keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Synttärit Yokohamassa

Eilen oli taas se päivä vuodesta, kun tavataan juhlia mm. ainakin sitä, että minä onnistuin syntymään tähän maailmaan. Niinpä lähdin 23-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi hyvän seuran kera katsastamaan Yokohaman kaupungin mahdollisesti mielenkiintoisimman museon, sekä kokeilemaan, ovatko luistelutaidot vielä tallella.

Shin-Yokohamaa

Ensimmäisenä suuntana oli siis Shin-Yokohama Raamen Museo (新横浜ラーメン博物館), eli meidän kaikkien nuudelinystävien lempimuseo, joka on nimensä mukaisesti erikoistunut kaikenlaisiin mahdollisiin raamen-nuudeleihin. Museossa voi halutessaan - ja kukkaron sen salliessa - maistaa vaikka kaikkia eri puolilta Japania kotoisin olevia raamen-nuudelikeittoja, joiden nuudelit tosin ovat alunperin lähtöisin Kiinasta. Museo ei kuitenkaan ole pelkästään herkullista ruokaa, tuoksuja ja nuudelinvalmistusmenetelmien havainnollistamista, vaan valottaa myös upealla tavalla sitä, miltä Tokiossa näytti noin viisikymmentä vuotta sitten Showan vuonna 33, eli 1958, jolloin pikanuudelit ensimmäistä kertaa näkivät päivänvalon.


Museo on kuin suoraan jostain vanhan japanilaisen elokuvan lavasteista. Kävijä voi kulkea kapeilla kaduilla, jostain kantautuu korviin musiikkia vuosikymmenten takaa - ja nälän tai janon yllättäessä voi sitten tietenkin mennä sisään johonin isolla aukiolla, tai pikkukatujen varsilla olevaan raamen-ravintolaan.

Automaatti hoitaa rahastuksen, ihmiset ruokapuolen.

Mahan täytettä halajava länsimaalainen saa tosin ennen liikkeeseen astumista kokea jälleen hieman vieraan maan ihmeitä, sillä vaikka kyseessä on ihan oikea ravintola, ruoka tilataan ennen pöytään istumista ruokapaikan ulkopuolella olevasta automaatista. Automaatista saatu lippulappunen ojennetaan sisään mennessä tarjoilijalle, joka vie tilauksen eteenpäin ravintolan kokeille. Tällä tavoin ravintolahenkilökunta säästyy rahastusoperaatiolta ja vaihtorahatkin ovat varmasti oikein, kun ne on laskenut kone, eikä erehtyvä ihminen. ;) Vaikka tällä tavoin on tullut tilattua tässä maassa jo useammat ruoka-annokset, jaksaa noiden automaattien olemassaolosta yhä huvittua.

Koska en ollut vielä sattunut maistamaan miso-raamenia, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin, ja tilasin tätä Hokkaidon herkkua. Ja hyvä niin! Vaikka kotoisammat Tokion soija-raamenitkin ovat maukkaita, niin misoraamenin herkullinen keitto vei kyllä voiton kaikista tähän asti syömistäni raameneista! Mieleen nousi vain kysymys, että mahtaako misoraamen olla kaikkialla yhtä hyvää kuin tässä kyseisessä museon "Raamen Eki" -nimisessä ravintolassa. Täytyykin varmaan testata vertailun vuoksi huomenna koulun ruokalan misoraamenia..

Näkymää Minatomirain kaupunginosaan päivällä ja auringon laskun aikaan. Jälkimmäinen kuva tosin tuo minulle mieleen palmuineen ennemmin Maiamin kuin Yokohaman. :D

Mahat nuudeleita pullollaan suuntasimme Shin-Yokohamasta kohti Yokohaman satamaa. Ilma oli upea, joten kävelimme Sakuragi-chon asemalta Yokohama Akarenga Soukolle (横浜赤レンガ倉庫 ), eli 1900-luvun alussa rakennetuille punatiilisille varastorakennuksille, jotka tätä nykyä palvelevat liiketiloina ja tunnelmallisina ravintoloina. Akarenga soukon edustalla on pieni luistelurata, jossa 1000 yenillä saa mahdollisuuden vuokrata luistimet ja luistella sydämensä kyllyydestä vaikka koko päivän. No, emme kyllä luistelleet ihan koko päivää, sillä kaunot jalassa ei kyllä kukaan kestä olla kovin montaa tuntia. Hokkari-ihmisenä olikin aika hassua pitkästä aikaa luistella taitoluistimilla. Paikka oli tosin sen verran täynnä, että en päässyt näyttämään japanilaisille, mistä skandinaavit on tehty. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, jätin ehkä piruetit tekemättä siitäkin syystä, että minua ei liiemmin huvittanut kaatua suhteellisen märälle, aurinkoisen päivän osittain sulattamalle tekojäälle. ;)

Luistelurata iltapäivän auringossa, sekä iltavalaistuksessaan.

Akarenga souko ja upea synttäripäivän taivas

Illalla auringon laskun päätteeksi pääsin vielä kakkukahvipöytäänkin, joten syntymäpäivä oli täten varsin onnistunut. Oli mukava nähdä Yokohamasta vähän uudenlaisia puolia, sillä aiemmilla varsin asema- ja ostoskeskuspainotteisilla vierailukerroilla kaupunki on jäänyt oikeastaan kunnolla näkemättä, eikä China Townkaan kuuluisuudestaan huolimatta oikein anna kuvaa varsinaisesta Yokohaman satamakaupungista.

Tammikuun viidettä juhlistettiin asianmukaisesti viidellä kääretorttuun tökätyllä kynttilällä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut vielä kerran eilisen johdosta! Saitko mun sähköpostin? t.Paija

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut synttäreiden johdosta! :D

tv. lukija

Anonyymi kirjoitti...

Heh, siistiä toi automaatti-juttu! :) Tuli vähän mieleen Brysselin jäätelökioskit, ku siellähän yhelle tyypille kerrottiin, mitä haluaa ja tää anto kuitin ja pyys rahat, minkä jälkeen ootettiin et päästiin jätskintekijäihmisen puheille ja sille sit ojennettiin se kuponki ja sanottiin jätskimaku :P Näin ainaki muistaakseni kahessa jätskikiskassa oli.

Ahh, mäki mietin että saitko mun sähköpostin? :) Huomasin, että sulla täällä blogissa on toi riisa.ni [at] gmail.com, mä laitoin metropolia-osotteeseen... Mahtokohan häipyä bittiavaruuteen (in other words: laitanko uusiks tulemaan?) vai saapuiliko perille? :)

Heini

Taarne kirjoitti...

Onnea :) Tykkäsin entryn talvisista kaupunkikuvista, joissa aurinko valaisee kauniisti pilvenpiirtäjiä.

Meanwhile in Helsinki, it's minus ten and pitch black. Asiaa ei auta yhtään se, että Akihabara-entryn kuvissa porukka vipeltää t-paidoissa. Kovasti tekisi mieli matkalle, joten täytyi taas selailla Japanigalleriaasi läpi. Kiitos siitä :)

Riisa kirjoitti...

Kiitos onnittelijoille! :)

Paija, sähköposti tuli perille. :) Laitoinkin jo siihen vastauksen, tulikohan se perille.. :)

Heini, myös sun lähettämät bitit tuli perille. En muuten muistanutkaan, että Brysselissä oli tosiaan semmosia jätskikioskeja, mut nyt ku aloin miettiin, ni Grand Placellahan ostettiin Gauffretkin välillä sillä tavoin. :D Yhdestä ikkunasta tilaus, jolloin sai jonku paperitiketin, ja toisesta ikkunasta sitte kokille tilauslappu ja päälystetoiveet. X)

Taarne, koitan päivitellä galleriaan lisää kuvia, jahka ehdin. Hauskaa, jos niitä jaksaa katsella uudemmankin kerran. :)