sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Uusivuosi Japanissa häämöttää...

Aika menee ihan käsittämätöntä vauhtia, kun on paljon tekemistä. En tiedä missä vaiheessa ehdimme suunnittelemaan kunnolla Japanin reissua, johon on enää vajaa kuukausi, mutta toisaalta onneksi paluu Tokioon on vähän niinkuin menisi lomalle vanhaan kotikaupunkiin (tai no sitähän se juuri on). Kyllä siellä tiensä löytää paikasta toiseen ilman sen suurempia suunnitelmia ja iso osa käyntikohteista on vanhoja tuttuja – niitä, joihin on pakko palata ja joita on ikävä. Ja loppujen lopuksi suurin osa ajasta taitaa kulua varmaankin izakayoissa istumiseen tai muuhun kavereiden kanssa hengailuun.

Mitä luultavammin suuntaamme Megun ja Sarin kanssa jälleen Shimokitazawan kuppiloihin ja pikkuputiikkeihin.

Kuitenkin jonkinlaisia suunnitelmiakin on tehty. Viimekertainen uusivuosi meni minulta oikeastaan vähän ohi, sillä istuin suuren osan päivästä silloin junassa matkalla Takayamasta takaisin Tokioon. Illaksi ehdimme kantapaikkaani syömään ja juhlimaan, mutta suosittu temppelivierailu jäi tekemättä.

Perinteikäs uudenvuoden koriste Japanissa on oksa, johon on kiinnitetty pieniä mochi-palloja, eli riisistä valmistettuja palleroita. Kenelle muulle kuin minulle tulee mieleen pajunkissat?

Niinpä tällä kertaa tarkoitus olisi viettää kunnon uusivuosi kaikkine riitteineen osallistuen juhlahumuun kaupungilla, käyden temppelillä ja syöden ainakin sobaa, mochia, mandariineja ja muita japanilaisen uuden vuoden perinneruokia. Sarin, Megun ja muiden läheisimpien koulukavereideni kanssa olemme suuntaamassa vuoden ensimmäiselle pyhättökäynnille heti tammikuun alussa – eli varsin perinteikästä menoa tiedossa.

Olen vähän miettinyt, että olisi hauskaa hankkia temppeliltä kotiin daruma. Daruma on buddhalaiseen traditioon kuuluva nukke, jonka aluksi tyhjiin silmiin piirretään yksi musta pupilli silloin, kun ihminen asettaa itselleen jonkin tärkeän tavoitteen saavutettavaksi. Ajatuksena on, että daruman yhden silmän nähdessään ihminen muistaa aina tavoitteensa ja keskittyy pyrkimään sitä kohti. Kun tavoite on vihdoin täytetty, piirretään darumalle toinenkin silmä. Tämän jälkeen daruma-nukke viedään yleensä temppelille poltettavaksi kiitokseksi tavoitteiden toteutumisesta. Tämä riitti tapahtuu yleensä uudenvuoden aikaan, jolloin samalla hankitaan usein uusi darumanukke seuraavan vuoden tavoitteita varten, sillä uusivuosihan on luonnollinen ajankohta tulevaisuudensuunnitelmien miettimiselle. Itse en ole vielä ihan tarkalleen päättänyt, mikä oma suurin tavoitteeni daruma-nukelleni olisi. Katsotaan sitten tammikuussa, mihin päädyn, mutta ainakin yksi uusi kirjaprojekti on muhinut mielessä jo pitkään, joten siinä olisi ehkä yllin kyllin saavutettavaa...

Tällä darumalla on jo molemmat silmät. Tavoitteet on täytetty.

Vaikka mitään minuuttiaikataulua emme ole tämänkertaiselle reissullemme tekemässä, joitain erityisiä käyntikohteita meillä on Eeron kanssa ollut mielessämme. Haluamme ehdottomasti käydä Odaibassa, joka on yksi suosikkipaikoistamme Tokiossa. Alueen arkkitehtuurin futuristisuus yhdistettynä auringon paisteessa kimaltelevaan Tokion lahteen ja kalastajien leppoisaan rantakivillä istuskeluun luovat mainion miljöön päiväkävelylle. Aiomme käydä myös Ooedo Onsen Monogatarin kuumissa lähteessä polskimassa, sillä onseniin on jokaisella Japanin reissulla pakko päästä! Pitää toivoa myös, että hotellihuoneessa on kunnon ofuro-amme, jonka lämpöön voi upottautua jokaisen päivän päätteeksi rentoutumaan.

Odaiba on merta ja futuristista arkkitehtuuria.

Toinen paikka, joka meitä kiinnostaa on Tsukijin kalamarkkina-alue, sillä kumpikaan meistä ei ole sattunut käymään siellä aiemmin. Vaihtovuoden aikana olisi ollut sata mahdollisuutta poiketa huutokauppa-alueelle sushille tai ylipäätään kiertelemään kalatoreille, mutta aian on niitä asioita, joita ei vain tule tehneeksi. No, huutokauppa-aluehan on tietenkin joulun ja uudenvuoden kiireiden aikaan suljettu turisteilta, eli tonnikalakauppaa emme pääse seuraamaan, mutta minua kiinnostaakin lähinnä alueen yleinen fiilis ja eri kalalajien hämmästely kameran kera.

Kouyou eli ruska alkaa olla Japanissa tammikuun alussa jo pääasiassa ohi, mutta Tokion seudun tämän vuoden raportit ovat antaneet kuitenkin ymmärtää, että ruska olisi alueella hieman myöhässä tavallisesta ajankohdasta – jää siis nähtäväksi, ehdimmekö näkemään vilauksen punaisena hohtavista japaninvaahteroista, jotka ovat ehdottomasti lempipuitani koko maailmassa. Pikkuruiset, suloiset tähdemuotoiset lehdet saavat minut kaivamaan kameran laukusta joka kerta kun satun tarpeeksi punaisen puun kohdalle. Ruskaa tai ei, muutamaan puistoonkin olisi tarkoitus tehdä pieni kierros. Pitää katsoa, löytyisikö vielä jotain sellaisia kiinnostavia puistoja, joissa en ole käynyt, sillä yritin kyllä vaihtovuoden aikana koluta suunnilleen kaikki Tokion erityisimmät puutarhat ja puistot läpi. Rakastan puistoja Suomessakin, puhumattakaan japanilaisista puutarhoissa, joiden suunnittelu on välillä täydellisyyttä hipovaa.

Shinjuku gyoen on monipuolinen, suuri puutarha Tokion sydämessä pilvenpiirtäjien katveessa.

Koska hotellimme sijaitsee kivasti Shibuyassa, luvassa on myös shoppailua. Olen yrittänyt kirjoittaa muistiin mitä kaikkea pitäisi ja haluaisin hankkia. Ja tietenkin on ihan pakko päästä keikalle, mieluiten katsomaan tuttua bändiä jonnekin Shimokitazawan kellareihin. Mutta niistä lisää toisella kerralla, sillä nyt täytyy yrittää edistää hieman suunnitelmia tammikuun Desucon Frostbite -tapahtumaa varten (josta tästäkin lisää sitten myöhemmin kun aika on kypsä). Tajusin nimittäin vähän aikaa sitten, että periaatteessa ohjelmasuunnitelmienihan täytyy olla valmiita jo ennen joulua, sillä joulunpyhinä en tee kyllä mitään muuta kuin syön, nukun ja ehkä vähän pelaan. Ja sen jälkeen taas olemmekin juuri Desucon-viikonloppua edeltävät kaksi viikkoa Japanissa. Eli ei kun hommiin taas. :)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Jälleen Japaniin!!

Olen ihan fiiliksissä. Tajusin jotenkin ihan puskan takaa, että minunhan on mahdollista viettää hieman talvilomaa tänä vuonna kun olen ensimmäistä kertaa pidemmässä työsuhteessa. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen: viime kevään kariutuneet suunnitelmat uudelleen vireille, juttelua esimiesten kanssa ja yhtäkkiä huomaan klikkaavani tilausvahvistusta lentoyhtiön verkkokaupassa. Uudeksi vuodeksi Japaniin!!

Niin tuttuja Shibuyan kulmia.. ikävä!

Siitä hetkestä, kun jalkani viimeksi olivat Japanin kamaralla on aivan liian kauan, jo melkein kaksi vuotta. Aika on mennyt hämmentävän nopeasti – vaikea jotenkin hahmottaa, mitä muka olen tehnyt siinä välissä, vaikka olen tehnytkin yhtä ja toista. Elän yhä kummasti jossain vaihdon jälkeisessä ajassa: aivoni eivät ole sisäistäneet ajankulua lainkaan.

Japanin reissu tulee niin hyvään saumaan, sillä en ole pitkään aikaan ehtinyt olemaan ihan kunnon lomalla. Japanissa on turha ajatella työjuttuja, koska ne ovat tuhansien kilometrien päässä. Olen juuri tällä viikolla saanut vihdoin valmiiksi ja esiteltyä opinnäytetyöni, joten koulukin alkaa olla aivan viimeisiä suoritusten merkkailuja vaille valmis.

Ostimme liput poikaystäväni kanssa Blue1:lta, eli käytännössä SASilta ihan ok tarjoushintaan, noin 700 eruolla meno-paluu per naama. Onhan niitä halvempiakin nähty – itse asiassa melkein sata euroa halvempi lippu samalta lafkalta meni lähes tulkoon parilla minuutilla ohi suun – mutta samaa aikaa esimerkiksi Finnair kiskoi lähes tonnin luokkaa lipuistaan. Tietenkin vähän otti päähän, ettei oltu aikaisemmin liikkeellä, jolloin olisi voinut saada lennot halvemmalla, mutta pääasia oli, että pääsemme lopultakin lähtemään!

Pelkäsin myös pahoin, että olemme myöhässä hotellivarausten suhteen, sillä japanilaisethan tunnetusti valtaavat kaikki hotellit Uuden Vuoden aikaan, kun ovat (kerrankin) itse lomalla. Pelkoni ei ollut aiheeton: katselin esimerkiksi japanilaisen hyväksi havaitun matkatoimisto Rakutenin hotellinvarauspalvelua, joka näytti ei-oo:ta melkein jokaisessa sijainniltaan tai hintatasoltaan sopivassa hotellissa. Samoin yksityisten hotellien sivujen varaustilanne enteili huonoa.

Onneksi satuin kuitenkin lentolippuja etsiessäni kurkistamaan Blue1:n hotellitarjontaa ja huomasin, että sitä kauttahan onkin saatavissa vielä hyvin huoneita eri hotelleista: ulkomaalainen firma on varmaan varannut tietyn kiintiön japanilaisten hotellien huoneista, joten vaikka japanilainen matkatoimisto luonnollisesti tarjoaa vain lämmintä kättä, ulkomaalaisilla matkatoimistoilla on vielä kenties jonkin verran vapaita huoneita. En silti viitsinyt alkaa leikkimään onnellani enää toistamiseen, joten valkkasimme yhden illan perusteellisen hotellivertailun jälkeen sijainniltaan ja hinta-laatusuhteeltaan parhaimman oloisenhotellin ja ostimme majoituksen ja lennot samalla kertaa. Tuntui, että säästö oli ihan oikeastikin huomattava tuota kautta varattuna, sillä sama hotelli maksoi japanilaisten matkafirmojen tai ulkomaalaisten hotellisivustojen kautta enemmän. Tämä oli itselleni yllätys, sillä olen aina jotenkin kuvitellut, että matkatoimistojen tai lentoyhtiöiden kautta ostettavat hotellityö olisivat hintavampia kuin esimerkiksi suoraa hotellin kanssa asioiminen. Ilmeisestikään näin ei aina ole, vaikkakin tietenkin varausajankohta ja random tarjoukset vaikuttavat tilanteeseen.

Se maailman vilkkain risteys. Tästä vähän oikealle, siellä me nukutaan.

Yhtä kaikki, nyt meillä on liput ja laput valmiina ja majoitus koko kymmenen päivän retkellemme niin keskellä metropolin keskustaa kuin voi olla: käytännössä lähestulkoon Shibuyan asemalla sijaitsevassa Tokyu-Inn -hotellissa. Toivotaan, että paikka on odotusten mukainen. Ainakaan sijainti ei voisi olla parempi.


View Larger Map

Ja sitten vain tarkempia matkasuunnitelmia laatimaan... ^o^

perjantai 28. lokakuuta 2011

Japani kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut ovat tapahtuma, joka on kuulunut jo hyvän aikaa joka vuotiseen ohjelmaani, ja olen suuntaamaan messuja kiertämään myös huomenna.

Muutamat ensimmäiset vuoden pääkaupunkiseudulla asuessani vietin tosin tiskin takana – olin myyjänä ensimmäisenä vuonna Tammen osastolla ja seuraavana vuonna Sangatsu Mangan puolella Sangatsun ja Anime-lehden yhteisellä myyntipisteellä.

Mangan myyminen oli mukavaa, sillä asiakkaat olivat suhteellisen helppoja. Karkeasti yleistettynä lasten vanhemmat tulivat manga-osastolle ja pyysivät suosittelemaan "jotain kivaa 12-vuotiaalle tytölle" ja loput asiakkaat olivatkin sitten niitä 12-vuotiaita tyttöjä, jotka jo tiesivät, mitä haluavat. Silloinen tarjonta oli aika rajattua, ja koko myytävien tuotteiden kirjo helppo sisältää: osa oli entuudestaan tuttuja sarjoja, ja kaikkiin loppuihinkin oli helppo tutustua myyntityön ohessa tarkemmin. Myyntityö on mielestäni aina kivaa juurikin silloin, kun tuntee aihealueen: kun voi oikeasti auttaa asiakasta, myyntitilanteesta nauttivat molemmat osapuolet.


Helsingin kirjamessut 2010, Kuva: Suomen Messut / Satu Kaarnakangas

Sangatsu Manga ja Anime-lehti ovat jälleen pystyttäneet messuosastonsa rintarinnan, ja luvassa on jokavuotinen manga-piirustuspaja innokkaille. Tietenkin myös muut mangakustantajat ovat toivon mukaan hyvine tarjouksineen mukana menossa. Manga-intoilijan kannattaa muistaa tsekata myös messuilla olevien divariosastojen tarjonta, sillä niistä löytyy usein kirjoja helmihintaan!

Mutta muutakin Japaniin liittyvää messuilla on luvassa, vaikka tämän vuoden teemamaa onkin naapurimme Viro. Japani-aiheista kokkailua harrastavat näytöskeittiön puolella lauantaina klo 16:30 uuden Sushikirjan kirjoittaneet Miika Pölkki ja Heikki Valkama. Uutuuskirja lupaa esitellä sushin maailman perijapanilaisesta aina supisuomalaiseen saakka. Kuulostaa tutustumisen arvoiselta opukselta.

Itse olen tavattavissa Finn Lecturan osastolla lauantaina klo 12-14. Juttelemaan saa tulla mieluusti, ja kerron mielelläni "Vuosi Japanissa" -kirjani kirjoittamisesta tai vaihtovuodestani kiinnostuneille. Mikäli jokin on siis jäänyt kaihertamaan, tai kirja on ollut hankintalistalla, kannattaa saapua paikalle, sillä kirja on messutarjouksessa vain 20 euroa. Sitä halvemmalla sitä ei kyllä taida saada pitkään aikaan mistään, sillä normaalihinta liikkuu 27 euron kieppeillä. Vasta ilmestynyttä Animen aika -opusta myydään myös samalla osastolla, mikäli japanilaiset animaatiot kiinnostavat enemmänkin, eli tervetuloa osastolle 6A69.

Helsingin kirjamessut 2010, Kuva: Suomen Messut / Satu Kaarnakangas

Tapaamisiin siis kirjamessuilla huomenna lauantaina!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Arvonta on suoritettu, mutta uutta arvontaa pukkaa!

Riisa no Nipponin kirjajulkkari-arvonta on viimein tullut päätökseensä.
Arvonta on suoritettu ja olen ottanut juuri yhteyttä onnellisiin (?) voittajiin!

Messulippujen arvonnassa onni suosi seuraavia:
Tomomi, Carita, Pete, Saana88 ja Nina.
Nina, en saa sinuun yhteyttä, koska viestissäsi ei ole sähköpostia, joten laitatko sähköpostiosoitteesi viimeistään 20.10. tähän postaukseen samalla googleprofiililla (yllä linkki), jolla olet lähettänyt myös voittajakommenttisi, niin voin ottaa yhteyttä lähettääkseni sinulle messulipun. Mikäli en saa sinuun yhteyttä ajoissa, lippu arvotaan uudestaan.

Ja sitten siihen pääpalkintoon. Perustelut olivat todella hyviä ja joukossa on selvästi monta sellaista, jolle kirjasta varmasti olisi iloa ja hyötyä. Valitettavasti voittajia on kuitenkin tässä kisassa vain yksi, ja tälläkertaa kirjapalkinnon voittajaksi valitsin lopulta Paken pitkän ja perusteellistakin perusteellisemman perustelun:

Hei~

Törmäsin tässä vasta viime viikolla tähän sinun blogiisi ja luinkin sen sitten melkein samalta istumalta kokonaan läpi :'D Palasin tänne nyt uudestaan etsimään tuon kirjasi tarkkaa nimeä että voin metsästää sen käsiini kirjakaupasta, ja samalla löysin tämän kilpailun - enkä voi olla osallistumatta!

Olen lähdössä Japaniin vaihtoon jo ihan parin vuoden sisällä, kunhan ensin saan suoritettua Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineopintoni yliopistossani: tarkoituksena olisi saada kielitaito sellaiselle tasolle, että pystyisin osallistumaan myös muutamille oman pääaineeni kursseille. Vaikka vaihtoon lähteminen on ollut selvillä jo jonkun aikaa ja olen opiskellut japania jo pari vuotta, kaihertaa silti sisimmässäni tietty epävarmuus: mitä kaikkea minun pitäisi tietää, miten minun tulisi valmistautua? Juuri tämä epätietoisuus ajoi minut etsimään muiden vaihtareiden kokemuksia netistä ja tutustutti minut sinunkin blogiisi. Olen varma, että kirjasi toisi (blogisi tavoin) vastauksia moniin kysymyksiini vaihto-oppilasvuodesta Japanissa, etenkin niihin pieniin käytännön asioihin joihin muualta ei vastauksia oikein löydy! Vaihtokokemuksiesi ja niiden pienten tärkeiden yksityiskohtien lisäksi odotan erityisen innolla myös kuvitustasi, joka varmasti pääsee oikeuksiinsa painetussa muodossa.

Kirjasi tulisi siis kovaan tarpeeseen, ja voin vakuuttaa että se saisi hyvän kodin tällaisen kirjoja rakastavan ja niitä hellästi puhki lukevan 20-vuotiaan yliopisto-opiskelijattaren luota~ Kirjan voittaminen tässä kilpailussa säästäisi myös muutaman kympin lisää vaihtokassaani :'D Toivottavasti onni suosisi siis kerrankin~

Onneksi olkoon vielä kirjan julkaisusta, se on hieno saavutus! Itse asiassa minulla oli jo hieman samansuuntaista ajatusta käynyt mielessä tuota vaihto-oppilasvuottani miettiessä, ja olisi myös ihan siitä syystä mahtavaa päästä tutustumaan tuohon sinun kirjaasi~ Tieto siitä että en ole ainoa joka aikoo yrittää dokumentoida vaihto-oppilasvuotensa mahdollisimman tarkkaan (kenties jopa painettuun muotoon) inspiroi minua valtavasti!

- Pake
Koska vastauksia tuli kuitenkin niin ihanan runsaasti, ja joukossa oli paljon teitä, joille mielelläni palkinnon luovuttaisin, päätin, että arvotaanpas vielä pika-arvontana kolme lisälippua Helsingin kirjamessuille kaikkien Riisa no Nipponin Facebook-sivun tykkääjien kesken. Lisäksi kaikki edelliseen kirja-kisaan osallistuneet ovat automaattisesti mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan huomenna 20.10. klo 21.

Eli ei kun Riisa no Nipponin Facebook-sivulle!

Huom, mikäli et ole Facebookissa, voit osallistua kisaan lähettämällä nimelläsi ja sähköpostiosoitteellasi varustetun viestin 20.10. klo 21 mennessä osoitteeseen riisa.ni (ät) gmail.com, niin olet mukana arvonnassa.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Voita Vuosi Japanissa -kirja tai liput kirjamessuille

Kirjani julkaisemisen kunniaksi blogissa starttaa nyt hurja arvonta!


Iso osa inspiraatiostani kirjan tekoon on tullut tämän blogin kautta: ihmiset ovat kyselleet paljon elämästä Japanissa, mistä lentoliput kannattaa ostaa, milloin Japaniin kannattaa matkustaa, mitä viedä tuliaisiksi, minkä verran japania pitäisi osata, mitä kautta vaihtoon pääsee, missä Tokiossa kannattaisi käydä...? Yllätys yllätys siis, että mm. kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy vastaus uudesta Japani-oppaastani.

Olen ollut kamalan iloinen kuulleesani, että kirjani tuntuu saaneen mukavan vastaanoton. Haluaisinkin nyt kuulla perusteluja, miksi Vuosi Japanissa saattaisi kiinnostaa juuri teitä lukijoita.

Lähetä kommentti nimimerkillä tai nimellä varustettuna tähän blogitekstiin ja kerro, miksi juuri sinun pitäisi voittaa Vuosi Japanissa -opas omaksesi. Kerro, mikä kirjassa kiinnostaa ja millaista hyötyä uskoisit siitä itsellesi olevan.

Paras vastaus palkitaan Vuosi Japanissa -kirjalla (arvo 27 euroa). Lisäksi kaikkien vastaajien kesken arvotaan 5 lippua Helsingin Kirjamessuille, jotka järjestetään 27.–30.10. Helsingin Messukeskuksessa. (Yhden lipun arvo 14 euroa).


Jos et ole tutustunut kirjaan vielä aiemmin, voit lukea siitä edellisestä blogitekstistäni tai klikata itsesi esimerkiksi kustantajan sivuille kirjan esittelyyn.


Arvonta päättyy tiistaina 18.10.2011 klo 21:00.
Arvonnan voittajat julkaistaan samana tai seuraavana päivänä arvonnan päättymisestä ja palkinnot lähetetään ilmoitettuihin osoitteisiin mahdollisimman pian.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Vuosi Japanissa...

Jotain jännittävääkin jännittävämpää on tapahtumassa..

Kun 2010 joulukuussa Japanissa ollessani sain sähköpostia blogiini tutustuneelta kustantajalta, en meinannut uskoa lukemaani. Kului muutama kuukausi, ja helmikuussa 2010 palasin Suomeen. Suoritin työharjoitteluani ja annoin ajatusten ja suunnitelmien muhia päässä hissukseen pahimman kiireen ohi, kunnes sitten loppukeväästä aloin kirjoittaa – kirjaa.

Kesätöiden ohella koko 2010 kesä kului miniläppärin kanssa kahviloissa, puistoissa, kirjastoissa ja kotipöydän ääressä istuen ja kirjoittaen. Valmista ei tullut toki kesän aikana, vaan tekstiä piti tuottaa seuraavaan jouluun saakka koulun ohessa. Juuri ennen joulua 2010 sain käsikirjoituksen jotakuinkin valmiiksi – tai no, raakileeksi. Kaikenlaista piti vielä tsekkailla, tarkistaa ja hioa.

Lopulta reilu 150 täyteen kirjoitettua A4:ää lähti kielentarkastukseen, tuli takaisin ja lähti taas. Venkslausta, hiomista, vääriä sanamuotoja ja pilkkuvirheitä. Ja lopulta sitten helmikuussa 2011 käsissäni oli valmis käsikirjoitus – taittoa vaille valmis kirja!

Olo oli hämmentyneen onnellinen, mutta projekti ei suinkaan loppunut vielä siihen. Graafikko kun olin, kustantajani Finn Lectura oli ehdottanut, että voisin myös taittaa ja suunnitella kirjani ulkoasun itse, mikäli kokisin sen mielekkääksi. Tietenkin otin tarjouksen innolla vastaan. Ja kun nyt kerran tietokoneen kovalevylläni on yli 15000 täysiresoluutioista valokuvaa Japanista, ei liene yllätys, että kuvamateriaalikin tuli pääasiassa samasta osoitteesta. Edessä oli siis vielä kenties toiset puoli vuotta työtä, mutta ilokseni sain iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sain kirjan taiton sisällytettyä opinnäytetyöhöni. Noihin aikoihin keräsinkin vastauksia Japani-kyselyyni, jonka muutamat teistä ehkä muistavat viime keväältä. Huikeat reilu 500 vastausta auttoivat minua suuresti, kun lähdin miettimään taittoratkaisuja ja sitä, miten suomalaiset, Japanista kiinnostuneet tuon kaukaisen maan oikeastaan näkevät, tai millaiset heidän (tai teidän?) lukutottumuksensa ovat.

Pitkin alku kevättä arkistoin loputonta kuva-arsenaaliani, jotta valokuvien valitseminen kirjaa varten olisi helpompaa. Sakura, temppeli, Shibuya, rautatie, asema, lippuautomaatti, jäätelö, gyoza, shika, soija, marketti, tie, pyörä, bussi, koulupuku.... kaikilla tuhansilla kuvillani on nyt avainsana. Voitte vain kuvitella, miten kauan 15000 valokuvan hakusanoittaminen kesti... tai miten "jännää" se oli, kun sitä oli tehnyt ensimmäiset 5 000 kuvaa ja suunnilleen kaksi samanlaista settiä oli vielä edessä.




Sana 'bambu' löytää arkistostani kätevästi vaikkapa tämän vehreän metsän Saitamassa, ja sanoilla 'kaupungilla', 'shoppailu' tai vaikkapa 'elektroniikka' voi löytää kuvan Akihabaran meneväisestä kaupunginosasta Tokiosta.

Maaliskuun korvilla aloitin pikkuhiljaa varsinaisen kirjan taiton suunnittelun. Ehdin miettiä typografiaa, luonnostelemaan kustantajalle mallitaittoa... ja sitten Japanissa rysähti. Sendaissa järisi maa ja kaikki pysähtyi hetkeksi. Shokki valtasi sisuskalut ja huoli ystävistä Japanissa vei voimat. Kun tilanne pikkuhiljaa taas normalisoitui, motivaatio kirjaa kohtaan oli hetken hieman kadoksissa – tottakai halusin saattaa sen loppuun, mutta "toisen kotimaani" tapahtumat ahdistivat ja hetken aikaa tuntui, että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä, kun Japani, josta kirjoitan, on kadonnut! Työtä oli kuitenkin saatettava eteenpäin ja viikot vierivät taiton parissa. Vähitellen huomasin, että siellä ne ystäväni elävät lähes samaa elämää kuin ennenkin – huolestuineina ja väsyneinä, mutta kenties sisukkaampina kuin koskaan. Vain muutama viikko järistyksestä tokiossa käytiin jälleen ihan samaan tapaan koulussa, töissä ja kaupassa, ja pian sendailaisetkin kaverini jatkoivat elämäänsä. Kesään mennessä olin palannut maanpinnalle shokista, käärin hihat ja jatkoin töitä oikein urakalla– ja samanlaisella tarmolla jokapäiväinen Japani-kuvien katselu alkoi taas itää mielessäni armottomana matkakuumeena, josta en varmasti pääse eroon ennen seuraavaa Japanin matkaa.

Kirjan teko jatkui läpi kesän ja taitto alkoi valmistua. Kustantajalta tuli vihreää valoa valintojeni kohdalta ja lopulta piti alkaa miettiä, missä vaiheessa teos menee painoon. Elokuun loppu oli pitkiä iltoja ja ankaraa läpilukua. Kun on lukenut omaa tekstiään likemmäs kymmeniä kertoja, sille alkaa pikkuhiljaa sokeutua. Osansa tarkastusurakasta saivat siis lopulta perheenjäsenetkin. Ja sitten, syyskuun koittaessa kirja oli viimein painossa. Tunne oli sanoinkuvailematon. Ihana, mutta rankka, toista vuotta kestänyt projekti oli vihdoin poissa minun käsistäni, ja pian lapsuuden unelmani olisi tosi – olisin julkaissut kirjan?!

Ja siellä se kirja valmistui koko syyskuun, kunnes tänään se on vihdoin tullut painosta! Omaan ensimmäiseen lämpimäiskappaleeseeni saan iskeä sormeni tänä perjantaina. En malta odottaa! Toisaalta, olen kauhuissani. Mitä nyt tapahtuu? Ostaako sitä kirjaa joku? Lainataanko sitä kirjastosta? Toivottavasti!

Hyvät naiset ja herrat, saanko siis esitellä: "Vuosi Japanissa – Opas arkeen ja elämään vieraassa kulttuurissa"!


Oppaaksi vaihtarille, Japaniin töihin lähtijälle ja maailmanmatkaajalle tai viihdykkeeksi nojatuoliretkeilijälle. Yksissä kansissa kaikki, mitä minulta ikinä on tässä blogissa kysytty, ja kaikki, mitä itse olisin toivonut tietäväni jo ennen vaihtoon lähtöäni. Kokemuksia, sattumuksia ja tietenkin mielenkiintoista faktaa. Ennakkotilattavissa suurimmassa osassa verkkokirjakauppoja, ja pian saatavilla myös hyvin varustelluista kivijalkakirjakaupoista, kunhan kirja nyt ehtii painolta kustantajan varastoon.

Tarkemmin teokseen voi tutustua Finn Lecturan sivuilla.

Voin vain sanoa, että tuntuupa kyllä kummalliselta. Ja kiitos teille ahkerille lukijoille, jotka olette olleet näinä vuosina kannustamassa blogin kirjoitteluun!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Onigirejä kerrakseen

Kesä hujahti ohi kiireessä, ja lopulta loppuivat myös työt. Olin taittajana tuuraamassa kesälomia Elle-lehdessä, ja kun syyskuun ensimmäisellä viikolla vihdoin sitten jäin ns. kesälomalle ja jätin muotilehden hauskan hulinan taakseni, halusin viimeisenä päivänä tavan mukaan viedä jotakin läksijäissyömistä toimituksen väelle.




Koska vaihto-opiskeluni ja kiinnostukseni Japaniin on kyllä töissäkin tiedossa, päätin, että mikäpä olisikaan sopivampi tapa muistaa työkavereita kuin viedä lounastauolle jotakin japanilaista. Ehkäpä helpoin japanilainen ruoka niin syömisen, maun kuin valmistamisenkin kannalta on onigiri, joten päätin, että teen ihan tavallisia, kylmäsavulohella täytettynä onigirejä. Ja niitähän tuli tehtyä. Pari tuntia siinä vierähti telkkaria katsellen ja riisipalleroita pyöritellen (ilman televisiota olisin kenties onnistunut nopeammin, sillä YLEn mielenkiintoinen Japanilaisista metsistä kertova dokumentti sai minut välillä pysähtymään vain tuijottamaan upeita maisemia ja hämmästelemään maaseudulla asuvien sientenkasvattajien työtä). Osan onigireistä kierittelin mustissa, ja osan mustissa ja vaaleissa, paahdetuissa seesaminsiemenissä. Lisäksi muutamat jätin perinteisiksi valkoisiksi ja kietaisin norilevään.




Onigirit piti tietenkin asetella tarjottavaksi kivasti, joten laitoin ne riviin suureen muovirasiaan, erotin toisistaan obento-annoksiin tehdyillä muovisilla ruohokaistaleilla ja kietaisin koko setin Marimekon kankaasta tehtyyn furoshikiin, eli liinaan, joita japanissa käytetään tavaroiden pakkaamiseen ja kuljettamiseen. Kätevää, kaunista – ja kyllähän ne onigiritkin maistuivat.

maanantai 22. elokuuta 2011

Muistelot 1: Takoyaki Party

Arkistojeni syövereistä löytyy aina välillä helmiä - Japanin ajoilta jääneitä juttuja ja tarinoita, joita en ole muistanut tai pääasiassa ehtinyt jakaa oikeastaan kenenkään kanssa. Niinpä päätin aloittaa syksyn kunniaksi pienen muistelot-sarjan, sillä täytyyhän nämä hauskat sattumukset saada kirjattua muistiin ihan itsenikin takia. Kuvitelmanani kun on, että ehkä syksyllä olisi taas enemmän aikaa myös tälle blogille. Ja kyllä sitä pitäisi olla - teitä seuraajia on Riisa no Nipponin facebooksivullakin hurjat 240 henkilöä, joten onhan siitä nyt palkittava lukijoita vähintäänkin päivityksillä! Kenties jotain vielä hauskempaa luvassa parin kuukauden sisällä.. ;)

Takoyakia matsurikojussa

Hieman ennen lähtöäni läheisimmät ystäväni Japanissa kutsuivat kokoon kaveriporukkamme ja pidimme takoyaki-juhlat. Aluksi ajatus takon, eli mustekalan ympärille rakentuvista pippaloista kuulostihieman pelottavalta - en ole oikein missään vaiheessa oppinut rakastamaan noiden kumisten lonkeroiden popsimista. Se, että joutuisin syömään niitä koko illan ystävieni edessä kuulosti aikamoiselta haasteelta.

Suurin suosikkini..

Takoyaki on kuitenkin mustekalaruokien helpoimmasta päästä noin niinkuin syömisen kannalta, sillä lonkeron palaset on pilkottu pieniksi suupaloiksi ja paistettu erityisessä tarkoitukseen valmistetussa pannussa yhdessä taikinan kanssa, joka mukavalla tavalla piilottaa taakseen mustekalan kumisen tekstuurin. Toista ovat esimerkiksi kokonaisena syötävät minimustekalat, sillä pelkkä ajatus siitä, että tässä sitä nyt haukataan mustekalalta sen koko pää irti yhdellä puraisulla tuntuu aika etovalta. Toisaalta, täytyy toki muistaa, että joskus takoyakiinkin käytetään kokonaisia minimustekaloja... Että se siitä sitten. ;P

Ensin taikina ja täytteet takoyaki-pannuun... aika sotkuisen näköistä touhua.

Takoyakin valmistus ei kyllä kuulu ihan aloitteliljareseptien kastiin, sillä vaikka prosessi on suhteellisen yksinkertainen, se vaatii pientä mentorointia. Taikinan tekeminen on helpoin osuus: sekoitetaan lähinnä jauhot, vesi, kananmunat ja loraus dashia, eli kalapohjaista kastiketta tai lientä. Takoyakissa suupaloiksi leikatut mustekalan lonkerot paistetaan pyöreiksi, kauniiksi palloiksi hassussa pannussa, jossa on pieniä puolipallonmuotoisia koloja. Öljyttyihin koloihin kaadetaan taikina, ja jokaiseen koloon laitetaan hieman pieneksi silputtua kevätsipulia ja pala sitä ihanaista mustekalaa. Kun taikina on ruskistunut paistopinnaltaan, se pyöräytetään ympäri pientä tikkua käyttäen siten, että vielä kypsymätön taikinapuoli pääsee paistumaan ja koko komeus muodostuu ihanan pyöreäksi palloksi. Tämä onkin se haastava osuus, sillä kestää hetki, ennen kuin taikinamöhkäleistä osaa tehdä täydellisiä palloja. Hyvällä pannulla se ei kuitenkaan ole selvästikään aivan mahdotonta, sillä juhliemme loppuvaiheessa omat takoyakinikin alkoivat muistuttaa jo ihan niitä festivaalikojujen ammattilaisten palleroita.

Heei, ne alkaa näyttää palloilta?! Haluan tällaisen pallopannun - miettikääpäs, mitä kaikkea hauskaa sillä voisi paistaa! Esim. suklaatäytteisiä taikinapalloja? Mmmm....

Yllättävää oli, että majoneesin ja herkullisen kastikkeen kanssa sekä ystävien hauskassa seurassa jopa mustekalapallerot olivat loppujen lopuksi aika miellyttävä makuelämys. Kai se vain on niin, että itse tehty maistuu aina paremmalta. Ja ainakin tietää, että pallon sisällä odottaa vain yksi pala mustekalaa, eikä kokonainen pää - joskin muutamat ystävistäni olisivat kauheasti halunneet tunkea jokaiseen palloon useammankin mustekalan palasen. Pidin visusti silmällä, mitkä palloista olivat niitä "kevyimpiä" yksilöitä, mutta en onnistunut laskuissa ihan loppuun saakka. Toisaalta täytyy sanoa, että tuossa vaiheessa vaihtovuotta, eli aivan vaihtoni viime hetkillä aloin olla kuitenkin jo aika tottunut siihen, että suuhun menee välillä vähän mitä sattuu, enkä aina edes tiedä mitä, joten muutama ylimääräinen tako ei loppujen lopuksi ollut niin kamala juttu.

Valmiita palleroita – kuin Iron chefien keittiöstä. ;P

Painotan toki tähän loppuun, että vaikka minä en olekaan takon ylin ystävä, niin se ei todellakaan tarkoita, että mustekala olisi universaalisti kauhea ruokailukokemus - päinvastoin, joillekin se on suurinta herkkua. Eräs ystäväni tilasi minulta Japanista kuivattuja kalmarin lonkeroita, jotka lukeutuvat omassa kauhukategoriassani aika lailla samaan päähän takon kanssa. Joten ei kannata koskaan olla liian ennakkoluuloinen ennen kuin kerran kokeilee, tykkääkö kumilonkeroista vai ei. Ja sitten voi tietenkin tehdä senkin jälkeen niin kuin minä, eli syödä niitä aina kun on pakko, ja huomata vähitellen, että eivät ne niin hirveitä nyt sitten olekaan. ;)

Suu-chan, Matsuri-chan, Megu, ja Rachel, また会いたいな〜!!

Ai niin, söimme tosiaan myös okonomiyakia – jonka täytteenä oli toista lempiherkkuani, kalmarin lonkeroa. :D Paistettuna ja okonomiyakikastikkeen kanssa se oli kuitenkin aika jees.

ピュールも会いたい!Megun suloista kissaa, puhtaan kultaista Pyuuruakin on ikävä.

Ja ne juhlat. Miten hauskaa onkaan valmistaa ruokaa porukalla, jutella syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, katsella elokuvaa ja nauraa puolet päivästä. Ruoanlaitto ja syöminen ovat kyllä yksi helpoimmista tavoista tutustua ihmisiin. Kenties siksi ruokaan liittyvät juhlat ovat niin tavallisia Japanissa ja myös vaihto-oppilaiden tai koulujen asuntoloiden asukkaiden keskuudessa kaikenlaiset grillailukestit tai ruoanlaittotempaukset ovat suosittuja.

Riisa no Nipponin Facebooksivua seuraa tällä hetkellä 240 käyttäjää, mutta mahtuuhan sinne toki lisääkin. Tervetuloa, uudet ja vanhat tuttavuudet! ^o^

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Riisa no Nipponin virallinen Spotify-lista

Olen keräillyt pikkuhiljaa Spotifyssa listallisen palvelusta löytyviä japanilaisia kappaleita tai muuten jollain tavoin Japaniin liittyviä bändejä. Lista kasvaa toki edelleen, mutta sisältää jo nyt muutaman tovin kuunneltavaa. Olen yrittänyt karsia listalta pois mielestäni laadullisesti huonot biisit, mutta pyrkinyt pitämään listan monipuolisena. Niinpä genrejä on ihan laidasta laitaan visual keistä japan poppiin ja rockiin, anime-tunnareihin, klassiseen musiikkiin, pelimusiikkiin, raskaanpaan settiin ja japanilaiseen kansanmusiikkiin. Enkaa ei taida oikein löytyä. Vielä. ;)


Kuvassa tokiolaisbändi Platonin vokalisti-kitaristi Higashi-san.

Ansaitsisiko jokin Spotifysta löytyvä, mutta vielä listalta uupuva biisi päästä listalle? Mikä on tämän hetkisistä kappaleista suosikkisi?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Tokiossa... ei kun siis Lontoossa!

Käväisimme poikaystäväni Eeron kanssa tuokokuun lopussa Lontoossa, eikä siitäkään reissusta päästy ilman Japani-viboja.

Ostospäivämme alkoi himmeän kokoisesta animea, mangaa ja kaikenmaailman oheiskrääsää myyvästä Forbidden Planet -liikkeestä, joka sijaitsi aivan Lontoon keskustassa suunnilleen Covent Gardenin ja Tottenham Court Roadin metroasemien puolivälissä. Liikkeessä oli suomalaisesta näkökulmasta oiva valikoima anime-dvd:itä, sillä Suomestahan niitä nyt ei käytännössä liiemmin löydy mistään. Mangaa sen sijaan oli suhteellisen niukasti, sillä mielestäni Helsingin Fantasiapeleissäkin on parempi valikoima. Tarjolla oli myös aika yksipuolinen lajitelma genrejen suhteen; tuntui, että hyllyssä oli lähinnä shojo- ja shonen-mangaa varsin nuorelle ikäpolvelle sekä sitten oma hyllynsä K18-nimikkeille. Asiakaskunta siitä välimaastosta tuntui jäävän vähän paitsioon. Ei Forbidden Planetin mangahyllyä voi kuitenkaan aivan täysin teilata, sillä yksi helmi sieltä löytyi. Ostimme kolme ensimmäistä kirjaa "20th Century Boys" -mangaa, ja matkan jälkeen kokoelmaa on täytynyt täydentää aika kovaa tahtia, sillä sarja on jännä kuin mikä. Eikä ihmekään, sillä hölmösti vasta myöhemmin tajusin, että tuttu kädenjälki ja mieletön tarinankerronta ei ole toki sattumaa. Kyseessä kun on yhden kaikkien aikojen suosikkisarjani Monsterin tekijän Naoki Urazawan uusi salaperäinen tarina. Miksi en ollut törmännyt tähän aiemmin?

Rakas vanha ystäväni Muji!

Forbidden Planetin olimme merkanneet karttaamme, mutta sattumalta törmäsimme myös toiseen Japanilaista laatua tarjoilevaan liikkeeseen. Brittiläisten ja eurooppalaisten sisustuspuotien seassa kun kohosi ylpeänä tuttu, turvallinen ja aina niin kätevä Muji! Tokiossa asuessani Muji oli suuri suosikkini, josta löytyi yhtä ja toista kivaa ja kätevää. Ostin tällä kerralla muutaman sketchbookin, sillä tykkään Mujin brändittömästä linjasta: laadukkaan vihkon kannet ovat pahvinväriset ja simppelit mahdollistaen sen, että vihkon voi koristella helposti juuri sellaiseksi kuin haluaa. Lisäksi Mujirushi Ryouhinin alakerrasta löytyi myös se, mitä olimme kaavailleet jo pitkään ostavamme Helsingin Tokyokanin liikkeestä –nimittäin tamagoyaki-pannu! Tamagoyakihan on siis makea japanilainen rullamunakas, ja minä ja Eero olemme molemmat kyseisen ruokalajin suuria suosijoita. Niinpä matkan jälkeen tuo Mujin suorakaiteen muotoinen pannu on päässyt kokeiluun jo useampaan otteeseen.

Tamagoyaki on herkullista ja helppoa valmistaa.

Kylmä zarusoba sopii kesäpäivän viilentäjäksi.

Kävimme tietenkin syömässä japanilaisessa ravintolassa, sillä brittilässähän tunnetusti kannattaa kokeilla ennemminkin eksoottisempia ravintoloita kuin kotimaan kuppiloita. ;) Söin pitkästä aikaa zarusobaa, eli lämpimään kesäpäivään sopivan annoksen kylmiä nuudeleita merilevällä ja soijapohjaisella liemellä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja ehkä vähän karultakin, mitä se periaatteessa onkin – mutta silti niiiiin hyvää! Pitäisi tehdä joku päivä evääksi töihin, sillä olen kesällä kunnostautunut obentoo-saralla. Obentoo-boksieni sisältöjä voitte muuten ihmetellä uudessa ruoka- ja sisustuspainotteisessa blogissani Riisa.netissä, josta löytyy myös aimoannos japanilaisia reseptejä.

Obentoubakoni sisältä paljastuu japanilaisittain maustettua jauhelihaa, nikusoboroa, maissia, riisiä, paprikaa sekä tietysti tamagoyakia. Töissä pitää syödä hyvin, että jaksaa! :)

Lontoon reissu oli mainio, mutta muutamat hetkelliset Japani-fiilikset vahvistivat sen, minkä olen tiennyt jo pitkään. Alkaa olla aivan liian pitkä aika siitä kerrasta, kun jalkani astelivat viimeksi Japanin kamaralla. Sinne on pakko päästä. Ja pian!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Video: Riisan koulumatka Japanissa

Jos joku on viimeisten parin kuluneen kuukauden aikana ihmetellyt, ettei täällä tapahdu mitään, niin pahoittelen asiaa. Japani-aiheinen opinnäytetyöni on vienyt mehut aika lailla kaikesta aihepiiriin liittyvästä kirjoittamisesta – kun ensin koko päivän tekee töitä tuon kyselylomakkeen yhteydessäkin mainitun Japani-kirjaprojektin parissa, ei jotenkin illalla vähäisellä vapaa-ajallakin enää jaksa miettiä samoja asioita.

Kuitenkin kun törmäsin kuva-arkistojani selaillessani pariin hauskaan videonpätkään, jotka minun on pitkään pitänyt laittaa tänne näytille jo silloin kun ne 2009 lokakuussa kuvasin, ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Muuten ne unohtuvat taas jonnekkin kansion pohjalle. Niinpä heitin videon pätkät iMovie-ohjelmaan, säädin ja leikkasin niitä hiukan, lisäsin mukaan musiikkia, jota tuolloin pyöräillessä usein kuuntelinkin ja voilà! Luvassa muutaman minuutin video siitä, miten minä pääsin koululta kanaloiden, puutarhoiden, maissipeltojen, komeiden omakotitalojen ja junaraiteiden viitoittamaa tietä kotiin. Valitan, että video on kyllä kuvanlaadultaan aika karmaiseva, sillä se on kuvattu pyörän selästä vapaalla kädellä vanhalla pokkarikamerallani. :D Täytyisi varmaan hankkia jossain vaiheessa, ainakin ennen seuraavaa Japanin matkaa kamera, jolla voisi kuvata myös vähän parempaa videomatskua. Näiden editointi kun on niin hauskaa, ja jos kuvat kertovatkin tuhat sanaa, niin video kertoo ainakin kymmenen tuhatta! :)

Pitemmittä puheitta, Riisan koulumatka, olkaa hyvät! :D

Video lähtee pyörimään uudella sivulla kun klikkaat oheista linkkiä:

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kysely on tullut päätökseensä ja voittaja on arvottu!

Opinnäytetyötäni varten tekemäni Japani-aiheinen kysely on tullut vihdoin päätökseen ja vastaajaluku nousi lopulta huimaan 509 henkilöön. Suuret, nöyrät kiitokset kaikille niille, jotka uhrasivat hetken ajastaan ja vastasivat kyselyyn.

Kyselyn yhteydessä järjestetty arvonta on nyt myös suoritettu, voittajaan on otettu yhteyttä ja Japani-aiheinen tavarapalkinto lähtee ensi viikolla postissa Arnolle Tampereelle. Onneksi olkoon!

Kunnon otanta mahdollistaa sen, että kyselystä saa luotettavampia tuloksia. Olen ehtinyt jo perehtyä aineistoon mukavasti ja vastausten perusteella piirretyt graafit kertovat yhtä ja toista mielenkiintoista Japanista kiinnostuneista ihmisistä. Mm. sen, että todella suuri osa on kovia lukemaan kirjoja (n. 70% lukee erilaisia kirjoja, oppaita tai lehtiä vähintään kerran kuussa, ja jopa lähes 45% lukee esimerkiksi kaunokirjallisuutta viikottain). Jopa liki 85% on joskus lukenut mangaa. Suurimman osan mielestä geishat ja samurait ovat kliseitä, ja sen sijaan Japani on ennen kaikkea teknologian, riisin, pyhättöjen ja temppelien sekä ahkerien ihmisten maa. Iso osa teistä ei esimerkiksi pidä Japania minään uimarantojen mekkana, mutta enpä pitänyt minäkään, ennen kuin eksyin Japanin hiekkarannoille toissavuonna.

Suuri osa tutkimuksen perusteella vedettävistä johtopäätöksistä on tietenkin melko yllätyksettömiä. Kyselyn tarkoituksena oli kuitenkin ennen kaikkea tarkastaa, ovatko omat tai yleiset ennakkokäsitykset japanista kiinnostuneista ihmisistä oikeassa ja voiko stereotypioihin luottaa. Toisaalta vastausten joukosta löytyi myös muutamia yllätyksiä, ja erityisen hyödylliseksi opinnäytetyötä tehdessäni tulee varmasti osoittautumaan Japanista kiinnostuneiden ihmisten lukutottumusten selvittäminen.

Tarkempia tutkimustuloksia julkaisen myöhemmin keväällä tai kesällä, kun opinnäytetyöni julkaistaan.

Kiitos vielä kerran kaikille vastaajille! :)

(Huom, tässä tekstissä ei ole Aprilli-piloja. :D )

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Median uutisointi vs. Japanin todellisuus

Viimeisen viikon aikana maamme uutisotsikoissa on vilahdellut mm. yhä Tshernobylin jäljiltä säteilevät sienet, apteekkien tilapäisesti tyhjentyneet joditablettivarastot ja jos jonkinlaiset kauhuskenaariot Tokion "pimentyneiltä ja aavemaisilta" kaduilta puhumattakaan Miyagin alueen uutisoinnista.


東京,日本 Tokyo, Japan

東京,日本 Tokyo, Japan
Mediassa ei ole paljon näkynyt tämänkaltaista aurinkoista Tokiota viime aikoina. Asakusakin on kirsikkakoristeineen kuin toissa vuoden keväältä, omalta ensimmäiseltä Tokio-kierrokseltani. Väkeä tosin näyttää kojujen reunustavalla turistikujalla olevan vähemmän kuin yleensä. Kuvat 18.3.: Ari Helminen

Muutamat ensimmäiset päivät järistyksen ja tsunamin jälkeen olivat tietenkin Japanissa sekasortoisia ja ilmassa oli pelkoa ja epätoivoa - syystäkin. Aluksi osa kauppojen hyllyistä oli tosiaankin välillä tyhjinä ja kodit olivat sekaisin. Ihmiset eivät päässeet matkustamaan koteihinsa tai saaneet tavoitettua ystäviään tuhoalueilla. Suuri osa katastrofaalisista uutisotsikoista on käsitellyt kuitenkin vain Miyagin aluetta, joka kärsi pahimmat tuhot tsunamin vuoksi.

Mutta missä ovat median kuvat siitä, miltä näyttää vaikkapa Tokiossa nyt ihan normaalina arkipäivänä? Entä muualla Japanissa? Mihin on unohtunut 80% muusta saarivaltiosta? Kaikki uutiset käsittelevät ainoastaan rannikoiden tuhoa ja ydinvoimaloita, eikä missään tunnu näkyvän pihaustakaan siitä, mitä Japanissa todella nyt tapahtuu tavallisten ihmisten keskuudessa. Osa netin uutissivustoista päivittelee omia uutisiaan lisäten oheen vain uuden päivämäärän, jolloin lukija on aivan ulalla, että onko tämä Fukushimassa tapahtunut räjähdys nyt siis se ensimmäinen vai toinen, onko tämä eri reaktori, vai siis onko siellä tänäänkin räjähtänyt, vai onko tämä jo aiemmin alkuviikosta lukemani uutinen. Ne harvat uutiset, jotka käsittelevät muita alueilta kuin Miyagia, kertovat vaikkapa Tokion kohonneista säteilyarvoista. Lukijalle tulee tunne, että siellä ihmiset ympäri Japanin istuvat nyt sisällä ja syövät vain tuontiruokaa ja joditabletteja, jotta välttyisivät säteilyn vaikutuksilta. Aina uutisissa ei jakseta painottaa, että Tokiossakin säteilyarvot ovat kuitenkin pysyneet kohottuaankin luvuissa, jotka lähentelevät normaalin taustasäteilyn ylärajoja (Normaali taustasäteily on n. 0.07-0.3 mikrosievertiä tunnissa, Tokiossa on mitattu korkeimmillaankin 15. ja 16.3 aikaan 0.5 mikrosievertiä tunnissa.). Näiden uutisten valossa median kannattaisi muistuttaa, että nyt kannattaa Suomessa olla varuillaan liukkauden vuoksi ettei katko luitaan, sillä röntgenkuvauksessa saatava säteilymäärä voi olla jopa tuhansia mikrosieverttejä kerta-annoksena!

Uutiset pohjautuvat toki useissa tapauksissa faktoihin, mutta miksi esimerkiksi suomalaisista sienistä pitää uutisoida heti Fukushiman ydinvoimaloiden kuvien ohessa? Miksi ihmisten mieliin jätetään vääränlainen kuva tapahtumien todellisesta luonteesta? Jotain median markkinointijohteisesta ja suuriin myyntilukuihin tähtäävästä uutisoinnista kertoo sekin, että vaikka Japanin tilanne ei ole muutamaan päivään olellisesti muuttunut, uutisointi siltä suunnalta vähenee heti, kun Libyassa on saatu tilanne päälle. :P Kaikki eivät jaksa enää seurata paniikkia lietsovia lööppejä ja uutisia, enkä jaksa minäkään.

Jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, miksi Tokiossa oleskelevat suomalaiset eivät palaa ensimmäisellä lennolla Suomeen. Turistit ovat toki asia erikseen, eikä kenenkään nyt kannata Japaniin varta vasten tietenkään lähteä ihan lähiaikoina, mutta mikä ihme siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että vaikka kansalaisuus olisi suomalainen, ei se tarkoita, että kotikin olisi välttämättä Suomessa, ja että tilanne Japanin eri osissa on täysin erilainen? Koti on siellä, missä on työ, asunto ja kenties perhekin, eli joidenkin kohdalla vaikka Tokiossa. Jotain Japanin eri osien tilanneeroista kertoo vaikkapa se, että vesipula ja kaasun toimituksen katkokset jatkuvat yhä ystävieni mukaan Sendaissa, mutta muutamat tokiolaiset ystäväni juhlivat juuri valmistumistaan yliopistosta - tukat laitettuna ja yllä upeat kimonot ja kaikki! Suomalaisbloggaajan videot tokiolaisesta ruokakaupasta ja asemien arkisesta vilkkaudesta kertovat nekin omaa tarinaansa.

Tältä erää toivottelenkin siis jaksamista Sendaihin, jossa ihmiset eivät ole päässeet välttämättä viikkoon suihkuun ja samaan hengenvetoon onnittelen tokiolaisystäviäni yliopistouran loppumisesta ja uuden elämän alusta. Kohta puoliin minäkin liittynen jälkimmäisten joukkoihin, sillä torstaina on viimeinen varsinainen luento!! Sen jälkeen edessä on kokopäiväistä opinnäytetyön tekemistä. :)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Japanilaiset kaaoksen keskellä

Tsunamivideot Miyagin prefektuurin alueelta tuntuivat epätodellisilta. Nyt parin seuraavan päivän aikana julkaistut kuvat pelastustyöntekijöistä, tuhoutuneista kodeista ja pitkin sairaalojen, koulujen, asemien, kauppakeskusten ja virastotalojen lattioita nukkuvista ihmisistä vailla kotia tai pääsyä kotiinsa ovat ahdistavan konkreettisia ja liiankin todellisia. Tuntuu hullulta katsella kuvia tutuista paikoista, joissa ihmiset nyt nukkuvat lattioilla tai itkevät puhelimessa.


Touhokun rannikkoalueella kaikki on sekaisin. Kauempana vaikkapa Tokiossa näytettiin selviävän onneksi lähinnä säikähdyksellä. Siitä huolimatta elämä ei palaa kuitenkaan raiteilleen hetkessä niilläkään alueilla, joilla talot yhä seisovat ja junat alkavat jo pikkuhiljaa liikkua. Paitsi että pahimmilla tuhoalueilla tarvitaan humanitaarista apua konkreettisten hyödykkeiden ja suojan muodossa, ei helppoa toki ole muuallakaan Japanissa.

Ihmiset ovat joutuneet yöpymään kuka missäkin, kun kotiin ei pääse. Kuva: kosmosxipo

Tokyo Earthquake Emergency Subway

Tokiossa Shinjukun asema näyttää muuttuneen tuhansine ihmisineen pakolaisleiriksi, kun ihmiset eivät ole päässeet kotiin liikenteen takkuillessa. Tuntuu hullulta, että reilu vuosi sitten shoppailin juuri näissä käytävissä Luminen kauppakeskuksessa..
Kuva: Ryuugakusei

After the Quake in Shinagawa
Ihmiset jonottavat kolikkopuhelimiin soittaakseen omaisilleen ja läheisilleen. Kännykkäverkot olivat maanjäristyksen jälkeen kovilla, mutta alkavat kuulemma pikkuhiljaa taas toimia. Kuva: Ryuugakusei

Ihan yksinkertaista ei ole elämä niisäkään paikoissa, joissa kaupat ovat jo auki ja junat liikennöivät. Tokiossakin kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Supermarketit kuulemma säännöstelevät asiakkaiden ostoksia, jotta kaikille riittäisi jotain. Ystäväni kertoivat, että myös sähkönkulutusta pyritään vähentämään radikaalisti. Uutisissa hallituksen kerrotaan pyytäneen myös yrityksiä säästämään sähköä ja ilmeisesti myös säännösteltyjä sähkökatkoksia on luvassa (NHK World News).

Waiting in line for food.
Ihmiset jonottamassa ruokaa supermarketista Moriokassa. Kuva: kosmosxipo


Ystäväni Mari raportoi Tokiosta, että konbineissa ei ole tänään ollut paljon eväitä hyllyssä - eikä mitään muutakaan. Osta siinä sitten ruokaa..
Kuva: Mari Itaya



1000000589.JPG
Kuvat: urbaning

Opettajainhuone Iwaten prefektuurissa. Kuva: kosmosxipo

Vaikka seinät olisivat yhä ympärillä, ei järistyksen jälkien siivoaminen ja kodin tai työpaikan rakenteiden kunnon tarkastaminenkaan liene pieni urakka. Voisi kuvitella, että vaikka jälkijäristykset lienevät jo nyt hieman hiljenneen, suurten jälkijäristysten pelossa ei hirveästi huvittaisi siivota, mikäli kohta kirjahyllyn sisältö olisi taas lattialla. NHK Worldin uutisissa kerrottiin, että yli 5-6 ja jopa 7 magnitudinkin suuruisia jälkijäristyksiä voi seurata lähialueella 70% todennäköisyydellä.


Japanilaisilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa, jaksamista ja rohkeutta – ja pitkään, sillä jälleenrakennustyö etenkin rannikkoalueilla ei ole ihan pienen hetken urakka.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Japanin maanjäristys ja tsunami nostavat ahdistuksen pintaan

Päivä alkoi karmivalla tavalla. Heräsin unenpöpperössä aamulla äitini lähettämään tekstiviestiin, jossa hän kertoi, että Japanissaon sattunut yli 8 magnitudin maanjäristys. Äiti kirjoitti, että Yukiko, hänen luokseen vuodeksi muuttava japanilainen tyttö on ollut huolissaan, kun ei ole saanut yhteyttä kaikkiin ystäviinsä Tokion suunnalla.

Avasin tietokoneen ja BBC ja CNN uutisoivat hirveiden live-lähetysten ja videoiden kera tuhoista. Aluksi videoissa näkyi lähinnä hyllyistä tippuneita kirjoja, sotkua ja pelokkaita ihmisiä. Sitten tsunamikuvat vyöryvine aaltoineen tulivat mukaan kuvioihin. Nähdessäni vesimassojen vyöryvän Sendain lentokentän yli, tuhoten pellot, riepotellen autoja mukanaan ja heitellen laivoja ja veneitä pitkin kaupunkien katuja alkoi olla selvää, että tämä lienee ollut juurkin "se suuri", jota Tokion seudulla on lähes vuosisadan verran peläten odotettu.



Uutiskuvat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuina omien ystävien viesteihin, pelkoon ja kuviin heidän kotiseudullaan vallitsevasta kaaoksesta, koska ne koskettavat niin läheltä. Heti alkutekijöiksi aamulla yritin tietenkin selvittää, että ystäväni ovat kunnossa. Tokiolaiset tuntuivat lähinnä olevan shokissa, peloissaan ja harmissaan kun liikenne ja sähköt ovat poikki. Iso osa tokiolaisista on joutunut kävelemään koteihinsa, pitkiäkin matkoja, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Perheenjäseniä joudutaan hakemaan autolla täysin ruuhkautuneita ja osin kenties vaurioituneita moottoriteitä pitkin, kun mitkään julkiset kulkuneuvot eivät toimi. Erään läheisen ystäväni isä ja sisko lähtivät hakemaan perheen äitiä keskustasta, jotta tämä pääsisi kotiin. Toivottavasti he pääsevät turvassa perille... Vielä ei ole heistä kuulunut... :( Toinen ystäväni oli työvuorossa kassalla, kun maanjäristys alkoi. Hän oli kuulemma vain juossut kauhuissaan ulos, liiemmin ajattelematta mitään muuta kuin että pääsisi pois.



Erityisen huolissani olin Sendaissa asuvista ystävistäni, sillä he olivat lähes järistyksen keskuksessa kaupungissa, jota tämänpäiväiset tsunamit ja järistykset ovat kohdelleet pahasti. Kaikki ystäväni tuntuvat Twitterin, Facebookin ja Mixin mukaan olevan kunnossa, mutta esimerkiksi heidän koulurakennuksensa on kokenut kovia tuhoja ja kodit ovat aivan sekaisin.



En ole pystynyt tekemään koko päivänä oikeastaan mitään muuta kuin ahdistumaan itsekseni tietokoneen edessä seuratessani yhä uusien jälkijäristysten aiheuttamaa pelkoa siitä, että jollekin vielä käy jotakin, vaikka järistykset lienevät jo vaimenemaan päin. Useiden tutkijoiden mukaan tulevat päivät ja jopa useammat viikot ovat kuitenkin vielä tarkkaavaisuutta vaativaa aikaa, sillä jälkijäristyksiä saattaa jatkua pitkäänkin näin suuren järistyksen jälkeen. Eräs ystäväni kirjoitti, että jälkijäristyksiä on ollut lähes kerran tunnissa. Kuolinuhreja on jo nyt varmistettu n. 300 erityisesti Sendain alueelta ja rannikolta. Uhrilukujen uskotaan nousevan lopulta yli tuhanteen henkeen.

Loppuun sanottakoon kuitenkin, että luojan kiitos kaiken maailman sosiaalisesta mediasta. Puhelinlinjat kun ei aina laula, niin on ihanaa pystyä saamaan yhteys kaikkiin tärkeisiin ihmisiin ennen kuin tarvii pelätä, että heille on käynyt jotain. Tärkeintä tämä on tietenkin japanilaisille itselleen. Moni ystäväni on sanonut, että puhelinlinjat eivät toimi, mutta koska netti toimii, se on ollut monille ainut tapa saada perheelle tieto, että he ovat kunnossa. Toivottavasti kaikki pääsevät pian kotiin.. ja ne joiden koteja ei enää ole, pääsevät turvaan.

みんな、気を付けてね!! ; _____ ;

*12.3.11 Edit. Ei, ei se sitten ollut pelätty Toukain maanjäristys. Väärien mannerlaattojen risteys ja sitä rataa. Shizuokan rannikon alla lepäävien laattojen jyrinää vieläkin siis odotellessa, jossain tulevaisuudessa vai huomenna, kuka tietää... -_______-

*12.3.11 Edit2, Ystäväni perhekin oli päässyt onnellisesti kotiin, ja muutkin ystävät tuntuvat olevan kunnossa, joskin osa ei vieläkään ole päässyt koteihinsa. Ystäväni Junkon velikin sattui onneksi olemaan Kagoshimassa eikä Tokiossa.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kyselyyn vastaavien kesken arvottava palkinto

Tähänastisen elämäni kiireisimmän kevään ansiosta saan raotettua kyselyyn vastaavien kesken arvottavan pienen Japani-aiheisen palkinnon ympärillä häilynyttä salaisuuden verhoa vasta nyt. ;)

Heti alkuun haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat jo ehtineet antaa hetken ajastaan kyselyn parissa. Vastaajien määrä on ylittänyt kaikki odotukseni, ja pian pääsenkin analysoimaan vastausdataa opinnäytetyötäni varten. Analyysiä Japanin herättämistä mielikuvista on luvassa myös täällä blogissa myöhemmin keväällä.

Ne, jotka kyselyyn eivät vielä ole vastanneet, ehtivät vielä hyvin, sillä aikaa on tämän kuun loppuun saakka. Tarkempia tietoja kyselystä voi lukea aiemmasta blogipostauksestani, ja arvontaan voi osallistua vastaamalla kyselyyn siis täällä: www.tinyurl.com/riisanonippon .

Ja sitten siihen palkintoon. Arpaonnettaren suosikille lähtee postin mukana pieni, matkojeni varrelta Japanista keräämäni kokoelmapaketti kaikenlaista pientä hauskaa.

Suloisia eläinaiheisia tarroja.


Candy Candy -soodakarkkeja ja Sanrion My Melody -nenäliina.


Mainio silmälasien tai vaikkapa kännykän tai kameran näytön puhdistukseen sopiva söpö Norsu-kännykkäkoru, jonka toinen puoli on pehmeää mikrokuitua, sekä piskuinen ja söpö Hello Kitty -kännykkäkoru kulkusella.


Kokoelma erilaisia origamipapereita, jotka ovat käteviä paitsi paperintaittelussa, myös kaikenlaisessa muussa askartelussa. (Huomautettakoon, että origami-pakkauksesta voi puuttua pari paperia pakkauksessa ilmoitetusta täydestä lukumäärästä, sillä testailin pakkausten taitto-ohjeita joskus käytännössä, kun nuo ostin, enkä muista mistä pakkauksesta olen muutaman paperin ottanut. Pahoittelen tätä. Muuten kaikki tuotteet ovat kyllä uusia ja käyttämättömiä. :'D )


Hauska ruoka-aiheinen pyyhekumisetti, klaanisymbolilla koristeltu kolikkopussukka sekä geisha-aiheiset syömäpuikot.


Pakettiin kuuluu siis lajitelma origamipapereita, tarroja, kaksi kännykkäkorua, kolikkopussukka, syömäpuikot, Candy Candy -karkkeja, pyyhekumipakkaus sekä Sanrion My Melody -pupuaiheinen ハンケチ, eli pieni kankainen nenäliina esimerkiksi käsien kuivaukseen (kokonsa ansiosta erittäin kätevä Japanin matkaajalle). Palkinto on kenties hieman tyttömäinen ainakin muutamien tavaroiden osalta, mutta toisaalta mikäli voittaja sattuu olemaan joku lukijakuntani miespuolisista edustajista, kenties hän saa palkinnon tavaroiden joukosta oivan lahjan vaikkapa kummitytölle, pikkusiskolle tai tyttöystävälle? ^_^''

Vastausaika kyselyyn päättyy 31.3. ja arvonta suoritetaan siis 1.4., jolloin ilmoitan voittajalle tämän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Ilmoitan tuolloin arvonnan päättymisestä myös täällä blogissa. Onnea arvontaan! ^_^

//EDIT 1.4. Kyselyyn vastaaminen on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Arvonnan voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse! //