Näytetään tekstit, joissa on tunniste Japani maailmalla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Japani maailmalla. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Japanilaiselokuvat Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla

Rakkautta & Anarkiaa festivaalit ovat kohta taas täällä ja lipunmyynti pyörähti käyntiin tämän viikon torstaina. 20.-30.9. pidettävien festivaalien ohjelmistossa on jälleen tänäkin vuonna myös kiinnostavia japanilaisuutuuksia, joita Suomessa ei vielä olla nähty.

Ace Attorney

Viihdykettä löytyy niin animaation kuin tavallisen näytellyn elokuvankin ystäville monen genren alta. Itse olen ostanut liput kahteen elokuvaan, joista erityisesti suureen suosikkiini, Ace Attorney -pelisarjaan pohjautuvan elokuvan tulo Suomeen oli suuri, iloinen yllätys. Viimetalvinen Japanin matkani sijoittui juuri tammikuulle ennen Phoenix Wrightin Japanin ensi-iltaa, joten silloinen  harmitukseni matkan huonosti sattuneesta ajoituksesta elokuvan suhteen on muisto vain – Nyt pääsen vihdoin katsastamaan, miten Nintendon käsikonsolin humoristinen ja mainoiden henkilöhahmojen värittämä peli kääntyy tieyssä mielessä realistisempaan muotoon näyteltynä elokuvana.

Rentaneko (Rent-a-cat)
 
Toinen kiinnostavimmista japanilaisista festarielokuvista on hulvattoman oloinen Rentaneko (Rent-a-cat). Naoko Ogigamin ohjaama Rentaneko kertoo kolmekymppisestä, vielä aviomiehestä haaveilevasta Sayakosta, joka vuokraa kissoja yksinäisille ihmisille. Ohjaaja on monille suomalaisille ennalta tuttu Helsinkiin sijoittuvasta Ruokala Lokki -elokuvasta. Itse vuokrasin vaihtoaikoinani eräänä iltana Tsutayasta myös Ogigamin Megane-elokuvan, jonka eriskummallinen, pysähtynyt ja leppoisan letkeä tunnelma sopi silloiseen mielentilaani mainiosti. Mikäli Rentanekon synopsista ja traileria on uskominen, luulenkin, että luvassa on Ogigamin aiemmista elokuvista tuttua dialogia, tunnelmaa, huumoria ja hämmentäviä, mielenkiintoisia ihmiskohtaloita.

I wish

Näyteltyjen elokuvien joukosta löytyy näiden kahden helmen lisäksi myös muita kiinnostaiva elokuvia. Himizu kertoo 15-vuotiaan tytön kohtalon Tohokun maanjäristyksen jälkeisessä Japanissa väkivallan ja perhearjen ongelmien keskellä. I wish kuvaa vanhempien avioerossa erotettujen veljesten matkaa hatki Japanin, kun he toivovat saavansa rikkoutuneen perheen takaisin yhteen. Yakuza-henkeä ja väkivaltaisempia mittelöitä kaipaava saattaa viihtyä mangamaisella elokuvakerronnallaan sykähdyttävän sarjakuvaan perustuvan Smugglerin, tai hieman taiteellisemman tuotannon, Cutin parissa. Scifihtävää kauhua muutaman vuosikymmenen takaa vuodelta 1992 taas tarjoilee Shinya Tsukamoton Tetsuo II: The Body Hammer.

Smuggler
Japanilaisella animaatiorintamalla tarjonta on R&A-festivaaleilla hieman vähäisempää, mutta kenties laatu korvaa määrän?

Momo e no tegami ( A Letter to Momo) 

Momo e no tegami -animaatio (A Letter to Momo) kertoo ennakkotietojen perusteella hieman yliluonnollisen tarinan 13-vuotiaasta Momosta, joka joutuu isänsä kuoleman jälkeen muuttamaan äitinsä kanssa Tokiosta kauas Japanin sisämeren saaristoon. Saarelle saavuttuaan Momo alkaa kuitenkin nähdä kummallisia hahmoja ympärillään, ja seikkailu päässee käyntiin.

 Kukkulan tyttö, sataman poika
Toinen tarjolla olevista animaatioista, Studio Ghiblin ohjaajan Miyazaki Gorōn viime vuoden kotimaansa myyntimenestys Kukkulan tyttö, sataman poika on varmasti ehdoton must-see, mutta itse aion jättää festarinäytöksen välistä ja suunnata leffaan vasta myöhemmin lokakuussa. Tämä pätkä on nimittäin tulossa tänä syksynä isompaankin levitykseen Suomessa ja löytynee ainakin Finnkinon teattereiden listoilta. Nostalginen ja suloinen Kukkulan tyttö, sataman poika -animaatio sijoittuu vuoden 1963 Yokohamaan ja keskittyy kahden lukiolaisen romanttiseen tarinaan muuttuvan ja kuohuvan yhteiskunnan keskellä. Toivokaamme, että tulossa on taattua Ghiblilaatua. Japanin kotimaisten elokuvien ykköseksi viime vuonna kiilanneelta sitä voisi ainakin olettaa.

Monena vuonna olen tuumaillut R&A-leffojen suhteen liian pitkään, ja suosituimmat pätkät ovat myyneet salit loppuun nenäni edestä. Niinpä kehoitankin nyt hieman viistastuneena: mikäli mielii näytöksiä katsomaan, on joidenkin suosituimpien elokuvien kohdalla parempi toimia nopeasti. Viimeisiä näytöksiä viedään jo!

Kuvat: Rakkautta & Anarkiaa -festivaali

torstai 16. elokuuta 2012

Manganäyttely Annantalolla 23.8.- 15.10.

Helsingin Annantalon lasten ja nuorten taidekeskuksessa nähdään tänä syksynä taidetta japanilaisessa hengessä. Manga-aiheinen näyttely, jossa itsekin olen mukana muutamalla työllä, on koottu manga-tyylillä piirtävien suomalaisten taiteilijoiden töistä. Esillä tulee olemaan varmasti varsin moninainen kurkistus suomalaiseen mangaan ja mangapiirtämiseen, sillä tekijät ovat saaneet valita näyttelyyn tulevat työnsä varsin vapaasti. Oletankin, että mukana on paitsi sarjakuvaorginaaleja, myös kuvitustöitä lukuisista eri aiheista ja monenlaista kynän jälkeä.

 Näyttelytyö: Liisa Stenberg

Se, mikä on mangapiirtämistä Suomessa lienee varsin häilyvää, sillä esimerkiksi itse koen, että yleisesti ottaen omat piirrokseni ovat korkeintaan saaneet inspiraationsa mangasta, kuin olisivat varsinaisia mangatyylisiä teoksia. Tähän näyttelyyn valitsemani työni ovat kuitenkin tietenkin sieltä piirrosteni kaikkein mangamaisimmasta päästä, ja koska näyttely sijoittuu Annantalon lasten kirjakahvilaan, valitsin myös aiheeni sen mukaisesti. Käykää itse katsomassa! :)


Näyttely on avoinna 23.8. alkaen Annantalon lasten kirjakahvila Haitulassa arkisin klo 9–20 ja la–su klo 11–17.

Mangaa!!! -näyttely on osa Annantalon Japani-aiheista ART LAB – Karu ja Kaunis -toimintagallerian ohjelmaa. Toimintagalleriassa tutustutaan ikebanan ja origamin kautta japanilaiseen estetiikkaan. Kävijät pääsevät galleriassa itsekin kokeilemaan näitä perinteisiä taiteenlajeja. Suosittelen! Ikebana on yllättävän haastavaa ja syvällistä, jos sen oppeihin oikein paneutuu. Toimintagalleria on avoinna samoihin kellonaikoihin kuin Mangaa!!!-näyttelykin, mutta sulkeutuu jo 7.10.

ART LAB -toimintagalleria ja Mangaa!!! -näyttelyt ovat osa World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmaa.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Comiket VS. Desucon!

Takana on paitsi pariviikkoinen Japanissa, myös tämän viikonlopun Desucon Frostbite -tapahtuma Lahdessa. Viime viikko paluun jälkeen meni töissä ja Desuconin ohjelmiani valmistellessa, joten ajattelinkin tänään, että miksipä en suorittaisi ensimmäisessä matkablogauksessa suurta (ainakin postauksen pituudessa, kun sitä rullaa sivulla alaspäin...) vertailua suomalaisen ja japanilaisen conin välillä, sillä olihan ihka ensimmäinen retkikohteemme, jonne Tokioon saavuttuamme suuntasimme, Comiket, doujinshin ja cosplayn jättimäinen tapahtuma Odaiban Big Sightilla.

Comiket 81., 29.-31.12.2011
VS. Desucon Frostbite, 14.-15.1.2012



Valaistakseni hieman taustoja, Comiket, jonne suuntasimme heti viskattuamme matkalaukut hotellille Shibuyaan, on viime uuden vuoden aikaan jo 81. kertaa järjestettävä maailman suurin omakustanne-sarjakuvien messumainen tapahtuma, jossa päävetonaulana ovat suurissa halleissa Odaiban Big Sight -messualueella myytävät doujinshi-sarjakuvat. Doujinshit, julkaistuihin manga-sarjoihin perustuvat fanisarjakuvat ovat joissakin tapauksissa nousseet jopa vähintään yhtä suosituiksi kuin esikuvansa. Niinpä suosituimpia doujinshi-sarjoja ostaakseen japanilaiset sarjakuvan ystävät jonottavat jokaisena, ja erityisesti tapahtuman ensimmäistä päivää ennen jopa päivä tolkulla päästäkseen ostamaan juuri sen haluamansa fanisarjiksen. Itsehän menimme viisaasti turisteilemaan paikalle toisen päivän iltapäivästä, jolloin sisään pystyi ihan mukavasti kävelemään erityisesti jonottamatta ja silti nähtävää oli ainakin turistin silmin paljon, ja jollei nyt aivan hirveän kranttu ole, ostettavaakin oli vielä kyllä jäljellä laareittain. Doujinshien lisäksi tapahtumassa on tarjolla myös cosplayta, joka oli itselleni tärkein syy yleisen fiilistelyn lisäksi mennä paikalle, sillä halusin ottaa valokuvia upeasti toteutetuista hahmoista.

Comiketissä pukuihin pukeudutaan maksullisissa pukkareissa, jonka jälkeen siirrytään ulos varatulle alueelle poseeraamaan valokuvaajien, ihmettelijöiden ja ihastelijoiden iloksi.

Desucon Frostbite taas on tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä suomalainen japanilaisen populaarikulttuurin tapahtuma, joka isoveljensä, kesäisin järjestettävän Desuconin tapaan kerää suomalaiset mangan, animen, japanilaisten pelien, musiikin ja cosplayn (ja paljon muun) ystävät viikonlopuksi kuuntelemaan erilaisia luentoja, ohjelmanumeroita ja paneelikeskusteluja, sekä osallistumaan työpajoihin, cosplay-mittelöihin ja monenlaiseen muuhun pienimuotoisempaan ohjelmaan kuten pelailuun ja karaokeen.

Desuconissa pukeutuneiden osuus oli itse asiassa yllättävän suuri. Itsehän olin normikuteisiin sonnustautuneena ehdotonta vähemmistöryhmää, joka suorastaan pisti silmään - mutta minä olenkin menneisyydeltäni enemmän Ropecon-ihmisiä, ja niissä coneissa istuttiin mustat hupparit päällä figupöytien ympärillä tai korkeintaan vedettiin joku haltiaviitta korviin larpin ajaksi... kunnes anime valtasi Dipolinkin. ;)

Sangatsu Mangan ja Punaisen jättiläisen myyntipisteen edustalla Desuconissa oli hyvä seurailla myyntihallin meininkiä. Mangat jo laukussa kenties?

Vetämässäni maskottityöpajassa väsäiltiin kännykkäkoruja ja korviksia.

Comiket kesti kolme päivää, mutta kaksipäiväinen Desucon oli auki yölläkin. Ja illalla vuorossa oli tanssia ja musiikkia DJ:iden johdolla. Kumpi tapahtuma vetää aukioloajan pojot, vaikeaa sanoa...

Mitä tuleekin ohjelman monipuolisuuteen, siinä Desucon pieksee Comiketin mennen tullen. Comiketissa kun kuitenkaan eri varsinaisesti ole erityisesti muuta tehtävää kuin ostaa sarjakuvia – Desuconissa (ja muissa suomalaisissa anime&manga-tapahtumissa) voi tehdä sitä ja paljon muuta.

Suuri osa myytävistä tuotteista Comiketissä oli enemmän tai vähemmän... yaoita. Olen aina miettinyt, miksi sen pitää olla niin? Eikö muka olisi muunlaisia vaihtoehtoisia loppuja? XP Vähän ankean näköiset myyntitilat muuten sekä Suomessa että Tokiossa.

Desuconin myyntihallissa oli ihan mukavasti kaikenlaista mangasta herkkuihin, kengännauhoihin, koruihin, asusteisiin ja pehmoleluihin, mutta kyllähän tuo nyt tietty aikamoiseksi altavastaajaksi jää niille aakkostetuille Comiketin halleille. Etenkin kun oikeastaan pitäisi vertailla Comiketin halleja ja Desuconin taidekuja omakustanteita, joita on kourallinen.. ;)

Tunnelmaa näiden kahden tapahtuman välillä on melko vaikeaa arvioida, sillä Comiketissä on kolmen päivän aikana kävijöitä 550 000 -600 000, eli aivan käsittämättömän järkyttävästi, kun taas Lahden Sibeliustalolle lippuja myytiin tiettävästi jotain päälle 3000 (ainakin mikäli kävijöitä oli edellisen conin mukaisesti). Tunnelman tiiviyden kisan voittaa siis ehdottomasti Comiket, mutta Desuconissa taas on varsin lämminhenkinen, omallaan tavalla tiivis tunnelma, sillä vaikka väkeä tapahtumassa onkin Suomen mittakaavassa ihan mukavasti, on koko poppoo kuin yhtä suurta kaveriporukkaa.

Comiketiin oli menijöitä - joskin siinä vaiheessa iltapäivää kun me menimme vasta sisään, suurin väkimäärä valui jo asemaa ja kotia kohti. Ei haitannut yhtään, sillä väkeä oli silti sisällä tungokseksi asti.

Itse tapahtumapaikkana väärinpäin tekosaari Odaiballe taivaasta pudonnut hurjan kokoinen pyramidi-kompleksi voittaa kyllä omassa arkkitehtuurikategoriassani Sibeliustalon, joka ei kyllä sekään ole mitenkään hassumpi. Molemmissa tilaa riittää, joskin Comiketin yleisömäärään nähden varmaan melkein mikään tila ei ole tarpeeksi iso.. Lahden Sibeliustalossa hyvää conipaikaksi on se, että erilaisille ohjelmille on tiloja paljon ja tarvittaessa tiettyyn ohjelmanumeroon keskittyvä porukka saa olla rauhassakin. Miinusta rakennus saa sokkeloisuudestaan. Esimerkiksi myyntihalli on vähän oudosti irrallaan kaikesta muusta, mutta kyllähän sinnekin aina kylttien ja kokemuksen kanssa oppii löytämään.

Sibeliustalo on ihan kaunis, mutta no.. onhan se nyt aika vaatimaton Comiketin puitteisiin verrattuna.

Sää suosi molempia tapahtumia. Tokiossa paistoi aurinko... ja Lahtea peitti kaunis lumipeite. Voiton taitaa silti viedä Japani, sillä onhan 10 astetta ja aurinkoa kuitenkin kivempi kuin lauantain lumisumu Suomessa ainakin cossaajien kannalta?

Odaiballe matkataan joko maanalaisella meren ali tai Yurikamomen monorail-junalla. Asema on melkein messupaikan edessä, joten lokaatio on erityisen helppo saavuttaa julkisilla kulkuvälineillä, omalla autolla en lähtisi liikenteeseen. Desucon Frostbiteen sen sijaan helppo mennä autolla, mutta juna-asemalta tapahtumapaikalle on kyllä ihan hyvän mittainen matka, jonka itse ohjelmaa pitämään taitoin taksilla (Toim. huom. En ikinä käytä tavallisesti taksia, tämä oli ehkä eka kerta ikinä, kun suostuin maksamaan taksikyydistä itse), kun oikein muutakaan vaihtoehtoa kiireessä ei ollut. Palatessani tänään sunnuntaina kotiin menin kyllä sitten ihan kiltisti kävellen asemalle - pari kilometriä nyt ei todellakaan mikään mahdottomuus, mutta voin kuvitella, että kirpakassa pakkasessa proppeja ja kaikenmaailman asukokonaisuuksia ja matkatavaroita kantaessa aseman toivoisi olevan vähän lähempänä. ;P

Kolme söpöä tyttöä Comiketista...

Ja kolme söpöä tyttöä Desuconista. Aivan mieletön joukkio. Asut menevät kolmikolla yhteen aivan nappiin, värejä on käytetty hauskasti sekaisin ja nuket ovat piste iin päälle. Yksi piristävimpiä ilmestyksiä conissa. :)

Cosplayn suhteen oli hienoa huomata, että vaikka japanilaiset tietenkin olivat panostaneet asuihinsa aivan mielettömissä määrin ja joukossa oli todella upeita ilmestyksiä, ei Desuconissakaan mitenkään kotikutoiselta näyttänyt. Huvittavinta oli ehkä se, että vaikka maa ja tapahtuma vaihtui, silmiin pisti molemmissa coneissa paljon samoja hahmoja. Full Metal Alchemist, Pokémon, Hetalia, Vocaloidit (esim. yllä nähty Hatsune Miku), Rozen maiden, Death Note ja siihen päälle tavalliset lolitat ja koulutytöt tuntuvat olevan ikisuosikkeja niin nousevan auringon maassa kuin täällä kaamoksenkin keskellä.

Japanin versio Edwardista.

Ja Suomen Edo. Minusta oli hämmentävän hauskaa, että molemmat Fullmetallit seisoivat aivan sattuman varaisesti roskapöntön edessä...

Tiger&Bunnyn Bunny (ja pinkki pupu) Comiketin malliin.

Tiger sekä Bunny Frostbitessa. Täytyy kyllä sanoa, että kuvausolosuhteiden suhteen pisteet menivät ehdottomasti Comiketille. Sibeliustalon valo oli tajuttoman vaikea - sielläkin missä oli ikkunoita, oli melkein joka suuntaan vastavalo!!

Ruusuneidit Tokiosta.

Rozen Maidenin puvut lumosivat myös Lahdessa. Ja katsokaa noita proppeja!?

Lillipup, valitsen sinut!

I see pokéballs...

Japani veti, yllätys yllätys, voittokortin hahmojen määrässä ja monipuolisuudessa. Suomessa tuntuu näkyvän aina paljon tiettyjen sarjojen hahmoja, eivätkä menneiden vuosien vetonaulat Bleachit ja Narutot ole hävinneet coneista vieläkään. No, eipä sillä, löytyihän niitä Naruto-hahmoja Comiketistäkin. ;)

Yksi erityisen onnistunut hahmo-valinta Desucon Frostbitessä, sillä tämä tyyppi on kasvojen piirteitä ja pituutta myöten ihan ilmetty Link!

Tässä tapauksessa hahmovalinta ei ehkä ole samaa tasoa kuin Linkin, jos mietitään alkuperäisen Marion ja tämän tytön yhdennäköisyyttä, mutta persoonaa ja eläytymistä kyllä löytyi! :D

Comiket on ilmainen tapahtuma, joka ehkä myös osaltaan innostaa suuren määrän kävijöitä paikalle. Lippujen hintaystävällisyydessä Japani siis peittoaa tässä tapauksessa Suomen. Comiketiä ei kuitenkaan varmaan koskaan voi sanoa loppuunmyyneeksi tapahtumaksi, toisinpa on Sibeliustalolla, jossa rajat tulevat vastaan jossain vaiheessa. Pisteet Desuconille, loppuun myyty con!

Eväät olivat omassa tapauksessani aika samanlaiset molemmissa coneissa, joskaan en voi kyllä sanoa tutustuneeni ihan hirveän läheisesti Comiketin ruokatarjontaan väentungoksesta johtuen. (Muutama tuhat ihmistä itseni lisäksi halusi nimittäin myös syödä...) Niinpä onigireillä (jopa samalla täytteellä, eli shiichkinmayolla, eli tonnikala-majoneesilla) mentiin niin Desucon kuin Comiketkin. Desuconissa tosin tein itse oman onigirini, joten ehkä siitä saisi pari pistettä? Toisaalta pakko myöntää, että konbinin onigiri oli ehkä paremman makuinen, sillä joku oli hankkinut työpajaan ehkä hiukan vääränlaista riisiä... X) No, yhtä kaikki, kolmionmuotoista riisiä ja tonnikalaa = herkkua! :)

Tonnikala-majoneesi-onigiri mallia konbini! Näitä tuli popsittua reissussa..

Joku innostui tekemään onigirityöpajassa kissa-onigirin!

Lopuksi kunnon kuvakavalkadin jälkeen on sanottava, että molemmilla tapahtumilla on sekä heikkoutensa että viehätysvoimansa. Japanissa kaikki on niin massiivista ja se tekee tapahtumasta runsaan ja mielenkiintoisen käyntikohteen, mutta Desuconin pienuudessa taas on jotain kotoisaa, sympaattista ja kauhean mukavaa siinä mielessä, että siinä tapahtumassa mahtuu oikeasti olemaan mukana, osallistumaan ja vaikuttamaan. Comiket muistuttaa ehkä enemmän kirjamessujen kaltaista massatapahtumaa kuin kaveriporukan kokoontumista. Mutta onhan se siitä huolimatta tilaisuus, jossa on ehdottomasti käytävä, jos sattuu Japaniin uuden vuoden kynnyksellä.

Järjestelyistä on vaikea sanoa oikein kummankaan tapahtuman osalta yhtään mitään, sillä Desuconissa olin niin syventynyt viemään läpi omat ohjelmani, ettei paljon muiden ohjelmien tai järjestelyjen sujuvuuden analysoimiseen jäänyt aikaa. Comiketissa liikkuessa ihmismassat veivät mennessään, joten sinänsä liikkuminen sujui japanilaiseen tapaan tyypillisen kaaoksenomaisen järjestelmällisyyden vallitessa. Viittoja olisi voinut Comiketissa ehkä olla hieman enemmän (kuten myös Desuconissa), mutta onneksi Eero muisti vanhastaan, mistä löydämme cosplay-alueen, niin ei tarvinut etsiskellä turhaan, vaan marssimme melkein suoraa kuvauspaikalle.
Kaikki halusivat selvästi lähteä meidän kanssa samalla junalla....

Kaiken kaikkiaan omalta osaltani oikein onnistuneet ja hauskat tapahtumat niin Suomessa kuin Japanissakin. Desuconista jatkoin kotiin Helsinkiin junalla, jonne mahtui juuri ja juuri istumaan, kun meni ajoissa (tosin vain muutama tuntui seisovan loppujen lopuksi junan käytävillä). Comiketin jälkeen taas meidät tungettiin junaan satojen muiden kanssa, ja jatkoimme Yurikamomen sillipurkkitunnelman inspiroimana Shibuyaan sushille.

Lisää Cosplay-kuvia latailen vielä myöhemmin Riisa no Nipponin Facebook-gallerioihin, joten liityppä joukkoihin, jos kiinnostaa! :)

P.S. Olen pyytänyt kuvattavilta luvan kuvaamiseen, tai ottanut kuvan tilaisuudesta yleisesti varsinaisesti tarkoittamatta kuvata tiettyjä henkiklöitä. Jos löydät joukosta oman kuvasi, etkä jostain syystä halua, että se on sivuilla, ota minuun yhteyttä, niin poistan kuvan. Tai mikäli löydät kuvasi, ja haluat myös itsellesi kopion, lähetä mailia riisa.ni ät gmail.com, niin lähetän kuvasi myös sinulle! :) All the photos: Copyright Liisa Stenberg.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Japani kirjamessuilla

Helsingin kirjamessut ovat tapahtuma, joka on kuulunut jo hyvän aikaa joka vuotiseen ohjelmaani, ja olen suuntaamaan messuja kiertämään myös huomenna.

Muutamat ensimmäiset vuoden pääkaupunkiseudulla asuessani vietin tosin tiskin takana – olin myyjänä ensimmäisenä vuonna Tammen osastolla ja seuraavana vuonna Sangatsu Mangan puolella Sangatsun ja Anime-lehden yhteisellä myyntipisteellä.

Mangan myyminen oli mukavaa, sillä asiakkaat olivat suhteellisen helppoja. Karkeasti yleistettynä lasten vanhemmat tulivat manga-osastolle ja pyysivät suosittelemaan "jotain kivaa 12-vuotiaalle tytölle" ja loput asiakkaat olivatkin sitten niitä 12-vuotiaita tyttöjä, jotka jo tiesivät, mitä haluavat. Silloinen tarjonta oli aika rajattua, ja koko myytävien tuotteiden kirjo helppo sisältää: osa oli entuudestaan tuttuja sarjoja, ja kaikkiin loppuihinkin oli helppo tutustua myyntityön ohessa tarkemmin. Myyntityö on mielestäni aina kivaa juurikin silloin, kun tuntee aihealueen: kun voi oikeasti auttaa asiakasta, myyntitilanteesta nauttivat molemmat osapuolet.


Helsingin kirjamessut 2010, Kuva: Suomen Messut / Satu Kaarnakangas

Sangatsu Manga ja Anime-lehti ovat jälleen pystyttäneet messuosastonsa rintarinnan, ja luvassa on jokavuotinen manga-piirustuspaja innokkaille. Tietenkin myös muut mangakustantajat ovat toivon mukaan hyvine tarjouksineen mukana menossa. Manga-intoilijan kannattaa muistaa tsekata myös messuilla olevien divariosastojen tarjonta, sillä niistä löytyy usein kirjoja helmihintaan!

Mutta muutakin Japaniin liittyvää messuilla on luvassa, vaikka tämän vuoden teemamaa onkin naapurimme Viro. Japani-aiheista kokkailua harrastavat näytöskeittiön puolella lauantaina klo 16:30 uuden Sushikirjan kirjoittaneet Miika Pölkki ja Heikki Valkama. Uutuuskirja lupaa esitellä sushin maailman perijapanilaisesta aina supisuomalaiseen saakka. Kuulostaa tutustumisen arvoiselta opukselta.

Itse olen tavattavissa Finn Lecturan osastolla lauantaina klo 12-14. Juttelemaan saa tulla mieluusti, ja kerron mielelläni "Vuosi Japanissa" -kirjani kirjoittamisesta tai vaihtovuodestani kiinnostuneille. Mikäli jokin on siis jäänyt kaihertamaan, tai kirja on ollut hankintalistalla, kannattaa saapua paikalle, sillä kirja on messutarjouksessa vain 20 euroa. Sitä halvemmalla sitä ei kyllä taida saada pitkään aikaan mistään, sillä normaalihinta liikkuu 27 euron kieppeillä. Vasta ilmestynyttä Animen aika -opusta myydään myös samalla osastolla, mikäli japanilaiset animaatiot kiinnostavat enemmänkin, eli tervetuloa osastolle 6A69.

Helsingin kirjamessut 2010, Kuva: Suomen Messut / Satu Kaarnakangas

Tapaamisiin siis kirjamessuilla huomenna lauantaina!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Voita Vuosi Japanissa -kirja tai liput kirjamessuille

Kirjani julkaisemisen kunniaksi blogissa starttaa nyt hurja arvonta!


Iso osa inspiraatiostani kirjan tekoon on tullut tämän blogin kautta: ihmiset ovat kyselleet paljon elämästä Japanissa, mistä lentoliput kannattaa ostaa, milloin Japaniin kannattaa matkustaa, mitä viedä tuliaisiksi, minkä verran japania pitäisi osata, mitä kautta vaihtoon pääsee, missä Tokiossa kannattaisi käydä...? Yllätys yllätys siis, että mm. kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy vastaus uudesta Japani-oppaastani.

Olen ollut kamalan iloinen kuulleesani, että kirjani tuntuu saaneen mukavan vastaanoton. Haluaisinkin nyt kuulla perusteluja, miksi Vuosi Japanissa saattaisi kiinnostaa juuri teitä lukijoita.

Lähetä kommentti nimimerkillä tai nimellä varustettuna tähän blogitekstiin ja kerro, miksi juuri sinun pitäisi voittaa Vuosi Japanissa -opas omaksesi. Kerro, mikä kirjassa kiinnostaa ja millaista hyötyä uskoisit siitä itsellesi olevan.

Paras vastaus palkitaan Vuosi Japanissa -kirjalla (arvo 27 euroa). Lisäksi kaikkien vastaajien kesken arvotaan 5 lippua Helsingin Kirjamessuille, jotka järjestetään 27.–30.10. Helsingin Messukeskuksessa. (Yhden lipun arvo 14 euroa).


Jos et ole tutustunut kirjaan vielä aiemmin, voit lukea siitä edellisestä blogitekstistäni tai klikata itsesi esimerkiksi kustantajan sivuille kirjan esittelyyn.


Arvonta päättyy tiistaina 18.10.2011 klo 21:00.
Arvonnan voittajat julkaistaan samana tai seuraavana päivänä arvonnan päättymisestä ja palkinnot lähetetään ilmoitettuihin osoitteisiin mahdollisimman pian.

Onnea arvontaan!