyllä niin taivaalliselta paikalta.. ei ihme ettet haluais lähteä sieltä pois! no mutta nyt sinulla on ainakin paljon uusia ystäviä siellä, ja siksi sulla on aina kiva palata takaisin sinne :)

Kimu kirjoitti...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta toisaalta sulla on rajattomat mahdollisuudet palata sinne :) Noista lentolipuista... Onko ne tosiaan menopaluu 59000 jeniä? Tokio-Helsinki-Tokio? Ei voi olla totta :) Finnairilla ne on jotain vajaa 700e tällähetkellä. Onko noi minkä yhtiön koneella? Anteeksi uteliaisuuteni, mutta suunnittelen matkaa Japaniin maaliskuussa (olen Tatun kaveri), ja tavoite ois metsästää mahdollisimman halvat liput. Hulluilla päiviltä meinasin jo ostaa liput koreaan souliin 450e =) kunnes tajusin laivamatkan mahdollisuuden...

Riisa kirjoitti...

Neetta, ei tämä nyt varsinaisesti mikään taivas ole, mut kyllä täällä viihtyy. :D Mut se on kyllä totta, on jotain, jonka vuoksi palata. (Vaikka kyllä täällä edelleenkin on paikkoja, joihin mieluusti menisi käymään, ei sillä.)

Kimu, juu menopaluu Tokio-Helsinki-Tokio on tosiaan tuon verran. Lentoyhtiönä näkyi olevan KLM:ää ja Air Francea, sekä sitten Finnairilla se Euroopan väli Suomeen. Yhdellä vaihdolla siis nuo liput, joita etsiskelin. Katselin myös esim. Air Francen sivuilta samoille ajoille lippuja, mutta noin halvalla en löytänyt. Ota tästä hinnoittelusta nyt sitten selvä kun kaikki vaihtuu ihan miten sattuu ja samalla välilä, jopa samassa koneessa voi olla matkustajien lipuilla satojen ellei tuhansien eurojen erot. Mitä järkeä?? O_o