Hachikou-koiran patsaalta ostoksille Shibuyaan

Jotenkin kiireessä en ole ehtinyt kirjoittaa viikonloppujen tapahtumista ollenkaan. Huomasinkin juuri, että viimeisten kolmen viikonlopun seikkailut ovat jääneet ihan syyttä raportoimatta, sillä olen toki tehnyt muutakin kuin istunut kotosalla.


Pari viikkoa sitten sunnuntaina tapasin sunnuntaina Harukan Shibuyassa, kuuluisalla Hachikou-patsaalla. Hachikoun patsas esittää samannimistä 1900-luvun alkupuolella elänyttä japanilaista akita-rotuista koiraa. Hachikou oli Tokion yliopiston professorin koira, joka tapasi saattaa isäntänsä junalle ja odottaa tätä aina päivän päätteeksi Shibuyan aseman läheisyydessä, kun tämä tuli töitä. Isännän kuoltua Hachiko karkasi päivittäin uudesta kodistaan etsimään kuollutta isäntäänsä entisestä asuintalostaan, mutta huomatessaan ettei isäntä ollut enää talossa, se päätyi joka ilta iltajunan saapumisen aikaan odottamaan yhä isäntäänsä aseman lähistöllä. Tätä uskomatonta lojaaliutta isäntää kohtaan kesti kymmenen vuotta Hachikoun kuolemaan saakka. Uskollisen Hachikoun muistoksi Shibuyan aseman läheisyyteen sijoitettiin pronssiveistos uskollisesta Hachikou-koirasta, ja se on nykyisin tunnettu maamerkki ja kohtaamispaikka Tokion keskustassa. Tänä vuonna julkaistaan myös amerikkalainen, Lasse Hallströmin ohjaama ja Richard Geren tähdittämä filmi, joka perustuu Hachikoun liikuttavaan tarinaan.

Odottelin Harukaa Hachikoun patsaalla muiden japanilaisten seassa, ja se tuntui jotenkin kummalliselta - varmaankin suurin osa japanilaisista pitää minua turistina, mutta siinä minä kuitenkin seisoskelin tokiolaisten seassa, tavallaan yhtenä heistä, sillä en ole lomamatkalla, vaan asun täällä. Sitä on välillä vähän vaikeaa sisäistää.


Vietimme sunnuntain Harukan kanssa shoppaillen. Tosin ostin vain yhdet polvisukat eräästä Harajukun Takeshitadourin sukkakaupasta. Sunnuntai on varsinainen shoppailupäivä Tokiossa, joten väkeä oli liikeellä sen mukaisesti. Shoppailu väentungoksessa on hieman ahdistavaa, mutta löysin silti paljon mielenkiintoisia liikkeitä, joihin haluan palata yksiskeni. Oikeastaan kun olen vähän huono shoppailemana joukossa- olen hidas tekemään ostopäätöksiä, voin katsella ja vertailla jotain haluamiani tuotteita kauan, emmin ja olen varmasti todella rasittava shoppailukumppani kaikin puolin. Esim. Shibuyan 109-rakennuksessa, eli Ichimarukyuussa oli paljon ihania vaatekauppoja, joihin mielelläni menisin uudelleen katselemaan tarjontaa ihan ajan kanssa. Kyseinen rakennus on täynnä eritysiesti nuorten vaatekauppoja, ja tyylit vaihtelevat laidasta laitaan.

Itse pidän melko tyttömäisistä, naisellisista vaatteista - mekoista, hameista, näteistä neuletakeista, ruseteista ja pitsireunoista. Tämä on japanissa erittäin kätevää, sillä tyypillinen japanilainen muoti on erittäin naisellista ja tietyllä tapaa juuri sopivan hillittyä, muttei tylsää. Toki niitä lolitamekkoja sekä värikästä, jossain määrin epäkäytännöllistä ja hulvatonta katumuotia näkee erityisesti Harajukussa ja Shibuyassa, mutta jos seuraa tavallisten naisten pukeutumista, se on lähes aina siitiä, hillityllä tavalla omaperäistä ja erittäin tyylikästä. Myös suuri osa miehistä pukeutuu äärettömän hyvin, ainakin minun mielestäni. Jos he eivät ole puvussa, he ovat rennoissa mutta siisteissä vaatteissa. Usein näkee housujen seurana vähän vähemmän virallista mallia kauluspaidasta, sekä jonkinlaista neuletakkia tai -paitaa.

Omissa silmissäni kaikki japanilaiset ovat kauniita ja komeita - jokainen tuntuu panostavan ulkonäköönsä ja hiuksetkin on usein laitettu viimeisen päälle. Mietinkin välillä, kuinka aikaisin esimerkiksi ne naiset, joiden hiukset ovat täydellisesti olkapäillä heilahtelevilla korkkiruuvikiharoilla, nousevat aamulla sängystä ennen töihin tai kouluun lähtöä... Hyvä kun itse jaksaa pestä hiukset. Siinäkin jään japanilaisia kyllä pahasti jälkeen, sillä japanilaisnainen pesee tilastollisesti hiukset reilu 6 kertaa viikossa, eli lähes joka päivä! Ilmankos kaikki kauppojen shampoo- ja hoitoainepullot ovat n. 500-800 millilitran kokoisia, eli kaksi tai jopa kolme kertaa suurempia kuin suomalaiset putelit, ja melkein jokaisesta tunnetummasta merkistä on täyttöpussit, joilla jättimäisiä pumppupulloja voi sitten kätevästi täyteällä. :] Sama linja on myös suihkusaippuoissa ja oikestaan pesuaineissa kuin pesuaineissa. Siihen täyttöpulloon se ekologisuus kuitenkin tuntuu pakkauksissa rajoittuvan, sillä kaikki muu, etenkin ruoka, onkin sitten pakattu niin moneen sisäkkäiseen pakettiin ja pussiin kuin voi vain keksiä. Välilä ihmettelen, kun murotkin eivät ole annospusseissa, kun kerran saan ostaa keksitkin yksittäispakattuina. :P