Partiota perunamuusilla

Olin lauantaina pitämässä partiota vartioikäisille tytöille Reinanzakan protestanttisella kirkolla, Akasakassa, Tokiossa. Ystäväni Sari-chan halusi, että tekisimme jotakin suomalaista ruokaa, joten olin aikaisemmin valmistellut reseptit perunamuusia ja lihapullia varten. Lisukkeeksi oli tarkoitus tehdä vielä porkkanaraaste. Alunperin meidän oli tarkoitus tehdä myös mustikkamuffinsseja, mutta koska aika oli rajattu, jouduimme karsimaan harmiksemme ohjelmasta jälkiruoan.

Ahkeria kokkeja suomalaisten reseptien kimpussa

Partiotyttöjä perunoita kuorimassa

Kokkaaminen sujui oikein mukavasti, vaikka kyyneleet valuivatkin puolella poruksta, sillä sipulit olivat niin mehukkaita, että pilkottaessa kyynel kanavat aukesivat kauempanakin seisoneilla. Vähän joduttiin myös improvisoiman, kun korppujauhon korvikkeet, eli kummalliset leivänmurujauhot eivät imeneetkään itseensä nestettä ihan samaan tapaan kuin suomalaiset korppujauhot. Lihapullat pysyivät kuitenkin kasassa ja maistuivat erittäin hyville, mihin olin tyytyväinen. Kaikki lapset pitivät etenkin lihapullista ja perunamuusikin maistui, mutta appelsiinimehulla maustettu porkkanaraaste ei meinannut mennä alas kenellekään muulle kuin minulle. :D Olin yllättynyt, että kyseinen makuyhdistelmä ei sopinut japanilaiseen suuhun ollenkaan - edes vanhemmat partionjohtajat eivät vissiinkään hirveästi suomalaisesta porkkanaraasteesta innostuneet, vaikka tietenkin kohteliaasti söivät lautasensa tyhjiksi. X)

Täällä ei liiemmin juoda ruoan kanssa maitoa, joten ruokajuomana nautimme epäsuomalaisesti teetä. :D

Kun Sari pyysi minua ilman ennakkovaroitusta opettamaan vartiolaisille jonkun suomalaisen, helpon laulun, meinasi mennä sormi suuhun. Yritin miettiä helppoja lauluja, mutta päässäni soivat siihen hätään vain "On meillä metsässä nuotiopiiri" ja muita pitkiä ja melodialtaan japanilaisille tuntemattomia kappaleita. Muistin kuitenkin kuulleeni iltanuotiolla ala-asteella laulamamme Kookaburra-kipaleen melodian, joten raapustin sanat kartongille suomeksi, joiden yläpuolelle Sari kirjoitti lausuntaohjeet katakana-merkeillä. Näin jälkeenpäin olen oikeastaan aika yllättynyt, että muistin koko laulun sanat, vaikka ne lyhyet ovatkin, sillä olen viimeksi laulanut kyseistä kappaletta luultavasti joskus 2. luokan musiikintunnilla. :D Japanilaisista lapsista sanat "Kuningas se on koko viidakon" kuulostivat tosi hassuilta, ja niille hihiteltiin ja niitä laulettiin erityisen reippaasti. Lausunta onnistui kaikilta ihmeen hyvin jopa japanilaisille tuntemattomissa ääkkösissä ja äng-äänteissä. :)

Lopuksi opetin lapsille vielä yhden Suomessa partiossa leikkimämme sisäleikin, josta omat vartiolaiseni aikoinaan tuntuivat pitävän. Huomasin, että olen joko tullut vanhaksi, tai sitten olen kyseisessä leikissä ihan järkyttävän huono, sillä jouduin olemaan arvaajan paikalla vaikka kuinka kauan, kunnes lapset armahtivat minut, ja pääsin takaisin ulkorinkiin. XD

Ita oli oikein hauska ja se jatkui johtajaporukalla vielä illallisen merkeissä Shinjukussa sijainneessa Korealaisessa ravintolassa. Kimchit, bibimbat ja muut ihanan mausteiset naapurimaan herkut napaan vedettyäni lähdin kämpille puurtamaan kouluhommien pariin. Niitä onkin tällä viikolla tullut tehtyä raivoisalla tarmolla ja tahdilla, mutta niistä lisää myöhemmin.