Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymyspostus keräsi paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, joista osa odotetusti koski niitä asioita, kuten kieltä ja vaihtoon lähdön syitä, joista minulta muutenkin usein udellaan. Miettiessäni ja kirjoitellessani vastauksia joihinkin kysymyksistä, huomasin, että tekstiä vain tulee ja tulee, ja postaus alkoi muuttua hirviöksi, jota tuskin kerralla jaksaisi kukaan lukea. Tietenkin voisin vastata esimerkiksi kysymykseen "Oletko käynyt Japanissa baareissa/klubeilla? Viihdyitkö?" yksinkertaisesti "Kyllä, viihdyin.", mutta mitä siitä nyt sitten kukaan saisi irti, ja olisiko koko kysymyspostauksessa mitään järkeä, jos vastaus ei loppujen lopuksi valota ollenkaan syitä tai anna vähän syvällisempää kuvaa asioista? Niinpä kirjoittelen tähän postaukseen lyhyimpiä, tai jo blogissa aiemmin käsiteltyjä aiheita sivuavien kysymysten vastaukset, ja loppuja aiheita käsittelen omissa kirjoituksissaan lähiaikoina, mahdollisesti kuvien kera.

Mutta pidemmittä puheitta, asiaan! Tässä tiivistetyt kysymykset, sekä tietenkin ne vastaukset, jotka olen yrittänyt pitää tiiviinä, olkaa hyvä:

Oletko ollut tekemisissä Japanin, japanilaisten ja japanin kielen kanssa ennen vaihto-opiskelua?
Olen käynyt aiemmin Japanissa 2004 kesällä kuukauden verran, sekä harrastanut kaikenlaista japanilaiseen kulttuuriin liittyvää jo pitkään. Parhaiten tähän kysymykseen vastaa ehkäpä blogini ihka ensimmäisestä postaus, jossa valoitan hieman taustojani ja motiivejani koko vaihto-opiskelulleni. Blogin alkupään teksteistä vuoden 2009 vuoden alupuolelle saakka löytyy myös Suomessa kirjoitettuja tekstejä, joissa kerron Suomessa käyneistä Japanilaisista ystävistäni, sekä Suomessa tapaamistani Japanilaisista vaihtareista ja japanin opiskelusta Suomessa.

Mitä kautta pääsit Japaniin?
Hain vaihtoon oman Suomalaisen ammattikorkeakouluni yhteistyöoppilaitokseen täällä Japanissa. Vuonna 2004 pääsin Japaniin kuukaudeksi asustelemaan perheeseen nuorisovahtarina Lions Clubin kautta. Kyseinen vaihto-ohjelma on muuten avoinna kaikille 17-22 vuotiaille (muistelisin ikähaitarin olevan jotain tälläistä), että ei kun vain hakemaan oman kunnan Lionsien kautta maailmalle, muuallekin kuin Japaniin.

Kuinka paljon ymmärrät japania ja pystyt sillä kommunikoimaan?
Ymmärrän Japania tällä hetkellä jo ihan hyvin, tulen toimeen yksikseni suurimmassa osassa tilanteista (menin esimerkiksi ystäväni kanssa matkatoimistoon hankkimaan lentolippua, mutta loppujen lopuksi hoidinkin koko tilanteen oikeastaan itse..) ja pystyn juttelemaan ystävieni kanssa jo muustakin kuin ihan yksinkertaisimmista asioista. Todettakoon tosiaan, että en käytä mitään muuta kieltä ystävieni kanssa, kuin japania - osittain tietenkin siksi, etteivät he ole missään vaiheessa englantia puhuneetkaan. Olen myös huomannut, että ymmärrän naisten puhetta usein helpommin kuin miesten, ja eroja ymmärtämisessä on erittäin paljon myös eri ihmisten välillä. Toiset osaavat ehkä ottaa tiedostamattaan tälläisen kielirikon paremmin huomioon, puhuvat pyytämättä selkeästi, mutisematta, ja käyttävät normikieltä liiallisen slangin sijaan. Myös puheenaihe vaikuttaa. Tiettyjen, usein toistuvien aihepiirien, kuten vaikkapa opiskeluun, graafiseen suunnitteluun, ystäviin, tai Suomen esittelyyn liittyvien aiheiden ympärille on kehittynyt laajempi sanavarasto, jonka johdosta kuuntelu ja keskustelu sujuu tietenkin vaivattomammin. Välillä taas on sitten niitä tilanteita, joissa kaikki tuntuu menevän ohi. Silloin olo on todella vajavainen, ulkopuolinen ja ennen kaikkea tyhmä, sillä kyllähän jokainen tietää, millaista on kun ei ymmärrä vitsiä ja katsoo sivusta, kun muut nauravat ja on itse hiljaa ja hymyillee väkinäisesti mukana.

Onko Japanissa missään esillä japanin kieltä länsimaisilla kirjaimilla, vai onko kaikki kirjoitettu kanjimerkeillä?
Japania on kirjoitettu näillä meidän länsimaisilla kirjaimilla, eli romaji-merkeillä useimmiten lähinnä juna- ja metroasemilla, sekä turistien opastekylteissä paikkojen nimien osalta. Sanomattakin lienee ehkä selvää, että länkkärin kannalta parhaiten ymmärrettävät kyltit löytyvät isoista kaupungeista kuten Tokiosta ja Osakasta, joissa paitsi asuu, myös käy eniten ulkomaalaisia. Mutta harvemmin japanilaiset käyttävät itse romajeja kirjoittaessaan japania - itse asiassa todella monet eivät osaa kirjoittaa japania oikein roomalaisilla merkeillä, mikä oli itselleni pöyristyttävä yllätys. Toisaalta, eihän japanilaisella ole mitään syytä kirjoittaa omaa kieltään romajeilla. Ulkomaalaisten keksintöhän moinen japanilaisetn merkkien romanisointi ylipäätään tietenkin on.

Onko paikallisiin helppo tutustua?
On, ainakin jos osaa kieltä. Japanilaiset ovat useimmiten kiinnostuneita ulkomaalaisista, haluavat harjoittaa englannintaitojaan tai keskustella uusista kulttuureista. Tutustuminen paikallisiin lienee helpointa oman arkiympäristön luomien tilanteiden (koulu, työpaikka, keilikurssi, jne.) ohella istuttamalla itsensä johonkin pienen kuppilan tiskin ääreen illalla viikonloppuisin tai ottamalla osaa erilaisiin tapahtumiin, joissa on helppo aloittaa keskusteluja Japaniksi yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Yleensä keskustelua syntyy helpoiten oman sukupuolen edustajien kanssa, ja etenkin Varsinkin ravintoloiden henkilökunnan kanssa on helppo jutella, sillä koska he ovat töissä, heillä on hyvä tekosyy aloittaa keskustelu asiakkaan kanssa, vaikkeivat ehkä muuten uskaltaisikaan. Uskallus japanilaisten kohdalla ehkä onkin tutustumisen ongelmakohta, sillä englanti aiheuttaa pelkkänä ajatuksena suuressa osassa tätä kansaa ahdistusta ja pelkotiloja - "Mitä jos se ulkomaalainen ei sitten ymmärräkään minua, ja päädyn vain nolaamaan itseni!?" Olen huomannut, että kun japanilainen tajuaa minun ymmärtävän jonkin verran japania, he ovat paljon herkemmin aloittamassa keskustelua.

Onko ulkomaalaisen helppo saada ystäviä? Näettekö toisianne vapaa-ajalla? Kutsuvatko japanilaiset nuoret kavereita kotiinsa vai tapaavatko kahviloissa ja baareissa?
Tutustumisesta ystävyyteen voi olla joko pitkä tai lyhyt tie, ihan niinkuin missä päin maailmaa tahansa. Joillakin iskee yhteen heti, ja toisilla taas voi kestää vuoden päivät tutustua kunnolla, ennen kuin keskinäinen luottamus on sen verran vahva, että suhdetta voi oikeasti sanoa ystävyydeksi. Itse olen saanut täällä todella paljon ystäviä, josta olen oikeastaan aika yllättynyt, sillä tullessani tänne ehkä taka-alalla oli pieni pelko siitä, jos en tutustukaan kehenkään kunnolla. Ensimmäisellä viikolla koulussa ehdin jo kuitenkin tutustua muutamaan tyttöön, joiden kanssa olen siitä asti ollut tekemisissä paljon. Megu, josta olen kirjoitellut muutmaan otteeseen, ei ollut edes luokkakaverini, vaan luokkakaverin kaveri, mutta pyysi minua aluksi yhdessä syömään ystäviensä kanssa lounasta ruokalaan, jota jatkuikin muutama kenties viikko tai pari, jonka jälkeen kävimme kaveriporukalla syömässä myös koulun jälkeen ravintolassa. Tämän hetkisissä luokkakavereissani ei ole itse asiassa montakaan sellaista ihmistä, joiden kanssa olisin tehnyt kauheasti mitään koulun ulkopuolella, vaikka monien kanssa olenkin oikein hyvä "koulukaveri". Näen ystäviäni useimmiten juuri illallisen merkeissä, kuten tänään, mutta olen käynyt kaverien kanssa myös vaeltamassa, shoppailemassa, katsomassa nähtävyyksiä, Disneylandissa, huvipuistossa, autoreissulla, rannalla, taidegallerioissa, partiotouhuissa, onsenissa ja pelihalleissa. Olen käynyt myös muutaman ystäväni kotona, muutamien luona ihan yökylässäkin asti. Ei ole mitenkään tavatonta, että nuoret kutsuvat toisiaan kylään kotiinsa, mutta oleellista on se, missä asuu. Esimerkiksi ison perheen asuttamaan pikkuruiseen kerrostaloasuntoon on hankalampaa kutsua kavereita kuin jos asuu vähän leveämmin. Toisaalta, olipa meitä yksi yö kaverini huoneessa nukkumassa neljä henkeä, vaikka huoneella oli kokoa ehkä 6 neliötä. :D

Voivatko tyttö ja poika/mies ja nainen olla ystäviä?
Voivat, mutta silti eri sukupuolten välinen ystävyys on japanissa erittän harvinaista, ja japanilaiset ystäväni olettavat melkein aina, että kun puhun erimerkiksi täällä tapaamistani suomalaisista ystävistäni, puhun tytöistä, vaikka oikeasti heistä kaikki muutamaan lukuun ottamatta ovat eri sukupuolta kuin minä. Itselläni on myös paljon miespuolisia japanilaisia ystäviä (kuulostaapas tämä nyt jotenkin oudolta :D ), joten ei se mikään mahdottomuus ole. Pakko tosin kyllä myöntää, että muutamaa lukuuottmatta kaikki nämä miehet ovat olleet jollain tavoin tekemisissä Suomen tai ulkomaiden kanssa, joten voisin väittää, että he ovat hieman ennakkoluulottomampia ja avoimempia kuin normi-japanilaismies. Tiedän myös suomlaisella miespuolisella ystävälläni olevan japanilaisia naispuolisia ystäviä, joten toimiipa se niinkin päin.


Millainen on vaatteiden ja ruoan hintataso Suomeen verrattuna?
Melko samoissa lukemissa mennään molemmissa. Vaatteita löytyy moneen lähtöön, mutta keskimäärin liikuskellaan mielestäni aika lailla samoissa hinnoissa, jos ajatellaan ihan perusvaatteita. Jos taas mietitään jotain täkäläisempää, niinkuin vaikka jotain lolitamekkoja tai yukatoja, ne ovat tietenkin täällä (osa, eivät kaikki) hieman halvempia kuin Suomessa, jonne ne tuodaan tuontitavarana. Ulkona syöminen on japanissa paljon halvempaa kuin Suomessa. Jopa opiskelija pystyy helposti käymään mielestäni montakin kertaa viikossa ravintolassa syömässä, olettaen tietenkin, että valitsee sen halvimman paikan. Etenkin niistä japanilaisista herkuista täällä kannatta nauttia, sillä se että anagonigirin saa parhaimmillaan 105 yenillä verrattuna Suomen hintatasoon (mahtavatko ne edes myydä siellä päin anagonigiriä, eli paisetusta ankeriaasta tehtyä nigiri-sushia?), kun taas pizzat maksavat maltaita, keskimäärin n. 2300 yeniä normikoosta.

Kuinka monta matkalaukullista olet ostanut taidetarvikkeita tuotavaksi Suomeen?
Itse asiassa en vielä ole hankkinut liiemmin mitään taidetarvkkeita muutamia japanilaisia tussimaalaussiveltimiä, sekä koulua varten tekemiäni pakollisia hankintoja, kuten viivottimia, peitevärejä ja lukuisia, jo täyttyneitä luonnoslehtiöitä lukuun ottamatta. Tosin tavallaan kai järjestelmäkamerani ja siihen hankkimani uuden objektiivin (josta muuten myöhemmin lisää) voisi käsittää taidetarvikkeeksi, joten ehkä ne voi tähän mainita tärkeinpänä ostoksena.

Mitä sellaisia taidetarvikkeita kannattaisi ehdottomasti hankkia Japanista, joita Suomesta ei saa?
Kyllä Suomestakin ( tai okeastaan lähinnä Helsingistä) periaatteessa saa vaikka mitä, mutta hinnat ovat monien Japanilaisten tuotteiden kohdalla tietenkin ihan pilvissä verratuna siihen, mitä samoista tuotteista täällä maksetaan. Näistä mainittakoon tietenkin kaikki, mikä liittyy sarjakuvien tekemiseen. Japanilaiset, laadukkaat tussi, väritussit, musteet, musteterät, mustekynän rungot, tussipiirustuspaperit, kaariviivaimet sekä viimeisenä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä, rasterit, ovat varmasti jokaisen sarjakuvien piirtämisestä kiinnostuneen listalla. Kaikista edellämainituist tuotteista löytyy järkyttävästi valinnan varaa ja ei merkkejä. Lisäksi täällä myydään mm. sarjakuvien tekoon kehitettyjä tietokoneohjelmia, joita en ole koskaan Suomalaisten kauppojen hyllyillä nähnyt, vaikka osasta niistä on jopa englanninkielinen versio. Tällä hetkellä mietin kovasti, pitäisikö minun investoida Copic -sketch tusseihin, koska ne ovat täällä niin paljon Suomea halvempia. Totuus kuitenkin on, että vaikka viimeisenä parina vuonna käytössäni ovat olleet Copicit, niin olen käyttänyt niitä verrattain vähän siihen nähden, että yksi kynä maksa Suomessa sen 6 euroa. :P Perinteisemmästä taidepuolesta mainittakoon juurikin täkäläiseen kuvataiteeseen, kuten kalligrafiaan ja tussimaalaukseen liityvät tarvikkeet, kuten itse tussineste, siveltimet ja niille tarkoitetut paperit, jollaisia Suomesta löytää harvoin, ja silloinkin yleensä ylihinnoiteltuna. Asiat, joita aion ehdottomasti itse täältä hankkia, ovat monenmoiset askartelutavarat, sillä täällä on pilvin pimein vaikka mitä ihme kamaa esim. kännykkäkorujen väkertämiseen ja massailuun, jota tykkään tehdä Suomessa, kun käytössä on uuni. Yksi askartelijan taivas, Shibuyan Tokyu Hands tarjoaa monta tavaratalon kerrosta pelkää askartelukamaa. Yritä siinä sitten pitää budjetti mielessä... ja se matkalaukun 20 kilon painorajoitus.

Paljonko maksaa meno-paluu -lento Japaniin?
Halvimmillaan liput löytää usein suoraan lentoyhtiöltä, tai sitten jostain Stockmannin Hullujen päivien tai Matkamssujen kaltaisista tapahtumista. Halvin menopaluu, jonka olen itse nähnyt, on ollut siinä 450 euron paikkeilla. Normaalihinta on noin 800 euroa, jota enempää en missään tapauksessa lipuista maksaisi. Yksisuuntaiset liput ovat sitten asia erikseen, niitä ei koskaan saa ihan noin poljettuun hintaan kuin meno-paluita, mutta iän tai opiskelijastatuksen sen salliessa esim. Finnair myy nuorisolippuja, joissa pelkän yhdensuuntainen matka halvimmillaan lähtee noin 370 eurolla. Kilroy Travelsin kautta löytyy nuorisolippuja usein myös silloin, kun niitä ei välttämättä lentoyhtiön omalla sivulla ole myynnissä. (Verrattuna normaaliin yli 1000 euroa maksavaan yhden suunnan lippuun nuorisolippu on erittäin halpa.) Paluu onkin se vaikeampi osuus, koska lentoyhtiöt hinoittelevat lippujaan miten sattuu ja samaan koneseen voi johtua ostamaan eri hintaisen lipun riippuen ostomaasta, -päivästä tai siitä onko kyseessä meno-paluu vai ei. Itse maksoin sekä meno, että paluu lipustanoi noin 380 euroa, johon olin oikein tyytyväinen. Vuodeksi kun ei oikein voi menopaluuta usealtakaan lafkalta saada järkevään hintaan. Lyhyemmät, viikosta muutamaan kuukauden kestävät reissut taas onnistuvat usein noilla tarjoushinnoillakin.

Millainen on japanilainen lahjojenantokulttuuri? Miten monella ja minkähintaisilla lahjoilla kannattaa varustautua? Millaisiin tilanteisiin kannattaa olla valmiina lahjoja annettavaksi? Milloin lahjan tulisi olla arvokkaampi?
Kuten viime keväänä kahteenkin otteeseen kirjoittelin, lahjojenantokulttuuri ja erilaiset tulaiset kaikenmailman tilaisuuksista ovat vahva osa japanilaisuutta. Itseäni laiskasti lainatakseni: "Vaihto-opiskeluaikana tiedän tutustuvani useisiin ihmisiin niin koulussa kuin vapaa-ajallani. On professoreita, kv-toimiston väkeä, vuokraisäntiä, vanhoja ystäviä... Paljon ihmisiä, jotka eittämättä tulevat auttamaan ja jopa joissain tapauksissa huolehtimaan minusta. On mukavaa, että voi jollain pienellä eleellä osoittaa kiitollisuuttaan, mutta ennen kaikkea, japanilaiset tuntien, on mukavaa, kun on jotain, mitä antaa vastalahjaksi! " Lahjat eivät välttämättä ole aina niin kalliita tai mitenkään ihmeellisiä, pääasia on tietenkin osoittaa, että muistaa tärkeää ihmistä. Itse varasin arvoltaan ja kooltaan monenlaisia tuliaisia, toiset ovat pieniä, kuten vaikkapa juuri Marimekon vihkot tai lautasliinat, ja toiset taas arvokkaampia, kuten Aarikan ikkunamobile tai Revontuli-kirja. Lisäksi laukussani oli (ja on vieläkin muutama) tuliainen siltä väliltä, sekä itse tekemiäni rintakoruja, joiden arvo on tietenkin ystävälle annettaessa mittaamaton. ;) Arvokkaimmat lahjat varasin vanhoille ystävilleni, heidän perheilleen ja entisille isäntäperheilleni. Pieniä tuliaisia olen antanut sopivissa tilanteissa kavereille, kun olen ollut heidän kanssaan kaksistaan, sillä en itse koe korrektiksi ojentaa lahjaa esimerkiksi vain yhdelle tai parille ihmiselle luokassa, jossa on paljon ihmisiä. Totuus kun on, että kaikille ei ole mitenkään mahdollista hankkia tuliaisia. Japanilaisten olen tosin nähnyt antavan tuliaisia myös luokassa, mutta näin on tapahtunut vain erittäin läheisten ihmisten kesken, mikä on ymmärrettävää, koska. Se mikä kannattaa muistaa japanilaisten keskeisestä lahjojenantokulttuurista on, että periaatteessa lahjan saaja on "velvollinen" antamaan lajan antajalle saman arvoisen lahjan. Eli liian kalliilla lahjalla voi asettaa jonkun hankalaan paikkaan. Tämä ei mielestäni kuitenkaan päde tietynlaisiin suhteisiin - esimekiksi jos professorille tai muulle ns. ihan eri liigassa painivalle ihmiselle haluaa antaa muiston, niin moni opiskelija nyt tuskin odottaa saavansa professorilta ylipäätään mitään lahjaa laisinkaan. Poikkeuksia toki tässäkin varmasti löytyy.

Pitäisikö varata kasa pieniä lahjoja, joita voi antaa kiitokseksi esim. tiennäyttämisestä?
No ei sentään. Vaikka lahjoja saatetaankin joissian tilanteissa antaa sellaisille ihmisille, joita ei välttämättä niin kovin hyvin tunnekaan (esim. ensimmäistä kertaa tavattavalle professorille), niin eihän siitä nyt mitään tule, että joka kadun kulmassa alkaisi antamaan tuntemattomille lahjoja. Eri asia toki on, jos vaikkapa uusi luokkakaveri lähtee näyttämään sinulle jotakin hankalaa paikkaa. Pikkulahjoja on ihan kiva olla, mutta eivät japanilaisetkaan sellaisia ihan tuosta vain onneksi jakele. :)

Kannattaako lahja antaa heti, kun ekan kerran tavataan, vai esimerkiksi kun lähdön aika koittaa?
Itse päätin, että en anna lahjoja tullessani muuta kuin niille ihmisille, jotka jo ennestään tunsin, koska tuliaisia kuitenkin oli valitettavasti rajattu määrä. Halusin ensin nähdä, keiden kanssa oikeasti olen tekemisissä ja keille pidemmän päälle oikeasti haluan antaa jonkinlaisen muiston tai kiitoksen lahjan muodossa. Vähä hankalaa hommasta teki se, että olen täällä niin pitkään. Niinpä ennen kuin olen esimerkiksi ehtinyt antamaan Suomi-tuliaisia professorieni assistenteille, jotka ovat olleet minulle suureksi avuksi monessa tilanteessa, toin heille kesälomamatkaltani Etelä-Japanista tulisiaisia. Ajattelin, että nyt tammikuussa lahjon sitten opettajakuntaa ja assistenttejä Suomi-tuliaisilla, joita äiti saa Tokion-matkallaan tänne puolestani toimittaa. ;) En myöskään tänne tuloa ennen tiennyt kuinka monta opettajaa minulla tulee olemaan, joten koska haluan antaa heille kaikille saman arvoiset lahjat, en ole vielä uskaltautunut tuliaisia antamaan. Kunkin kurssin päätteeksi olisi varmaan ollut oikeasti kaikken paras aika, mutta näin nyt tällä kertaa. Ylipäätään luulen, että ei näihin käytäntöihin ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Vaikka välillä onkin kirous, että ulkomaalaista ei aina kohdella kuten japanilaista, niin joskus se on myös helpottavaa - ei sinun oletetakkaan tietävän kaikkia japanilaisen etiketin koukeroita, kun kaikki japanilaisetkaan eivät ole niistä välttämättä täysin selvillä.

Mistä/miten selvittelit etukäteen noita eri paikkoja Japanissa joissa ajattelit käydä?
Olen lukenut paaaaaljon Japanissa asuvien tai asuneiden ulkosuomalaisten blogeja, ja pistänyt aikojen saatossa mieleeni tai kirjoitellut ylös paikkoja, joissa olisi hienoa päästä käymään. Olen myös lukenut jonkin verran kirjallisuutta, matkaoppaita ja pyörinyt esimerkiksi joillakin hyvillä nettisivuilla etsimässä vierailemisen arvoisia kohteita.

Tiedätkö mitä ovat viikko-osakkeet Tokiossa ja mistä niitä voi vuokrata, tai tiedätkö jotain muuta majapaikkaa lyhyeen asumiseen?
Viiko-osakkeista en tiedä mitään, mutta voin arvata. Mieleeni tulee ensimmäiseksi lähinnä täkäläiset guest-houset, joita vuokrataan myös ulkomaalaisille erikseen tähän tarkoitukseen perustettujen firmojen kautta. Useimmiten näitä asuntoja vuokrataan kuitenkin kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi kerrallaan, vain viikon mittaisista sopimuksista en ole kuullut, mutta luultavasti sellaisiakin on. Yksi paikka, joka vaikuttaa ihan mainiolta, on www.nekotalo.com. Suomalaisille tarkoitetta majoitusta Tokiossa erittäin hyvään hintaan. Ellei paikka olisi ollut niin kaukana koulultani, olisin harkinnut muuttavani sinne. Halpoja hotelleja ympäri Japania olen löytänyt täläläisemmästä matkatoimistosta Rakutenista, josta olen bookkailut muutan yön kesälomareissuani varten.

Millä tarkkaan ottaen rahoitat siellä asumisen?
Ulkomailla opiskelevan korotetulla opintotuella ja asumislisällä (korotusta huimat parikymmentä euroa normitukeen, wohoo!), opintolainalla, vuosien kesätyösäästöillä, Ammattikorkeakouluni Metropolian kaikille koulumme vaihtoon lähtijöille tarjoamalla apurahalla, sekä kaikkein tärkeimpänä hakemallani JASSOn, eli Japanese Student Services Organizationin vaihto-opiskeluapurahalla. Eli juu-u, rahaa menee ja on mennyt ihan vain vuokraankin tuhottomasti, mutta toisaalta tätä varten olen tehnyt vuosia töitä, enkä voi sanoa, etteikö se olisi ollut sen arvoista. :)

Saako ulkomaalainen opiskelija Japanissa minkäänlaisia opiskelija-alennuksia?
Japanissa on aika vähän opiskelija-alennuksia ylipäätään, verrattuna Suomeen, jossa opiskelijastatuksella lähtee puolet hinnoista melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Japanissa opiskelija-alennuksia on lähinnä erilaisissa tapahtumissa, näyttelytiloissa tai vapaa-ajanviettopaikoissa, esimerkiksi elokuvateattereissa ja museoissa. Varsinaisia opiskelija-alennuksia esimerkiksi normaaleista junamatkoista eivät tunnu saavan sen kummemmin ulkomaalaiset kuin täkäläisetkään opiskelijat. Tietylle välille voi hankkia hieman säästöä tuottavan kausityyppisen lipun, mutta tämän lipun kätevyys riippuu paljolti siitä, kuinka paljon kyseistä väliä käyttää. Mikäli ei esimekiksi junaile joka päivä kouluun, voi olla halvempaa ostaa kertalippuja. Itse en ole hankkinut mitään kausilippua, koska kuljen koulumatkat pääsääntöisesti polkupyörällä ja vaikka käytänkin julkisia joka viikko, ei se ole tarpeeksi säännöllistä, jotta kausilipusta olisi mitään hyötyä.

Mikä on lempipokemonisi?
No nyt kyllä tuli paha kysymys. ;) Olen aina tykännyt Squirtlesta ja Pikachusta, mutta ne ovat vähän liian mainstream-pokeja, jotta viitsisin vastata kumpaakaan niistä suurimmaksi suosikikseni. ;) Vastaankin siis Oddish, mustikan näköinen söpö ilmestys, ja vielä sini-vihreä - lempivärini yhdessä ja samassa Pokemonissa! Tykkäsin myös piirtää aikoinaan kyseisen otuksen kuvia. Pokemon Rediä joskus pelatessani Oddish oli tosin ehkä vähän tylsä kasvatettava, mutta kuka niitä Pokemoneja nyt taistelutaitojen perusteella arvioisi! Ulkonäkö ennen kaikkea? ;)


Myöhemmin luvassa siis tekstejä liittyen seuraaviin kysymyksiin:
Sopeutuminen japaniin?
Arkielämä Suomi vs. Japani?
Oletko käynyt Japanissa baareissa/klubeilla? Viihdyitkö?

Pahoittelen, tästä postauksesta tuli sitten kuitenkin aivan liian pitkä. Ehkä joku jaksoi loppuun asti. ^__^''

Paluu-ahdistusta

Tänään on tasan kolme kuukautta Suomeen paluuseen, mikäli saan hommattua lipun suunnitellusti helmikuun ensimmäiselle päivälle, ja saavun Suomeen seuraavan päivän puolella.

Ensimmäiseksi nousee pala kurkkuun. Ihan kamalaa! Tänne jää paljon ihmisiä, joita tulen kaipaamaan todella paljon, ja lisäksi olen ennenkaikkea oppinut viihtymään ja elämään Japanissa ja pitämään tätä pikkuluukkua Sagami-Oonossa kotinani.

Olen ehtinyt tottumaan siihen, että kauppaan voi mennä milloin tahansa päivämäärästä tai vuorokaudenajasta riippumatta, että lähikaupasta saa herkullista teetä ja maailman parasta riisiä, että kaduilla ei ole koskaan roskan roskaa, että pultsareita näkee lähinnä vain tietyissä kaupungin osissa ja silloinkin harvoin, että postipaketit tuodaan kotiovelle ilman lisämaksua, että junia menee parin minuutin välein ja ne ovat lähes poikkeuksetta aina ajoissa, että ulkona ei pimeälläkään tarvi pelätä, kun ihmisiä on aina lähes joka paikassa, että keskipäivällä ja neljältä illalla soi ulkona kello (en tiedä kyllä vieläkään, että miksi ihan tarkalleen..), että yhteensä 12 kilometrin koulumatka on ihan normaali ja mukava tapa harrastaa liikuntaa pyörällä, että joka kaupassa on joku vaate jonka haluaisin ostaa, että sushi on hyvää, sama missä sitä syö, ja että joka päivä voi kokea ja oppia jotain uutta. Listaa voisi jatkaa loputtomasti, tässä vain muutamia asioita, jotka ensimmäisinä sattuivat tulmaan mieleen. Yksinkertaisesti tiivistettynä - tulen kaipaamaan Japania niin kovin palattuani Suomeen.

Seuraavaksi sitä alkaakin miettiä, että odottaako siltä Suomeen paluulta nyt sitten yhtään mitään? No tietenkin. Kyllähän yhtälailla Suomessa on ihmisiä joita ikävöin ja joiden kanssa mielelläni viettäisin aikaa. Olen kuitenkin pikkuhiljaa päässyt yli aikaisemmasta helpon elämän kaipuustani tajuttuani, että ei se elämä siellä Suomessa nyt kuitenkaan loppujen louksi sen helpompaa ole. Täällä vaivanneesta kieliongelmastakin pääsee yli, kun vähän tekee töitä ja opiskelee lisää.

Jotta tästä ei kuitekaan tulisi ihan pelkkä Japanin ylistyskirjoitus, on pakko sanoa, että muutamat asiat ihan siinä itse Suomen maassakin nostavat semmoisen iiiihan pienen innostuksen pintaan jossain jo alkaneen lähtöahdistuksen alla. On esimerkiksi tosi hauskaa päästä muuttamaan omaan kämppään, missä se sitten ensi vuonna tulee olemaankaan. On kivaa, että on oikea keittiö (jos on?), odotan todella sitä, että pääsen kokkailemaan pitkästä aikaa kunnolla uuniruokia ja -leivonnaisia. On myös kivaa, että kämpän sisällä oleva lämpötila ei yleensä ole sama kuin ulkolämpötila. On tosi kivaa päästä asumaan asuntoon, jonne saa kaikki ne omat tärkeät tavarat, piirustusvälineet, kirjat, verhot, lakanat, pyyhkeet, astiat, keittiötarvikkeet, kattilat, sauvasekoittimen (sosekeitot, kuinka kaipaankaan niitä!!) ja muut periaatteessa tarpeettomat, mutta kuitenkin tuikitarpeelliset härpäkkeet - ne, joita ilman voi elää, mutta joita ilman ei millään haluaisi elää. :D Ei sillä, etteikö niitä kaikkia omia tavaroita saisi raahttua vaikka Japaniinkin, mutta tällä hetkellä ne nyt vain sattuvat odottamaan Suomessa.

Löysin eilen Megumin kanssa Suomen lentolippuhintoja tarkastellessani japanilaisen H.I.S. -matkatoimiston sivuilta lennot Suomeen erittäin hyvään hintaan, vain 59 000 yeniä menopaluulta. Tosin vielä on tarkastettavana, onko tässä hinnassa joku koira (esim. ylimääräinen lentokenttämaksu tai muu vastaava) haudattuna.

Se mikä tästä kaikesta tekee huvittavaa, on, että paluun voi työntää niinkin kauas kuin vuoden päähän matkapäivästä! Harkitsenkin tässä, pitäisikö ottaa paluupäiväksi joku mukava päivä vaikkapa ensi vuoden elokuulta tai 2010 joulukuulta, kun luultavasti on vähän lomaa tiedossa. Pitää katsoa, mikä on rahatilanne ensi vuonna, eli olisiko varaa ostaa vielä sitten ensi vuonna yksi paluu lippu Tokiosta Helsinkiin, sillä kyllä olisi niin kiva käyttää se nyt ostettavan meno-paluulipun paluulippukin, kun sen kerran saa tällä hetkellä yksisuuntaisen lennon kanssa samaan hintaan... Tässä on kyllä se vaara, että loputon kierre jää päälle. ;) Ellei sitten tietenkin ota ja jää Japaniin joskus ainakin väliaikaisesti pysyvästi. ^_^''

Helpotuksen huokaus

Noniin. Se siitä jännittämisestä JASSOn stipendin suhteen! Shimoda-san valaisti minua eilen, että stipendi maksetaan kaksi viikkoa aiemmin sovitusta aikataulusta myöhässä, mutta muuten mitään ongelmia ei pitäisi olla. Olen sanoin kuvaamattoman onnellinen, että minun ei tarvitse nostaa lisää opintolainaa. Muutenkin elämää olisi joutunut rajoittamaan aika rajulla kädellä, mikäli stipendi olisi kokonaan yhtäkkiä lakkautettu.

Pelkäsin, että joudun käyttämään kaikki säästöni tammikuun vuokran maksamiseen, mutta koska tilanne palasikin ennalleen, voin nyt myös toteuttaa pari viimeiset puolisen vuotta hautomaani ostosta. ;) Huomenna olen menossa vaihtariporukalla Akihabaran ja Shibuyan suunnalle, joten ajattelin käydä tarkistamassa samalla himoamani Canonin objektiivin hintoja muutamassa liikkeessä. Olen nimittäin vakavasti päättänyt hankkia hintalaatusuhteeltaan priiman Canonin EF 50mm F1.8 -objektiivin järkkärini normilinssin kaveriksi. Objektiivi on yksi Canonin halvimmista laseista, mutta arvostelujen ja vertailujen perusteella varsin monikäyttöinen, joten odotan saavani rahoilleni paljon vastinetta. Samalla kertaa pitäisi myös etsiä sopivan kokoinen kameralaukku, jonne mahtuisi kameran ja linssien lisäksi myös edes lompakko ja puhelin. Uusi objektiivi on toki melko pieni, joten se ei paljon tilaa vie, mutta nykyinen kameralaukkuni on aivan liian hankala pidemmille reissuille, kun sinne ei mahdu mitään muuta kuin juuri ja juuri pelkkä kamera, hyvä kun sekään.

Valokuvauksesta puheen ollen, nyt pitäisikin alkaa valkkailemaan koneen syövereistä Japani-aiheisia valokuvia eräällä taholle, jota tilasi minulta muutaman kuvan projektiaan varten. Tuossa onkin suota vähäksi aikaa, kun koneelle on kertynyt puolessa vuodessa semmoiset reilu 20 gigaa valokuvia.. Töihin siis!

Viheliäiset vektorit ja muita viikonloppusuunnitelmia

Viikko on taas hurahtanut ohi hetkessä. Olen viettänyt aikaa lähinnä kavereiden kanssa, mutta myös käynyt mm. asiakastapaamisessa Shinjukussa (niin fiiniltä kuin se kuulostaakin), sekä tietenkin yrittänyt paiskia töitä animaationi parissa.

Animaation tekeminen on suoraan sanottuna täyttä tuskaa. Jos piirrän, pidän siitä, että saan antaa kynän viedä ja mielikuvituksen laukata. Animaation tekeminen on niin kaukana tästä kuin olla voi - vektorigrafiikan työstö on tylsää hiiren klikkailua, jossa yhtä elementin tangenttipisteitä liikutetaan pikkuisen, jotta saadaan aikaan liike, tehdään uusi layeri kuvaan ja taas sama alusta, mikäli liikkeen tulee jatkua. Kukaan ei toki olisi kieltänyt tekemästä animaatiota täysin käsin, mutta ajattelin kuitenkin päästää itseni vähän helpommalla käyttäessäni vektoreita joita voi zoomailla mielensä mukaan laadun kärsimättä. Joka kerta kun keskittymiskyky meinaa herpaantua näytöltä jääkaapille tai jonkin laadukkaan televisiosarjan pariin, yritän muistaa, että luokkakaverini, joka tekee minuutin mittaisen animaation valopöydän kanssa tuhrustaen, saa piirtää noin 400 kuvaa. Joo, ehkä minä olen tyytyväinen niiden tangenttipisteiden siirtelyyn... Ensi viikolla vuorossa siis lisää tangentteja, sekä animaation musiikin ja äänitehosteiden metsästystä ja mahdollista tuottamista itse nauhurin kanssa. :]

Huomenna menen japanilaisen kaverini kanssa batiikkivärjäyskurssille! Kurssin pitää suomalainen nainen, joka opettaa ja tekee työkseen batiikkitaidetta. Odotan mielenkiinnolla, mitä saamme päivän aikana aikaiseksi. Olin aikeissa ostaa kurssille UNIQLO (Japanin versio Seppälästä tai H&M -tyyppisestä halpaketjusta varsin värikkäällä ja simppelillä vaatevalikoimalla) jonkun valkoisen t-paidan jonka voisin värjätä, mutta enhän minä tänään mihinkään ostoksille ehtinyt. No, onneksi kurssilla pitäisi olla tarjolla jotain värjättäviä kankaita talon puolesta. Pitänee esitellä tuotoksia myöhemmin. :)

Reilun viikon päästä pitäisi Joshibin kv-toimiston mukaan tulla jotain tietoa JASSOlta apurahan suhteen. Toivon kovasti, että asiat palaavat normaalille tolalleen. Alkujärkytyksen jälkeen olen kuitenkin taas suunnilleen jaloillani, sillä oletan selviäväni loppuvuoden tekemällä mahdollisesti vähän enemmän töitä kuin olin alunperin suunnitellut, ja opintolainaakin olisi vielä nostamatta melko reilusti, mikäli niin tiukille menee. Ei sillä, että velkataakan lisääminen mitenkään houkuttelisi. Varmuuden vuoksi joutunen kuitenkin jättämään väliin yhden himoamani keikan (Opeth olisi tulossa soittamaan Tokioon marraskuussa!!), jotten itse tahallani tee elämästä liian vaikeaa ylimääräisellä rahan menolla. -__-

LDP takaisin, ja vähän äkkiä, kiitos!

Japanissa vietettiin tässä vähän aikaa sitten parlamenttivaaleja, ja melkoiset vaalit olivatkin. Vuosikymmeniä johdossa ollut LDP (Liberal Democratic Party) koki murskatappion DPL:lle (Democratic Party of Japan). Vaikka lehdistä tuli luettua paljon mullistusta ja muutosta enteileviä uutisia, omassa elämässäni vaalit eivät liiemmin näkyneet rasittavia kovaäänisiä vaaliautoja ja pyörämatkan varrelle pystytettyjä mainosjulisteita lukuunottamatta - kunnes NYT.

Itse asiassa, eipä ole varmaan koskaan aikaisemmin ollut millään vaaleilla ollut yhtä konkreettista merkitystä elämääni. Jostain kumman syystä DPL on nimittäin päättänyt, että Japan Student Services Organizationin, eli JASSOn myöntävät stipendit ovat jollakin tavalla epäilyttäviä. Niinpä Joshibin kv-toimiston johtaja kirjoitti minulle tänään e-mailissaan, että JASSO joutuu väliaikaisesti lykkäämään kuukausittain tapahtuvaa stipendiensä maksua.. Maksun ajankohdasta he eivät tässä vaiheessa osanneet sanoa mitään.

! ! !

Ja kyseessähän ei siis ole mikään kotikutoinen pikkujärjestö joka noita stipendejä jakaa, vaan yksi Japanin suurimmista opiskelujärjestöistä, joten haluaisinkin kovasti tietää, mikä tässä toiminnassa nyt oikein DPL:ää hiertää. Ettei vain olisi johdossa vastapuolen edustajia? Oli miten oli, minun suhteellisen hyvin turvattu vaihtovuoden rahoitukseni on väliaikaisesti (tai kuka tietää vaikka lopullisesti) jäissä. Yhtään varsinaiseen puoluepolitiikkaan puuttumatta, pikkuisen ketuttaa, ja ottaisin mieluusti itsekkäästi vanhan puoluejärjestyksen takaisin, mikäli se palauttaisi rauhan budjettiini. Nyt olisi varmaan hyvä aika alkaa jyrsiä noita äidin lähettämiä hapankorppuja...

Ruokakuluja riisin maasta

Moni on kysynyt minulta, onko Japanissa kallista syödä. No, nyt kun olen laskeskellut suurinpiirtein kaikki kuukauden aikana kertyneet ruokakauppojen ja muutamien ravintolakäyntien kuitit yhteen, voin sanoa, että ei se mitenkään erityisen kallista ole. Hintataso tuntuisi olevan aika lailla samalla tasolla kuin Suomessa.

Kuukauden ruokakauppa- ja ravintolakuittieni summaksi tuli 29031 yeniä, joka on tällä hetkellä noin 219 euroa. Keskimääräinen kuitin summa liikkuu jossain tuhannen yenin paikkeilla, eli kertaostokset ovat suhteellisen pieniä. Koulussa ruoka maksaa kareeraisun, hayashiraisun tai omuraisun 270 yenistä lounassettien, donburien ja pasta-annosten 370 yeniin. Karkeasti ottaen kouluruokaan on mennyt kuukaudessa siis rahaa jotakuinkin 5000 yeniä, joka on noin 38 euroa. Yhteensä olen syönyt siis sellaisen 257 euron edestä kuukauden aikana.

Ruokaan on mennyt selvästi enemmän rahaa kuin Suomessa, mutta toisaalta ensimmäisen kuun aikana olen ostanut hyvin paljon kaikenlaisia peruselintarvikkeita kuten esimerkiksi säkki riisiä, jauhoja, sokeria ja mausteita, jotka kasvattavat summaa hieman. Lisäksi ruokakaupasta on tullut ostettua esimerkiksi roskapusseja, pesuaineita sekä muita yleishyödyllisiä kodin tarvikkeita, joita ruokakaupasta löytää, joten myös niiden ensihankinnat ovat lisänneet budjettiin pienen erän. Olen silti tietoinen, että aivan liian suuri osa ruokakuittieni summasta tulee herkuista, joten pyrin rajoittamaan niitä seuraavan kuun aikana. Saa nähdä, miten saan supistettua laskua alaspäin.. Mieluummin kun kävisin vaikka useammin syömässä ravintoloissa kuin istuisin yksin kotona mässäämässä keksejä napaani. ;)

Yritäs hankkia japanilainen puhelinliittymä....

Tänään kävimme Villen kanssa avaamassa tilit Shinsei Bank -pankkiin, jonka yksi konttori sijaitsee Machidassa, vain 5 minuutin junamatkan päässä Sagami-Oonosta. Pankkitilin avaaminen oli suhteellisen helppoa, vaikka hommaan vierähtikin tunti. Hommaa helpotti huomattavasti se, että Ayumi oli mukanamme tiliä avaamassa. Henkilökunta puhui erittäin vähän englantia, joten ilman japanilaisvahvistuksia ei oli hommasta tainnut tulla oikein mitään.

Viikon kuluttua meidän pitäisi saada automaattikorttimme ja pystyä nostamaan rahaa japanilaiselta pankkitililtä. Ainut ongelma prosessissa on, että pankki haluaisi puhelinnumeron, johon voi ottaa yhteyttä ongelmatapauksissa. Minun puhelimeni ei toimi japanissa, joten tällä hetkellä en siis käytännössä omista minkäänlaista toimivaa puhelinnumeroa. Kerroimme, että olemme hankkimassa puhelinliittymät ihan pian, joten virkailija lupasi, että yhteystietoihin voi laittaa Ayumin numeron, mutta se tulisi muuttaa sitten kun olemme saaneet pankkikorttimme ja meillä on omat puhelinliittymät.

Noh, ongelma tässä nyt on se, että japanilaisen puhelinliittymän hankkiminen on yksi hankalimmista asioista mihin olen täällä tai oikestaan missään pitkiin pitkiin aikoihn törmännyt. Kaikki, siis kaikki liittymätyypit ovat kytkyliittymiä, joissa sinun on ostettava sekä puhelin, että liittymä samassa paketissa, vaikka ostaisit prepaidliittymän. Näin ainakin ymmärsin kauppiaan puheista. Jos joku tietää helpon ja halvan tavan hommata puhelinliittymä Japanissa, saa mieluust ohjeistaa minua! Hankalaa kun tästä tekee se, että olen maassa vain alle vuoden, ja kaikki liittymäpakettien sopimukset ovat kaksivuotisia. Niinpä minun pitäisi maksaa liittymän ennenaikaisesta irtisanomisesta melkein 10 000 yeniä extraa.

Kytkypuhelimesta ei siitäkään olisi matkan jälkeen mitään iloa, sillä sitä ei voi käyttää Suomessa, sillä japanilaiset puhelimet eivät käytä Sim-kortteja samaan tapaan kuin meidän puhelimemme. Katsoo nyt siis millaiseen ratkaisuun päädyn. Pankkitili on minulle elintärkeä, mutta ilman puhelinta voisin kyllä elää. Ongelmana nyt vain on siis Shinsei pankin suhtautuminen puhelinnumeroni puuttumiseen.. Hohhoijaa.. -__-''

Viimeistä viikkoa viedään

En ole oikein jaksanut päivitellä blogeja lähiaikoina, sillä viikko sitten sain ikäviä uutisia avopuolisoltani. Hän halusi lopettaa suhteemme, joten viimeisen viikon ajan olen kaikkien tuskaisten tunnemyrskyjen keskellä yrittänyt ehtiä valmistella paitsi tietenkin lähtöäni Japaniin, myös tavaroideni muuttoa äitini ja siskoni nurkkiin täällä Suomessa.

En ala masentamaan teitä yksityiskohdilla, vaan kuittaan tapahtuman toteamalla, että viime viikko oli tavattoman raskas ja työntäyteinen kaikin puolin, mutta tämä viikko tuntuu jo edes vähän helpommalta. Nyt ei auta kuitenkaan kuin suunnata katse jotenkin ihmeen kaupalla tulevaisuuteen ja koettaa keskittyä nauttimaan tulevasta vuodesta. Yksikään mies nimittäin ei kyllä minun vaihtovuottani pilaa! :P

Muuttolaatikoiden pakkaamisen ja kaiken maailman paperihommien lomassa ehdin hankkia kummallisesta, pikkuruisesta sähköliikkeestä epämääräisen sähköpistokeadapterin, joten nyt on sitten ainakin luultavasti mahdollista kytkeä läppäri virtaan Japanissa heti, kun vain pääsen pistorasian ääreen.

Sain myös sähköpostiviestin ystävältäni Ayumilta, joka lupasi tulla minua Tokion Naritan kentälle vastaan. Naritasta ajelemme junalla tai bussilla Shinjukuun, josta jatkamme paikallisjunalla Ayumin kotiin, joka sijaitsee lännempänä, Tokion Hamadayamassa. Tämän jälkeen minulla ei olekaan oikeastaan mitään muita suunnitelmia seuraaville parille päivälle, jotka vietän Ayumin perheen luona, paitsi ehkä käydä katsastamassa kirsikan kukat, mikäli ne nyt jaksavat odottaa kukkimistaan saapumiseeni saakka. Mutta eiköhän niitä suunnitelmia ehdi tehdä sitten paikanpäällä. Ei minulla nyt ainakaan ole mikään kiire kiertää koko Tokiota, kun siihen nyt kuitenkin on se kymmenisen kuukautta aikaa. ;)

Tänään kävin viimeisen lääkärintarkistuskäynnin jälkeen hakemassa pankista tilaamani yenit. Japanin yenejä sai tänään Osuuspankista eurolla noin 127,5 yeniä, mikä tarkoittaa onnekseni sitä, että kurssi on edelleen hienoisessa nousussa loppuvuoden pohjalukemiin verrattuna. Toivon todella, että kurssi jatkaa paranemistaan samaan tapaan, sillä se helpottaa luonnollisesti kaikkia elinkustannuksiani japanissa. Forexin ja pankin kursseissa ei ole paljon eroa, joten käytännössä on aika sama kumman kautta rahansa vaihtaa, mikäli se ei ole parista sadasta yenistä kiinni.

Ehdin käydä myös tekemässä muutamia viimeisiä tarvittavia hankintoja matkalle. Tikkurilan poliisiaseman passikuva-automaatti tuottaa 6 eurolla ihan kelvollisia kuvia, joten suuntaisn sinne ottamaan Alien Registration -korttia ja muita tarpeellisia japanilaisia asiakirjoja varten vielä muutaman passikuvan. Tarvitsen myös herkälle iholle soveltuvan kasvorasvan ja meikkivoiteen, joten halusin ostaa ne Suomesta, jotta osaan varmasti lukea paketin kyljestä mitä kaikkia julmia kemikaaleja rasvaputeli sisältää. Lisäksi intouduin tekemään vielä muutamia tuliaishankintoja ja ostin karkkiosastolta neronleimauksena läjän halpoja Muumitikkareita (10 senttiä/kpl), Niiskuneiti-karkkirasioita(55 senttiä /kpl) ja Muumi-lakupötköjä (19 senttiä/kpl). Alkaisikohan nämä tuliaishankinnat jo pikkuhiljaa riittämään? ;)

Tuleva viikko kuluu töiden ohella ystäviä tavatessa, perheen parissa ja tietenkin rasittavissa muuttotouhuissa. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun pitää punnita täysi matkalaukku ja etenkin käsimatkatavaroihin lukeutuva lentolaukku – en millään jaksa uskoa, että ne olisi mahdollista onnistua ensi yrittämällä pakkaamaan painorajoitusten mukaan.

Mikä mahtava älynväläys!

Katsastelin eilen pankkini verkkosivuilla erilaisten pankki- ja luottokorttien automaattinostamiseen liittyviä palvelumaksuja. VISA Electron ja VISA-kortilla jokaisesta ulkomailla tekemästäni käteisnostosta tililtäni perittäisiin 2 euron kertamaksun lisäksi aina lisämaksuna 2,5% noston määrästä. Se tulee varsin kalliiksi, sillä esimerkiksi ensimmäisen vuokraeräni nostamisesta tililtäni saisin pulittaa melkein 65 euroa.. O_O

Pöllömpikin tajuaa, että ei tuo nyt kuulosta hirvittävän miellyttävältä vaihtoehdolta vuoden aikaiseen opiskeluun. Joutuisin tekemään isoja kertanostoja, jotta maksut eivät nousisi aivan hirvittäviksi, ja jotenkin minua ei miellytä ajatuksena se, että kanniskelisin tukkua 10 000 yenin seteleistä lompakossani.. Lisäksi jo omistamani VISA Elctronin hyväksyviä automaatteja ei Japanissa ihan joka nurkalta löydy. Harkitsemani luotollinen VISA-kortti on jo hieman enemmän käytetty, mutta siinä miinuspuolena ovat sen tuomat kuukausittaiset lisäkustannukset, jotka ovat tilinhoitomaksun osalta muistaakseni n. 3,5 euroa ja kuukausimaksun osalta 1-2,5 euroa riippuen, onko uusi vai vanha asiakas. Lisäksi kun varsinaista luotollista ominaisuutta en niinkään usko tarvitsevani, tuntuu VISAn hankkiminen jotenkin ihan turhalta.

Mutta sitten tajusin tarkastaa, paljonko pankki veloittaa ulkomaan tilisiirroista, ja nähdessäni kuuden euron kertasiirtomaksun suuruuden, koin älynväläyksen. Hankkimalla japanilaisen pankkitilin, voin hoitaa käteisnostot automaateilta ilmaisiksi siirrettyäni ensin haluamani summan Suomen tililtä japanilaiselle tililleni pelkällä siirtomaksulla ilman mitään prosentuaalisia lisämaksuja.

Varmistuakseni, että suunnitelmani myös toimisi, kysyin ystävältäni Yoshihideltä messengerissä, voiko japanilaiselta tililtä ylipäätään nostaa ilmaiseksi rahaa. Hän sanoi, että ainakin joidenkin pankkien korteilla se onnistuu, ja mainitsi esimerkkinä Shinsei Bank -pankin. Surffasin itseni kyseisen pankin selkeille, englanninkielisille kotisivuille ja sain selville, että kyseisen pankin debit-tyyppisellä kortilla voi nostaa rahaa yli 65 000 käteisautomaatilta ympäri Japania, ja lisäksi maksaa VISA Electronin tyylisesti liikkeissä, joissa on "J-Debit" -tunnus. Kaikki pankin omat sekä yhteistyökumppaneiden automaatit ovat ilmaisia käyttää, ja niitä löytyy mm. esimerkiksi kaikista konbineista, posteista ja useimmilta isoilta metroasemilta Tokiossa. Kirsikkana kakun päällä oli vielä fakta, että Shinsei Bank ei peri palvelumaksuja ulkomaisen tilisiirron vastaanottamisesta. Eli selviäisin rahojen siirrosta japanilaiselle pankkitililleni vaivaisella kuudella eurolla. Se on suomalaisella kortilla tehtävien toistuvien automaattinostojen maksuihin nähden pikkusumma!

Shinsei -pankkiin voi tehdä tilin ulkomaalainenkin, edellyttäen, että tällä on Alien Registration Card, eli ulkomaalaiskortti, jollaisen jokaisen pidempään maassa oleskelevan on hankittava viranomaiselta. Lisäksi viisumistatuksen on oltava jokin muu kuin "temporary visitor", eli turistiviisumilla ei tilin avaaminen onnistu. Pankki ei peri tilinhoitomaksuja, eikä tilillä ole minimitalletusrajaa, mikä miellyttää minua myös kovasti. ;)

Niinpä päätin, että VISA-kortin hommaaminen on näiden tietojen valossa oikeastaan ihan turhaa. Ensimmäiset viikot ennen Alien Registration kortin ja pankkitilin hankkimista pärjään käteisellä ja tuolla VISA Electronilla. Tilasinkin ihan vasta uuden VISA Electronin vanhan, vioittuneen kortin tilalle, jotta ei sitten tule ainakaan magneettijuovien kanssa mitään ongelmia ulkomailla. Näin se käy. :)

Tuleva koti Tokion liepeillä

Tähän saakka olen elänyt epävarmuudessa siitä, missä tulen asumaan ensi vuoden. Onneksi epäteitoisuus sai vihdoinkin väistyä, kun sähköpostilaatikossani odotti Japanista tullut maili täynnä faktaa uudesta kodistani.

Kv-koordinaattori Joshibista oli meilaillut meille vaihtareille tiedot asunnoistamme. Kirjeen lopussa oli toki kohtelias kysymys siitä, otammeko asunnot vastaan, mutta en usko, että olisin ikimaailmassa kehdannut vastata kieltävästi. Muodollisuudet muodollisuuksina.

Siispä tuleva kämppäni sijaitsee Kanagawan puolella Sagami-Oonossa, n. kuuden kilometrin päässä koulusta, ja vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä juna-asemalta, jolta pääsen hyppäämään suoraan Tokion keskustaan Shinjukuun vievään Odakyuu-linjan junaan. Junamatka Shinjukuun kestää Googlen mukaan n. 50 minuuttia, eli missään ihan metropolin pilvenpiirtäjäkeskuksessa en tule asumaan, ja hyvä niin.

Sagami-ono on entisen isäntäperheeni Morien mukaan rauhallinen ja mukava paikka asua – Japanin mittakaavassa toki. Tiirailemieni karttojen perusteella ihan asuntoni lähistöllä on paitsi läjöittäin erilaisia juoma-automaatteja, myös muutamia konbineja, eli pikkuisia valintamyymälöitä, apteekki ja lukuisia erilaisia pieniä ravintoloita. Ihan Sagami-Oonon juna-aseman tietämillä näitä kaikkia toki löytyy vielä tiheämmin.

Talo itsessään on joskus 90-luvun alussa rakennettu kivimöhkäle, jonka neliöhinta on jotain aivan järkyttävää. Tulen nimittäin maksamaan 22 neliön asunnostani n. 950 euroa kuussa! 950 euroa?!! Kun kuvittelemani 700 euroakin tuntui suolaiselta, entäs sitten melkein tonni? Stipendin ansiosta onneksi kykenen rahoittamaan oleskeluni tuossa ilmeisesti joillekin pohatoille tarkoitetussa luukussa. Ilman apurahaa kaikki säästöni olisivatkin huvenneet pelkkiin vuokriin..


Mitä 950 eurolla sitten Tokion laitamilta saa? Sillä saa varsin fiinin näköisen, täysin varustellun, ilmeisesti lyhytaikaista asumista eri kaupungeissa harrastavien businessmiesten käyttöön tarkoitetun miniasunnon siivouspalveluineen kaikkineen. En todellakaan tiedä, mitä järkeä 22 neliön asunnossa on käydä siivojaa minun tapauksessani, kun asun siellä kuitenkin parin viikon sijaan sijaan kymmen kuukautta. Aionkin kysyä, voisiko tämän ihastuttavan lisäyenejä laskuun tuovan palvelun jotenkin saada irroitettua vuokrasopimuksesta. Osaan ja jaksan kyllä siivota itsekin.


Vuokra sisältää myös pakolliset kulut, eli veden, sähkön, kaasun ja internetin. Tämä on ihan mukava seikka, sillä se tarkoittaa sitä, että voin talvella lämmitellä asuntoa ilman hirveitä pelkoja suurista lämmityskuluista. Kesällä taas pystyn pitämään asunnon mukavan viileänä ja hyvin ilmastoituna ilman inhottavaa ikkunoiden aukomista. Jos tiedätte hankalasta ja usein häpeän tunteita aiheuttavasta ötökkäkammostani, saatatte myös tietää, että vältän kesäisin mahdollisuuksieni mukaan tuulettamistsa avonaisten ikkunoiden ja ovien avulla, jotta tietyt asiat pysyisivät siellä, missä niiden kuuluukin pysyä, eli ulkona. ^-^'' Samasta syystä en pidä liiemmin pyykkien kuivattelusta ulkosalla, ja niinpä asunnon käytävästä löytyvät pesukone ja kuivausrumpu tekevät elämästäni Japanissa paljon helpompaa. ^_~



Asunto koostuu yhdestä melkein 8 neliön huoneesta, jonka yhteydessä ovella erotettuna on pikkuruinen käytävä. Käytävän vasemmalla seinällä on yhtä pikkuruinen keittiö. Keittiöstä löytyy yhden induktiolevyn lisäksi pesuallas, ruoanlaittovälineet ja astiat. Käytävästä avautuvat ovet oikealle erilliseen wc:seen, sekä kylpyhuoneeseen, jota voisi kokonsa puolesta paremmin nimittää ehkä kylpykomeroksi. En tiedä miksi yksiössä täytyy olla erillinen kylpy- ja wc-tila, mutta ehkä se selviää, kun pääsen niitä kokeilemaan käytännössä. ^_~



Wc:stä löytyy ilmeisesti monenmoisilla nappuloilla varustetun japanilaisen pytyn lisäksi pieni peilikaappi, pyyhkeet ja jos oikein tulkitsin japanilaista nettisivua, myös shampoota? O_o


Itse asunnon päätila, eli makuuhuone-työhuone-ruokatila-olohuone-vaatehuone-yhdistelmä antaa olettaa, että kyseessä ei tosiaan ole mikään ihan halpa lukaali. Tämä monitoimitila näyttää mielestäni ihan jostain design-lehden sivuilta repäistyltä asuntoesittelykuvalta. Huoneesta löytyy jääkaappi, mikro, pieni kirjahylly, vaatekaappi, pikkuinen sohva, televisiotaso, litteä televisio, dvd/video-soitin ja jenkkisänky. Huoneen päädyssä on ovi pienelle parvekkeelle, jota japanilaiset käyttävät kokemusteni mukaan yleensä lähinnä vuodevaatteiden tuulettamiseen. Jos asuisin asunnossa vielä pidemmän aikaa, saattaisin kasvattaa siellä yrttejä. Kerankin olisi tarpeeksi lämmin veranta siihen hommaan! ^_~

Vaikka asunto on ihan naurettavan kallis, olen jostain kumman syystä yllättävän innoissani sinne muuttamisesta. Se on kaunis, kompaktin oloinen ja sijainti on mainio. Toivon vielä, että voisin saada vuokraa alaspäin karsimalla muutamia mielestäni täysin turhia asunnon hintaan kuuluvia palveluita, kuten edellä mainitun siivoojan ja vuokrattavat lakanat. Noin pitkän oleskelun ajaksi voin aivan hyvin ostaa pari settiä lakanoita ja viedä ne vaikka Suomeen matkamuistona.

Odotan mielenkiinnolla, mitä kv-koordinaattori Shimoda-san vastaa esittämiini siivousta ja lakanoita koskeviin kysymyksiini..

Asunto on vuokrattu Man3-nimisen väliaikaisia asuntoja välittävän firman kautta, ja edellä nähdyt kuvat asunnostani kaivoin Man3:n nettisivuilta osoitteesta www.man3.jp.

Häikäisevää kirkkautta tunnelin päässä

Minua on kohdannut sen verran suuri onnenpotku, etten tunnu osaavan pukea sitä sanoiksi..

Olin kuullut reilu vuosi sitten ystävältäni Emilialta vaihto-opiskelijoille suunnatusta stipendistä, jota voi hakea JASSOn (Japan student services organization) kautta. Stipendi myönnetään yhdelle vaihto-opiskelijalle per japanilainen yliopisto, olettaen, että yliopisto ensin saa valtuudet stipendin myöntämiseen.

Koska alemman asteen korkeakouluopiskelija ei oikeastaan voi saada lähestulkoon mitään apurahoja (suurin osa tarjolla olevista suomalaisista apurahoista on tarkoitettu tutkimustyöhön tai jatko-opintoihin, ei vaihto-opiskeluun), tämä japanilainen stipendimahdollisuus kuulosti hieman liian hyvältä. Etenkin, kun tiesin, että mahdollisuudet stipendin saantiin olivat ihan hyvät, sillä Joshibissa ei ole kovin paljon vaihto-opiskelijoita. Kysellessäni sitten Joshibin kv-vastaavalta Shimoda-sanilta tästä stipendistä, hän lupasi selvittää asian ja laittaa hakemukset vireille sekä minua, että yhtä aikaa kanssani Joshibiin opiskelemaan lähtevää Villeä varten. Ihmettelin hieman tuolloin itsekseni sitä, että voisimme molemmat saada stipendin, mutta olin luonnollisesti hyvilläni tästä mahdollisuudesta.

Hakuprosessi kesti marraskuusta helmikuuhun, ja tällä viikolla saimme lopultakin jännittäviä uutisia Japanista. Saimme kuulla, että stipendi oli myönnetty, mutta sittenkin vain yhdelle (kuten alunperin olin olettanutkin), ja meidän tulisi päättää kuka sen saisi – keskenämme! Voitte vain kuvitella, minkälaisen pakokauhun iskun sain vasten kasvojani. En ole koskaan ollut mitenkään kovin taitava itseäni markkinoidessani tai puolustellessani, saati nyt että perustelisin, miksi minun tulee saada tämä huomattava rahanarvoinen etu toisen, yhtä lailla sitä tarvitsevan hakijan sijaan. Ja ihan niinkuin kukaan voisi vastata tällaisessa tilanteessa: "Ei se mitään, ota sä vaan toi stipendi, eihän se oo kuin muutama satanen kuukaudessa..."

Oman koulumme kv-kordinaattori oli sitä mieltä, että mikäli valinta on pakko tehdä, minun tulisi saada stipendi, koska oleskelen Japanissa pidempään kuin Ville. Hän ehdotti myös varovasti, että ehkä voisimme epävirallisesti jakaa stipendin keskenämme jotenkin.

Lopulta yllättävänkin helposti vain muutamien sähköpostittelujen jälkeen pääsimme mielestäni Villen kanssa mainioon ja reiluun yhteisymmärrykseen: minä saan stipendin virallisesti, jotta siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty, mutta jaamme sen keskenämme tasan niinä kuukausina, kun Ville on kanssani Japanissa. Niinpä siis neljä ensimmäistä kuukautta saamme molemmat puolikkaan stipendin kuukausittaisesta avustuksesta, joka kokonaisuudessaan on hurjat 80 000 yeniä. Voitte vain kuvitella, miten suuri helpotus tällainen rahallinen tuki on vaihto-opiskelijalle, jonka on pitänyt hoitaa lähes kaikki rahoitus tähän saakka pelkkien omien säästöjen ja lainan varassa. Nyt voin hengähtää helpotuksesta, ja ihan oikeasti nauttia Japanissa olostani. Mitään luksuselämää ei toki ole tiedossa, mutta ajatus siitä, että voi rauhassa syödä ihan normaalisti, ehkä tehdä pari pientä retkeä naapurikylään ilman kauheaa pennin venyttäjän ahdistusta, ja mahdollisesti vaikka investoida omia, kynsin ja hampain vuosien varrella kerättyjä säästöjä johonkin muuhunkin kuin pelkkiin talven lämmityskustannuksiin, on kieltämättä tajuttoman mukavaa.

Olen lottovoittaja! :D

60 päivää lähtöön: matkavakuutus kuntoon ja puhelinliittymä vaihtoon

Lähtö Japaniin lähenee tavattoman nopeasti, ja yhtä nopeasti hupenevat säästötkin. Tänään kävin tekemässä lopullisen vakuutussopimuksen vaihtovuotta varten Pohjolassa.

Koska pikkuperheessämme ei ennalta ollut minkäänlaista kotivakuutusta, "halvimmaksi" tuli ottaa nuorten vakuutuspaketti, johon kuuluu matkavakuutuksen lisäksi myös kotivakuutus ja tapaturmavakuutus sekä itselleni, että avomiehelleni. Pohjolan valitsin vakuutusyhtiöksi, koska sen nuorten vakuutuspaketti oli paljon kattavampi ja sopivampi omiin tarpeisiini kuin If:in vastaava.

Hintaa koko pompsille tuli semmoiset reilu 500 euroa, mikä ei kauheasti hymyilytä, vaikka olo onkin kuin herran kukkarossa. Sama mitä tekee, niin joku muu maksaa vahingot. :P Tai no, siltä se ainakan vaikuttaa päälisin puolin – käytännössä totuus taitaa olla hieman karumpi.

Suuri osa vakuutusmaksuista (n. 350 euroa) tuli matkavakuutukseeni tarvittavista lisävakuutuskuukausista, sillä perusmatkavakuutus korvaa vain alle kolme kuukautta kestävillä matkoilla tapahtuvat haverit. Ehkä tällä summalla saan sen vakuutuksen ottajan ylle usein lankeavan siunauksen, joka varmistaa, että mitään ei tapahdu, ja vakuutusyhtiö ei menetä rahojaan. Kyllähän siitä kannattaa maksaa, vai mitä?

Kahden viikon kuluessa pitäsi saada matkavakuutuskortit, joita vilautellen kai sitten saa ehkä helpommin ja luonnollisesti vakuutusyhtiön kustannuksella esimerkiksi sairaalahoitoa ulkomailla. Kortista löytyy myös tärkeät puhelinnumerot vakuutusyhtiöön ja sen korvauspalveluun.

Vaihdoin tänään myös varsin impulsiivisesti puhelinliittymäni tarjoajaa. Yleensä inhoan puhelinliittymien kaupittelijoiden soittoja, mutta tällä kertaa kuukausimaksuton liittymä 30 euron puheajalla ja ilmaisilla puheluilla äidille (noh, oikeammin kyseisen palveluntarjoajan matkapuhelinliittymiin, mutta äidilläni sattuu olemaan ko. liittymä) Suomessa oloni ajan, oli vain juuri se mitä olin salaa tarvinnut. Vaikka entisen liittymänikään kuukausimaksut eivät olleet mitenkään kalliit, tuntuisi tylsältä ensi vuonna vaihdossa maksaa yhtään mitään siitä, että ei käytä puhelintaan koko vuonna. Ja hei, kuka nyt ei haluaisi soitella äidilleen ilmaiseksi? X)

77 päivää H-hetkeen

Tuntuu hullulta, että vaihtoni alkuun on aikaa enää vajaa kolme kuukautta - oikeastaan ollaan jo lähempänä kahden kuukauden rajapyykkiä, joka on helmikuun vaihteessa. Toisaalta päivissä laskettuna 77 jäljellä olevaa vuorokautta kuulostavat vielä aika paljolta. Tiedän kuitenkin, että työt, koulu ja kutkuttavan hyvät kirjat olkkarin pöydällä saavat kellon tikittämään hetkessä kohti maaliskuun viimeistä päivää ja lentoa Japaniin.

Lokakuun lopussa hakemani Metropolian vaihto-opiskeluapuraha kilahti muuten lopultakin parin kuukauden odottelun jälkeen tilille. Pian myös viime vuonna vaihtoa varten tekemäni vuositalletus erääntyy, joten olen kohta näennäisesti melko varakas. Harmi vain, että ainoastaan hetken aikaa -  Tokion hirmuvuokrat, matkakulut, vakuutusmaksut, tuliaishankinnat ja kaikki muut pakolliset menot tulevat verottamaan tiliäni lähiaikona ihan liikaa, joten turha hurrata.

Apurahan saamisen lisäksi sain myös muita iloisia uutisia eilen: siskoni Leena ja hänen avomiehensä Jason tulevat Tokioon kesäkuun alussa ja viettävät Japanissa hieman reilut kaksi viikkoa! Minulla tulee siis olemaan varmuudella ainakin kaksi vierasta vaihtokauden aikana. Tai no, ehkä voin sanoa, että kolme, sillä jos Micke ei tule katsomaan minua koko vuonna, niin en vastaa seurauksista... 

Joulumyyjäisillä Japaniin?

Töiden tekeminen ennen neljän kuukauden päässä häämöttävää Japanin matkaa on tavattoman tärkeää, sillä budjetissani on vielä paljon aukkoja. Olenkin nyt marraskuussa yrittänyt helpottaa paitsi rahatilannettani, myös pientä vatsan pohjalle kehkeytynyttä jännitystä siirtämällä ajatukset välillä viisumin hausta koulumme joulumyyjäisiin.

Olen askaroinut myyjäisiä varten jos jonkinmoisia tavaroita, kuten koruja, rintaneuloja, koristeita lasten vaatteisiin, ovikransseja ja joulukortteja. Muutaman päivän kuluttua väkerrän myytäväksi vielä konvehteja ja makeisia. Ensi perjantaina on aika katsoa, kuinka köyhän opiskelijan käy.

Tervetuloa siis meidän opiskelijoiden itse järjestämiin joulumyyjäisiin Tikkurilaan 28.11. klo 10-18! Oman myyntipöytäni tuotto käytetään tietenkin kokonaisuudessaan Japanin vaihtojärjestelyihini. :D

Opintotuki ulkomailla

Kuten moni varmaan tietää, suomalaiset vaihto-opiskelijat saavat luonnollisesti opintotukea myös ulkomailla tapahtuvaan opiskelijavaihtoon, mikäli vaihto-opiskelu kartuttaa Suomessa aloitetun tutkinnon opintopisteitä ja siis ts. edistää opintoja.

Sain eilen KELAlta positiivisen päätöksen haettuani opintotukea ja lainatakausta ulkomailla opiskeluni ajaksi. Näillä näkymin saan valtiolta huhtikuusta alkaen 508 euroa opintotukea ja asumislisää, joista maksan veroa sen verran, että käteen jää loppujen lopuksi n. 472 euroa kuussa. Tähän päälle kun lasketaan vielä ulkomailla opiskelevan täyttä opintolainaa 440 euroa per kuukausi, saan kaiken kaikkiaan n. 887 euroa kuussa KELAlta vaihtojaksoni aikana. Paljonhan tuo rahamäärä ei ole, kun ottaa huomioon huimat vuokrat, mutta tietenkin parempi kuin ei mitään. 

Kannattaa muuten huomioida, että kesäkuukausille tuki pitää hakea erikseen omalla erityisellä lomakkeella, jonka saa omalta koululta. Se kiikutetaan sitten täytettynä KELAn OTm-lomakkeen kanssa koulun opintotoimistoon, josta se lähetetään oman koulun opintotukilautakunnalle käsiteltäväksi. Näin ainakin ilmeisesti isoimpien korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen tapauksessa. Itse kuvittelin alunperin, että kesätuen haku onnistuu suoraan KELAsta, kuten muutkin opintotukeen liittyvät muutosilmoitukset, mutta näin ei ilmeisesti sitten ollutkaan.. Tiedä häntä, miksi tämä byrokratia on aina tällaista arvuuttelua ja lappusten lähettelyä suuntaan ja toiseen.

Tämän hetkinen jenin kurssi euroon nähden on aika hirvittävä ja vaikeuttaa kyllä budjettisuunnitelmia huomattavasti, sillä kun minun aiemmin piti hommata n. 10 000 euroa vakuuttaakseni japanilaiset maksukykyisyydestäni vaihdon aikana, nyt se summa on pelkkien kurssiheittelyiden takia kiivennyt melkein 12 000 euroon. Ja ehei, eihän minulla semmoisia rahoja ole, mutta toivon, että kaikki jotenkin soljuu kunnialla läpi kuitenkin...

Opintolaina ja muut hilut ulkomailla

Nyt on sitten haettu opintolainan valtiontakausta. Jätin lomakkeet liitteineen tänään opintotoimistoon lähetettäväksi eteenpäin. Ei turhan vaikea prosessi onneksi. En muuten tiennyt, että kaikenlaiset opintotukihakemukset yms. voidaan lähettää opintotoimiston kautta. Kävin kysymässä Kelan osoitetta toimistosta, ja sanoivat lähettävänsä paperini suoraan toimistosta käsin eteenpäin. Säästinpähän yhden postimerkin. Mahtavaa. ;)

Myös Metropolian vaihto-opiskeluapuraha on nyt haettu. Hakemukset käsitellään kuulemma joka kuukauden lopussa ja rahat saa sitten tilille kuukauden vaihteessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä oikeasti on tulossa, sillä minulla ei ole summasta kuin pieni aavistus EVTEKin viimevuotisten apurahojen pohjalta.

Kun nämä avustukset on saatu sitten paperille, pitäisi käydä jossain vaiheessa passikuvassakin sitä viisumia ja uutta passia varten. Toinen asia, mikä kaihertaa, onkin nimittäin se, joudunko hakemaan uuden passin itselleni jo tässä vaiheessa ihan vain noita Joshibin lippulappusia varten. Vanha passini kun on voimassa vain 2010 vuoden tammikuuhun, eli menee umpeen juuri sopivasti hieman ennen kuin olen lähdössä Japanista. Jotenkin tuntuu rasittavalta hankkia uusi passi melkein puoli vuotta ennen, kuin se todella on tarpeellista. Etenkin ,kun se puoli vuotta on sitten pois passin käytöstä siellä toisessa päässä, eli joskus viiden vuoden kuluttua. On tämä nykyinen nopeasti vaihtuva passikäytäntö sitten kyllä rasittava, vaikka täytyy kyllä myöntää, että on ihan kivaa saada passiin hieman tuoreempi kuva, kuin se 11-vuotias pikkutyttö, joka siellä nyt tällä hetkellä tuijottelee.

Nyt pitäisi sitten ryhtyä miljonääriksi

Sain tänään Joshibista sähköpostin, jonka liitteenä oli opastus viisumin hakua varten, sekä tarvittava lomake täytettäväksi. Lomakkeen täytössä ei ollut mitään ongelmia – se sisälsi ihan tavallisiin henkilötietoihin ja Japanissa oleskeluun liittyviä kysymyksiä, joihin oli helppo vastata.

Se, mikä sen sijaan sai hieman hien helmeilemään otsalla, oli passikuvien ja passin valokopion lisäksi tarvittava ns. likviditeettitodistus niiltä opiskelijoilta, jotka rahoittavat opintonsa Japanissa itse. Minun pitäisi hankkia pankilta todistus, jossa näkyy, että minun nimissäni olevalla tilillä on n. 1 500 000 yeniä rahaa. Siis.. mitä?! Pitäisi siis olla japanilainen miljonääri, Suomen rahassa omata noin kymppitonni rahaa! Koska minulla ei ilmiselvästikään ole moisia rahasummia, täytyy toivoa, että kopio opintotukipäätöksestä riittäisi pienten säästöjeni kanssa vakuuttamaan ihmiset Japanissa siitä, että tulen toimeen.

Eihän siinä sitten muu auttanut, kun kaivaa mapista Kelan OTm-lomake, ja alkaa anoa lainatakausta opintolainalle. Pelkäänpä vain, että pelkällä opintolainallakaan minusta ei tule miljonääriä... Laitoin myös Metropolian oman vaihto-opiskeluapurahalomakkeen kuntoon, ihan vain, jotta tilini edes näyttäisi vähän runsaammalta marraskuussa, kun nuo tiedot pitää toimittaa Joshibiin. Huolimatta siitä, että kyseiset rahat katoavat tililtä pian sen jälkeen lentolippuihin. :P

Miksi tämän homman pitää koko ajan liittyä vain rahaan? -_-

Rahan kiilto silmissä

Jotenkin nuo vuokra-asiat saivat minut ihan tolaltani eilen. Onneksi lopulta tajusin, että eihän minun varmasti ole mikään pakko asua kyseisessä hirveän hintaisessä kämpässä, vaan voin Japaniin päästyäni ihan hyvin alkaa etsiä uutta, halvempaa asuntoa. Olen jo löytänyt netistä muutamia vaihtoehtoja, vaikkakaan en tiedä millaiset kriteerit niiden asukkaille asetetaan. Japanissa kun saatetaan tässä mielessä olla hieman ulkomaalaiskammoisia..

Uskon, että asiat järjestyvät, mutta jotta niiden järjestyminen ei olisi aivan täysin muiden käsissä, päätin ottaa yhteyttä Joshibin kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöön, ja kysyä häneltä eräästä stipendistä, jota voisin mahdollisesti hakea. Sainkin heti tänään vastauksen sähköpostiini, jossa herra Shimoda kertoi laittavansa asiat vireille stipendin saamiseksi. Prosessi on sinänsä monimutkainen, sillä en voi itse suoraan hakea kyseistä stipendiä, vaan Joshibin pitää ensin anoa stipendiä sitä jakavalta organisaatiolta omalle oppilaitokselleen. Mikäli he saavat oikeuden siihen, minun täytyy vielä jotenkin onnistua vakuuttamaan heidät siinä, että juuri minä olen kyseisen stipendin ansainnut vaihto-oppilaiden joukosta. Eli joo-o, aika epätodennäköistä siis saada se, mutta jos ei yritä, ei ainakaan saa yhtään mitään. :P

Ajattelin kaluta vielä kerran läpi myös listan apurahojen myöntäjistä Suomessa. Valitettavasti suurin osa apurahoista on tarkoitettu jatko-opintoihin, tutkimustyöhön, erityisiin projekteihin tai jonkun tietyn alan opiskelijoille - ts. pelkkiin henkilökohtaisiin vaihto-opintoihin niitä myönnetään hyvin harvoin.

Vuokrat Tokion tapaan...

Nyt vähän ahdistaa, nimittäin Tokion vuokrataso. Tiesin kyllä, että Japani on tietyissä asioissa kallis maa, mutta...

Olen parin päivän ajan vaihdellut tässä mailia Metropoliasta Joshibiin vaihtoon lähteneen Hanna-Leenan kanssa, ja lukenut innolla hänen kuulumisiaan. Hän on vaihdossa Japanissa syyslukukauden ajan. Asiat ovat menneet kuulemma oikein hyvin ja kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Kämppä, jossa hän asuu, on kuitenkin, vaikkakin hyvin varusteltu, myös hyvin kallis. Muunnellessani jenejä, tajusin, että hänen pieni yksiönsä maksaa n. 700 euroa kuussa! Ja tähän vielä vesi, kaasu ja sähkömaksut pääle! Alkoi vähän hirvittää tuo hinta, kun ottaa huomioon, että opintotuki ja täysi opintolaina yhteensä tuovat tilille kuussa reilut 800 euroa.. Kyseisessä asunnossa on majoitettu aiemminkin esimerkiksi suomalaisia lyhyiden vaihtojaksojen ajan, joten on hyvin todennäköistä, että minullekin tarjotaan samaa asuntoa. En tiedä, onko minun mahdollista etsiä jotain halvempaa kämppää saavuttuani Japaniin, mutta tällä hetkellä tuo vuokra ainakin tuntuu jotenkin täysin ylivoimaiselta ajatukselta..

Hyvää asunnossa olisi toki se, että se näyttäisi ainakin Hanna-Leenan valokuvien perusteella olevan suhteellisen uudessa talossa, erittäin hyvässä kunnossa, ja vielä suhteellisen hyvällä paikallakin junayhteyksiin ja kouluun nähden. Asunnon vuokraan kuuluvat huonekalut (sänky, pöytä jne), pesukone, tv, riisikeitin, kaasuhella, astiat ja muut perustarvikkeet, eli niihin ei siis tarvitsisi rahaa kuluttaa. Toisaalta minusta tuntuu, että jos löytäisin jostain hieman halvemman luukun, ja säästäisin muutaman satasen kuussa, voisin ostaa vuoden aikana säästyneillä rahoilla itselleni melkein nuo kaikki tavarat uusina. :P

No, ehkä asiat selviävät sitä mukaan, kun saan lisää infoa Joshibista, sillä eihän sitä koskaan tiedä, menevätkö asiat minun vaihtoni kohdalla juuri samanlailla kuin aiempien vaihtareiden, jotka ovat olleet maassa lyhyemmän aikaa. Toivon jotain ihmettä, sillä ihan yksinkertaisesti minulla ei tule olemaan noin paljon rahaa kulutettavaksi kuukaudessa pelkkään vuokraan...

Mitä ryöstöä!!

Poikkesin tänään koulun jälkeen kysäisemässä Pohjolasta matkavakuutustarjousta vaihtoajalleni, koska satuin kulkemaan konttorin ohitse. Koin järkytyksen. Halvin vaihtoehto, Easy-vakuutuspaketti alle 25-vuotiaille tulisi maksamaan vuoden jatkuvan matkavakuutuksen kanssa melkein n. 550 euroa!! Ja se on muka jokin alennettu hinta vai? En oikeasti tiedä onko minun järkeä sijoittaa moista rahamäärää ihan vain siltä varalta jos jotakin sattuu. Toisaalta kulut voivat nousta ihan hirveiksi, jos tarvitsee esim. sairaskuljetuksen Suomeen.. Japanissa vaihto-opiskelijat tietämykseni mukaan velvoitetaan ottamaan japanilainen sairasvakuutus, joka kattaa ainakin osan mahdollisista hoitotoimenpiteistä, joten pitänee tutkia, miten suuri tarve ylipäätään sen lisäksi on jonkinlaiselle tapaturmavakuutukselle tms.

Soitin illalla myös If-vakuutusyhtiöön, jossa kyseinen vakuutus tulisi maksamaan melko lailla saman verran. If:in vakuutuksessa kuitenkin saattaa olla mahdollista saada SAMOK:in jäsenyydellä jonkinlaisia etuja. Täytynee ottaa siitä vielä selvää. If:in vakuutuksessa tuntui olevan hyvänä puolena myös se, että se on helpompi kustomoida itselleen sopivaksi - siihen ei esim. ole pakko sisällyttää kuolinkorvaustsa tai jotain muita absurdeja maksuja, joita en koe kovin tarpeellisiksi. Tällöin hinta myös alenee jonkin verran.

Jotenkin tällä hetkellä on todella ahdistunut olo kaikista näistä tulevista menoista. Vaikka olen koko ajan ollut tietoinen, että rahaa tulee menemään, en uskonut, että sitä kuluisi näin paljon. En tiedä mistä alkaisi karsimaan, kun kaikki tuntuu jollain tapaa kuitenkin välttämättömältä. Voi hyvä sylvi sentään...