Toinen puoliska vaihdosta alkakoon!

Arki alkoi taas täälläkin. Pyöräilin onnellisena, joskin auringon paahteesta johtuen jällen kerran ihan hikisenä koululle. Tuntui kotoisalta - joku soitteli shamisenia talossa pyörätien varrella, ja vanhat ojiisanit (eli papat) olivat peltotöissä. Tietyö lähellä koulua olevaa tehdasaluetta ei ollut vielä valmistunut, joten keväältä tutut liikenteenohjaajat heiluttelivat kaikille ohitse pyöräilijöille, eli pääasiassa Joshibin opiskelijoille, hyvät huomenet ja näyttivät, mistä pitää ajaa, mikäli nyt ei sattunut kieltomerkeistä, puomeista, ohjekylteistä ja oransseista ohjaustörpöistä huolimatta tajuamaan oikeaa reittiä.

Ajattelin viedä paketin koulumatkan varrella sijaitsevaan postiin, mutta osuinkin pikkuiselle postitoimistolle, jota joku obaachan (mummo) piti kotonaan luultavimmin eläkepäiviensä ratoksi. Posti oli oikeastaan lähinnä hänen kotinsa eteinen, jossa hän nyt vain sattui myymään postimerkkejä ja kirjekuoria, ja ilmeisesti vastaanotti Japanin sisäisiä pieniä postilähetyksiä toimitettavaksi. Mummeli pahoitteli kovasti, kun en voinut lähettää pakettiani Suomeen päin hänen postistaan. Kumarrellen peruutin ulos mummon eteisestä pahoitellen mennessäni, että olin tullut väärään konttoriin ja vakuutellen, että "Ei se mitään, kiitos paljon avusta" ja jätin paketin illalla aseman läheiseen isompaan postiin.

Joshibi oli ihan entisellään, joskin opinahjooni oli rantautunut kaksi uutta suomalaista opiskelijaa itseni lisäksi. Tapasin tytöt, Lindan ja Nooran, tänään ruokalassa kv-koordinaattori Shimodan säestämänä. Ennen tuntien alkua kiersimme hieman kampusta, näytin tytöille taidetarvike- ja herkkukaupan, tietokoneluokat ja osoitin, missä itse opiskelen, jos tulee jotain kysyttävää. Linda ja Noora ovat Joshibissa puolikkaan lukuvuoden, eli ensi tammikuun loppuun saakka, kuten minäkin (näillä näkymin). He opiskelevat vaatesuunnittelua ja 3D-visualisointia, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelemme eri Departmenteissa, ja täten myös eri rakennuksissa, emmekä varmaankaan siis liiemmin koulupäivien aikana näe. Mutta ihan mukavaa saada suomenkielistä kahvittelu- tai jopa lenkkiseuraa Sagami-Onon ympäristöön, ettei aina tarvi lähteä jonnekin Shinjukuun saakka. :)

Tänään alkanut kurssi on 3. vuosikurssin mainoselokuvakurssi, jota ehdin yhden päivän verran aloittaa jo silloin keväällä animaatiokurssin muodossa, kunnes sitten vaihdoin ryhmää ja siirryin eri tunneille. Luokkakaverini Makino oli taas yhtä avulias oma itsensä, ja saadessani häneltä taas englannin kielisillä sanoilla höystetyn muistiinpanomonisteen, olin hyvilläni, että olin hankkinut hänelle kunnon omiyaget, eli tuliaiset kesälomareissulta. Koko luokalle tarjoilin Kagoshiman miniappelsiinimakeisia, ja opettajien assistenteille lahjoitin eräältä Miyazakin prefektuurissa sijaitsevalta maatilalta ostamiani tuliaiskaramellejä. Lupasin myös näyttää Kubolle ja Yuukolle kuvia reissulta sitten kun olen saanut ne käytyä läpi. Mietin, että voisin itseasiassa melkein tehdä toisenkin valokuvakirjan, kun se oli niin kiva tapa kerätä talteen muistoja yksiin kansiin. :) En tosin ole ihan varma, saanko tulostaa niin paljon valokuvia ainostaan omaan käyttöön koulun printtereillä...

Uuden kurssin orientaatiotunnilla alkoi ihan hymyilyttää, kun katsoin opintomonistetta, ja huomasin siellä täällä nopeasti omaksuttavia otsikoita: "Hauteur d'oeil", "Région de Sûreté" ja "Travail D'Appareil-photo". Ehkä animaatiokurssin opettaja muisti kevään tapaamisestamme, että osaan jonkin verran ranskaa, ja laittoi osan otsikoista ranskaksi. Saa nähdä, pääsenkö harjoittamaan ranskan taitojani enemmänkin, kunhan päästään taas parin viikon päästä oleviin presentaatioihin.. Tosiasiassa kun ajatelen, alkaa kyllä pikkuhiljaa olla ihan sama puhunko ranskaa vai japania - yhtä hyvin (eli yhtä huonosti) osaan molempia. ;D

Alkanut kurssi on mielenkiintoisuutensa lisäksi erittäin mieluisa siksi, että luultavasti saan sen täysin hyväksiluettua "Mainoselokuvan suunnittelu" -kurssin alle Metropoliassa. Sisältö on paitsi täysin saman tyyppinen, kaiken lisäksi vielä kattavampi, sillä Metropolian kurssi rajoittuu pelkkään suunnitteluun, ja me taas Joshibissa teemme mainoselokuvan tai animaation loppuun saakka musiikkeineen ja leikkauksineen päivineen. Hullulta tässä tosin tuntuu se, että kukaan luokasta ei osaa käyttää aiheeseen liittyviä ohjelmia, mutta neljän viikon päästä meillä kuulemma on valmiit mainoselokuvat sitten presentaatiossa esillä. Sitä odotellessa...