Talven reilireissu 2: Kyoto - Fushimi Inari taisha

Meillä oli tällä kertaa aikaa Kyoton kiertämiselle vain naurettava yksi päivä. Sanoisin, että jos Kyotosta haluaisi saada kunnolla jotain irti, pitäisi sille pyhittää ainakin kolme, neljä päivää, mieluummin tietenkin varmaan puoli vuotta. Niinpä valikoimme parhaat päältä ja päätimme olla asettamatta liian kovia tavoitteita päivälle nähtävyyksien suhteen. Olin itse käynyt Kyotossa jo aiemmin viitisen vuotta sitten, mutten muistanut kaupungista oikeastaan paljoakaan, lähinnä kesäkuumalla liki 45-asteen helteessä ruuhkabussissa ajelun ja Kinkakujin upean temppelin. Aiemmalla kerralla olin liikkeellä Erikon kanssa, joten en joutunut suunnistamaan tai ylipäätään käyttämään aivosolujani reittivalintoihin. Nyt opas olinkin yhtäkkiä minä, vaikken tuntenut koko kaupunkia lähes ollenkaan.


Tiesin kutienkin paikan, jossa olin halunnut käydä jo pitkään. Fushimi inari taishan kettupyhättö oli houkutellut minua kuvineen jo useamman vuoden, joten ei ollut epäilystäkään siitä, mihin Kyotossa halusin ehdottomasti päästä käymään. Aamuvarhaisella otimmekin junan Inarin asemalle, jossa ei ollut talvisäästä huolimatta kylmä laisinkaan. ;)

Pyhättörakennus, kettupatsaita ja pesupaikka - tavallinen inarijinjan varustelu siis.

Inari on shintouskonnossa sadonkorjuun Jumala, mutta sana tarkoittaa myös kettua, sillä kettujen uskotaan olevan Inarin lähettiläitä. Kettu onkin shintouskonnossa tärkeä uskonnollinen hahmo, joita näkee inari-jinjoilla patsaan muodossa, istumassa mm. pyhätön sisäänkäynnillä kuin vahtikoirat ikään. Huvittavana faktana mainittakoon, että koska kettujen lempiruoan uskotaan jostain kumman syystä olevan tofu, kutsutaan paistettua tofua inariksi, ja siitä valmistettua sushia, eli makeaan, paistettuun tofuun kääräistyä riisipalleroa inari-sushiksi.


Fushimi Inari taisha on tyypillinen inari-pyhättö kettupatsaineen ja palvontarakennuksineen. Se mikä minua kuitenkin kyseisessä pyhätössä niin kovasti kiinnosti, on varsinaisen pyhättörakennuksen takana kohoava pieni metsäinen Inari-vuori, jonka rinteiden polkuja viitoittaa tuhansia punaisia torii-portteja. Puiset, punaisiksi lakatut portit ovat kaikki eri yritysten lahjoituksia – kai he toivovat toriilla varmistavansa hyvän sadon – sellaisen rahallisen tietenkin. Inari-jumala kun hoitelee riisin ohella myös vähän materialistisempiakin satoja. ;)

Kettu välittää terveiset jumalalle. Kukin pyhätöllä vieraileva voi piirtää ketulle sellaisen naaman, kuin asiaan kuuluu ja kirjoittaa puupalan taakse rukouksensa.

Metsä oli torii-porttien lisäksi täynnä pikkuisia kettupatsaita ja erillisiä minipyhättöjä joiden luona olisi voinut tahotessaan rukoilla. Metsän tunnelma oli satumainen – aurinkoisena päivänä valo siivilöityi lehvästöjen läpi upeasti ja toriiporttien varjot viivoittivat kivipolkuja.


Vietimme Inari-vuoren metsässä oikeastaan koko aamupäivän. Kiipesimme loputtomien torii-porttikujien läpi aina pienen vuoren huipulle saakka, ja nautimme takaisin tullessamme kupilliset kuumana höyryävää vihreää teetä ja herkullisen makeat dangot pienellä somalla tee-huoneella.


Palatessamme varsinaisen pyhätön alueelle, törmäsin matkan varrella vanhoja, käytettyjä kimonoja myyvään kojuun. Koska hinta oli naurettavat 1000 yeniä, päätin vihdoin toteuttaa suunnitelmani ja ostaa tarpeita japanilaisesta tekstiilistä valmistettuihin sohvatyynyihin. Jonkun mielestä ehkä hirveää saksia kaunis kimono paloiksi, mutta enhän minä sitä päälläni kuitenkaan pitäisi, joten tyynynpäälisinä kangas palvelee paljon paremmin ja muistuttaa minua päivittäin Japanissa viettämästäni ajasta. Käyttäväthän japanilaiset itsekin vanhoja kimonokankaita hyödyksi. Hyvä ostos siis! :)

P.S. Tiedäthän, että Riisa no Nipponin Facebooksivun sisältöä voi selailla, vaikkei olisi liittynytkään Naamakirjaan! Olen kerännyt sivulle jo mukavan läjän linkkejä esimerkiksi mielenkiintoisille japaninkielen opiskelua käsitteleville sivustoille, Suomen kansallisteatterin tämän syksyiseen japanilaiseen ohjelmistoon ja hauskoihin musiikkivideoihin, joten mikäli blogin aihepiiri kiinnostaa, kannattaa Facebooksivuani käydä välillä vilkuilemassa. :)