Reilireissu 9: Upea, upeampi, Miyajima!

Viimeisenä viikonloppuna niiden parin viikon aikana, joina olin Morien perheen vieraana, suuntasimme kohti Honshun sisämeren rantakaupunkia, Hiroshimaa. Aloitimme parin päivän retken hurauttamalla autolla Hiroshimaan ja ottamalla lautan Miyajiman pyhälle saarelle.


Miyajimaa on palvottu pyhänä paikkana jo muinaisista ajoista asti, eikä ihme, sillä sen luonto on henkeäsalpaava ja joka puolella hyppivät peurat, shikat, ovat kuin sadusta. Tästä syystä aikoinaan 500-luvun loppupuolella saaren Hiroshiman puoleisen lahden rannalle rakennettiin Itsukushima-jinja, upea veden ylle kohoava pyhättö, joka rakennettiin myöhemmin uudelleen 1168. Pyhättö on listattu - ja syystä - Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Itsukushima-jinja on ehdottomasti vaikuttavin shinto-pyhättö, jolla olen Japanin reissuni aikana vieraillut.

Pyhätöllä nostamani ennuste oli paras mahdollinen - löydät kadottamasi asian, tapaat ihmisen jonka olet halunnut tavata, onnea rakkaudessa, työssä, rahassa... En tiedä onko näissä ennusteissa joku "viimeinen käyttöpäivä", mutta olen päättänyt pitäytyä tämän ennusteen johdattamalla tiellä. ;)

Ennustelappuset sidotaan pyhätöllä niille varattuun paikkaan, jotta ne toteutuisivat.

Oranssihtavan punaisena vihreän metsän ja taivaan sineä heijastelevan veden yllä leijuva pyhättö koostuu 280 metriä pitkästä käytävästä, joka kiertää pyhätön yli 20 rakennuksen läpi luoden arkkitehtuurisesti mielenkiintoisen rakennelman. Jokaisella japanilaisella shinto-pyhätöltä löytyy torii, portti pyhään palvontapaikkaan. Miyajiman Itsukushima-jinjan Ootorii, eli suuri torii-portti on luultavasti se näky, jonka jokainen vähääkään Japanista kiinnostunut tietää, sillä kyseinen portti esiintyy useiden matkaoppaiden, Japanin mainosjulisteiden ynnä muiden pamflettien kuvituksissa.

Ootorii iltavalaistuksessa

Itsukushima-jijnjan käytäviä myöhään illalla

Itsukushima-jinja valaistaan illalla upeasti, joten olin iloinen, että yövyimme saarella, sillä ehdin nähdä rakennuksen sekä päivänvalossa, että illan pimennyttyä. Vuoroveden vaihtelut ovat voimakkaita Miyajiman edustalla, joten iltapäivällä ootorii-seisoo kuivalla maalla, mutta aamulla ja illalla pyhättö pyhine portteineen heijastuu upeasti tyynestä merestä.

Illalla shikat olivat kerääntyneet rannalle torii-portin läheisyyteen, luultavimminkin makupalojen ja paijausten toivossa. Ja sitähän saa mitä tilaa! "Ravia, ravia!"

Hotelli jossa yövyimme olikin sitten ihan oma lukunsa. Daisuke oli varannut meille huoneen, tai oikeastaan voisi sanoa pikemminkin asunnon, Miyajima Grand Hotellista. Hotelli-"huoneemme" koostui avarista, toisiinsa yhteyksissä olevista tiloista, joista löytyi kaksi suurta vuodetta, oleskelutila, tv-nurkkaus, kylpy- ja pukeutumishuone, erillinen wc, sekä japanilainen tatamihuone futoneineen. Kyseessä ei vissiinkään ollut mikään ihan tavallinen huone, vaan yösijamme vaikutti enemmänkin sviitiltä tai joltain juhlakäyttöön tarkoitetulta isomman seurueen makuusopelta. Lisäksi hotellissa oli "tietenkin" myös onsen, eli kuuma lähde ulkoilma-altaineen, joiden rentouttavissa vesissä oli ihana liottaa itseään kaiken turisteilun jälkeen.

Näkymä hotellin ikkunasta

Erin ja Kakerun kylpiessä ennen illallista minä, Daisuken ja Hayato nousimme köysihissillä Miyajiman saaren huipulle, Misen-vuorelle. Vuoren huipulta Shishiiwan näköalapaikalta aukenivat upeat näkymät Seton pienten saarien täplittämälle sisämerelle. Vuoren laella asusta kuulemma apinoitakin, mutta kuten Nikkossakaan, en täälläkään onnistunut näkemään vilaustakaan karvaturreista. Ainut merkki elämästä olivat apinoiden ulosteet, joita kyllä sen sijaan oli vähän siellä sun täällä. :D

Köysihissistä näki pitkälle Hiroshimaan saakka.

Setouchi, Seton sisämeri.

Söimme aika ruhtinaallisen illallisen hotellin ravintolassa. Ruokailimme yksityisessä, japanilaiseen tyyliin sisustetussa huoneessa, jonne tarjoilija kantoi herkkuja toisensa jälkeen. Sashimia,ties kuinka monta sorttia erilaisia paistettuja kaloja, katkarapuja, aka-misokeittoa... Esille panoon oli panostettu, ja annokset olivat ihan huikeita, vaikka toki siitä, onko tuore, jättimäinen kalan pää koristeena viehättävä, voi olla montaa mieltä.

Sanottakoon, että kaiken tämän sashimin esillepanon lisäksi annoksesta nousi myös maagista valkeaa höyryä ensimmäiset pari minuuttia...

Perhepotretti illallisen yhteydessä

Paistettu ebi ja kalakaverit

Se kuuluisa "silmäkala", tällä kertaa paistettuna ja varsin maukkaan riisin lisukkeena.

Eräs kala paistettiin kuumalla kivellä. Oooh, se tuoksu, se tuoksu!

En uskalla lähteä edes arvaamaan viikonlopun kustannuksia, ja mieluummin jätän ajattelematta koko asiaa, sillä muuten alkaa ahdistaa liikaa, kun miettii, miten tavattoman vieraanvaraisia ja avokätisiä Morit ovat minua kohtaan olleet. Toivon kovasti, että voisin joskus saada mahdollisuuden korvata perheelle heidän ystävällisyytensä, mutta ihan tässä mittakaavassa ei opiskelijalla ole valitettavasti rahkeita esimerkiksi esitellä Suomea. -_-