maanantai 11. heinäkuuta 2011

Riisa no Nipponin virallinen Spotify-lista

Olen keräillyt pikkuhiljaa Spotifyssa listallisen palvelusta löytyviä japanilaisia kappaleita tai muuten jollain tavoin Japaniin liittyviä bändejä. Lista kasvaa toki edelleen, mutta sisältää jo nyt muutaman tovin kuunneltavaa. Olen yrittänyt karsia listalta pois mielestäni laadullisesti huonot biisit, mutta pyrkinyt pitämään listan monipuolisena. Niinpä genrejä on ihan laidasta laitaan visual keistä japan poppiin ja rockiin, anime-tunnareihin, klassiseen musiikkiin, pelimusiikkiin, raskaanpaan settiin ja japanilaiseen kansanmusiikkiin. Enkaa ei taida oikein löytyä. Vielä. ;)


Kuvassa tokiolaisbändi Platonin vokalisti-kitaristi Higashi-san.

Ansaitsisiko jokin Spotifysta löytyvä, mutta vielä listalta uupuva biisi päästä listalle? Mikä on tämän hetkisistä kappaleista suosikkisi?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Tokiossa... ei kun siis Lontoossa!

Käväisimme poikaystäväni Eeron kanssa tuokokuun lopussa Lontoossa, eikä siitäkään reissusta päästy ilman Japani-viboja.

Ostospäivämme alkoi himmeän kokoisesta animea, mangaa ja kaikenmaailman oheiskrääsää myyvästä Forbidden Planet -liikkeestä, joka sijaitsi aivan Lontoon keskustassa suunnilleen Covent Gardenin ja Tottenham Court Roadin metroasemien puolivälissä. Liikkeessä oli suomalaisesta näkökulmasta oiva valikoima anime-dvd:itä, sillä Suomestahan niitä nyt ei käytännössä liiemmin löydy mistään. Mangaa sen sijaan oli suhteellisen niukasti, sillä mielestäni Helsingin Fantasiapeleissäkin on parempi valikoima. Tarjolla oli myös aika yksipuolinen lajitelma genrejen suhteen; tuntui, että hyllyssä oli lähinnä shojo- ja shonen-mangaa varsin nuorelle ikäpolvelle sekä sitten oma hyllynsä K18-nimikkeille. Asiakaskunta siitä välimaastosta tuntui jäävän vähän paitsioon. Ei Forbidden Planetin mangahyllyä voi kuitenkaan aivan täysin teilata, sillä yksi helmi sieltä löytyi. Ostimme kolme ensimmäistä kirjaa "20th Century Boys" -mangaa, ja matkan jälkeen kokoelmaa on täytynyt täydentää aika kovaa tahtia, sillä sarja on jännä kuin mikä. Eikä ihmekään, sillä hölmösti vasta myöhemmin tajusin, että tuttu kädenjälki ja mieletön tarinankerronta ei ole toki sattumaa. Kyseessä kun on yhden kaikkien aikojen suosikkisarjani Monsterin tekijän Naoki Urazawan uusi salaperäinen tarina. Miksi en ollut törmännyt tähän aiemmin?

Rakas vanha ystäväni Muji!

Forbidden Planetin olimme merkanneet karttaamme, mutta sattumalta törmäsimme myös toiseen Japanilaista laatua tarjoilevaan liikkeeseen. Brittiläisten ja eurooppalaisten sisustuspuotien seassa kun kohosi ylpeänä tuttu, turvallinen ja aina niin kätevä Muji! Tokiossa asuessani Muji oli suuri suosikkini, josta löytyi yhtä ja toista kivaa ja kätevää. Ostin tällä kerralla muutaman sketchbookin, sillä tykkään Mujin brändittömästä linjasta: laadukkaan vihkon kannet ovat pahvinväriset ja simppelit mahdollistaen sen, että vihkon voi koristella helposti juuri sellaiseksi kuin haluaa. Lisäksi Mujirushi Ryouhinin alakerrasta löytyi myös se, mitä olimme kaavailleet jo pitkään ostavamme Helsingin Tokyokanin liikkeestä –nimittäin tamagoyaki-pannu! Tamagoyakihan on siis makea japanilainen rullamunakas, ja minä ja Eero olemme molemmat kyseisen ruokalajin suuria suosijoita. Niinpä matkan jälkeen tuo Mujin suorakaiteen muotoinen pannu on päässyt kokeiluun jo useampaan otteeseen.

Tamagoyaki on herkullista ja helppoa valmistaa.

Kylmä zarusoba sopii kesäpäivän viilentäjäksi.

Kävimme tietenkin syömässä japanilaisessa ravintolassa, sillä brittilässähän tunnetusti kannattaa kokeilla ennemminkin eksoottisempia ravintoloita kuin kotimaan kuppiloita. ;) Söin pitkästä aikaa zarusobaa, eli lämpimään kesäpäivään sopivan annoksen kylmiä nuudeleita merilevällä ja soijapohjaisella liemellä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja ehkä vähän karultakin, mitä se periaatteessa onkin – mutta silti niiiiin hyvää! Pitäisi tehdä joku päivä evääksi töihin, sillä olen kesällä kunnostautunut obentoo-saralla. Obentoo-boksieni sisältöjä voitte muuten ihmetellä uudessa ruoka- ja sisustuspainotteisessa blogissani Riisa.netissä, josta löytyy myös aimoannos japanilaisia reseptejä.

Obentoubakoni sisältä paljastuu japanilaisittain maustettua jauhelihaa, nikusoboroa, maissia, riisiä, paprikaa sekä tietysti tamagoyakia. Töissä pitää syödä hyvin, että jaksaa! :)

Lontoon reissu oli mainio, mutta muutamat hetkelliset Japani-fiilikset vahvistivat sen, minkä olen tiennyt jo pitkään. Alkaa olla aivan liian pitkä aika siitä kerrasta, kun jalkani astelivat viimeksi Japanin kamaralla. Sinne on pakko päästä. Ja pian!