Kysymyspostus keräsi paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, joista osa odotetusti koski niitä asioita, kuten kieltä ja vaihtoon lähdön syitä, joista minulta muutenkin usein udellaan. Miettiessäni ja kirjoitellessani vastauksia joihinkin kysymyksistä, huomasin, että tekstiä vain tulee ja tulee, ja postaus alkoi muuttua hirviöksi, jota tuskin kerralla jaksaisi kukaan lukea. Tietenkin voisin vastata esimerkiksi kysymykseen "Oletko käynyt Japanissa baareissa/klubeilla? Viihdyitkö?" yksinkertaisesti "Kyllä, viihdyin.", mutta mitä siitä nyt sitten kukaan saisi irti, ja olisiko koko kysymyspostauksessa mitään järkeä, jos vastaus ei loppujen lopuksi valota ollenkaan syitä tai anna vähän syvällisempää kuvaa asioista? Niinpä kirjoittelen tähän postaukseen lyhyimpiä, tai jo blogissa aiemmin käsiteltyjä aiheita sivuavien kysymysten vastaukset, ja loppuja aiheita käsittelen omissa kirjoituksissaan lähiaikoina, mahdollisesti kuvien kera.
Mutta pidemmittä puheitta, asiaan! Tässä tiivistetyt kysymykset, sekä tietenkin ne vastaukset, jotka olen
yrittänyt pitää tiiviinä, olkaa hyvä:
Oletko ollut tekemisissä Japanin, japanilaisten ja japanin kielen kanssa ennen vaihto-opiskelua?Olen käynyt aiemmin Japanissa 2004 kesällä kuukauden verran, sekä harrastanut kaikenlaista japanilaiseen kulttuuriin liittyvää jo pitkään. Parhaiten tähän kysymykseen vastaa ehkäpä blogini
ihka ensimmäisestä postaus, jossa valoitan hieman taustojani ja motiivejani koko vaihto-opiskelulleni. Blogin alkupään teksteistä vuoden 2009 vuoden alupuolelle saakka löytyy myös Suomessa kirjoitettuja tekstejä, joissa kerron Suomessa käyneistä Japanilaisista ystävistäni, sekä Suomessa tapaamistani Japanilaisista vaihtareista ja japanin opiskelusta Suomessa.
Mitä kautta pääsit Japaniin?Hain vaihtoon oman Suomalaisen ammattikorkeakouluni yhteistyöoppilaitokseen täällä Japanissa. Vuonna 2004 pääsin Japaniin kuukaudeksi asustelemaan perheeseen nuorisovahtarina Lions Clubin kautta. Kyseinen vaihto-ohjelma on muuten avoinna kaikille 17-22 vuotiaille (muistelisin ikähaitarin olevan jotain tälläistä), että ei kun vain hakemaan oman kunnan Lionsien kautta maailmalle, muuallekin kuin Japaniin.
Kuinka paljon ymmärrät japania ja pystyt sillä kommunikoimaan?Ymmärrän Japania tällä hetkellä jo ihan hyvin, tulen toimeen yksikseni suurimmassa osassa tilanteista (menin esimerkiksi ystäväni kanssa matkatoimistoon hankkimaan lentolippua, mutta loppujen lopuksi hoidinkin koko tilanteen oikeastaan itse..) ja pystyn juttelemaan ystävieni kanssa jo muustakin kuin ihan yksinkertaisimmista asioista. Todettakoon tosiaan, että en käytä mitään muuta kieltä ystävieni kanssa, kuin japania - osittain tietenkin siksi, etteivät he ole missään vaiheessa englantia puhuneetkaan. Olen myös huomannut, että ymmärrän naisten puhetta usein helpommin kuin miesten, ja eroja ymmärtämisessä on erittäin paljon myös eri ihmisten välillä. Toiset osaavat ehkä ottaa tiedostamattaan tälläisen kielirikon paremmin huomioon, puhuvat pyytämättä selkeästi, mutisematta, ja käyttävät normikieltä liiallisen slangin sijaan. Myös puheenaihe vaikuttaa. Tiettyjen, usein toistuvien aihepiirien, kuten vaikkapa opiskeluun, graafiseen suunnitteluun, ystäviin, tai Suomen esittelyyn liittyvien aiheiden ympärille on kehittynyt laajempi sanavarasto, jonka johdosta kuuntelu ja keskustelu sujuu tietenkin vaivattomammin. Välillä taas on sitten niitä tilanteita, joissa kaikki tuntuu menevän ohi. Silloin olo on todella vajavainen, ulkopuolinen ja ennen kaikkea tyhmä, sillä kyllähän jokainen tietää, millaista on kun ei ymmärrä vitsiä ja katsoo sivusta, kun muut nauravat ja on itse hiljaa ja hymyillee väkinäisesti mukana.
Onko Japanissa missään esillä japanin kieltä länsimaisilla kirjaimilla, vai onko kaikki kirjoitettu kanjimerkeillä?Japania on kirjoitettu näillä meidän länsimaisilla kirjaimilla, eli romaji-merkeillä useimmiten lähinnä juna- ja metroasemilla, sekä turistien opastekylteissä paikkojen nimien osalta. Sanomattakin lienee ehkä selvää, että länkkärin kannalta parhaiten ymmärrettävät kyltit löytyvät isoista kaupungeista kuten Tokiosta ja Osakasta, joissa paitsi asuu, myös käy eniten ulkomaalaisia. Mutta harvemmin japanilaiset käyttävät itse romajeja kirjoittaessaan japania - itse asiassa todella monet eivät osaa kirjoittaa japania oikein roomalaisilla merkeillä, mikä oli itselleni pöyristyttävä yllätys. Toisaalta, eihän japanilaisella ole mitään syytä kirjoittaa omaa kieltään romajeilla. Ulkomaalaisten keksintöhän moinen japanilaisetn merkkien romanisointi ylipäätään tietenkin on.
Onko paikallisiin helppo tutustua?On, ainakin jos osaa kieltä. Japanilaiset ovat useimmiten kiinnostuneita ulkomaalaisista, haluavat harjoittaa englannintaitojaan tai keskustella uusista kulttuureista. Tutustuminen paikallisiin lienee helpointa oman arkiympäristön luomien tilanteiden (koulu, työpaikka, keilikurssi, jne.) ohella istuttamalla itsensä johonkin pienen kuppilan tiskin ääreen illalla viikonloppuisin tai ottamalla osaa erilaisiin tapahtumiin, joissa on helppo aloittaa keskusteluja Japaniksi yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Yleensä keskustelua syntyy helpoiten oman sukupuolen edustajien kanssa, ja etenkin Varsinkin ravintoloiden henkilökunnan kanssa on helppo jutella, sillä koska he ovat töissä, heillä on hyvä tekosyy aloittaa keskustelu asiakkaan kanssa, vaikkeivat ehkä muuten uskaltaisikaan. Uskallus japanilaisten kohdalla ehkä onkin tutustumisen ongelmakohta, sillä englanti aiheuttaa pelkkänä ajatuksena suuressa osassa tätä kansaa ahdistusta ja pelkotiloja - "Mitä jos se ulkomaalainen ei sitten ymmärräkään minua, ja päädyn vain nolaamaan itseni!?" Olen huomannut, että kun japanilainen tajuaa minun ymmärtävän jonkin verran japania, he ovat paljon herkemmin aloittamassa keskustelua.
Onko ulkomaalaisen helppo saada ystäviä? Näettekö toisianne vapaa-ajalla? Kutsuvatko japanilaiset nuoret kavereita kotiinsa vai tapaavatko kahviloissa ja baareissa?Tutustumisesta ystävyyteen voi olla joko pitkä tai lyhyt tie, ihan niinkuin missä päin maailmaa tahansa. Joillakin iskee yhteen heti, ja toisilla taas voi kestää vuoden päivät tutustua kunnolla, ennen kuin keskinäinen luottamus on sen verran vahva, että suhdetta voi oikeasti sanoa ystävyydeksi. Itse olen saanut täällä todella paljon ystäviä, josta olen oikeastaan aika yllättynyt, sillä tullessani tänne ehkä taka-alalla oli pieni pelko siitä, jos en tutustukaan kehenkään kunnolla. Ensimmäisellä viikolla koulussa ehdin jo kuitenkin tutustua muutamaan tyttöön, joiden kanssa olen siitä asti ollut tekemisissä paljon. Megu, josta olen kirjoitellut muutmaan otteeseen, ei ollut edes luokkakaverini, vaan luokkakaverin kaveri, mutta pyysi minua aluksi yhdessä syömään ystäviensä kanssa lounasta ruokalaan, jota jatkuikin muutama kenties viikko tai pari, jonka jälkeen kävimme kaveriporukalla syömässä myös koulun jälkeen ravintolassa. Tämän hetkisissä luokkakavereissani ei ole itse asiassa montakaan sellaista ihmistä, joiden kanssa olisin tehnyt kauheasti mitään koulun ulkopuolella, vaikka monien kanssa olenkin oikein hyvä "koulukaveri". Näen ystäviäni useimmiten juuri illallisen merkeissä, kuten tänään, mutta olen käynyt kaverien kanssa myös vaeltamassa, shoppailemassa, katsomassa nähtävyyksiä, Disneylandissa, huvipuistossa, autoreissulla, rannalla, taidegallerioissa, partiotouhuissa, onsenissa ja pelihalleissa. Olen käynyt myös muutaman ystäväni kotona, muutamien luona ihan yökylässäkin asti. Ei ole mitenkään tavatonta, että nuoret kutsuvat toisiaan kylään kotiinsa, mutta oleellista on se, missä asuu. Esimerkiksi ison perheen asuttamaan pikkuruiseen kerrostaloasuntoon on hankalampaa kutsua kavereita kuin jos asuu vähän leveämmin. Toisaalta, olipa meitä yksi yö kaverini huoneessa nukkumassa neljä henkeä, vaikka huoneella oli kokoa ehkä 6 neliötä. :D
Voivatko tyttö ja poika/mies ja nainen olla ystäviä?Voivat, mutta silti eri sukupuolten välinen ystävyys on japanissa erittän harvinaista, ja japanilaiset ystäväni olettavat melkein aina, että kun puhun erimerkiksi täällä tapaamistani suomalaisista ystävistäni, puhun tytöistä, vaikka oikeasti heistä kaikki muutamaan lukuun ottamatta ovat eri sukupuolta kuin minä. Itselläni on myös paljon miespuolisia japanilaisia ystäviä (kuulostaapas tämä nyt jotenkin oudolta :D ), joten ei se mikään mahdottomuus ole. Pakko tosin kyllä myöntää, että muutamaa lukuuottmatta kaikki nämä miehet ovat olleet jollain tavoin tekemisissä Suomen tai ulkomaiden kanssa, joten voisin väittää, että he ovat hieman ennakkoluulottomampia ja avoimempia kuin normi-japanilaismies. Tiedän myös suomlaisella miespuolisella ystävälläni olevan japanilaisia naispuolisia ystäviä, joten toimiipa se niinkin päin.
Millainen on vaatteiden ja ruoan hintataso Suomeen verrattuna?Melko samoissa lukemissa mennään molemmissa. Vaatteita löytyy moneen lähtöön, mutta keskimäärin liikuskellaan mielestäni aika lailla samoissa hinnoissa, jos ajatellaan ihan perusvaatteita. Jos taas mietitään jotain täkäläisempää, niinkuin vaikka jotain lolitamekkoja tai yukatoja, ne ovat tietenkin täällä (osa, eivät kaikki) hieman halvempia kuin Suomessa, jonne ne tuodaan tuontitavarana. Ulkona syöminen on japanissa paljon halvempaa kuin Suomessa. Jopa opiskelija pystyy helposti käymään mielestäni montakin kertaa viikossa ravintolassa syömässä, olettaen tietenkin, että valitsee sen halvimman paikan. Etenkin niistä japanilaisista herkuista täällä kannatta nauttia, sillä se että anagonigirin saa parhaimmillaan 105 yenillä verrattuna Suomen hintatasoon (mahtavatko ne edes myydä siellä päin anagonigiriä, eli paisetusta ankeriaasta tehtyä nigiri-sushia?), kun taas pizzat maksavat maltaita, keskimäärin n. 2300 yeniä normikoosta.
Kuinka monta matkalaukullista olet ostanut taidetarvikkeita tuotavaksi Suomeen?Itse asiassa en vielä ole hankkinut liiemmin mitään taidetarvkkeita muutamia japanilaisia tussimaalaussiveltimiä, sekä koulua varten tekemiäni pakollisia hankintoja, kuten viivottimia, peitevärejä ja lukuisia, jo täyttyneitä luonnoslehtiöitä lukuun ottamatta. Tosin tavallaan kai järjestelmäkamerani ja siihen hankkimani uuden objektiivin (josta muuten myöhemmin lisää) voisi käsittää taidetarvikkeeksi, joten ehkä ne voi tähän mainita tärkeinpänä ostoksena.
Mitä sellaisia taidetarvikkeita kannattaisi ehdottomasti hankkia Japanista, joita Suomesta ei saa?Kyllä Suomestakin ( tai okeastaan lähinnä Helsingistä) periaatteessa saa vaikka mitä, mutta hinnat ovat monien Japanilaisten tuotteiden kohdalla tietenkin ihan pilvissä verratuna siihen, mitä samoista tuotteista täällä maksetaan. Näistä mainittakoon tietenkin kaikki, mikä liittyy sarjakuvien tekemiseen. Japanilaiset, laadukkaat tussi, väritussit, musteet, musteterät, mustekynän rungot, tussipiirustuspaperit, kaariviivaimet sekä viimeisenä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä, rasterit, ovat varmasti jokaisen sarjakuvien piirtämisestä kiinnostuneen listalla. Kaikista edellämainituist tuotteista löytyy järkyttävästi valinnan varaa ja ei merkkejä. Lisäksi täällä myydään mm. sarjakuvien tekoon kehitettyjä tietokoneohjelmia, joita en ole koskaan Suomalaisten kauppojen hyllyillä nähnyt, vaikka osasta niistä on jopa englanninkielinen versio. Tällä hetkellä mietin kovasti, pitäisikö minun investoida Copic -sketch tusseihin, koska ne ovat täällä niin paljon Suomea halvempia. Totuus kuitenkin on, että vaikka viimeisenä parina vuonna käytössäni ovat olleet Copicit, niin olen käyttänyt niitä verrattain vähän siihen nähden, että yksi kynä maksa Suomessa sen 6 euroa. :P Perinteisemmästä taidepuolesta mainittakoon juurikin täkäläiseen kuvataiteeseen, kuten kalligrafiaan ja tussimaalaukseen liityvät tarvikkeet, kuten itse tussineste, siveltimet ja niille tarkoitetut paperit, jollaisia Suomesta löytää harvoin, ja silloinkin yleensä ylihinnoiteltuna. Asiat, joita aion ehdottomasti itse täältä hankkia, ovat monenmoiset askartelutavarat, sillä täällä on pilvin pimein vaikka mitä ihme kamaa esim. kännykkäkorujen väkertämiseen ja massailuun, jota tykkään tehdä Suomessa, kun käytössä on uuni. Yksi askartelijan taivas, Shibuyan Tokyu Hands tarjoaa monta tavaratalon kerrosta pelkää askartelukamaa. Yritä siinä sitten pitää budjetti mielessä... ja se matkalaukun 20 kilon painorajoitus.
Paljonko maksaa meno-paluu -lento Japaniin?Halvimmillaan liput löytää usein suoraan lentoyhtiöltä, tai sitten jostain Stockmannin Hullujen päivien tai Matkamssujen kaltaisista tapahtumista. Halvin menopaluu, jonka olen itse nähnyt, on ollut siinä 450 euron paikkeilla. Normaalihinta on noin 800 euroa, jota enempää en missään tapauksessa lipuista maksaisi. Yksisuuntaiset liput ovat sitten asia erikseen, niitä ei koskaan saa ihan noin poljettuun hintaan kuin meno-paluita, mutta iän tai opiskelijastatuksen sen salliessa esim. Finnair myy nuorisolippuja, joissa pelkän yhdensuuntainen matka halvimmillaan lähtee noin 370 eurolla. Kilroy Travelsin kautta löytyy nuorisolippuja usein myös silloin, kun niitä ei välttämättä lentoyhtiön omalla sivulla ole myynnissä. (Verrattuna normaaliin yli 1000 euroa maksavaan yhden suunnan lippuun nuorisolippu on erittäin halpa.) Paluu onkin se vaikeampi osuus, koska lentoyhtiöt hinoittelevat lippujaan miten sattuu ja samaan koneseen voi johtua ostamaan eri hintaisen lipun riippuen ostomaasta, -päivästä tai siitä onko kyseessä meno-paluu vai ei. Itse maksoin sekä meno, että paluu lipustanoi noin 380 euroa, johon olin oikein tyytyväinen. Vuodeksi kun ei oikein voi menopaluuta usealtakaan lafkalta saada järkevään hintaan. Lyhyemmät, viikosta muutamaan kuukauden kestävät reissut taas onnistuvat usein noilla tarjoushinnoillakin.
Millainen on japanilainen lahjojenantokulttuuri? Miten monella ja minkähintaisilla lahjoilla kannattaa varustautua? Millaisiin tilanteisiin kannattaa olla valmiina lahjoja annettavaksi? Milloin lahjan tulisi olla arvokkaampi? Kuten viime keväänä kahteenkin otteeseen kirjoittelin,
lahjojenantokulttuuri ja erilaiset
tulaiset kaikenmailman tilaisuuksista ovat vahva osa japanilaisuutta. Itseäni laiskasti lainatakseni: "
Vaihto-opiskeluaikana tiedän tutustuvani useisiin ihmisiin niin koulussa kuin vapaa-ajallani. On professoreita, kv-toimiston väkeä, vuokraisäntiä, vanhoja ystäviä... Paljon ihmisiä, jotka eittämättä tulevat auttamaan ja jopa joissain tapauksissa huolehtimaan minusta. On mukavaa, että voi jollain pienellä eleellä osoittaa kiitollisuuttaan, mutta ennen kaikkea, japanilaiset tuntien, on mukavaa, kun on jotain, mitä antaa vastalahjaksi! " Lahjat eivät välttämättä ole aina niin kalliita tai mitenkään ihmeellisiä, pääasia on tietenkin osoittaa, että muistaa tärkeää ihmistä. Itse varasin arvoltaan ja kooltaan monenlaisia tuliaisia, toiset ovat pieniä, kuten vaikkapa juuri Marimekon vihkot tai lautasliinat, ja toiset taas arvokkaampia, kuten Aarikan ikkunamobile tai Revontuli-kirja. Lisäksi laukussani oli (ja on vieläkin muutama) tuliainen siltä väliltä, sekä itse tekemiäni rintakoruja, joiden arvo on tietenkin ystävälle annettaessa mittaamaton. ;) Arvokkaimmat lahjat varasin vanhoille ystävilleni, heidän perheilleen ja entisille isäntäperheilleni. Pieniä tuliaisia olen antanut sopivissa tilanteissa kavereille, kun olen ollut heidän kanssaan kaksistaan, sillä en itse koe korrektiksi ojentaa lahjaa esimerkiksi vain yhdelle tai parille ihmiselle luokassa, jossa on paljon ihmisiä. Totuus kun on, että kaikille ei ole mitenkään mahdollista hankkia tuliaisia. Japanilaisten olen tosin nähnyt antavan tuliaisia myös luokassa, mutta näin on tapahtunut vain erittäin läheisten ihmisten kesken, mikä on ymmärrettävää, koska. Se mikä kannattaa muistaa japanilaisten keskeisestä lahjojenantokulttuurista on, että periaatteessa lahjan saaja on "velvollinen" antamaan lajan antajalle saman arvoisen lahjan. Eli liian kalliilla lahjalla voi asettaa jonkun hankalaan paikkaan. Tämä ei mielestäni kuitenkaan päde tietynlaisiin suhteisiin - esimekiksi jos professorille tai muulle ns. ihan eri liigassa painivalle ihmiselle haluaa antaa muiston, niin moni opiskelija nyt tuskin odottaa saavansa professorilta ylipäätään mitään lahjaa laisinkaan. Poikkeuksia toki tässäkin varmasti löytyy.
Pitäisikö varata kasa pieniä lahjoja, joita voi antaa kiitokseksi esim. tiennäyttämisestä?No ei sentään. Vaikka lahjoja saatetaankin joissian tilanteissa antaa sellaisille ihmisille, joita ei välttämättä niin kovin hyvin tunnekaan (esim. ensimmäistä kertaa tavattavalle professorille), niin eihän siitä nyt mitään tule, että joka kadun kulmassa alkaisi antamaan tuntemattomille lahjoja. Eri asia toki on, jos vaikkapa uusi luokkakaveri lähtee näyttämään sinulle jotakin hankalaa paikkaa. Pikkulahjoja on ihan kiva olla, mutta eivät japanilaisetkaan sellaisia ihan tuosta vain onneksi jakele. :)
Kannattaako lahja antaa heti, kun ekan kerran tavataan, vai esimerkiksi kun lähdön aika koittaa?
Itse päätin, että en anna lahjoja tullessani muuta kuin niille ihmisille, jotka jo ennestään tunsin, koska tuliaisia kuitenkin oli valitettavasti rajattu määrä. Halusin ensin nähdä, keiden kanssa oikeasti olen tekemisissä ja keille pidemmän päälle oikeasti haluan antaa jonkinlaisen muiston tai kiitoksen lahjan muodossa. Vähä hankalaa hommasta teki se, että olen täällä niin pitkään. Niinpä ennen kuin olen esimerkiksi ehtinyt antamaan Suomi-tuliaisia professorieni assistenteille, jotka ovat olleet minulle suureksi avuksi monessa tilanteessa, toin heille kesälomamatkaltani Etelä-Japanista tulisiaisia. Ajattelin, että nyt tammikuussa lahjon sitten opettajakuntaa ja assistenttejä Suomi-tuliaisilla, joita äiti saa Tokion-matkallaan tänne puolestani toimittaa. ;) En myöskään tänne tuloa ennen tiennyt kuinka monta opettajaa minulla tulee olemaan, joten koska haluan antaa heille kaikille saman arvoiset lahjat, en ole vielä uskaltautunut tuliaisia antamaan. Kunkin kurssin päätteeksi olisi varmaan ollut oikeasti kaikken paras aika, mutta näin nyt tällä kertaa. Ylipäätään luulen, että ei näihin käytäntöihin ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Vaikka välillä onkin kirous, että ulkomaalaista ei aina kohdella kuten japanilaista, niin joskus se on myös helpottavaa - ei sinun oletetakkaan tietävän kaikkia japanilaisen etiketin koukeroita, kun kaikki japanilaisetkaan eivät ole niistä välttämättä täysin selvillä.
Mistä/miten selvittelit etukäteen noita eri paikkoja Japanissa joissa ajattelit käydä?Olen lukenut paaaaaljon Japanissa asuvien tai asuneiden ulkosuomalaisten blogeja, ja pistänyt aikojen saatossa mieleeni tai kirjoitellut ylös paikkoja, joissa olisi hienoa päästä käymään. Olen myös lukenut jonkin verran kirjallisuutta, matkaoppaita ja pyörinyt esimerkiksi joillakin
hyvillä nettisivuilla etsimässä vierailemisen arvoisia kohteita.
Tiedätkö mitä ovat viikko-osakkeet Tokiossa ja mistä niitä voi vuokrata, tai tiedätkö jotain muuta majapaikkaa lyhyeen asumiseen?Viiko-osakkeista en tiedä mitään, mutta voin arvata. Mieleeni tulee ensimmäiseksi lähinnä täkäläiset guest-houset, joita vuokrataan myös ulkomaalaisille erikseen tähän tarkoitukseen perustettujen firmojen kautta. Useimmiten näitä asuntoja vuokrataan kuitenkin kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi kerrallaan, vain viikon mittaisista sopimuksista en ole kuullut, mutta luultavasti sellaisiakin on. Yksi paikka, joka vaikuttaa ihan mainiolta, on www.nekotalo.com. Suomalaisille tarkoitetta majoitusta Tokiossa erittäin hyvään hintaan. Ellei paikka olisi ollut niin kaukana koulultani, olisin harkinnut muuttavani sinne. Halpoja hotelleja ympäri Japania olen löytänyt täläläisemmästä matkatoimistosta
Rakutenista, josta olen bookkailut muutan yön kesälomareissuani varten.
Millä tarkkaan ottaen rahoitat siellä asumisen?Ulkomailla opiskelevan korotetulla opintotuella ja asumislisällä (korotusta huimat parikymmentä euroa normitukeen, wohoo!), opintolainalla, vuosien kesätyösäästöillä, Ammattikorkeakouluni Metropolian kaikille koulumme vaihtoon lähtijöille tarjoamalla apurahalla, sekä kaikkein tärkeimpänä hakemallani JASSOn, eli Japanese Student Services Organizationin vaihto-opiskeluapurahalla. Eli juu-u, rahaa menee ja on mennyt ihan vain vuokraankin tuhottomasti, mutta toisaalta tätä varten olen tehnyt vuosia töitä, enkä voi sanoa, etteikö se olisi ollut sen arvoista. :)
Saako ulkomaalainen opiskelija Japanissa minkäänlaisia opiskelija-alennuksia?Japanissa on aika vähän opiskelija-alennuksia ylipäätään, verrattuna Suomeen, jossa opiskelijastatuksella lähtee puolet hinnoista melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Japanissa opiskelija-alennuksia on lähinnä erilaisissa tapahtumissa, näyttelytiloissa tai vapaa-ajanviettopaikoissa, esimerkiksi elokuvateattereissa ja museoissa. Varsinaisia opiskelija-alennuksia esimerkiksi normaaleista junamatkoista eivät tunnu saavan sen kummemmin ulkomaalaiset kuin täkäläisetkään opiskelijat. Tietylle välille voi hankkia hieman säästöä tuottavan kausityyppisen lipun, mutta tämän lipun kätevyys riippuu paljolti siitä, kuinka paljon kyseistä väliä käyttää. Mikäli ei esimekiksi junaile joka päivä kouluun, voi olla halvempaa ostaa kertalippuja. Itse en ole hankkinut mitään kausilippua, koska kuljen koulumatkat pääsääntöisesti polkupyörällä ja vaikka käytänkin julkisia joka viikko, ei se ole tarpeeksi säännöllistä, jotta kausilipusta olisi mitään hyötyä.
Mikä on lempipokemonisi?No nyt kyllä tuli paha kysymys. ;) Olen aina tykännyt Squirtlesta ja Pikachusta, mutta ne ovat vähän liian mainstream-pokeja, jotta viitsisin vastata kumpaakaan niistä suurimmaksi suosikikseni. ;) Vastaankin siis Oddish, mustikan näköinen söpö ilmestys, ja vielä sini-vihreä - lempivärini yhdessä ja samassa Pokemonissa! Tykkäsin myös piirtää aikoinaan kyseisen otuksen kuvia. Pokemon Rediä joskus pelatessani Oddish oli tosin ehkä vähän tylsä kasvatettava, mutta kuka niitä Pokemoneja nyt taistelutaitojen perusteella arvioisi! Ulkonäkö ennen kaikkea? ;)
Myöhemmin luvassa siis tekstejä liittyen seuraaviin kysymyksiin:
Sopeutuminen japaniin?Arkielämä Suomi vs. Japani?
Oletko käynyt Japanissa baareissa/klubeilla? Viihdyitkö?
Pahoittelen, tästä postauksesta tuli sitten kuitenkin aivan liian pitkä. Ehkä joku jaksoi loppuun asti. ^__^''