Kagoshiman eteläkärki Niinpä kuullessani, että Junko oli suunnitellut meille rantaretkeä Japanin eteläisimmän pääsaaren, Kyuushun kärkeen, olin pakahtua innosta. Lähdimme kahden päivän onsen- ja rantakiertueellemme Junkon ystävien kanssa. Junko oli kuskina ja me muut istuimme tyytyväisinä nauttien ohitse vilistävistä teepelloista, lahdenpoukamista ja kallionkielekkeistä japanilaisen popin tahdittaessa menoa.
Navigaattori ajatti meidät keskelle teepeltoja. Muiden kysyessä suuntaa tien poskessa maleksineilta työmiehiltä, minä nappailinkuvia teepensaista. Ensimmäisenä suunnistimme (pienen teepeltojen keskellä harhailun jälkeen) syömään soumenia kuuluisaan kagoshimalaiseen ravintolaan. Soumen on ohutta, pitkää, valkoista nuudelia, jota parhaimmillaan syödään siten, että se laitetaan virtaavaan veteen ja noukitaan sieltä sitten syömäpuikoilla. Näin nuudeli ei mene sotkuun ja se on joka suupalalla herkullisen raikasta. Soumen on etenkin kesän ruoka, mutta kyseinen ulkoilmaravintola, jossa nuudelimme nautimme, on auki myös talvella. Palanpainikkeeksi oli tietenkin lisäksi onigirejä, paistettua kalaa ja vihanneksia. Kun maha alkoi täyttymään liiaksi, saattoi ruoantähteet käydä syöttämässä vieressä, isossa altaassa uiskenteleville kaloille. Nuudeleiden syöttäminen kaloille kädestä oli vielä ihan hauskaa, mutta minua ei liiemmin huvittanut usuttaa kalaparkoja kannibalismiin.
Ruokailun jälkeen suuntasimme Kyuushun eteläisimpään kärkeen haistelemaan meri-ilmaa ja huvittumaan hassuista taskuravuista ja tuhansista minisimpukoista, jotka olivat piiloutuneet rantakallioiden koloihin. Japanin eteläkärjessä seisoessa oli epätodellinen olo, jonka muistaa selvästi vielä jälkeenkin päin. Niin kauas oli tultu, ja niin paljon vielä edessä. Pysähdyttävä niemen kärki, etten sanoisi.
Niemen nokasta ajelimme ihastuttavalle onsenille, joka oli ehdottomasti Japanissa kokeilemistani onseneista (ja niitähän tuli kokeiltua) mahtavin. Rotenburosta oli estoton näkymä edessä aukeavalle valtamerelle. Siinä sitä sitten istui kivellä, huljutteli itseään luonnon kuumissa vesissä ja katsoi kun jossain julmetun kaukana horisontissa lensi joku tunnistamaton lintu. Tavallisen onsen-altaiden lisäksi ulkoa löytyi mizuburo, joka toi hieman suomalaisen Juhannus saunan jälkitunnelmat mieleen vilpoisan vetensä ansiosta.
Onsenissa rentouduttuamme ajelimme mökille, jonka Junko oli meille vuokrannut etukäteen. Kävimme kaupassa ostamassa ruokatarpeita illallista varten ja menimme hakemaan mökkimme avaimet juuri ennen vastaanottokeskuksen sulkemisaikaa illan hämärtyessä. En ollut aiemmin mökkeillyt Japanissa, joten oli hauska päästä maistamaan hieman camping-elämää.
Näkymä mökin terassilta illan hämärtyessä 
Mökkiruoka maistui Mökki oli pieni ja vähän kulunut, mutta varsin suloinen ja juuri sopiva tyttöporukan illanviettoon minikeittiöineen ja kerrossänkyineen. Minä tein joukkiollemme pastaa savulohi-kermakastikkessa, ja muut valmistivat lisukkeeksi salaattia ja paistettua vihanneksia, sekä hieman barbequelihaa.
Suloinen pikku mökkimme aamuauringossa Seuraavana aamuna suuntasimme rannalle aikeissamme uida. Ajelimme jyrkänteiden reunoilla kiemurtelevaa rantatietä kohti pientä lahdenpoukamaa joka oli niin kekellä ei mitään, että en tiedä mistä Junko kyseisen paikan oli bongannut. Saapuessamme rannalle silmien eteen avautui ihana kallioiden suojassa, rehevän kasvuston keskellä sijaitseva täydellinen ja ennen kaikeka täysin autio hiekkaranta! En ole varmasti ikinä uinut yhtä upealla rannalla tai yhtä lämpimässä vedessä. Vedenpinta hohti turkoosina ja pohjaan näki helposti vaikka varpaat eivät olisi olleet lähelläkään sileää hiekkaa. Kirkkaassa vedessä oli jännittävää snorkkeloida - saattoi nähdä ties kuinka kauas veden alla. Toisaalta, ei siellä kyllä erityisesti mitään nähtävää ollut, mutta se ei kyllä erityisemmin haitannut, sillä liian eläväiset vedet eivät ehkä ole minua varten. Rannalla sen sijaan elämää riitti - pikkuruiset taskuravut pitivät huolen että hiekalla istujakin viihtyi rapujen touhuja seuraten.
Alhaalla siintää yksityinen hiekkarantamme
Ei ketään! Yritin rasvata itseni kunnon aurinkorasvakerroksella, mutta puolen päivän aurinko porotti sen verran pahasti, että jo aiemmin hankkimani auringonpolttamat vain lisääntyivät. Jossain vaiheessa rannalle eksyi yksi pariskunta lapsineen, muutama pikkupoika ja yliopistoikäisten miesten joukkio. Olimme ehtineet nauttia autiosta rannasta jo hyvän aikaa, joten aloimme pikkuhiljaa kasata kamojamme ja suunnata Ibusukiin jatkamaan hiekkaleikkejä.
Ibusukissa nimittäin sijaitsee hiekkaonsen, jossa vierailija pukeutuu ensin yukataan eli puuvillakimonoon, sipsuttelee onsen rakennuksen rantahiekalle ja asettuu sitten makaamaan pitkälleen kuumaan, vulkaanisen maaperän ja auringon lämmittämään hiekkaan. Tämän jälkeen onsenin työntekijä lapio asiakkaan täysin hiekan peittoon niin, että vain kasvot jäävät näkyviin. Kuuman hiekan hohkassa voi sitten makoilla niin pitkään kuin sielu tai pikemminkin kroppa sietää, sillä kuuma hiekka poistaa kehosta paljon nesteitä ja kovin pitkään makoileva saattaa olla hiekkakäsittelyn jälkeen aika voipunut. Hiekkakylvyllä on myös lääketieteellisesti todistettuja positiivisia vaikutuksia. Se aktivoi ja vahvistaa verenkiertoa ja sydäntä, sekä poistaa elimistöstä tehokkaasti kuona-aineita ja muita elimistöön kuulumattomia aineita. Hiekkakylpy parantaa myös hengityksen kulkua ja laajentaa verisuonia. Samanlaisia vaikutuksia on tavallisellakin onsen-kylvyllä, mutta hiekkakylvyn sanotaan olevan 3-4 kertaa tehokkaampi. Vahvan vaikutuksen vuoksi hiekkakylpyä ei suositella sydän ja verisuonitaudeista, keuhkosairauksista, korkeasta verenpaineesta, kuumeesta tai tulehduksista kärsiville, mutta sen sijaan esimerkiksi astmaatikoille, atoopikoille, diabeetikoille, palovammapotilaille, ylipainoisille, ihosairauksista, anemiasta tai naisten vaivoista kärsiville hiekkakylpy sen sijaan voi varsinkin pidemmällä, parin viikon hoitojaksolla olla tehokaskin apu.
Ibusukin sunamushionsen. Kuva: 'Wikimedia commons, Trinida, 2008'Makoilimme Ibusukin sunamushionsenin hiekoissa puolisen tuntia, jonka jäkeen keho oli hikoillut noin kilon vettä. Junkoa pyörrytti, joten joimme hieman vettä ennen kuin palasimme onsenin pesutiloihin. Yukata heitettiin pyykkikuiluun, jonka jälkeen peseydyimme ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kagoshiman kaupunkia. Jos merinäköalalla varustettu Kagoshiman onsen oli yksi upeimmista kylpyläkokemuksistani, niin tämä oli ehdottomasti sieltä eksoottisimmasta päästä.
Olen vuonna -87 syntynyt graafinen suunnittelija sekä Vuosi Japanissa -opaskirjan kirjoittaja. Helmikuussa 2010 palasin antoisalta vaihto-oppilasjaksolta Japanista, Suur-Tokion alueelta Sagamiharasta.