sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Enoshiman saarella

Disney Landissa viettämämme 12-tuntisen jälkeen olimme aika finaalissa, joten seuraavan päivän päätimme viettää rennosti rannalla loikoillen. Pakkasimme puolen päivän maissa pyyhkeet, eväät ja vähän ajan vietettä reppuun, rasvasimme itsemme suojaan auringon polttavilta säteiltä, ja hyppäsimme junaan kohti Enoshiman saarta ja uimarantoja.

Enoshiman saarta ilta-auringossa

Enoshima on pikkuinen, jyrkkäpiirteinen saari lähellä Kamakuraa, reilun tunnin junailun päässä Tokion keskustasta, ja vain parikymmentä minuuttia Sagami-Oonosta. Enoshiman saaren edustalla mantereelta löytyy pitkiä hiekkarantoja, joille mekin siis suuntasimme aurinkoa palvomaan. Harmiksemme tosin aurinko päätti paistaa vain hennon pilvikerroksen läpi, ja Tyynen meren rannassa kävi kauhea viima - ei sillä että liiemmin kylmä olisi ollut, mutta hiekka pöllysi ikävästi, joten lekottelu rannalla jäi enimmäkseen istumiseen hiekan peittämällä pyyhkeellä. Kävimme kuin kävimmekin kuitenkin uimassa, huolimatta siitä, että meidän lisäksemme veteen ei uskaltautunut muita kuin muutama muu valkonaamaturisti. Vesi oli ihanaa, sellaista varmaankin parikymmentäasteista, ihan kuin Suomen kesässä parhaimmillaan. Japanilaiset tosin eivät vielä ui, sillä vesi on liian kylmää heidän makuunsa. Monet kävivät uittamassa jalkojaan, yksi poika kävi kastautumassa ihan rannan tuntumassa kiljuen ja juoksi nopeasti takaisin hiekalle.

Koska varsinainen rantaelämä oli tuulen tuiverruksessa hieman hankalaa, ja eväätkin saivat oman ripauksensa Enoshiman biitsin hiekasta, päätimme lähteä katsomaan, mitä itse saarelta löytyy.

Enoshiman saari on korkea, rosoisten jyrkänteiden ja kallioiden profiloima pieni saari lähellä mannerta. Sinne käveleekin helposti siltaa pitkin, eli mitään erillistä kulkupeliä ei tarvitse pyydystää. Saarelta löytyy saaren huipulla sijaitsevan näköalatornin lisäksi puutarhaa, temppeliä ja pyhättöä joka lähtöön. Mikäli on oikein väsynyt matkalainen, voi käyttää saaren huipulle kiipeämiseen maksullisia liukuportaita! Vaikka olimme seisseet jonottamassa Disney Landissa koko edellisen päivän, me emme moisiin laiskojen turistien houkutuksiin sortuneet, vaan kävelimme urheasti ylös saakka. Loppujen lopuksi nouseminen saaren huipulle ei mielestäni ollut edes niin kovin rankkaa väsyneenäkään. Näköalatornissa emme käyneet, ja omaan makuuni maisemat olivatkin ihan tarpeeksi upeita maan kamaraltakin katsottuna.


Kiersimme saaren ympäri kulkevan reitin ja päädyimme umpikujaan mantereenpuoleiselle kalliojyrkänteelle, josta olisi päässyt jotain kiertotietä pois aiemmin päivällä, mutta illalla se oli suljettu. Kallioilta oli kuitenkin mahtavaa katsella auringonlaskua, ja näimmepä vilauksen pilvien lomassa jököttäneestä Fuji-vuorestakin.

Huomatkaa horisontin keskustasta hieman vasemmalla pilvien seassa hahmottuva Fujin huippu. ;)

Saarella oli pääasiassa japanilaisia, ja varmaankin retkemme myöhäisestä ajankohdasta johtuen paljon nuoriapareja tuijottelemassa ilta-aurinkoa Tyynen valtameren yllä. Lisäksi Enoshima oli ihan täynnä kissoja. Niitä oli joka paikassa! Oli mustaa ja kirjavaa ja punaturkkista. Muutamat halusivat silityksiä, toiset lähtivät pakoon, kun niitä yritti kuvata. Yksi jökötti pyhätön portilla kuin joku vahtikissa.

Vahtikissa

Enoshimaa ja mannerta yhdistävän sillan päässä saaren puolella oli paljon pieniä liikkeitä, jotka myivät paikallisia herkkuja, turistikrääsää, postikortteja, traditionaalisia vaatteita, kuten yukatoja sekä japanilaisista kankaista tehtyjä käsitöitä.


Täydensin omaa puupiirroskorttikokoelmaani, jota olen tänne tultuani alkanut jonkin mielen oikun kautta kartuttamaan. Tällä hetkellä minulla on yksitoista erilaista korttia. Alkaakin pikkuhiljaa olla vaikeuksia muistaa liikkeissä asioidessaan, millaisilla kuvilla varustetut kortit minulta jo löytyy. Onneksi virhearvion sattuessa kortit voi aina lähettää Suomeen päin. ;)

4 kommenttia:

Neetta kirjoitti...

Noista kuvista tuli jotenkin mieleen Sen to Chihiro no kamikakushi :D ^_^

Anonyymi kirjoitti...

Ota korttikokoelmastasi kännykällä kuva ja sitten voit tarkistaa ennen ostamista, ettei tule samanlaista :)

t. äiti

Riisa kirjoitti...

Neetta, no juu, siellä oli aika satumainen tunnelma. :D

Äitille täytyy nyt kyllä antaa pisteet! Tuohan onkin hyvä idea, kun kännykkä on kuitenkin aina mukana. Ei muuta ku toteuttamaan! :)

kewashii kirjoitti...

Minua alkaa itkettää kun katson noita taivaskuvia!! Ei voi olla noin kaunista....
Blogiasi on ihana lukea ja se saa minut uskomaan unelmiini lujemmin! Kiitos.