Nyt olisi sitten edessä matkalaukun hommaaminen Japanin matkaa varten, sillä äitini lupasi sponsoroida minua sen hankinnassa joulun ja syntymäpäiväni kunniaksi.
Olen katsellut kovia, mistä lie polypropyleenimuovista tehtyjä suhteellisen kevyitä matkalaukkuja, sillä sain kesällä Brysselin lennolla tarpeekseni rinkasta, joka ei suojaa oikein missään määrin sisältöään. Suklaarasiat ja kaikki muut tavarat, joiden on mahdollista ottaa osumaa, kärsivät hieman kuljetuksen aikana. Tavaroiden asetteleminen rinkkaankin oli todella hankalaa, sillä syvä rinkan päätasku ei ole kovin helppo pakattava. Rinkan suhteellisen helposta kanniskeltavuudestakaan ei ollut loppujen lopuksi oikein mitään hyötyä, sillä laukkua tuli kannettua selässä vain se viitisen minuuttia, kun kävelin laukkuhihnalta terminaalin odotustilaan ja sieltä ulos autolle.
Haluan kestävän, tilavan ja kevyen laukun, jota mieluusti voisin käyttää vaikka loppuelämäni. Koska painorajoitus lennolle sattuu kuitenkin olemaan se naurettava 20 kiloa, tuntuu turhalta ostaa mitään yli 100 litraista jättikapsäkkiä. Niinpä olen kallistumassa 80-litraiseen laukkuun, sillä suunnilleen sen kokoinen oli rinkkanikin – ja helposti ahdoin sen 20-kiloiseksi. :P
Olen tutkinut kaksipyöräistä American touristerin F'Lite Basic -matkalaukkua, sekä Samsoniten Aeris Basic -mallista laukkua. Molemmat vaikuttavat ihan kelvoilta, noin 5 kiloisilta kapistuksilta, mutta hinta on vähän huimaava. Noin 80-litraisten laukkujen hinnat kun kieppuvat siinä 150 eurosta jonnekin pariin sataan, riippuen paljolti kaupasta. Minulla ei ole kuitenkaan mitään kokemusta matkalaukuista ja siitä, kannattaako pelkästä kuoresta matkatavaroiden ympärillä todella pulittaa toista sataa euroa. 10 vuoden takuu Samsoniten laukussa kuulostaa houkuttelevalta, mutta onko se oikeasti tarpeellinen ja hintansa väärti, sitä en tiedä. Olisiko kuitenkin järkevämpää sijoittaa matkalaukkuun hieman vähemmän, ja jättää loput rahat johonkin muuhun tärkeään hankintaan?
Joku viisaampi matkalaukkukonkari voisi kirjoittaa kommenttiboksiin painavat sanansa! :)
maanantai 29. joulukuuta 2008
perjantai 26. joulukuuta 2008
Merii kurisumasu! メリークリスマス。
Tämän vuotinen joulu on ollut hieman entisistä poikkeava siinä mielessä, että oman perheen lisäksi kodissamme on viettänyt joulua myös japanilainen Junko, joka on nyt asunut äitini ja pikkuveljeni luona elokuusta saakka.
Halusimme, että Junko saa kokea mahdollisimman suomalaisen ja mukavan joulun, joten meillä oli tarjolla paitsi perisuomalaista jouluruokaa, myös viihdykettä joulupukin muodossa. Siitä onkin jo muutama vuosi, kun viimeksi kodissamme kävi joulupukki jakamassa lahjoja.
Aattoaamuna Junko ja äitini kävivät avantouinnilla. Itse en kyennyt mukaan orastavan flunssan ja uimapuvun puutteen takia. Iltapäivällä kävimme kuitenkin Junkon ja siskoni kanssa potkukelkkailemassa ja hiihtämässä. Siihen nähden, että kyseessä oli vasta Junkon toinen hiihtokokemus, mäenlaskut ja perinteinen sujuivat yllättävän hyvin. Joulupäivänän iltana ehdimme myös pulkkamäkeen saamaan takamuksemme helliksi, kun rinne oli niin jäässä. X)
Vaikka joulu sujui pääosin tavattoman iloisissa merkeissä, mahtui sekaan myös haikeutta ja hyvästelyjä kyynelten kera. Junkon lento takaisin Japaniin lähtee jo 27.12, joten seuraavan kerran näemme vasta Japanissa vaihtovuoteni aikana.
Junkon palaaminen Japaniin konkretisoi taas oman lähtöajankohtani läheisyyden. Enää kolme kuukautta! Vielä on paljon tekemistä, ja monenlaista opeteltavaa. Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee antoisa ja onnellinen.
Hyvää Uutta Vuotta!
Yoi otoshi o!
よいお年を。
Halusimme, että Junko saa kokea mahdollisimman suomalaisen ja mukavan joulun, joten meillä oli tarjolla paitsi perisuomalaista jouluruokaa, myös viihdykettä joulupukin muodossa. Siitä onkin jo muutama vuosi, kun viimeksi kodissamme kävi joulupukki jakamassa lahjoja.
Aattoaamuna Junko ja äitini kävivät avantouinnilla. Itse en kyennyt mukaan orastavan flunssan ja uimapuvun puutteen takia. Iltapäivällä kävimme kuitenkin Junkon ja siskoni kanssa potkukelkkailemassa ja hiihtämässä. Siihen nähden, että kyseessä oli vasta Junkon toinen hiihtokokemus, mäenlaskut ja perinteinen sujuivat yllättävän hyvin. Joulupäivänän iltana ehdimme myös pulkkamäkeen saamaan takamuksemme helliksi, kun rinne oli niin jäässä. X)
Vaikka joulu sujui pääosin tavattoman iloisissa merkeissä, mahtui sekaan myös haikeutta ja hyvästelyjä kyynelten kera. Junkon lento takaisin Japaniin lähtee jo 27.12, joten seuraavan kerran näemme vasta Japanissa vaihtovuoteni aikana.
Junkon palaaminen Japaniin konkretisoi taas oman lähtöajankohtani läheisyyden. Enää kolme kuukautta! Vielä on paljon tekemistä, ja monenlaista opeteltavaa. Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee antoisa ja onnellinen.
Hyvää Uutta Vuotta!
Yoi otoshi o!
よいお年を。
lauantai 13. joulukuuta 2008
Tokion kartta
Olin taas vaihteeksi töissä ansaitsemassa rahaa tulevaa vuotta varten, tällä kertaa Tammen ystävämyynnissä. Vaikka minun oli tarkoitus vain ansaita rahaa, tulin sitä myös ihan pikkuisen kuluttaneeksi. Mukaani tarttui yllätyslöytö: kompakti "Borch mapin" Tokion kartta, joka kustansi minulle vain 5 euroa! Kirjakaupoissa kyseisen kartan hinta kieppuu 13 euron molemmin puolin, joten kuten sanottu – erinomainen ostos.
Kartta on 2007 vuoden painos, joten kovin moni asia tuskin on ehtinyt vielä muuttumaan. Se on pinnoitettu muovilla, joka kestää vettä, ja johon voi tehdä vesiliukoisella tussilla pois pyyhittäviä merkintöjä. Kartastani löytyy Tokion keskustan, sekä Tokion lahden ja Shinagawan alueen tarkat kartat, ja lisäksi suur-Tokion alueen pienempi, lähinnä kokonaiskuvaa rakentava kartta. Siinä näkyy Sagamiharakin pienenä pisteenä, mutta muutoin kartta ei kyllä Kanagawan puolella suunnistaessa liiemmin auta. :P
Varsinaiseen keskustan karttaan on sijoitettu paitsi nähtävyyspisteitä ja julkisen liikenteen asemia, myös muut olelliset maamerkit, kuten shinto- ja buddhatemppelit, museot, teatterit, elokuvateatterit, sairaalat, kirjastot ja poliisi. Tärkeinpänä kaikistsa pidän kuitenkin tämän hetkisen tietämykseni valossa kartan posti-merkintöjä. Postipallerot kartalla ovat äärimmäisen mahtava juttu siksi, että postit ovat tietääkseni niitä harvoja paikkja Japanissa, joista löytyy käteisautomaatti, josta saa rahaa myös Visa Electronilla. En ole oikeasti koskaan aikaisemmin nostanut Japanissa rahaa, sillä edellisellä reissulla kuljetin mukanani pelkkiä matkashekkejä ja käteistä. Postiin on mahdollista ilmeisesti myös avata japanilainen pankkitili. Sen käyttäminen on kuulemma varsin kätevää juuri siksi, että posteja löytyy luonnollisesti maan joka kolkasta, ja rahan nostaminen onnistuu tililtä täten kaikkialla.
Kartan yhdelle sivulle sijoitettu metrokartta on myös mitä mainioin lisä. Loppujen lopuksi isoissakin metroverkostoissa liikkuminen on tavattoman helppoa, kun tietää mistä ja minne on menossa, ja kun omistaa kartan, josta katsoa, mikä tai mitkä linjat sinne vievät. Ennen Tokion metrokartta näytti Helsingin metrossakin mokailevan silmissä suorastaan infernaaliselta koetukselta, mutta Pariisin jälkeen tuntuu, että eihän siinä metroilussa loppujen lopuksi taidakaan olla mitään sen kummempaa. Vaikka Pariisissa emme tainneet Micken kanssa ajaa kertaakaan väärään suuntaan tai ohi asemasta, Helsingissä olen kyllä noussut kiireessä väärään metroon – niin, niistä kahdesta eri suuntaan menevästä metrovaihtoehdoista... X)
Silmämääräisesti arvioiden kartta näyttäisi olevan hintansa väärti, mutta ennen kuin lähden suosittelemaan sitä kennellekään, täytynee ensin testata se käytännössä. Sitä joudutte tosin odottelemaan vielä muutamisen kuukautta. ;)
Kartta on 2007 vuoden painos, joten kovin moni asia tuskin on ehtinyt vielä muuttumaan. Se on pinnoitettu muovilla, joka kestää vettä, ja johon voi tehdä vesiliukoisella tussilla pois pyyhittäviä merkintöjä. Kartastani löytyy Tokion keskustan, sekä Tokion lahden ja Shinagawan alueen tarkat kartat, ja lisäksi suur-Tokion alueen pienempi, lähinnä kokonaiskuvaa rakentava kartta. Siinä näkyy Sagamiharakin pienenä pisteenä, mutta muutoin kartta ei kyllä Kanagawan puolella suunnistaessa liiemmin auta. :P
Varsinaiseen keskustan karttaan on sijoitettu paitsi nähtävyyspisteitä ja julkisen liikenteen asemia, myös muut olelliset maamerkit, kuten shinto- ja buddhatemppelit, museot, teatterit, elokuvateatterit, sairaalat, kirjastot ja poliisi. Tärkeinpänä kaikistsa pidän kuitenkin tämän hetkisen tietämykseni valossa kartan posti-merkintöjä. Postipallerot kartalla ovat äärimmäisen mahtava juttu siksi, että postit ovat tietääkseni niitä harvoja paikkja Japanissa, joista löytyy käteisautomaatti, josta saa rahaa myös Visa Electronilla. En ole oikeasti koskaan aikaisemmin nostanut Japanissa rahaa, sillä edellisellä reissulla kuljetin mukanani pelkkiä matkashekkejä ja käteistä. Postiin on mahdollista ilmeisesti myös avata japanilainen pankkitili. Sen käyttäminen on kuulemma varsin kätevää juuri siksi, että posteja löytyy luonnollisesti maan joka kolkasta, ja rahan nostaminen onnistuu tililtä täten kaikkialla.
Kartan yhdelle sivulle sijoitettu metrokartta on myös mitä mainioin lisä. Loppujen lopuksi isoissakin metroverkostoissa liikkuminen on tavattoman helppoa, kun tietää mistä ja minne on menossa, ja kun omistaa kartan, josta katsoa, mikä tai mitkä linjat sinne vievät. Ennen Tokion metrokartta näytti Helsingin metrossakin mokailevan silmissä suorastaan infernaaliselta koetukselta, mutta Pariisin jälkeen tuntuu, että eihän siinä metroilussa loppujen lopuksi taidakaan olla mitään sen kummempaa. Vaikka Pariisissa emme tainneet Micken kanssa ajaa kertaakaan väärään suuntaan tai ohi asemasta, Helsingissä olen kyllä noussut kiireessä väärään metroon – niin, niistä kahdesta eri suuntaan menevästä metrovaihtoehdoista... X)
Silmämääräisesti arvioiden kartta näyttäisi olevan hintansa väärti, mutta ennen kuin lähden suosittelemaan sitä kennellekään, täytynee ensin testata se käytännössä. Sitä joudutte tosin odottelemaan vielä muutamisen kuukautta. ;)
maanantai 8. joulukuuta 2008
Pikkujoulu japanilaisvahvistuksin
Eilen vietimme japanin opiskelijoiden ja japanilaisten vaihtareiden kesken pikkujouluja tällä meillä kotona. Olin ehtinyt tehdä tämän vuoden joulusiivot sopivasti edellisellä viikolla, joten kodissa oli mukavan siistiä ja tunnelmallista. Valmistimme suomalaisten kesken kunnon perinteiset joulueväät japanilaisille maistiaisiksi; kinkkua, kalkkunaa, perunoita, herneitä, salaattia, raejuustoa, porkkana-, peruna-, lanttu- ja maksalaatikkoa, rosollia, riisipuuroa, joulutorttuja, glögiä ja piparkakkuja.. Kunnon joulupöydän antimet siis. Tosin täytynee myöntää, että aika suuri osa näistä ruoista oli koottu eineksistä, sillä aika harvapa taitaa tehdä laatikoitakaan nykyaikana itse. Ainakaan pikkujouluihin.. :P
Kaikki ruoat odottivat japanilaisia valmiissa seisovassa pöydässä, kun he saapuivat kotiimme. Ainoastaan joulutorttujen leipomisen jätimme myöhempään iltaan, jotta saatoimme leipoa niitä yhdessä japanilaisten kanssa. Nähtyään millaisen paketin he voivat kaupan pakastealtaasta kaivaa ja millaisen hillopurkin ostaa, he pystyvät nyt helposti leipoa torttuja ihan itsekseen. Näytin japanilaisille muutamia erilaisia tortun taittelemistapoja. He tuntuivat olleenkin innolla mukana, ja tekivät parikymmentä torttua uuniin paistettaviksi. Ainakin Tooru kertoi myös tämänaamuisessa mailissaan olevan iloinen joulutortuista, ja uhkasi tehdä niitä lisää, joten kiitos siis ystävälleni Emilialle tästä "torttuvinkistä". ^_^
Japanilaiset sanoivat pitäneensä jouluruoistamme ylipäänsä, ja olivat sitä mieltä, että ne muistuttavat jossain määrin japanilaista ruokaa – kuten suomalainen ruoka ylipäätäänkin heidän mielestään. Itse en nyt ehkä ihan suoralta kädeltä voi yhtyä tähän mielipiteeseen, sillä ainakin japanilaisen ja suomalaisen jouluruoan valmistustavat eroavat jossain määrin, maissamme ruokien maustaminen on hieman erilaista, ja kummassakin keittiössä on omat erityispiirteensä, jotka erottavat ne toisistaan. Toisaalta japanilaisessa ja suomalaisessa keittiössä käytetään tavattoman paljon samoja raaka-aineita, joten siinä mielessä vaikkapa sukiyakista ja karjalanpaistista voi löytää yhteneväisyyksiä.
Ilta kului syömisen ohella laullaessamme karaokea Singstarin muodossa, opetellessamme japanilaisia korttipelejä, taitellessamme origameja ja kuunnellessamme vähän suomalaisia joululauluja. Loppuillasta intouduimme pelaamaan vielä hieman pienemmällä porukalla matseja pleikkarin SoulCalibur 3:ssa. Pelisessiot kuulemma täytyy ottaa uudelleen joku kerta, joten jatkoa seuraa. ;)
Kaikki ruoat odottivat japanilaisia valmiissa seisovassa pöydässä, kun he saapuivat kotiimme. Ainoastaan joulutorttujen leipomisen jätimme myöhempään iltaan, jotta saatoimme leipoa niitä yhdessä japanilaisten kanssa. Nähtyään millaisen paketin he voivat kaupan pakastealtaasta kaivaa ja millaisen hillopurkin ostaa, he pystyvät nyt helposti leipoa torttuja ihan itsekseen. Näytin japanilaisille muutamia erilaisia tortun taittelemistapoja. He tuntuivat olleenkin innolla mukana, ja tekivät parikymmentä torttua uuniin paistettaviksi. Ainakin Tooru kertoi myös tämänaamuisessa mailissaan olevan iloinen joulutortuista, ja uhkasi tehdä niitä lisää, joten kiitos siis ystävälleni Emilialle tästä "torttuvinkistä". ^_^
Japanilaiset sanoivat pitäneensä jouluruoistamme ylipäänsä, ja olivat sitä mieltä, että ne muistuttavat jossain määrin japanilaista ruokaa – kuten suomalainen ruoka ylipäätäänkin heidän mielestään. Itse en nyt ehkä ihan suoralta kädeltä voi yhtyä tähän mielipiteeseen, sillä ainakin japanilaisen ja suomalaisen jouluruoan valmistustavat eroavat jossain määrin, maissamme ruokien maustaminen on hieman erilaista, ja kummassakin keittiössä on omat erityispiirteensä, jotka erottavat ne toisistaan. Toisaalta japanilaisessa ja suomalaisessa keittiössä käytetään tavattoman paljon samoja raaka-aineita, joten siinä mielessä vaikkapa sukiyakista ja karjalanpaistista voi löytää yhteneväisyyksiä.
Ilta kului syömisen ohella laullaessamme karaokea Singstarin muodossa, opetellessamme japanilaisia korttipelejä, taitellessamme origameja ja kuunnellessamme vähän suomalaisia joululauluja. Loppuillasta intouduimme pelaamaan vielä hieman pienemmällä porukalla matseja pleikkarin SoulCalibur 3:ssa. Pelisessiot kuulemma täytyy ottaa uudelleen joku kerta, joten jatkoa seuraa. ;)
tiistai 2. joulukuuta 2008
Tuliaisten esiinmarssi
Olen pitkin syksyä kehitellyt kaikenlaisia tuliaisia Japaniin vietäväksi. Mm. marja-aiheiset kännykkäkorut ja avaimenperät ovat olleetkin jo nähtävillä, mutta ihan ensimmäinen ideani, huopakorut, ovat tainneet jäädä laatikoideni uumeniin.
Myin koulumme joulumyyjäisissä menestyksekkäästi kaikki huopakorut, jotka olin ehtinyt tekemään, joten joudun tehtailemaan niitä oikeastan nyt uudemman kerran ison läjän. Kuivaneulahuovutus on kuitenkin stressinpoistoa parhaimmillaan ja hyvää viihdykettä vaikka tauoilla koulussa, joten huopakorujen näpräys tuskin tulee olemaan minulle ongelma. Tällä hetkellä tosin suurin stressi Joshibiin lähdön suhteen on jo päässyt hellittämään, kun viisumi-paperit ovat kuulemma turvallisesti saapuneet eilen perille yliopistolle.
Myin koulumme joulumyyjäisissä menestyksekkäästi kaikki huopakorut, jotka olin ehtinyt tekemään, joten joudun tehtailemaan niitä oikeastan nyt uudemman kerran ison läjän. Kuivaneulahuovutus on kuitenkin stressinpoistoa parhaimmillaan ja hyvää viihdykettä vaikka tauoilla koulussa, joten huopakorujen näpräys tuskin tulee olemaan minulle ongelma. Tällä hetkellä tosin suurin stressi Joshibiin lähdön suhteen on jo päässyt hellittämään, kun viisumi-paperit ovat kuulemma turvallisesti saapuneet eilen perille yliopistolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)