おにぎりと稲荷寿司 - Onigiri ja inarisushi
Shokudoun pikkupurtavien listalta löytyy paitsi jugurttipurkkeja, vanukkaita ja minisalaatteja, myös näitä japanilaisen riisiruokakulttuurin huipentumia, onigirejä, eli riisipalloja erilaisilla täytteillä ja mausteilla, sekä sushia. Varsinaisia sushisettejä saa ostaa koulun välipalamyymälän puolelta, mutta tuoreita inarisusheja saa shokudounkin tiskiltä.
En ollut Suomessa maistanut inarisushia, vaan söin sitä ensimmäisen kerran tänä kesänä Kagoshimassa, ja sehän maistui. Inarisushi on sushiriisiä (eli riisiviinietikalla, sakella ja sokerilla kevyesti maustettua riisiä), joka on kääräisty paistettuun, ihanan makeahkoon tofuun. Inarisushin sanotaan olevan japanilaisten lasten herkku, ja se on helppo ymmärtää sen miedon ja yksinkertaisen, mutta herkullisen maun vuoksi.
Koululla tarjoiltavien onigirien sisukset vaihtuvat vähän väliä. Joskus onigiristään voi löytää säilötyn luumun eli umeboshin, toisinaan siellä taas on esimerkiksi lohta tai tonnikalaa. Tällä kerralla söin yhtä lempionigireistäni, wakamella eli eräänlaisella merilevällä maustettua onigiriä. Onigirejä on helppo tehdä itsekin, ja täkäläisistä ruokakaupoista saa myös valmiita maustepusseja, joiden sisällön voi sekoittaa nopeasti ja kätevästi riisiin. Mainio tapa käyttää ylijäämä riisit keittimestä - mausteet sekaan, muotoillaan kolmioiksi ja pakastetaan tulevia mahan kurnimisia varten. :)
Koululla nämä pikkupurtavat voi tosiaan ottaa halutessaan mukaan paikanpäällä syömisen sijasta, joten riisipalleronsa voi nauttia joko luokassa, koulun puistossa tai vaikka Design-rakennuksen aurinkoisella terassilla. Näin marraskuussa puoliltapäivin on vielä lähemmäs parikymmentä astetta lämmintä, joten ulkona syöminen ihanan kuulaassa syyspäivässä on mukava tauko kouluhommien lomassa.
Olen vuonna -87 syntynyt graafinen suunnittelija sekä Vuosi Japanissa -opaskirjan kirjoittaja. Helmikuussa 2010 palasin antoisalta vaihto-oppilasjaksolta Japanista, Suur-Tokion alueelta Sagamiharasta.
3 kommenttia:
Minä en ymmärrä tuota riisin pakastamista. Jos laitan sen edes jääkaappiin, se pakkaantuu liimamaiseksi taikinaksi ja muuttuu todella pahanmakuiseksi. Vaikka mitä teen, en saa riisiä säilymään hyvänmakuisena.
Olen siitä hyvin katkera maailmalle.
(^-^)
Heh, itse en ollut oikeastaan edes ajatellut riisin pakastamista ennen kuin Morin perheessä näin Erin tekevät onigirejä pakkaseen. Se oli niin kätevää, että otin itsekin tavaksi. Minulla ei ole kyllä ollut "liimaongelmia" pakastetun riisin kanssa.. mistähän se johtuu, riisilaadusta, -keittotavasta, säilöntätavasta, vai kenties siitä etten mahdollisesti ole asian suhteen esim. yhtä tarkka kuin sinä? :D
Annan riisin levätä ensin vähän aikaa keittimessä jossa se jäähtyy jonkin verran, sen jälkeen sekoitan siihen kulhossa mausteet (jos käytän mausteita), pyöräytän onigirit, kääräisen muovikelmuun ja annan jäähtyä huoneen lämmössä, jonka jälkeen laitan riisit pakkaseen. :]
Kyllä varmasti olisit pannut merkille jos se sinulla tapahtuisi.
Mutta kyllä sinä teet aika eri tavalla kuin mitä olen kokeillut. Pitää testata, kiitos!
Myös mausteilla ja suolalla on vaikutusta riisin koosumukseen, ja mitä viime viikolla sain totea, myös keittoveden määrällä.
Miten yksi ruoka-aines voikin olla noin hankala?
Lähetä kommentti