tiistai 13. huhtikuuta 2010

Reilireissu 15: Paratiisirannalla tyttöjen kesken

Olen matkustellut aikoinaan perheeni kanssa välimerellä. Sielläkin on upeita maisemia ja kivoja rantoja, mutta kyllä Etelä-Japanin biitseistä saa silti aivan erilailla sellaisen paratiisiranta-fiiliksen, kuin jostain Rhodoksen täyteen ahdetusta aurinkovarjojen sokkelosta.

Kagoshiman eteläkärki

Niinpä kuullessani, että Junko oli suunnitellut meille rantaretkeä Japanin eteläisimmän pääsaaren, Kyuushun kärkeen, olin pakahtua innosta. Lähdimme kahden päivän onsen- ja rantakiertueellemme Junkon ystävien kanssa. Junko oli kuskina ja me muut istuimme tyytyväisinä nauttien ohitse vilistävistä teepelloista, lahdenpoukamista ja kallionkielekkeistä japanilaisen popin tahdittaessa menoa.

Navigaattori ajatti meidät keskelle teepeltoja. Muiden kysyessä suuntaa tien poskessa maleksineilta työmiehiltä, minä nappailinkuvia teepensaista.

Ensimmäisenä suunnistimme (pienen teepeltojen keskellä harhailun jälkeen) syömään soumenia kuuluisaan kagoshimalaiseen ravintolaan. Soumen on ohutta, pitkää, valkoista nuudelia, jota parhaimmillaan syödään siten, että se laitetaan virtaavaan veteen ja noukitaan sieltä sitten syömäpuikoilla. Näin nuudeli ei mene sotkuun ja se on joka suupalalla herkullisen raikasta. Soumen on etenkin kesän ruoka, mutta kyseinen ulkoilmaravintola, jossa nuudelimme nautimme, on auki myös talvella. Palanpainikkeeksi oli tietenkin lisäksi onigirejä, paistettua kalaa ja vihanneksia. Kun maha alkoi täyttymään liiaksi, saattoi ruoantähteet käydä syöttämässä vieressä, isossa altaassa uiskenteleville kaloille. Nuudeleiden syöttäminen kaloille kädestä oli vielä ihan hauskaa, mutta minua ei liiemmin huvittanut usuttaa kalaparkoja kannibalismiin.


Ruokailun jälkeen suuntasimme Kyuushun eteläisimpään kärkeen haistelemaan meri-ilmaa ja huvittumaan hassuista taskuravuista ja tuhansista minisimpukoista, jotka olivat piiloutuneet rantakallioiden koloihin. Japanin eteläkärjessä seisoessa oli epätodellinen olo, jonka muistaa selvästi vielä jälkeenkin päin. Niin kauas oli tultu, ja niin paljon vielä edessä. Pysähdyttävä niemen kärki, etten sanoisi.



Niemen nokasta ajelimme ihastuttavalle onsenille, joka oli ehdottomasti Japanissa kokeilemistani onseneista (ja niitähän tuli kokeiltua) mahtavin. Rotenburosta oli estoton näkymä edessä aukeavalle valtamerelle. Siinä sitä sitten istui kivellä, huljutteli itseään luonnon kuumissa vesissä ja katsoi kun jossain julmetun kaukana horisontissa lensi joku tunnistamaton lintu. Tavallisen onsen-altaiden lisäksi ulkoa löytyi mizuburo, joka toi hieman suomalaisen Juhannus saunan jälkitunnelmat mieleen vilpoisan vetensä ansiosta.

Onsenissa rentouduttuamme ajelimme mökille, jonka Junko oli meille vuokrannut etukäteen. Kävimme kaupassa ostamassa ruokatarpeita illallista varten ja menimme hakemaan mökkimme avaimet juuri ennen vastaanottokeskuksen sulkemisaikaa illan hämärtyessä. En ollut aiemmin mökkeillyt Japanissa, joten oli hauska päästä maistamaan hieman camping-elämää.

Näkymä mökin terassilta illan hämärtyessä

Mökkiruoka maistui

Mökki oli pieni ja vähän kulunut, mutta varsin suloinen ja juuri sopiva tyttöporukan illanviettoon minikeittiöineen ja kerrossänkyineen. Minä tein joukkiollemme pastaa savulohi-kermakastikkessa, ja muut valmistivat lisukkeeksi salaattia ja paistettua vihanneksia, sekä hieman barbequelihaa.
Suloinen pikku mökkimme aamuauringossa

Seuraavana aamuna suuntasimme rannalle aikeissamme uida. Ajelimme jyrkänteiden reunoilla kiemurtelevaa rantatietä kohti pientä lahdenpoukamaa joka oli niin kekellä ei mitään, että en tiedä mistä Junko kyseisen paikan oli bongannut. Saapuessamme rannalle silmien eteen avautui ihana kallioiden suojassa, rehevän kasvuston keskellä sijaitseva täydellinen ja ennen kaikeka täysin autio hiekkaranta! En ole varmasti ikinä uinut yhtä upealla rannalla tai yhtä lämpimässä vedessä. Vedenpinta hohti turkoosina ja pohjaan näki helposti vaikka varpaat eivät olisi olleet lähelläkään sileää hiekkaa. Kirkkaassa vedessä oli jännittävää snorkkeloida - saattoi nähdä ties kuinka kauas veden alla. Toisaalta, ei siellä kyllä erityisesti mitään nähtävää ollut, mutta se ei kyllä erityisemmin haitannut, sillä liian eläväiset vedet eivät ehkä ole minua varten. Rannalla sen sijaan elämää riitti - pikkuruiset taskuravut pitivät huolen että hiekalla istujakin viihtyi rapujen touhuja seuraten.

Alhaalla siintää yksityinen hiekkarantamme
Ei ketään!

Yritin rasvata itseni kunnon aurinkorasvakerroksella, mutta puolen päivän aurinko porotti sen verran pahasti, että jo aiemmin hankkimani auringonpolttamat vain lisääntyivät. Jossain vaiheessa rannalle eksyi yksi pariskunta lapsineen, muutama pikkupoika ja yliopistoikäisten miesten joukkio. Olimme ehtineet nauttia autiosta rannasta jo hyvän aikaa, joten aloimme pikkuhiljaa kasata kamojamme ja suunnata Ibusukiin jatkamaan hiekkaleikkejä.

Ibusukissa nimittäin sijaitsee hiekkaonsen, jossa vierailija pukeutuu ensin yukataan eli puuvillakimonoon, sipsuttelee onsen rakennuksen rantahiekalle ja asettuu sitten makaamaan pitkälleen kuumaan, vulkaanisen maaperän ja auringon lämmittämään hiekkaan. Tämän jälkeen onsenin työntekijä lapio asiakkaan täysin hiekan peittoon niin, että vain kasvot jäävät näkyviin. Kuuman hiekan hohkassa voi sitten makoilla niin pitkään kuin sielu tai pikemminkin kroppa sietää, sillä kuuma hiekka poistaa kehosta paljon nesteitä ja kovin pitkään makoileva saattaa olla hiekkakäsittelyn jälkeen aika voipunut. Hiekkakylvyllä on myös lääketieteellisesti todistettuja positiivisia vaikutuksia. Se aktivoi ja vahvistaa verenkiertoa ja sydäntä, sekä poistaa elimistöstä tehokkaasti kuona-aineita ja muita elimistöön kuulumattomia aineita. Hiekkakylpy parantaa myös hengityksen kulkua ja laajentaa verisuonia. Samanlaisia vaikutuksia on tavallisellakin onsen-kylvyllä, mutta hiekkakylvyn sanotaan olevan 3-4 kertaa tehokkaampi. Vahvan vaikutuksen vuoksi hiekkakylpyä ei suositella sydän ja verisuonitaudeista, keuhkosairauksista, korkeasta verenpaineesta, kuumeesta tai tulehduksista kärsiville, mutta sen sijaan esimerkiksi astmaatikoille, atoopikoille, diabeetikoille, palovammapotilaille, ylipainoisille, ihosairauksista, anemiasta tai naisten vaivoista kärsiville hiekkakylpy sen sijaan voi varsinkin pidemmällä, parin viikon hoitojaksolla olla tehokaskin apu.

Ibusukin sunamushionsen. Kuva: 'Wikimedia commons, Trinida, 2008'

Makoilimme Ibusukin sunamushionsenin hiekoissa puolisen tuntia, jonka jäkeen keho oli hikoillut noin kilon vettä. Junkoa pyörrytti, joten joimme hieman vettä ennen kuin palasimme onsenin pesutiloihin. Yukata heitettiin pyykkikuiluun, jonka jälkeen peseydyimme ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kagoshiman kaupunkia. Jos merinäköalalla varustettu Kagoshiman onsen oli yksi upeimmista kylpyläkokemuksistani, niin tämä oli ehdottomasti sieltä eksoottisimmasta päästä.

9 kommenttia:

Odin kirjoitti...

Hei! Oon seurannu sun blogia lähes alusta saakka ja lukenu kaikki tekstisi (koska olen japanilaisen kulttuurin ystävä ja kiinnostunut tietämään Japanista yms yms). v__v plus, oot tosi hyvä kirjoittamaan!

Tää kysymys ei liity mitenkään aiheeseen, eikä tähän ole pakko vastata. Mut oon hakemassa graafisen suunnittelun linjalle opiskelemaan (AMK) ja oon kiinnostunut siitä, kuinka paljon rahaa siihen voi oikein palaa (ajattelin, että sulta ois hyvä kysyä kun oot sillä linjalla ^3^').

Pelkään, etten voi vastaannottaa opiskelupaikkaa hienoisen rahanpuutteen vuoksi (ellen pian saa töitä!). Onko paljon oppikirjoja, materiaaleja yms. hankittavana? Oon katsonut noita opintokokonaisuuksia, mutten löytänyt mistään kirjalistoja tai muuta sellaista. Tiedän saavani opintotukea, mutten tiedä, paljonko (ja riittäisikö se, pitäähän matkakustannuksetkin maksaa yms).

Kiitos ihanasta blogista, on ollut tosi piristävää, että oot jatkanu sitä! (^-^) ありがとうございます!

Paryu kirjoitti...

Odin:

Itsekin opiskelen graafista suunnittelua, joten tarjoan omaa näkemystäni.

Opintotuella elää ihan hyvin, jos onnistuu saamaan opiskelija-asunnon (tietääkseni on aika harvinaista että EI saa opiskelija-asuntoa. En tosin ole ekspertti näissä kun en itse asu sellaisessa.) Koulunkäyntiin mulla ei oikeastaan mene rahaa muuten kuin matkustamiseen, ja sekin maksaa täällä vain 20€/kk jos ei tarvitse matkustaa toiseen kaupunkiin. Yhden koulukirjan olen ostanut, eikä sekään ollut pakollinen. Tämä varmaankin vaihtelee koulusta riippuen.

Eniten rahaa on tainnut mennä piirustusvälineisiin. Eikä niihinkään ihan kauheasti, aika vähällä on pärjännyt, aika paljon tehdään kuitenkin tietokoneella.

Joku muu ehkä osaisi vastata paremmin, mutta itse sanoisin, että rahat riittäisivät kohtalaisen hyvin, kunhan ei tee paljon muuta kuin käy koulua. :D Ja sossusta saa kuulemma rahaa jos ei millään meinaa riittää.

Joku korjatkaa jos sanoin jotain hölmöä. -.-

Kaie kirjoitti...

Minä opiskelen graafista alaa myös ammattikorkeassa (pohjoissuomessa tosin) ja meillä opiskelumateriaalit löytyvät yleensä koulun omasta tietokannasta tai kirjastosta. Yhtään pakollista kirjaa en ole joutunut vielä tähän mennessä ostamaan ja tuskin tulee tarvettakaan. Tehtävät tehdään koulun laitteilla ja koneilla (kameroiden yms, vuokraus on koulun opiskelijoille maksutonta, jos se tapahtuu koulutöitä vartentai itsenäiseen garjoitteluun, työkeikkoja varten toki maksaa)

Piirustus ja maalaustarvikkeet sekä läppäri minulta löytyikin omasta takaa ja koulumatkat hoidan pyörällä jopa -30 asteessa joten säästänpä siinäkin. Turha huoli pois!

Ja olen muuten aivan samaa mieltä siinä, että aivan ihana blogi! Mukava nähdä vähän erillaista näkökulmaa maailmaan välillämyös tältäkin kantilta

Outi kirjoitti...

Hei! Olen seuraillut blogiasi lähes alusta saakka. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Sitä on ollut tosi kiva lukea ja sain siitä paljon vinkkejä Japanin matkaani, jolta juuri tulin takaisin Suomeen.
Tsemppiä Suomeen sopeutumiseen!
-Outi

Riisa kirjoitti...

Hei Odin,
kiitos ahkerasta lukemisesta. Toivottavasti jutut maittavat jatkossakin. :) Mitä tulee graafisen suunnittelun opiskeluun ja sen kustannuksiin, en sanoisi että graafikon opinnot rasittavat kukkaroa sen kummemmin kuin mitkään muutkana opinnot. Hankittavia kirjoja on meillä ollut aivan minimaalisesti, ilmankin pärjäsi, ja ainoat välineet joita on joutunut hankkimaan ovat olleet peruspiirustusvälineet, mutta luulenpa että suurella osalla alalle pyrkijöistä materiaalit ovat jo valmiina omasta takaa. Esim. pääsykokeissa tarvitut materiaalit riittävät jo aika pitkälle. Tietokone on aika hyvä olla olemassa, mutta ei välttämätön, sillä kuten Kaiekin mainitsi, kaikki koulutyöt voi yleensä jäädä tekemään valmiiksi koulun koneilla ja ohjelmilla.Myös valokuvauskurssien ajaksi kamerat saa kouluta lainaksi.

Itse olen elänyt pääosin opintotuella (Suomessa), se riittää nipin napin, jos oikein pihistelee ja jakaa asumiskustannukset jonkun kanssa, tai asuu solussa. Jo pari työkeikkaa kuussa tekee suuren helpotuksen arkeen. Itse käyn tällä hetkellä lastenvahtina kerran viikossa ja teen omana alan hommia, silloin kun niitä sattuu saamaan.
Tsemppiä opintoihin!

Riisa kirjoitti...

Kaie, kiitos kommentista. Mukava, jos olet saanut täältä jotain uusia näkökulmia. :)

Outi, kiitos, kyllä tämä Suomi jo pikkuhiljaa ihan kelvolliselta paikalta vaikuttaa. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Moi Riisa! Haluaisin tietää, oliko japaniin sopeutuminen vaikeaa? Mitä kaikkia ongelmia tuli matkanvarrella? ;D Olisin itsekin kiinnostunut lähtemään vaihtariksi japaniin.

Elämänkulkija kirjoitti...

Blogisi on todella kiinnostava. Kauniita rantoja sielläpäin. Olen itsekin haaveillut Japaniin lähdöstä, mutta voisi olla vaikeaa, kun en osaa yhtään kieltä.

Riisa kirjoitti...

Anonyymi,
suosittelen lukemaan noita blogin alkupään merkintöjä ajalta 2009 huhtikuusta heinäkuun loppuun. Luulen, että niistä ensimmäisen neljän kuukauden merkinnöistäni välittyy aika hyvin ne tunnelmat, mitä sopeutuminen Japaniin oli. Lisäksi kannattaa kurkata esim. tämä sopeutumista käsittelevä postaukseni. Tämä tekstini voi myös ehkä kiinnostaa sinua.

Yhtä kaikki, kyllähän se vaati aikaa, työtä ja kielen opiskelua, mutta silti väittäisin, että ainakaan itselläni ei ollut mitään äärettömän suuria sopeutumisvaikeuksia. Tämä johtui varmaankin siitä, että tiesin minne olin lähdössä ja suunnilleen myös mitä odottaa - ei liian suuria yllätyksiä, pettymyksiä tai odotuksia. :) Sillä selviää aika monessa paikassa. Vaihtoolähtöä suosittlen kyllä ihan mihin suuntaan tahansa. :)


Elämänkulkija, Kiitos kommentista! :) Japani on matkakohteena mainio, eikä kieli ole niin suuri ongelma jos ajatellaan lomareissua - jos minun täysin japaninkielitaidottomat, ja vain hieman englantia osaavat vanhempani siellä pärjäsivät pari viikkoa, niin kyllä voisin väittää, että kuka vain pärjää. ;) Ja enpä minäkään vuosi sitten japania nyt kovin sujuvasti puhunut. :] Kaikkea oppii.