sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Shokudoun sapuskat 6.

Vaikka suurinta osaa japapanilaisen kouluruokalan antimista ei esimerkiksi jostain Sodexhosta tai Amicasta saakaan, eivät ihan kaikki ruoat täälläkään nyt niin eksoottisia ole. Suomalaiseen makuun ehkä se kaikkein kotoisin vaihtoehto lienee pastalinja, jolla tulee vierailtua joskus harvakseltaan silloin, kun friteeratut rasvapommit eivät huvita tai nuudeleita on syöty jo monta annosta viikossa.

トマトときのこのパスタ - Tomaatti-sienipasta


Vaikka pastaa saa syödä varmasti taas ihan tarpeekseen Suomessa ja sitä voi kokkailla täällä kämpilläkin, Joshibin pastoissa on kuitenkin oma viehätyksensä vaihtelevien, hauskojen ainesosien vuoksi.

Usein, kuten tässäkin esitellyssä spaghettiannoksessa, Joshibin pastoissa on sieniä, mikä olisi ollut minulle ehkä vuosi sitten vielä aikamoinen koettelemus. Nykyisin popsin etenkin japanilaisia sieniä, kuten shiitakeita ja enoki-sieniä hyvällä ruokahalulla. En ole päässyt vieläkään yli siitä ihmetyksestä, minkä nirsouteni muuttuminen lähes kaikkiruokaiseksi on saanut aikaan. On jotenkin todella outoa, että voi ravintolassa olla ihan hyvillä mielin, sama mitä kaverit tilaavat yhteisiksi murkinoiksi, ja lähinnä vähän ohjata suuntaa niihin ruokalajeihin, mitä saattaisi juuri sinä iltana tehdä mieli. On kivaa, kun ei tarvi jännittää joka suupalaa. :] Jonkun mielestä on ehkä hölmöä tehdä näin iso numero jostain niin yksinkertaisesta ruoasta kuin sienistä, mutta minulle ne ovat olleet parisenkymmentä vuotta ehdoton no-no, joten makunystyröiden harjaantumista pitää hehkuttaa.

Se mikä pastalinjastossa on hassua, että kokki hakee erikseen jokaiselle lautasellisen pastaa, kun muilla linjiolla annokset ovat odottamassa tiskillä noutajaansa. Kuten olettaa saattaa, tämä on vähän hidasta, kun kokki vielä maustaa annoksen ennen kuin ojentaa sen opiskelijalle. Parmesaaneja saa heitellä pastan pinnalle ihan itse purkista, ja minulla onkin suuria vaikeuksia hillitä itseäni juuston annostelussa. Rakastan parmesaania, ja sitä saisi olla mielestäni ruoassa paljon, mutta kun kaikki japanilaiset vieressä ripauttavat pari hassua murusta lautaselleen, hävettää itse kaataa pastan joukkoon kauhea kasa juustoraastetta.. X)

3 kommenttia:

aru kirjoitti...

shiitake= suomessa siitake. :) Eikös niitä kasva täällä meilläkin päin... Miksiköjän meillä on japanista lainattu nimi sille... Kai kun sitä on sielläpäin enemmän ja se on siellä suositumpaa murkinaa. Miksiköhän matsutake on meillä tuoksuvalmuska... No jaa...

Riisa kirjoitti...

Shiitake tai siitake on Itä-Aasiasta peräisin oleva sieni, jota toki viljellään nykyisin kyllä muuallakin päin maailmaa kuin Japanissa, mutta luonnossa sitä ei Suomessa kasva.

Suomessa luonnostaan kasvavilla sienillä yleensä lienee suht suomalaisen nimet, kuten juuri tuo mainitsemasi männyntuoksuvalmuska, mutta uudempaa perua olevat tuontitavarat, kuten vaikka siitakkeet ovat sitten kai vain lainanneet nimensä sieltä mistä ovat alunperin tulleetkin, tässä tpauksessa Japanista. Männyntuoksuvalmsuskaahan yleensä tavataan männiköistä, joten siitä varmaan nimi niin Suomessa kuin Japanissakin (matsu = mänty). :)

Sieni kirjoitti...

Uah,en voi sietää sieniä xP itsekkin suunnittelen pitemmänpuoleista matkaa japaniin, ja pitäisi noita sieniäkin ilmeisesti oppia syömään. Olen joskus täältä blogista lukaissut, että olet ollut nirso sienten yms. suhteen. Miten sait "totuteltua" sieniin ja muihin oksettaviin kummajaisiin? :D