Viimeisen viikon aikana maamme uutisotsikoissa on vilahdellut mm. yhä Tshernobylin jäljiltä säteilevät sienet, apteekkien tilapäisesti tyhjentyneet joditablettivarastot ja jos jonkinlaiset kauhuskenaariot Tokion "pimentyneiltä ja aavemaisilta" kaduilta puhumattakaan Miyagin alueen uutisoinnista.
Mediassa ei ole paljon näkynyt tämänkaltaista aurinkoista Tokiota viime aikoina. Asakusakin on kirsikkakoristeineen kuin toissa vuoden keväältä, omalta ensimmäiseltä Tokio-kierrokseltani. Väkeä tosin näyttää kojujen reunustavalla turistikujalla olevan vähemmän kuin yleensä. Kuvat 18.3.: Ari Helminen
Muutamat ensimmäiset päivät järistyksen ja tsunamin jälkeen olivat tietenkin Japanissa sekasortoisia ja ilmassa oli pelkoa ja epätoivoa - syystäkin. Aluksi osa kauppojen hyllyistä oli tosiaankin välillä tyhjinä ja kodit olivat sekaisin. Ihmiset eivät päässeet matkustamaan koteihinsa tai saaneet tavoitettua ystäviään tuhoalueilla. Suuri osa katastrofaalisista uutisotsikoista on käsitellyt kuitenkin vain Miyagin aluetta, joka kärsi pahimmat tuhot tsunamin vuoksi.
Mutta missä ovat median kuvat siitä, miltä näyttää vaikkapa Tokiossa nyt ihan normaalina arkipäivänä? Entä muualla Japanissa? Mihin on unohtunut 80% muusta saarivaltiosta? Kaikki uutiset käsittelevät ainoastaan rannikoiden tuhoa ja ydinvoimaloita, eikä missään tunnu näkyvän pihaustakaan siitä, mitä Japanissa todella nyt tapahtuu tavallisten ihmisten keskuudessa. Osa netin uutissivustoista päivittelee omia uutisiaan lisäten oheen vain uuden päivämäärän, jolloin lukija on aivan ulalla, että onko tämä Fukushimassa tapahtunut räjähdys nyt siis se ensimmäinen vai toinen, onko tämä eri reaktori, vai siis onko siellä tänäänkin räjähtänyt, vai onko tämä jo aiemmin alkuviikosta lukemani uutinen. Ne harvat uutiset, jotka käsittelevät muita alueilta kuin Miyagia, kertovat vaikkapa Tokion kohonneista säteilyarvoista. Lukijalle tulee tunne, että siellä ihmiset ympäri Japanin istuvat nyt sisällä ja syövät vain tuontiruokaa ja joditabletteja, jotta välttyisivät säteilyn vaikutuksilta. Aina uutisissa ei jakseta painottaa, että Tokiossakin säteilyarvot ovat kuitenkin pysyneet kohottuaankin luvuissa, jotka lähentelevät normaalin taustasäteilyn ylärajoja (Normaali taustasäteily on n. 0.07-0.3 mikrosievertiä tunnissa, Tokiossa on mitattu korkeimmillaankin 15. ja 16.3 aikaan 0.5 mikrosievertiä tunnissa.). Näiden uutisten valossa median kannattaisi muistuttaa, että nyt kannattaa Suomessa olla varuillaan liukkauden vuoksi ettei katko luitaan, sillä röntgenkuvauksessa saatava säteilymäärä voi olla jopa tuhansia mikrosieverttejä kerta-annoksena!
Uutiset pohjautuvat toki useissa tapauksissa faktoihin, mutta miksi esimerkiksi suomalaisista sienistä pitää uutisoida heti Fukushiman ydinvoimaloiden kuvien ohessa? Miksi ihmisten mieliin jätetään vääränlainen kuva tapahtumien todellisesta luonteesta? Jotain median markkinointijohteisesta ja suuriin myyntilukuihin tähtäävästä uutisoinnista kertoo sekin, että vaikka Japanin tilanne ei ole muutamaan päivään olellisesti muuttunut, uutisointi siltä suunnalta vähenee heti, kun Libyassa on saatu tilanne päälle. :P Kaikki eivät jaksa enää seurata paniikkia lietsovia lööppejä ja uutisia, enkä jaksa minäkään.
Jotkut ihmiset ovat ihmetelleet, miksi Tokiossa oleskelevat suomalaiset eivät palaa ensimmäisellä lennolla Suomeen. Turistit ovat toki asia erikseen, eikä kenenkään nyt kannata Japaniin varta vasten tietenkään lähteä ihan lähiaikoina, mutta mikä ihme siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että vaikka kansalaisuus olisi suomalainen, ei se tarkoita, että kotikin olisi välttämättä Suomessa, ja että tilanne Japanin eri osissa on täysin erilainen? Koti on siellä, missä on työ, asunto ja kenties perhekin, eli joidenkin kohdalla vaikka Tokiossa. Jotain Japanin eri osien tilanneeroista kertoo vaikkapa se, että vesipula ja kaasun toimituksen katkokset jatkuvat yhä ystävieni mukaan Sendaissa, mutta muutamat tokiolaiset ystäväni juhlivat juuri valmistumistaan yliopistosta - tukat laitettuna ja yllä upeat kimonot ja kaikki! Suomalaisbloggaajan videot tokiolaisesta ruokakaupasta ja asemien arkisesta vilkkaudesta kertovat nekin omaa tarinaansa.
Tältä erää toivottelenkin siis jaksamista Sendaihin, jossa ihmiset eivät ole päässeet välttämättä viikkoon suihkuun ja samaan hengenvetoon onnittelen tokiolaisystäviäni yliopistouran loppumisesta ja uuden elämän alusta. Kohta puoliin minäkin liittynen jälkimmäisten joukkoihin, sillä torstaina on viimeinen varsinainen luento!! Sen jälkeen edessä on kokopäiväistä opinnäytetyön tekemistä. :)
maanantai 21. maaliskuuta 2011
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Japanilaiset kaaoksen keskellä
Tsunamivideot Miyagin prefektuurin alueelta tuntuivat epätodellisilta. Nyt parin seuraavan päivän aikana julkaistut kuvat pelastustyöntekijöistä, tuhoutuneista kodeista ja pitkin sairaalojen, koulujen, asemien, kauppakeskusten ja virastotalojen lattioita nukkuvista ihmisistä vailla kotia tai pääsyä kotiinsa ovat ahdistavan konkreettisia ja liiankin todellisia. Tuntuu hullulta katsella kuvia tutuista paikoista, joissa ihmiset nyt nukkuvat lattioilla tai itkevät puhelimessa.
Touhokun rannikkoalueella kaikki on sekaisin. Kauempana vaikkapa Tokiossa näytettiin selviävän onneksi lähinnä säikähdyksellä. Siitä huolimatta elämä ei palaa kuitenkaan raiteilleen hetkessä niilläkään alueilla, joilla talot yhä seisovat ja junat alkavat jo pikkuhiljaa liikkua. Paitsi että pahimmilla tuhoalueilla tarvitaan humanitaarista apua konkreettisten hyödykkeiden ja suojan muodossa, ei helppoa toki ole muuallakaan Japanissa.
Ihan yksinkertaista ei ole elämä niisäkään paikoissa, joissa kaupat ovat jo auki ja junat liikennöivät. Tokiossakin kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Supermarketit kuulemma säännöstelevät asiakkaiden ostoksia, jotta kaikille riittäisi jotain. Ystäväni kertoivat, että myös sähkönkulutusta pyritään vähentämään radikaalisti. Uutisissa hallituksen kerrotaan pyytäneen myös yrityksiä säästämään sähköä ja ilmeisesti myös säännösteltyjä sähkökatkoksia on luvassa (NHK World News).
Vaikka seinät olisivat yhä ympärillä, ei järistyksen jälkien siivoaminen ja kodin tai työpaikan rakenteiden kunnon tarkastaminenkaan liene pieni urakka. Voisi kuvitella, että vaikka jälkijäristykset lienevät jo nyt hieman hiljenneen, suurten jälkijäristysten pelossa ei hirveästi huvittaisi siivota, mikäli kohta kirjahyllyn sisältö olisi taas lattialla. NHK Worldin uutisissa kerrottiin, että yli 5-6 ja jopa 7 magnitudinkin suuruisia jälkijäristyksiä voi seurata lähialueella 70% todennäköisyydellä.
Japanilaisilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa, jaksamista ja rohkeutta – ja pitkään, sillä jälleenrakennustyö etenkin rannikkoalueilla ei ole ihan pienen hetken urakka.
Touhokun rannikkoalueella kaikki on sekaisin. Kauempana vaikkapa Tokiossa näytettiin selviävän onneksi lähinnä säikähdyksellä. Siitä huolimatta elämä ei palaa kuitenkaan raiteilleen hetkessä niilläkään alueilla, joilla talot yhä seisovat ja junat alkavat jo pikkuhiljaa liikkua. Paitsi että pahimmilla tuhoalueilla tarvitaan humanitaarista apua konkreettisten hyödykkeiden ja suojan muodossa, ei helppoa toki ole muuallakaan Japanissa.
Ihmiset ovat joutuneet yöpymään kuka missäkin, kun kotiin ei pääse. Kuva: kosmosxipo
Tokiossa Shinjukun asema näyttää muuttuneen tuhansine ihmisineen pakolaisleiriksi, kun ihmiset eivät ole päässeet kotiin liikenteen takkuillessa. Tuntuu hullulta, että reilu vuosi sitten shoppailin juuri näissä käytävissä Luminen kauppakeskuksessa..
Kuva: Ryuugakusei
Ihmiset jonottavat kolikkopuhelimiin soittaakseen omaisilleen ja läheisilleen. Kännykkäverkot olivat maanjäristyksen jälkeen kovilla, mutta alkavat kuulemma pikkuhiljaa taas toimia. Kuva: Ryuugakusei
Tokiossa Shinjukun asema näyttää muuttuneen tuhansine ihmisineen pakolaisleiriksi, kun ihmiset eivät ole päässeet kotiin liikenteen takkuillessa. Tuntuu hullulta, että reilu vuosi sitten shoppailin juuri näissä käytävissä Luminen kauppakeskuksessa..
Kuva: Ryuugakusei
Ihmiset jonottavat kolikkopuhelimiin soittaakseen omaisilleen ja läheisilleen. Kännykkäverkot olivat maanjäristyksen jälkeen kovilla, mutta alkavat kuulemma pikkuhiljaa taas toimia. Kuva: Ryuugakusei
Ihan yksinkertaista ei ole elämä niisäkään paikoissa, joissa kaupat ovat jo auki ja junat liikennöivät. Tokiossakin kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Supermarketit kuulemma säännöstelevät asiakkaiden ostoksia, jotta kaikille riittäisi jotain. Ystäväni kertoivat, että myös sähkönkulutusta pyritään vähentämään radikaalisti. Uutisissa hallituksen kerrotaan pyytäneen myös yrityksiä säästämään sähköä ja ilmeisesti myös säännösteltyjä sähkökatkoksia on luvassa (NHK World News).
Ihmiset jonottamassa ruokaa supermarketista Moriokassa. Kuva: kosmosxipo
Ystäväni Mari raportoi Tokiosta, että konbineissa ei ole tänään ollut paljon eväitä hyllyssä - eikä mitään muutakaan. Osta siinä sitten ruokaa..
Kuva: Mari Itaya
Kuva: Mari Itaya
Kuvat: urbaning
Vaikka seinät olisivat yhä ympärillä, ei järistyksen jälkien siivoaminen ja kodin tai työpaikan rakenteiden kunnon tarkastaminenkaan liene pieni urakka. Voisi kuvitella, että vaikka jälkijäristykset lienevät jo nyt hieman hiljenneen, suurten jälkijäristysten pelossa ei hirveästi huvittaisi siivota, mikäli kohta kirjahyllyn sisältö olisi taas lattialla. NHK Worldin uutisissa kerrottiin, että yli 5-6 ja jopa 7 magnitudinkin suuruisia jälkijäristyksiä voi seurata lähialueella 70% todennäköisyydellä.
Japanilaisilta vaaditaan nyt pitkää pinnaa, jaksamista ja rohkeutta – ja pitkään, sillä jälleenrakennustyö etenkin rannikkoalueilla ei ole ihan pienen hetken urakka.
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Japanin maanjäristys ja tsunami nostavat ahdistuksen pintaan
Päivä alkoi karmivalla tavalla. Heräsin unenpöpperössä aamulla äitini lähettämään tekstiviestiin, jossa hän kertoi, että Japanissaon sattunut yli 8 magnitudin maanjäristys. Äiti kirjoitti, että Yukiko, hänen luokseen vuodeksi muuttava japanilainen tyttö on ollut huolissaan, kun ei ole saanut yhteyttä kaikkiin ystäviinsä Tokion suunnalla.
Avasin tietokoneen ja BBC ja CNN uutisoivat hirveiden live-lähetysten ja videoiden kera tuhoista. Aluksi videoissa näkyi lähinnä hyllyistä tippuneita kirjoja, sotkua ja pelokkaita ihmisiä. Sitten tsunamikuvat vyöryvine aaltoineen tulivat mukaan kuvioihin. Nähdessäni vesimassojen vyöryvän Sendain lentokentän yli, tuhoten pellot, riepotellen autoja mukanaan ja heitellen laivoja ja veneitä pitkin kaupunkien katuja alkoi olla selvää, että tämä lienee ollut juurkin "se suuri", jota Tokion seudulla on lähes vuosisadan verran peläten odotettu.
Uutiskuvat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuina omien ystävien viesteihin, pelkoon ja kuviin heidän kotiseudullaan vallitsevasta kaaoksesta, koska ne koskettavat niin läheltä. Heti alkutekijöiksi aamulla yritin tietenkin selvittää, että ystäväni ovat kunnossa. Tokiolaiset tuntuivat lähinnä olevan shokissa, peloissaan ja harmissaan kun liikenne ja sähköt ovat poikki. Iso osa tokiolaisista on joutunut kävelemään koteihinsa, pitkiäkin matkoja, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Perheenjäseniä joudutaan hakemaan autolla täysin ruuhkautuneita ja osin kenties vaurioituneita moottoriteitä pitkin, kun mitkään julkiset kulkuneuvot eivät toimi. Erään läheisen ystäväni isä ja sisko lähtivät hakemaan perheen äitiä keskustasta, jotta tämä pääsisi kotiin. Toivottavasti he pääsevät turvassa perille... Vielä ei ole heistä kuulunut... :( Toinen ystäväni oli työvuorossa kassalla, kun maanjäristys alkoi. Hän oli kuulemma vain juossut kauhuissaan ulos, liiemmin ajattelematta mitään muuta kuin että pääsisi pois.
Erityisen huolissani olin Sendaissa asuvista ystävistäni, sillä he olivat lähes järistyksen keskuksessa kaupungissa, jota tämänpäiväiset tsunamit ja järistykset ovat kohdelleet pahasti. Kaikki ystäväni tuntuvat Twitterin, Facebookin ja Mixin mukaan olevan kunnossa, mutta esimerkiksi heidän koulurakennuksensa on kokenut kovia tuhoja ja kodit ovat aivan sekaisin.
En ole pystynyt tekemään koko päivänä oikeastaan mitään muuta kuin ahdistumaan itsekseni tietokoneen edessä seuratessani yhä uusien jälkijäristysten aiheuttamaa pelkoa siitä, että jollekin vielä käy jotakin, vaikka järistykset lienevät jo vaimenemaan päin. Useiden tutkijoiden mukaan tulevat päivät ja jopa useammat viikot ovat kuitenkin vielä tarkkaavaisuutta vaativaa aikaa, sillä jälkijäristyksiä saattaa jatkua pitkäänkin näin suuren järistyksen jälkeen. Eräs ystäväni kirjoitti, että jälkijäristyksiä on ollut lähes kerran tunnissa. Kuolinuhreja on jo nyt varmistettu n. 300 erityisesti Sendain alueelta ja rannikolta. Uhrilukujen uskotaan nousevan lopulta yli tuhanteen henkeen.
Loppuun sanottakoon kuitenkin, että luojan kiitos kaiken maailman sosiaalisesta mediasta. Puhelinlinjat kun ei aina laula, niin on ihanaa pystyä saamaan yhteys kaikkiin tärkeisiin ihmisiin ennen kuin tarvii pelätä, että heille on käynyt jotain. Tärkeintä tämä on tietenkin japanilaisille itselleen. Moni ystäväni on sanonut, että puhelinlinjat eivät toimi, mutta koska netti toimii, se on ollut monille ainut tapa saada perheelle tieto, että he ovat kunnossa. Toivottavasti kaikki pääsevät pian kotiin.. ja ne joiden koteja ei enää ole, pääsevät turvaan.
みんな、気を付けてね!! ; _____ ;
*12.3.11 Edit. Ei, ei se sitten ollut pelätty Toukain maanjäristys. Väärien mannerlaattojen risteys ja sitä rataa. Shizuokan rannikon alla lepäävien laattojen jyrinää vieläkin siis odotellessa, jossain tulevaisuudessa vai huomenna, kuka tietää... -_______-
*12.3.11 Edit2, Ystäväni perhekin oli päässyt onnellisesti kotiin, ja muutkin ystävät tuntuvat olevan kunnossa, joskin osa ei vieläkään ole päässyt koteihinsa. Ystäväni Junkon velikin sattui onneksi olemaan Kagoshimassa eikä Tokiossa.
Avasin tietokoneen ja BBC ja CNN uutisoivat hirveiden live-lähetysten ja videoiden kera tuhoista. Aluksi videoissa näkyi lähinnä hyllyistä tippuneita kirjoja, sotkua ja pelokkaita ihmisiä. Sitten tsunamikuvat vyöryvine aaltoineen tulivat mukaan kuvioihin. Nähdessäni vesimassojen vyöryvän Sendain lentokentän yli, tuhoten pellot, riepotellen autoja mukanaan ja heitellen laivoja ja veneitä pitkin kaupunkien katuja alkoi olla selvää, että tämä lienee ollut juurkin "se suuri", jota Tokion seudulla on lähes vuosisadan verran peläten odotettu.
Uutiskuvat eivät kuitenkaan ole mitään verrattuina omien ystävien viesteihin, pelkoon ja kuviin heidän kotiseudullaan vallitsevasta kaaoksesta, koska ne koskettavat niin läheltä. Heti alkutekijöiksi aamulla yritin tietenkin selvittää, että ystäväni ovat kunnossa. Tokiolaiset tuntuivat lähinnä olevan shokissa, peloissaan ja harmissaan kun liikenne ja sähköt ovat poikki. Iso osa tokiolaisista on joutunut kävelemään koteihinsa, pitkiäkin matkoja, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Perheenjäseniä joudutaan hakemaan autolla täysin ruuhkautuneita ja osin kenties vaurioituneita moottoriteitä pitkin, kun mitkään julkiset kulkuneuvot eivät toimi. Erään läheisen ystäväni isä ja sisko lähtivät hakemaan perheen äitiä keskustasta, jotta tämä pääsisi kotiin. Toivottavasti he pääsevät turvassa perille... Vielä ei ole heistä kuulunut... :( Toinen ystäväni oli työvuorossa kassalla, kun maanjäristys alkoi. Hän oli kuulemma vain juossut kauhuissaan ulos, liiemmin ajattelematta mitään muuta kuin että pääsisi pois.
Erityisen huolissani olin Sendaissa asuvista ystävistäni, sillä he olivat lähes järistyksen keskuksessa kaupungissa, jota tämänpäiväiset tsunamit ja järistykset ovat kohdelleet pahasti. Kaikki ystäväni tuntuvat Twitterin, Facebookin ja Mixin mukaan olevan kunnossa, mutta esimerkiksi heidän koulurakennuksensa on kokenut kovia tuhoja ja kodit ovat aivan sekaisin.
En ole pystynyt tekemään koko päivänä oikeastaan mitään muuta kuin ahdistumaan itsekseni tietokoneen edessä seuratessani yhä uusien jälkijäristysten aiheuttamaa pelkoa siitä, että jollekin vielä käy jotakin, vaikka järistykset lienevät jo vaimenemaan päin. Useiden tutkijoiden mukaan tulevat päivät ja jopa useammat viikot ovat kuitenkin vielä tarkkaavaisuutta vaativaa aikaa, sillä jälkijäristyksiä saattaa jatkua pitkäänkin näin suuren järistyksen jälkeen. Eräs ystäväni kirjoitti, että jälkijäristyksiä on ollut lähes kerran tunnissa. Kuolinuhreja on jo nyt varmistettu n. 300 erityisesti Sendain alueelta ja rannikolta. Uhrilukujen uskotaan nousevan lopulta yli tuhanteen henkeen.
Loppuun sanottakoon kuitenkin, että luojan kiitos kaiken maailman sosiaalisesta mediasta. Puhelinlinjat kun ei aina laula, niin on ihanaa pystyä saamaan yhteys kaikkiin tärkeisiin ihmisiin ennen kuin tarvii pelätä, että heille on käynyt jotain. Tärkeintä tämä on tietenkin japanilaisille itselleen. Moni ystäväni on sanonut, että puhelinlinjat eivät toimi, mutta koska netti toimii, se on ollut monille ainut tapa saada perheelle tieto, että he ovat kunnossa. Toivottavasti kaikki pääsevät pian kotiin.. ja ne joiden koteja ei enää ole, pääsevät turvaan.
みんな、気を付けてね!! ; _____ ;
*12.3.11 Edit. Ei, ei se sitten ollut pelätty Toukain maanjäristys. Väärien mannerlaattojen risteys ja sitä rataa. Shizuokan rannikon alla lepäävien laattojen jyrinää vieläkin siis odotellessa, jossain tulevaisuudessa vai huomenna, kuka tietää... -_______-
*12.3.11 Edit2, Ystäväni perhekin oli päässyt onnellisesti kotiin, ja muutkin ystävät tuntuvat olevan kunnossa, joskin osa ei vieläkään ole päässyt koteihinsa. Ystäväni Junkon velikin sattui onneksi olemaan Kagoshimassa eikä Tokiossa.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Kyselyyn vastaavien kesken arvottava palkinto
Tähänastisen elämäni kiireisimmän kevään ansiosta saan raotettua kyselyyn vastaavien kesken arvottavan pienen Japani-aiheisen palkinnon ympärillä häilynyttä salaisuuden verhoa vasta nyt. ;)
Heti alkuun haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat jo ehtineet antaa hetken ajastaan kyselyn parissa. Vastaajien määrä on ylittänyt kaikki odotukseni, ja pian pääsenkin analysoimaan vastausdataa opinnäytetyötäni varten. Analyysiä Japanin herättämistä mielikuvista on luvassa myös täällä blogissa myöhemmin keväällä.
Ne, jotka kyselyyn eivät vielä ole vastanneet, ehtivät vielä hyvin, sillä aikaa on tämän kuun loppuun saakka. Tarkempia tietoja kyselystä voi lukea aiemmasta blogipostauksestani, ja arvontaan voi osallistua vastaamalla kyselyyn siis täällä: www.tinyurl.com/riisanonippon .
Ja sitten siihen palkintoon. Arpaonnettaren suosikille lähtee postin mukana pieni, matkojeni varrelta Japanista keräämäni kokoelmapaketti kaikenlaista pientä hauskaa.
Pakettiin kuuluu siis lajitelma origamipapereita, tarroja, kaksi kännykkäkorua, kolikkopussukka, syömäpuikot, Candy Candy -karkkeja, pyyhekumipakkaus sekä Sanrion My Melody -pupuaiheinen ハンケチ, eli pieni kankainen nenäliina esimerkiksi käsien kuivaukseen (kokonsa ansiosta erittäin kätevä Japanin matkaajalle). Palkinto on kenties hieman tyttömäinen ainakin muutamien tavaroiden osalta, mutta toisaalta mikäli voittaja sattuu olemaan joku lukijakuntani miespuolisista edustajista, kenties hän saa palkinnon tavaroiden joukosta oivan lahjan vaikkapa kummitytölle, pikkusiskolle tai tyttöystävälle? ^_^''
Vastausaika kyselyyn päättyy 31.3. ja arvonta suoritetaan siis 1.4., jolloin ilmoitan voittajalle tämän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Ilmoitan tuolloin arvonnan päättymisestä myös täällä blogissa. Onnea arvontaan! ^_^
//EDIT 1.4. Kyselyyn vastaaminen on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Arvonnan voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse! //
Heti alkuun haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat jo ehtineet antaa hetken ajastaan kyselyn parissa. Vastaajien määrä on ylittänyt kaikki odotukseni, ja pian pääsenkin analysoimaan vastausdataa opinnäytetyötäni varten. Analyysiä Japanin herättämistä mielikuvista on luvassa myös täällä blogissa myöhemmin keväällä.
Ne, jotka kyselyyn eivät vielä ole vastanneet, ehtivät vielä hyvin, sillä aikaa on tämän kuun loppuun saakka. Tarkempia tietoja kyselystä voi lukea aiemmasta blogipostauksestani, ja arvontaan voi osallistua vastaamalla kyselyyn siis täällä: www.tinyurl.com/riisanonippon .
Ja sitten siihen palkintoon. Arpaonnettaren suosikille lähtee postin mukana pieni, matkojeni varrelta Japanista keräämäni kokoelmapaketti kaikenlaista pientä hauskaa.
Mainio silmälasien tai vaikkapa kännykän tai kameran näytön puhdistukseen sopiva söpö Norsu-kännykkäkoru, jonka toinen puoli on pehmeää mikrokuitua, sekä piskuinen ja söpö Hello Kitty -kännykkäkoru kulkusella.
Kokoelma erilaisia origamipapereita, jotka ovat käteviä paitsi paperintaittelussa, myös kaikenlaisessa muussa askartelussa. (Huomautettakoon, että origami-pakkauksesta voi puuttua pari paperia pakkauksessa ilmoitetusta täydestä lukumäärästä, sillä testailin pakkausten taitto-ohjeita joskus käytännössä, kun nuo ostin, enkä muista mistä pakkauksesta olen muutaman paperin ottanut. Pahoittelen tätä. Muuten kaikki tuotteet ovat kyllä uusia ja käyttämättömiä. :'D )
Hauska ruoka-aiheinen pyyhekumisetti, klaanisymbolilla koristeltu kolikkopussukka sekä geisha-aiheiset syömäpuikot.
Pakettiin kuuluu siis lajitelma origamipapereita, tarroja, kaksi kännykkäkorua, kolikkopussukka, syömäpuikot, Candy Candy -karkkeja, pyyhekumipakkaus sekä Sanrion My Melody -pupuaiheinen ハンケチ, eli pieni kankainen nenäliina esimerkiksi käsien kuivaukseen (kokonsa ansiosta erittäin kätevä Japanin matkaajalle). Palkinto on kenties hieman tyttömäinen ainakin muutamien tavaroiden osalta, mutta toisaalta mikäli voittaja sattuu olemaan joku lukijakuntani miespuolisista edustajista, kenties hän saa palkinnon tavaroiden joukosta oivan lahjan vaikkapa kummitytölle, pikkusiskolle tai tyttöystävälle? ^_^''
Vastausaika kyselyyn päättyy 31.3. ja arvonta suoritetaan siis 1.4., jolloin ilmoitan voittajalle tämän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Ilmoitan tuolloin arvonnan päättymisestä myös täällä blogissa. Onnea arvontaan! ^_^
//EDIT 1.4. Kyselyyn vastaaminen on päättynyt ja arvonta on suoritettu. Arvonnan voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse! //
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)