Olen useaan otteeseen tuskaillut teksteissäni, kuinka aika on kortilla ja koulutehtäviä pitäisi tehdä, tulostin ei toimi tai opettajan ohjeet ovat hankalia ymmärtää. Ehkä jotakuta kiinnostaa, mitä minä sitten tarkkaan ottaen olen täällä oikein tehnyt noilla menneillä, osittain tuskanhikeäkin aiheuttaneilla kursseilla.
Ensimmäinen 3. vuosikurssin kurssi käsitteli typografisia elementtejä pääasiassa yritysgrafiikan näkökulmasta. Jokaisen opiskelijan tuli valita jonkun yrityksen logo tai logo ja liikemerkki, jotka jollain tavalla kaipaisivat parannusta. Sen jälkeen teimme analyysin yrityksesta sekä sen viestinnän tavoitteista ja tarpeista. Itse valitsin tehtävää varten Googlen, elinvoimaisen ja varsin innovatiivisen suuryhtiön, jonka logo on peräisin 90-luvulta, eikä mielestäni kuvasta hyvin yrityksen arvoja tai toiminnankuvaa. Suunnittelin Googlelle uuden logon, jonka tarkoituksena oli tuoda esiin Googlen toiminnan moderniutta omalla alallaan, yrityksen tietynlaista leikkimielisyyttä, teknologiaa, sekä Googlen itsensä alleviivaamaa "maailman saatavilla olevan tiedon organisointia ja järjestämistä".
Logoa käytettiin sitten käyntikorteissa, lomakepaperissa, kirjekuoressa sekä vapaasti valittavassa designissa, joksi itse valitsin Googlelle oleellisen hakukoneen nettisivuleiskan. Käntikortteja tein sekä japanilaisen version, jossa toinen puoli on japaniksi ja toinen englanniksi, että kansainvälisen version, joka oli kokonaan englanniksi.
Nettisivuleiskassa tarkoitus oli, että käyttäjille tuttu käyttöliittymä pysyisi ennallaan helpon hahmotettavuutensa ja latausnopeutensa vuoksi, mutta sen ulkoasu muuttuisi uuden ilmeen mukaiseksi.
Toisen vuosikurssin vajaa pari viikkoa sitten loppunut kurssi oli myös typografiapainotteinen. Kyseisellä kurssilla harjoittelimme aluksi kirjainten piirtämistä, joka oli aika tuskaista hommaa, ja siihen tuhrattiinkin oikeastaan pari viikkoa. Loput kurssin ajasta käytettiin CUT-nimisen, olemassa olevan lehden logon ja lehden pääartikkelin ympärille rakentuneen ulkoasun suunnitteluun. CUT käsittelee yleensä kansainvälisiä ja japanilaisia elokuvia, näyttelijöitä, muusikkoja sekä muita populaarikulttuurin aarteita, joista saimme valita itse oman suosikkimme.
Taittotyöni esillä kurssin loppupresentaatiossa. Japanilaiset panostavat töidensä esittelyyn ja esillelaittoon, ja koko luokan töiden läpikäymiseen kuluukin yleensä noin kolmesta neljään tuntia.
Olin itse jo suunnitellut lähestulkoon koko leiskan kuvituksia myöden hahmotteluasteelle, kun sainkin kuulla, että tässä työssä saisi käyttää pääasiassa vain typografisia elementtejä, ja mikäli kuvituksia käytetään, niiden tulisi olla kiinteässä yhteydessä typografisiin elementteihin jollain tavalla. No, japanilainen laulajatar Yuki sai väistyä, sillä olin jo aiemmin kehitellyt mielessäni myös toista ideaa. Niinpä lopullinen toteutus tapahtui Twilight-kirjasarjan ympärille, sillä vampyyriteema toi mieleen paljon enemmän typografisia kuvituskeinoja kuin aiemmin kaavailemani artikkelin aihe. Lopputuloksena oli kirjan mukaisesti vampyyrihenkinen taitto, joskin sydämen muotoon levittyvät veripisarat ja hieman pyöristetty Twilight-nimen fontti yrittää välttää liian makaaberia tunnelma. Myös japaninkieliset tekstit kertovat (toivottavasti) omaa kieltään ja valottavat, että kyseessä on paitsi vampyyritarina, myös ennen kaikkea rakkausromaani. Koska tekstien oikeellisuudella ei taitossa opettajan mukaan kutienkaan tässä harjoittelutyössä niin suurta merkitystä, käytin suoraa internetistä Twilightin eri kotisivuilta kopioituja tekstipätkiä. Etenkin sisällysluettelo vaikutti olevan muutamien japanilaisten mielestä hieman huvittava. X)
CUT-lehden sisällysluettelon yhteydessä ollut pääartikkelin esittelysivu.
Opettaja ilmaisi kurssin lopuksi olleensa tyytyväinen, että otin selvää erilaisista japaninkielen typografiaan liittyvistä säännöistä ja perehdyin siihen, miten kanji-, hiragana- ja katakanamerkkejä tulee taittaa. Tein varmaankin paljon virheitä, mutta pääasiassa käsittelin tekstiä kuulemma oikein hyvin.
Twilight-taiton avausaukeama. Opettajan sanat olivat rohkaisevia, sillä aiemmin minulla ei ollut mitään käsitystä esimerkiksi siitä, miten sanoja saa tavuttaa, tai pikemminkin katkaistan palstan lopussa japanin kielessä, tai miten välimerkit käyttäytyvät vertikaalisessa, eli pystyyn ladotussa tekstissä. Yllätyin myös siitä, miten mahdolliset japaninkielen lomassa olevat roomalaisin kirjaimin kirjoitetut sanat ladotaan sivuttain vertikaaliseen tekstipalstaan - se jos mikä on vaikealukuista ainakin minusta.
Varsinaista tekstitaittoa Twilight-artikkelista. Kahdella mennellä japaninkielen typografiaan painottuvalla kurssilla oli mielenkiintoista huomata, miten kaikkien Suomessa opitun jälkeen vaihtaessa maata universaaleiksi säännöiksi kuvitellut totuudet haihtuvat tuhkana tuuleen - vaikka periaatteet siitä, miten kaunista tekstipalstaa tuotetaan ovat tavallaan samat, suuri osa roomalaisia kirjaimia varten tehdyistä säännöistä ei tietenkään päde kiinalaisiin ja japanilaisiin merkkeihin.
Suosikkini tähänastisista kursseista on ollut kolmannen vuosikurssin pakkausgrafiikan kurssi, jonka lopputöitä tulostelin ja kasasin hiki hatussa Leenan ja Jasonin ollessa vielä täällä. Pakkaussuunnittelun kurssi oli siitä miellyttävä, että opettajan ohjeistukset olivat erittäin johdonukaisia, kurssi eteni järkevässä aikataulussa ja vaikka työtä oli paljon, se oli jaoteltu tasaisesti koko kurssin ajalle.
Tästä lähdettiin liikkeelle...
Ensimmäiseksi opettaja antoi meille tehtäväksi kierrellä supermarketteja, drugstoreja eli kemikalio- pesuaine- ja lääkeliikkeitä sekä conbineita ja etsiä pakkauksia, jotka mielestämme kaipaisivat uudistusta. Pyörin omassa Sanwa-supermarketissani hyvän aikaa, mutta parin päivän ajan palasin yhä uudelleen yhden aika kamalan pakkauksen kohdalle. Showan "Hottokeekimikkusun",(eli "Hot Cake Mix":in, eräänlaisen pannukakkumaisen leivonnaisen) pakkaus oli inspiroiva paitsi toimimattomuutensa, myös tuotteensa takia. Halusin tehdä pakkauksen, jossa voisin käyttää kuvituksia ja japanilaisia elementtejä, ja niinpä lopulta pähkäilyjen jälkeen kävin ostamassa kyseisen Hottokeekimikkusupaketin ja aloin suunnittelemaan uutta pakkaussarjaa tuotteelle.
Aluperäisen pakkauksen ongelmana oli paitsi hirveä typografia, väritys ja kanteen väenväkisin reunoja myöten leikkautuva hottokeekin kuva, myös se, että se ei jostain ihmeen syystä eroa kilpailijoistaan juuri millään tavalla. Kaikki hottokeekibrändien pakkauksen näyttävät enemmän tai vähemmän samalta kuin Showan versio. Hyllyn kilpailijoista vain pari erottui selvästi edukseen joukosta. Halusinkin tuoda omaan pakkaukseeni hieman erilaisen otteen tuoden esille ensinnäkin sen, että kyseessä on herkullinen, makea tuote. Toiseksi halusin ottaa pakkauksen ulkoasussa huomioon hottokeekin kuluttajan paremmin, ja painotin sitä, että kyseessä on tuote, joka tehdään itse käsin. Pakkauksen taustaksi piirtämäni keittiövälineistä koostuva kuosi tuo toivon mukaan pakkaukseen hieman käsintekemisen meininkiä. X) Muutin myös pakkauksen nimen hieman ytimekkäämmäksi ja kivemmaksi painottamalla sanaa 手作り (tetsukuri, käsin tehty). Logon tekeminen kanjimerkeillä oli hauskaa vaihtelua tuoden samalla omat haasteensa mukaan työntekoon.
...ja tähän päädyttiin.
Alkuperäisen pakkauksen taustapuolella oli neljä eri reseptiä. Ensimmäiset kaksi reseptiä olivat saman, normaalin hottokeekin tekemiseksi, mutta niitä piti olla kaksi, koska pakkauskoko oli niin idioottimainen kuin 350 grammaa, jolloin yksi resepti ohjeisti hottokeekin tekemiseen 200 grammalla jauhoa, ja toisessa reseptissä sama pannukakku tehtiin 150 gramman jauhomäärällä. Koska en nähnyt tässä mitään järkeä, muutin pakkauskoon 400 grammaan. X) Koulussa kun kaikki on sallittua, työelämässähän tämä ei tietenkään kävisi päinsä - vaikkakin huomauttaisin kyllä varmasti tuotteen pakkaajalle tästä järjettömyydestä.
Oman pakkaukseni taustapuolella oli loppujen lopuksi siis normaalin hottokeekin resepti vanhan pakkauksen kuvilla (jotka mielelläni nekin muuttaisin laadukkaampiin valokuviin), sekä jugurtti-sitruuna kakun valmistus hottokeekin aineksia hyödyntämällä riisikeittimessä. Riisikeitinkakut ovat niin japanilainen ja niin huvittava konsepti, että minun oli pakko saada änkeä höyryä puksuttava riisikeitin pakkaukseeni. Tuskin tulevaisuudessa kuitenkaan yhdessäkään suunnittelemassani pakkauksessa tulee olemaan edes mainintaa riisikeittimestä, joten pakkohan tämä tilaisuus oli hyödyntää. ;)
Meidän tuli suunnitella kolme eri makuvaihtoehtoa, joiksi itse valitsin väriensä ja visuaalisen ilmeensä takia (kun kerran sai vapaasti valita!) mansikan, suklaan ja macchan, eli vihreän teen.
Pakkaussuunnittelusta hauskinta tekee ehkä sen konkreettisuus. On jotenkin ihan eri asia pidellä käsissään kurssin jälkeen todellisen kokoista, ihkaoikeaa pahvipakettia, kuin tuijotella vaikkapa seinälle kiinniettyjä lehden sivujen tulosteita. Varsinaisen pakkauksen lisäsi teimme myös sanallisen, kuvitetun konseputoboorudon, eli konseptisuunnitelman valitsemastamme tuotteesta, jossa analysoimme mm. tuotteen kohderyhmää ja käyttötarkoitusta.
Kaikenkaikkiaan Japanissa käymäni kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia. Kurssit ovat opetussisällöltään pitkälti hyvin samanlaisia, kuin mitä käymme Suomessakin, mutta kurssityöt ja -toimeksiannot eroavat tietenkin suomalaisista kulttuuritaustansa ja jo pelkästään kielensäkin takia. Olen paitsi oppinut näkemään asioita uudesta kantista, myös harmikseni huomannut, miten tavattoman kielisidonnaista graafinen suunnittelu on. Minun on aika vaikeaa nähdä itseäni tekemässä työtä vielä pitkään aikaan niin vieraalla kiellelä kuin japani, sillä vaikka tulisinkin kielellä arjessa hyvin toimeen, en haluaisi tuottaa puolivillaisia töitä, joiden kielioppi on päin metsiä ja otsikoiden kanjimerkit hieman kummasti piirrettyjä. No, tietyille ihmisille tämä "uutinen" on varmaan vain helpotus. Terveisiä Pohjanmaalle. ;)