Japanilainen ystäväni Sari-chan kutsui minut syyskuun alkupuolella ottamaan osaa Tokion Akasakassa toimivan tyttöpartiolippukunnan iltanuotiolle. Lähdin innolla mukaan, sillä olenhan ollut itsekin partiolainen ties kuinka pitkään ja aina halunnut päästä näkemään partiotoimintaa myös vieraissa kulttuureissa.
Aluksi tutustuin Sari-chanin sudenpentulaumaan, eli ala-asteikäisten pikkupartiolaisten ryhmään, jolle menen yhdessä Sarin kanssa vetämään pari Suomi-aiheista partioiltaa lokakuussa ja marraskuussa. Lapset olivat söpöjä ja hyvin samanlaisia kuin suomalaisetkin partiolaiset - hihittivät ja hihkuivat, mutta osasivat kuitenkin käyttäytyä kauniisti, kun sitä vaadittiin.
Täällä useimmiten ihan tavallisessakin partioillassa on lapsukaisilla uniformut päällä. Akasakan tyttöpartiolaisilla on vaaleansininen partiopaita, hame ja -baretti, sekä partiohuivi, jonka väritys riippuu ikäluokasta. Kyseisenä nuotioiltana tosin tyttöpartiolaisten pukeutumisetikettiin kuului heidän kesäleirinsä t-paita, joten tavallisesta illasta poiketen aika harvalla oli uniformu yllään. Itse olin sonnustautunut rakkaaseen Himangan nuotioveljien partiohuiviini, jonka olen 7-vuotiaana sudarina saanut, ja jota koristi Louhisudensolki vuosien takaa. Suomalainen partiohuivi oli kuulemma tosi "cool", vaikka ei se minusta nyt niin kauheasti japanilaisesta versiosta eronnut. ;)
Iltanuotio järjestettiin Akasakan luterilaisen kirkon parkkipaikalla, joka on tällaiselle loputtomiin metsiin tottuneelle ex-maalaiselle varsin huvittava iltanuotiopaikka. Kyseisellä kirkolla toimii kaksi lippukuntaa, tyttö- ja poikalippukunnat, joten iltanuotio oli järjestetty yhdessä kaikkien kesken.
Iltanuotio alkoi soihdun kannolla. Kaksi vartiolaista kantoi soihdut nuotiolle kynttiläkujan läpi, ja sytytti sitten nuotion. Ohjelmassa oli lauluja, sudareiden ja vartiolaisten esityksiä ja leikkejä. Minutkin tietenkin haettiin kaikenmaailman tuntemattomiin leikkeihin mukaan, mutta onneksi vuosien kokemuksella uudetkin leikit luonnistuvat alta aika yksikön, kun hetken seuraa, ja japaniksi huudetut partiohuudotkin opin parin kokeilun jälkeen. Lauluissa sen sijaan oli paljon tuttuja sävelmiä, joten tuli melkein tippa linssiin, kun oli niin nostalginen olo vanhoja tuttuja melodioita hymistessä. Ylipäätään oli tavattoman upeaa huomata, miten mahtava organisaatio partio on - vaikka pieniä eroja maiden välillä löytyy, pääasiassa partiotoiminta on samanlaista kaikkialla ja yhdistää toisiinsa lukemattoman määrän ihmisiä ympäri maailman.
Illan hämärtyessä unohdin tyystin, että olin keskellä Tokion vilinää, lähes suositun yökerhoalueen Roppongin kulmilla. Iltanuotiolla istuskellessa olo oli kuin penskana kesäleirillä. Nuotion loimua olisi voinut katsella ikuisesti, ja se yhteenkuuluvuus, mitä partioillassa sai kokea, oli sanoinkuvaamatonta. "I've got a P-B-spirit..."
Nuotion sammuttua ja illan pimennyttyä pikkupartiolaiset lähtivät koteihinsa, ja me nuoremmat johtajat taas suuntasimme illastamaan läheiseen izakayaan. Oli hauska keskustella japanilaisten partiojohtajien kanssa, ja sainkin paljon uusia ystäviä, joita tapaan varmasti vielä uudelleen. ^_^
Olen vuonna -87 syntynyt graafinen suunnittelija sekä Vuosi Japanissa -opaskirjan kirjoittaja. Helmikuussa 2010 palasin antoisalta vaihto-oppilasjaksolta Japanista, Suur-Tokion alueelta Sagamiharasta.
4 kommenttia:
Voi ei! Muistuu mieleen omat partioajat! ;__; Niistä on jo jokunen vuosi, mutta ovatpa kuitenkin kaikki leiri muistot pysyneet silti hyvin muistissa, sen verran ihania olivat nuo ajat.
Itse tosiaan kuuluin aikoinaan Puistolassa ja Tapanilassa toimivaan Koudat -lippukuntaan. :3 Ei liene tuttu? Tuli partioaikoina käytyä ihan vartionjohtaja koulutuskin ja omattua oma vartsulaisryhmäkin. :) Ja Vaeltelijana toimin pari vuotta ennen lopettamistani.
Oih, olisi kiva saada kavereita japanista. Olen jo pitkään kaipaillut itselleni japanilaista kirje/meili kaveria, mutta en ole lomamatkoillani onnistunut kaveeraamaan muita kun vanhuksia ja yhden (silloin) 1-vuotiaan pikkupojan vanhempineen. Eipä ole heistä kirjekavereiksi. (^_^;)
Hei! ^^
Olen seuraillut blogiasi jo jonkin aikaa ja ajattelin nyt kommentoida, kun tässä jokin aika sitten sain myös itselleni blogin blogspottiin. :) Ei varmaan haittaa jos laitan seurattaviin? Kiitos mielenkiintoisista entryistä! ^^
Hei katsos, Himanka kuulostaa tutulta, itse kun olen kotoisin naapuripitäjästä Kannuksesta. :D
Hei! Kehuin juuri äidillesi (:D) oman blogini kommenttilaatikossa sitä, miten sitkeästi olet ottamassa kieltä haltuusi, tai siis tällainen vaikutelma minulle on ainakin syntynyt. Itse laiskottaa kielen kanssa aika paljon, ei hyvä. Mutta ajattelin paljastaa itse "selän takana puhumisen", toivottavasti et siis pahastunut! :D
Sanna, itse en liiemmin tunne pääkaupunkiseudun lippukuntia, kun en ole vielä saanut aikaiseksi reilun parin vuoden Vantaalla asustelun jälkeen jatkaa partiointia. Tarkoituksena kyllä olisi, mutta katsoo nyt, mihin sitä asettuu seuraavaksi asumaan, ja sen perusteella miettii sitten mihin lippukuntaan liittyisi. :) Minäkin olin pitkään vartionjohtajana, ja nyt kiinnostaisi ottaa sudarilauma, tai liittyä johonkin vaeltajaryhmään.
Jenna, kiitos. ^__^ Ja siitä vain, toki tämän saa lisäillä listaansa. :) Olen muuten käynyt varmaan kymmeniä kertoja Kannuksen korvenkävijöiden kanssa yhteisillä partioleireillä. ;)
Anu, heheh, eipä mitään. Joka paikkaan se mun äitikin sitten ilmeisesti ehtii kommentoimaan. :D
Lähetä kommentti