Likinäköisyyttä ja lentolippuja

Juoksin viikonloppuna tavanomaista aamulenkkini reittiä, kun näin eräässä tien reunaan pysäköidyssä autossa kuskin paikalla hämmästyttävän tutun oloiset kasvot. Vaikka epäusko valtasi mielen, en voinut muuta kuin uskoa silmiäni - George Clooney, Sagami-Onossa! Otettuani pari hölkkäaskelta lähemmäksi, ja todettuani, että uudet silmälasit olisivat varmaan paikallaan, jouduin kuitenkin (pettymyksekseni) toteamaan, että joku oli ainoastaan kiinnittänyt pakun kuskin penkin niskatukeen paperisen George Clooneyn pään kuvan...

Tänään koulussa uuden kuvituskurssin alettua, sain takarivistä opettajan dioja epätoivoisesti tihrustellessa todeta, että kyllä ne silmälasit on pakko käydä uusimassa, viimeistään Suomeen palattuani, tai mahdollisesti jossain täällä päin, mikäli sopivat kehykset osuvat joku kerta eteen shoppailukierroksella. Hintalaatusuhteeltaan hyviä optikkopalveluja Tokion ympäristössä saa suositella.

Lasieni surkeudesta huolimatta huomasin, että olen saavuttanut koulussa selvästi todellisen opiskelijastatuksen, sillä olin saanut luokkaan uuden pöydän! Minulla on nyt samanlainen työpiste kuin muillakin, eikä varapöytä, jona kaksi lokerikkoa ja niiden päälle nostettu pöytälevy palvelivat kevään ajan. Ei sillä, että tämä "uusi" pöytä olisi paljon sen kummempi kuin aikaisempikaan, pöytälevykin taitaa olla sama, mutta ainakin siinä on hieman enemmän tilaa jaloille, kun lokerikot eivät vie pöytälevyn alta kaikkea tilaa, ja pöydän päälle voi kasata nyt enemmän kamaa kuin keväällä. ^_^''

Lounaalla näin pitkästä aikaa kavereitani Megumia ja Suu-chania. Juttelimme kesälomasta, ja kuten luokkakaverinikin, kaikki kauhistelivat, kuinka olen kyennyt yksinäni matkustamaan halki Japanin hankalilla, hitailla junilla, varaamaan kaikki hotellit ja näkemään enemmän paikkoja kuin moni Japanilainen. XP Selitin, että kesäloma on oikeastaan ainut aika, kun ehdin kunnolla matkustamaan kauemmaksi Japanissa vaihtovuoteni aikana, joten halusin ehtiä näkemään mahdollisimman paljon eri paikkoja ja kaikki kauempana asuvat japanilaiset ystäväni. Megu kysyi, milloin olen palaamassa Suomeen, ja kerrottuani, että palailen tietääkseni kevätloman alkupuolella, hän pamautti, että mehän voisimme lentää yhdessä Suomeen! Sanoin, että tervetuloa vaan, jonka jälkeen Megu alkoi kyselemään, minä verran lentoliput mahdollisesti maksaisivat, ja minkä verran noin viikon mittaiselle Suomen reissulle pitäisi varata rahaa. Minun oli pakko kysyä, että oletko siis ihan tosissasi tulossa Suomeen, sillä aluksi kuvittelin tytön vain vitsailevan, mutta Megu vastasi, että jos vain saa rahat kasaan, niin hän haluaisi kovasti tulla käymään. ^_^ Lupasin, että mikäli tuleva asuntoni (joka toivottvasti ei ole Korsossa) on tarpeeksi suuri, hän voi hyvin majoittua minun luonani, ja jos ei ole, niin autan kyllä sopivan hintaisen hotellin hankinnassa.

Loppujen lopuksi kaikki riippunee suurimmaksi osaksi siitä, minkä hintaisia lentoja keväälle tulee tarjouksiin. Tämänhetkiset lennot tuntuvat olevan yhteen suuntaan halvimmillaan sitä British airwaysin 500 euron luokkaa, kun taas toisessa päässä ovat Finnairin 4000-6000 uron kiskurilennot, joista ei maksa kyllä kukaan muu kuin joku bisnesmies, tai pikemminkin tämän pomo. :P Odottelen vielä kuitenkin parempia tarjouksia - kevään tarjoukset kun usein tulevat myyntiin vasta aika myöhään. Ja jos sattuu oikein halpa menopaluulippu kohdalle (ne kun joskus ovat halvempia kuin lennot yhteen suuntaan?!), niin semmoisenkin voisi ostaa, ihan vain.. jos vaikka sattuisi tekemään mieli palata takaisin. ;D