maanantai 22. elokuuta 2011

Muistelot 1: Takoyaki Party

Arkistojeni syövereistä löytyy aina välillä helmiä - Japanin ajoilta jääneitä juttuja ja tarinoita, joita en ole muistanut tai pääasiassa ehtinyt jakaa oikeastaan kenenkään kanssa. Niinpä päätin aloittaa syksyn kunniaksi pienen muistelot-sarjan, sillä täytyyhän nämä hauskat sattumukset saada kirjattua muistiin ihan itsenikin takia. Kuvitelmanani kun on, että ehkä syksyllä olisi taas enemmän aikaa myös tälle blogille. Ja kyllä sitä pitäisi olla - teitä seuraajia on Riisa no Nipponin facebooksivullakin hurjat 240 henkilöä, joten onhan siitä nyt palkittava lukijoita vähintäänkin päivityksillä! Kenties jotain vielä hauskempaa luvassa parin kuukauden sisällä.. ;)

Takoyakia matsurikojussa

Hieman ennen lähtöäni läheisimmät ystäväni Japanissa kutsuivat kokoon kaveriporukkamme ja pidimme takoyaki-juhlat. Aluksi ajatus takon, eli mustekalan ympärille rakentuvista pippaloista kuulostihieman pelottavalta - en ole oikein missään vaiheessa oppinut rakastamaan noiden kumisten lonkeroiden popsimista. Se, että joutuisin syömään niitä koko illan ystävieni edessä kuulosti aikamoiselta haasteelta.

Suurin suosikkini..

Takoyaki on kuitenkin mustekalaruokien helpoimmasta päästä noin niinkuin syömisen kannalta, sillä lonkeron palaset on pilkottu pieniksi suupaloiksi ja paistettu erityisessä tarkoitukseen valmistetussa pannussa yhdessä taikinan kanssa, joka mukavalla tavalla piilottaa taakseen mustekalan kumisen tekstuurin. Toista ovat esimerkiksi kokonaisena syötävät minimustekalat, sillä pelkkä ajatus siitä, että tässä sitä nyt haukataan mustekalalta sen koko pää irti yhdellä puraisulla tuntuu aika etovalta. Toisaalta, täytyy toki muistaa, että joskus takoyakiinkin käytetään kokonaisia minimustekaloja... Että se siitä sitten. ;P

Ensin taikina ja täytteet takoyaki-pannuun... aika sotkuisen näköistä touhua.

Takoyakin valmistus ei kyllä kuulu ihan aloitteliljareseptien kastiin, sillä vaikka prosessi on suhteellisen yksinkertainen, se vaatii pientä mentorointia. Taikinan tekeminen on helpoin osuus: sekoitetaan lähinnä jauhot, vesi, kananmunat ja loraus dashia, eli kalapohjaista kastiketta tai lientä. Takoyakissa suupaloiksi leikatut mustekalan lonkerot paistetaan pyöreiksi, kauniiksi palloiksi hassussa pannussa, jossa on pieniä puolipallonmuotoisia koloja. Öljyttyihin koloihin kaadetaan taikina, ja jokaiseen koloon laitetaan hieman pieneksi silputtua kevätsipulia ja pala sitä ihanaista mustekalaa. Kun taikina on ruskistunut paistopinnaltaan, se pyöräytetään ympäri pientä tikkua käyttäen siten, että vielä kypsymätön taikinapuoli pääsee paistumaan ja koko komeus muodostuu ihanan pyöreäksi palloksi. Tämä onkin se haastava osuus, sillä kestää hetki, ennen kuin taikinamöhkäleistä osaa tehdä täydellisiä palloja. Hyvällä pannulla se ei kuitenkaan ole selvästikään aivan mahdotonta, sillä juhliemme loppuvaiheessa omat takoyakinikin alkoivat muistuttaa jo ihan niitä festivaalikojujen ammattilaisten palleroita.

Heei, ne alkaa näyttää palloilta?! Haluan tällaisen pallopannun - miettikääpäs, mitä kaikkea hauskaa sillä voisi paistaa! Esim. suklaatäytteisiä taikinapalloja? Mmmm....

Yllättävää oli, että majoneesin ja herkullisen kastikkeen kanssa sekä ystävien hauskassa seurassa jopa mustekalapallerot olivat loppujen lopuksi aika miellyttävä makuelämys. Kai se vain on niin, että itse tehty maistuu aina paremmalta. Ja ainakin tietää, että pallon sisällä odottaa vain yksi pala mustekalaa, eikä kokonainen pää - joskin muutamat ystävistäni olisivat kauheasti halunneet tunkea jokaiseen palloon useammankin mustekalan palasen. Pidin visusti silmällä, mitkä palloista olivat niitä "kevyimpiä" yksilöitä, mutta en onnistunut laskuissa ihan loppuun saakka. Toisaalta täytyy sanoa, että tuossa vaiheessa vaihtovuotta, eli aivan vaihtoni viime hetkillä aloin olla kuitenkin jo aika tottunut siihen, että suuhun menee välillä vähän mitä sattuu, enkä aina edes tiedä mitä, joten muutama ylimääräinen tako ei loppujen lopuksi ollut niin kamala juttu.

Valmiita palleroita – kuin Iron chefien keittiöstä. ;P

Painotan toki tähän loppuun, että vaikka minä en olekaan takon ylin ystävä, niin se ei todellakaan tarkoita, että mustekala olisi universaalisti kauhea ruokailukokemus - päinvastoin, joillekin se on suurinta herkkua. Eräs ystäväni tilasi minulta Japanista kuivattuja kalmarin lonkeroita, jotka lukeutuvat omassa kauhukategoriassani aika lailla samaan päähän takon kanssa. Joten ei kannata koskaan olla liian ennakkoluuloinen ennen kuin kerran kokeilee, tykkääkö kumilonkeroista vai ei. Ja sitten voi tietenkin tehdä senkin jälkeen niin kuin minä, eli syödä niitä aina kun on pakko, ja huomata vähitellen, että eivät ne niin hirveitä nyt sitten olekaan. ;)

Suu-chan, Matsuri-chan, Megu, ja Rachel, また会いたいな〜!!

Ai niin, söimme tosiaan myös okonomiyakia – jonka täytteenä oli toista lempiherkkuani, kalmarin lonkeroa. :D Paistettuna ja okonomiyakikastikkeen kanssa se oli kuitenkin aika jees.

ピュールも会いたい!Megun suloista kissaa, puhtaan kultaista Pyuuruakin on ikävä.

Ja ne juhlat. Miten hauskaa onkaan valmistaa ruokaa porukalla, jutella syvällisiä ja vähemmän syvällisiä, katsella elokuvaa ja nauraa puolet päivästä. Ruoanlaitto ja syöminen ovat kyllä yksi helpoimmista tavoista tutustua ihmisiin. Kenties siksi ruokaan liittyvät juhlat ovat niin tavallisia Japanissa ja myös vaihto-oppilaiden tai koulujen asuntoloiden asukkaiden keskuudessa kaikenlaiset grillailukestit tai ruoanlaittotempaukset ovat suosittuja.

Riisa no Nipponin Facebooksivua seuraa tällä hetkellä 240 käyttäjää, mutta mahtuuhan sinne toki lisääkin. Tervetuloa, uudet ja vanhat tuttavuudet! ^o^