Pahoittelen hidasta päivitystahtiani. Vielä on rutkasti kaikenlaisia jutunaiheita ja muistiin kirjoitettavaa hihassa, mutta tänä keväänä työt vain yksinkertaisesti vievät mennessään.
Työharjoitteluni ELLEssä on poikinut jännittäviä pestejä, joissa olen suureksi yllätyksekseni päässyt käyttämään Japanissa hankkimaani kielitaitoa ja muuta osaamistani. Olen ollut esimerkiksi yhteyksissä sähköpostitse ja puhelimitse japanilaisten muotiliikkeiden ja tavaratalojen pr-toimistoihin. Sähköpostittelu japaniksi on vielä suhteellisen helppo homma, sillä saan miettiä käännöksiä aivan rauhassa ja tarvittaessa turvautua netin sanakirjoihin. Puhelinkeskustelu onkin sitten ihan toinen juttu. Osaan kyllä mielestäni itse esittää asiani suhteellisen sujuvasti, mutta ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun pitäisi saada selvää, mitä langan toisessa päässä minulle vastataan. Se onkin sitten yhtä "eeetouuta" ("Öööhmmm...") sitten loppupuhelu. ;)
Jutellessani ystäväni Megumin kanssa skypessä, huomaan jälleen keskustelutaitojeni olevan hyvin riippuvaisia siitä, kenen kanssa puhun. Kun minulla on mahdollisuus tarkistaa, että olen ymmärtänyt oikein ja kysyä mitä jokin tuntematon sana tarkoittaa, ei suurempia ongelmia synny. Kaverien kanssa keskustelu sujuu varsin luontevasti, vaikka harmikseni huomaankin, kuinka liian vähälle käytölle jäävä japanin kieleni tuntuu rappioituvan päivä päivältä. Puhelinkeskustelu vieraan ihmisen kanssa sen sijaan osoittaa kielitaitoni rajat hyvin selvästi - sanavarasto on yhä kapea, ja äärimmäisiin kohteliaisuuksiin viety asiakaspalvelujapani on minulle kaikista ponnisteluista huolimatta vaikeaa ymmärtää.
Japanin kurssi, jolla olen käynyt koko kevään kansalaisopistossa, on osoittautunut äärimmäisen hyväksi sijoitukseksi. Kurssi ei sinänsä teetä töitä, sillä kurssin painopiste on keskustelussa, mutta se pitää hyvin yllä muutoin uinuvia kielitaitoja. Onneksi myös japanilaiset ystäväni pitävätä minuun yhä tiiviisti yhteyttä netin välityksellä - joskin tässä välissä ehkä pitääkin mainita kaukorakkaussuhteeni jo kuihtuneen.
Olen vihdoin saanut myös kasaan vaihtoraportin, joka kaikkien kouluni vaihto-opiskelijoiden on laadittava vaihtojakson päätteeksi. Kirjoittamalla raportin englanniksi, saa kätevästi suoritettua pakolliset englanninopinnot, joten en missään vaiheessa edes harkinnut kirjoittelevani raporttia suomeksi. Kiinnostuneet voivat tarkastella linkin takaa löytyvää pdf-muotoista raporttiani.
Nyt jäljellä onkin enään Joshibin kurssien hyväksiluvut. Pari kurssipaperia on jo opettajilla allekirjoitettavina, ja loput esittelen opettajakunnalle ensi maanantaina. Ennen varsin kovasti jännityksen tunteita aiheuttaneet presentaatiot ovat kuitenkin kummasti Joshibin vuoden jälkeen menettäneet pelottavuuttaan, joten hermoilun sijaan keskityn lähinnä iloitsemaan siitä, että ensi viikolla saan kaikki vaihtoon liittyvät proseduurit päätökseen. Tällaisilla säillä ei tosin tekisi yhtään mieli kykkiä sisätiloissa tekemässä kouluhommia. Kunhan saan hankittua pitkään ja hartaasti harkitsemani miniläppärin, ulkoistan työni kirjaimellisesti puiston penkille. ;)
Tiesittekö muuten, että Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa on kirsikankukkajuhla tänä viikonloppuna, lauantaina 22.5 klo 12-16. Aiempiin vuosiin verrattuna luvassa taitaa olla aika täydellinen ajoitus, sillä kirsikkapuut ovat jo täydessä kukassa ja sääkin mitä mainioin. Itse en valitettavasti pääse heilumaan paikalle kameroineni, mikä on harmi, sillä paitsi että ohjelmassa on kuulemma kaikenlaista mielenkiintoista, lisäksi yatait, eli myyntikojut tarjoavat nälkäisille japanilaista ruokaa kuten yakitoria ja sushia!
Nyt voisinkin itse taas uppoutua työn tekoon ja siinä sivussa hieman haaveilemaan seuraavasta Japanin matkasta. En tiedä tarkalleen milloin se on edessä, mutta ensi kevät on alkanut näyttää varsin potentiaaliselta vaihtoehdolta. Sen verran pahan hanami-kuumeen ystävieni kirsikankukkakuvia pursuavat facebookprofiilit ja blogipäivitykset ovat nimittäin aiheuttaneet.
torstai 20. toukokuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)