Eilen oli taas japanin tuntien vuoro. Siinä sivussa oli koe, joka meni aivan penkin alle, koska en oikein tiennyt, mitä sitä varten olisi pitänyt lukea. Tiedän kyllä, että osaan päntätä asioita muistiini melko hyvin, jos vain haluan, mutta tällä kertaa olin lukenut vääriä asioita. No, se oli hyvin pieni ja melko näennäinen testi, joten tuskin siitä tarvitsee kauhean huolissaan olla.
Japanin tuntien päätteeksi päätimme taas lähteä tekemään jotakin yhdessä Sendain vaihtareiden kanssa. Koska suurimmalla osalla oli nälkä, päädyimme jälleen syömään. Tällä kertaa valintakriteereinä oli halpuus, joten menimme Eerikin Pippuriin syömään kebabia. X) Tähän postaukseen liitetyt kuvat tosin ovat viime viikolta. Ylemmässä kuvassa etualalla vasemmalta oikealle ovat Kazuya, Maarit, Linda, minä, Tatsuaki, Anna, Takenau ja Yuudai. Taaempana istuivat Aki, Ville, Koohei, sekä Yoshihide. Alla olevassa kuvassa Takenau, Tooru ja Yuudai tekevät tuttavuutta suomalaisen oluen, pizzan, sekä nacchojen kanssa. Jälkimmäiset eivät olleet japanilaiseen makuun, mutta enpä voi heitä siitä moittia, kun itsekin inhoan noita maissilastuja. ^_^''
Japanilaiset eivät olleetkaan ennen syöneet kebabia, joten siinä mielessä tämän kertainen ruokalaji oli toki elämys. Oli jälleen hauskaa ja ilmeisesti ruokakin maittoi. ^_^
Myöhemmin lähinnä suomalaisten miespuolisten opiskelijoiden suostuttelemana jatkoimme iltaa jossain baarissa, jossa kuulemma sai halpaa olutta. :P On toki ihan hauskaa käydä baareissa, mutta mietin samalla, että toivottavasti ihan joka tiistai ei mene kuitenkaan jatkossa siihen, että japanilaisia poikia opetetaan huonoille, suomalaisille juomatavoille. :P Ei siis sillä, että mitenkään överiksi olisi mennyt meidän porukkamme osalta, mutta olisihan sitä paljon muitakin mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä kuin istua jossain hämärässä lafkassa juomalasit nenän edessä. Niinpä jatkoinkin eilen illalla jo viime viikolla aloitettua keskustelua ajatuksesta, että voisimme joku kerta tehdä yhdessä japanilaista ja suomalaista ruokaa.
Loppujen lopuksi sovimme, että ensi sunnuntai saattaisi olla hyvä ajankohta. Nyt vain sitten keksimään, mitä ruokia laitettaisiin. Tämän hetken ehdotuksena ovat olleet suomalaisten osalta karjalanpiirakat ja munavoi, marjapiirakka, letut ja lakritsajäätelö, porokebab, sekä hillat ja leipäjuusto. Jäätelö on vahva suosikki ainakin jonkin ruoan kylkijäisenä, sillä vaihtarit kertoivat, että he ovat ihastuneet niin kovasti suomalaiseen jäätelöön, että ovat ostaneet sitä melkein joka päivä. Lakritsajäätelöä he tuskin ovat salmiakkikokeilujensa jälkeen kyllä päätyneet ostamaan. Kaikkia suunniteltuja reseptejä ei tietenkään voida eikä tarvitsekaan toteuttaa yhdellä kerralla. X) Pitäähän niitä ideoita jäädä myöhemmillekin "Ruoka matsureille", sillä niitä on mitä luultavimmin luvassa tänä vuonna vielä useampia. ^_~
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
tiistai 28. lokakuuta 2008
Opintotuki ulkomailla
Kuten moni varmaan tietää, suomalaiset vaihto-opiskelijat saavat luonnollisesti opintotukea myös ulkomailla tapahtuvaan opiskelijavaihtoon, mikäli vaihto-opiskelu kartuttaa Suomessa aloitetun tutkinnon opintopisteitä ja siis ts. edistää opintoja.
Sain eilen KELAlta positiivisen päätöksen haettuani opintotukea ja lainatakausta ulkomailla opiskeluni ajaksi. Näillä näkymin saan valtiolta huhtikuusta alkaen 508 euroa opintotukea ja asumislisää, joista maksan veroa sen verran, että käteen jää loppujen lopuksi n. 472 euroa kuussa. Tähän päälle kun lasketaan vielä ulkomailla opiskelevan täyttä opintolainaa 440 euroa per kuukausi, saan kaiken kaikkiaan n. 887 euroa kuussa KELAlta vaihtojaksoni aikana. Paljonhan tuo rahamäärä ei ole, kun ottaa huomioon huimat vuokrat, mutta tietenkin parempi kuin ei mitään.
Kannattaa muuten huomioida, että kesäkuukausille tuki pitää hakea erikseen omalla erityisellä lomakkeella, jonka saa omalta koululta. Se kiikutetaan sitten täytettynä KELAn OTm-lomakkeen kanssa koulun opintotoimistoon, josta se lähetetään oman koulun opintotukilautakunnalle käsiteltäväksi. Näin ainakin ilmeisesti isoimpien korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen tapauksessa. Itse kuvittelin alunperin, että kesätuen haku onnistuu suoraan KELAsta, kuten muutkin opintotukeen liittyvät muutosilmoitukset, mutta näin ei ilmeisesti sitten ollutkaan.. Tiedä häntä, miksi tämä byrokratia on aina tällaista arvuuttelua ja lappusten lähettelyä suuntaan ja toiseen.
Tämän hetkinen jenin kurssi euroon nähden on aika hirvittävä ja vaikeuttaa kyllä budjettisuunnitelmia huomattavasti, sillä kun minun aiemmin piti hommata n. 10 000 euroa vakuuttaakseni japanilaiset maksukykyisyydestäni vaihdon aikana, nyt se summa on pelkkien kurssiheittelyiden takia kiivennyt melkein 12 000 euroon. Ja ehei, eihän minulla semmoisia rahoja ole, mutta toivon, että kaikki jotenkin soljuu kunnialla läpi kuitenkin...
lauantai 25. lokakuuta 2008
Menolippu Japaniin!
Tänään alkuillasta kirjoittelin häikäilemättömästi ylöspäin kipuavista lentojen hinnoista Japaniin. Ajattelin ensin varmistella majoituspaikkaa ystävieni luota Tokiosta, ja vasta sitten varata lentoliput. Lähetinkin myöhemmin illalla mailia Ayumille, johon tutustuin hänen Suomen vaihtonsa aikana viime keväänä. Ilmeisesti äitini oli sitten huolesta soikeana lukenut blogimerkintääni, ja soitteli, että jokos olet nyt sitten varannut liput, kun ne kerran voivat kallistua noin nopeasti. Aluksi äyskähdin joskus ylihuolehtivaiselle (mutta ihanalle ^_~ ) äidilleni puhelimeen, että en ole ehtinyt kaikkien töiden lomassa, ja kyllähän tuota nyt vielä kerkiää. Vaihtoehtojahan on Osakaa myöden! Hintojen nousua ei kuitenkaan voi oikeastaan mitenkään ennustaa, ja siinä äiti oli aivan oikeassa, että vaikka näyttää, että vaihtoehtoja nyt onkin siellä useampia tuolla halvemmalla hinnalla, niin mistäpä sitä tietää kuinka kauan niitä siellä on. Niinpä lopulta päädyin siihen, että hitsi vieköön, varaan sen lipun sitten nyt! Mikäli kukaan tuttavista ei pysty majoittamaan minua pariksi yöksi, niin menen sitten vaikka Ryoukaniin tai johonkin halpaan hotelliin. Sekin tulee kuitenkin halvemmaksi kuin 2000 euron menolippu Japaniin. :P
Joten tadaa, minulla onkin nyt yhtäkkiä ihkaoikea menolippu Tokyoon! Euroja kului kaiken kaikkiaan 370 ja risat, joka oli erittäin edullinen nuorisohinta verrattuna yleisiin lentojen hintoihin. Olen nyt tyytyväinen päätökseeni. Olisi ollut hulluutta odottaa tuttavien vastauksia maailman toiselta puolelta, ja jättää lipun varaaminen myöhempään. Siinä sitä olisi sitten taas ollut hauskaa miettiä mitä tehdä, jos halvimmat liput olisivatkin vaikka täysin hävinneet valikoimasta. Tällä hetkellä toivon, että pääsen Japanista myös sitten joskus pois yhtä halvalla, mutta uskon, että silloin minulla on enemmän valinnanvaraa päivien valinnassa kuin nyt menomatkalla. Toisaalta, en kuitenkaan edes voisi ostaa tällä hetkellä menopaluulippua, jossa paluupäivä olisi 2010 vuoden puolella. Finnairin järjestelmä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu niin pitkälle suuntautuvien matkojen ostamiseen. :P
Lentolipun ostaminen tuntuu ihan kummallisen epätodelliselta ja samalla tavattoman konkreettiselta teolta. Olen taas askeleen lähempänä vaihtovuotta!
Joten tadaa, minulla onkin nyt yhtäkkiä ihkaoikea menolippu Tokyoon! Euroja kului kaiken kaikkiaan 370 ja risat, joka oli erittäin edullinen nuorisohinta verrattuna yleisiin lentojen hintoihin. Olen nyt tyytyväinen päätökseeni. Olisi ollut hulluutta odottaa tuttavien vastauksia maailman toiselta puolelta, ja jättää lipun varaaminen myöhempään. Siinä sitä olisi sitten taas ollut hauskaa miettiä mitä tehdä, jos halvimmat liput olisivatkin vaikka täysin hävinneet valikoimasta. Tällä hetkellä toivon, että pääsen Japanista myös sitten joskus pois yhtä halvalla, mutta uskon, että silloin minulla on enemmän valinnanvaraa päivien valinnassa kuin nyt menomatkalla. Toisaalta, en kuitenkaan edes voisi ostaa tällä hetkellä menopaluulippua, jossa paluupäivä olisi 2010 vuoden puolella. Finnairin järjestelmä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu niin pitkälle suuntautuvien matkojen ostamiseen. :P
Lentolipun ostaminen tuntuu ihan kummallisen epätodelliselta ja samalla tavattoman konkreettiselta teolta. Olen taas askeleen lähempänä vaihtovuotta!
Lentojen hinnat pomppivat taloustilanteen tahdissa?
Ehdin säikähtää taas pahemman kerran. Joshibista tuli jo aikaisemmin sähköpostilla informaatiota, että meidän molempien sinne lähteiven vaihtareiden tulisi ajoittaa lentomme 3-5. huhtikuuta, joka olisi koululle kätevin vastaanottoajankohta. Katselin lentoja, joiden hinnoista ainoastaan 5.4. päivän lento oli jokseenkin järkevän hintainen Finnairilla, n. 420 euroa. En jaksaisi isojen laukkujen kanssa otta vaihtolentoja, varsinkaan, kun Finnairin nuorisohinnat nyt kuitenkin ovat suhteellisen järkevällä tasolla, joten lentäisin mieluiten kätevällä Finnarililla. Mutta juuri kun olin vastaamassa Joshibin kv-henkilölle, että varaan lentoni nyt kyseiselle päivälle, huomasinkin, että sen hinta oli noussut 2000 euroa Finnairin nettivarauspalvelussa. 2000 euroa, ja se oli ollut ainoa halpa lento Tokyoon tuona viikonloppuna!
Meinasi kyllä tippa tulla linssiin ja järkyttävä ahdistus iski päälle. Mietin, ettei minun ole mitenkään mahdollista maksaa pelkästä menolennosta 2500 euroa! Menopaluukin tulisi halvemmaksi, vaikken edes käyttäisi paluulippua. :P Katselin hieman muiden päivien lentojen hintoja, ja joukossa oli vielä muutamia päiviä, joina lentäminen voisi olla aivan järkevää. Niinpä lähetin heti Joshibiin mailin, ja kysyin, olisiko mahdollista, että saapuisin itsekseni Japaniin, ja tapaisin sitten heidät suunniteltuna viikonloppuna 3.-5. huhtikuuta. Aamulla sähköpostissa odotti onnekseni helpottava vastaus: Joshibin puolesta voisimme toki saapua omin neuvoinemme Japaniin silloin kun haluaisimme, mikäli sitten vain saavumme tapaamaan koulun henkilöstöä sovittuna päivänä. Nyt siis täytyisikin puolestaan olla yhteydessä mahdollisesti Tokiossa ja Kobessa asuviin ystäviin, ja kysyä, kenen vuoksi voisi majoittua pariksi päiväksi. Jos huonompi tuuri sattuu, voin toki olla pari yötä vaikka halvassa hotellissa, kunhan lentojenhinnat sentään pysyvät alhaisina. Olen kuitenkin aika luottavainen, että joku ystävistäni voi majoittaa minut muutamaksi päiväksi – Tokyosta löytyy kuitenkin kolme tuttavaa, Kobessa asuvat molemmat entiset isäntäperheeni ja pahan paikan tullen varmaan voin anoa turvapaikkaa vaikka joltakulta Sendain vaihtareista, vaikken heitä nyt vielä niin kauhean hyvin tunnekaan. :D En siis vaivu epätoivoon, vaan aloitan uudet suunnitelmat lentojen hankkimiseksi. Eiköhän tämä tästä.
Meinasi kyllä tippa tulla linssiin ja järkyttävä ahdistus iski päälle. Mietin, ettei minun ole mitenkään mahdollista maksaa pelkästä menolennosta 2500 euroa! Menopaluukin tulisi halvemmaksi, vaikken edes käyttäisi paluulippua. :P Katselin hieman muiden päivien lentojen hintoja, ja joukossa oli vielä muutamia päiviä, joina lentäminen voisi olla aivan järkevää. Niinpä lähetin heti Joshibiin mailin, ja kysyin, olisiko mahdollista, että saapuisin itsekseni Japaniin, ja tapaisin sitten heidät suunniteltuna viikonloppuna 3.-5. huhtikuuta. Aamulla sähköpostissa odotti onnekseni helpottava vastaus: Joshibin puolesta voisimme toki saapua omin neuvoinemme Japaniin silloin kun haluaisimme, mikäli sitten vain saavumme tapaamaan koulun henkilöstöä sovittuna päivänä. Nyt siis täytyisikin puolestaan olla yhteydessä mahdollisesti Tokiossa ja Kobessa asuviin ystäviin, ja kysyä, kenen vuoksi voisi majoittua pariksi päiväksi. Jos huonompi tuuri sattuu, voin toki olla pari yötä vaikka halvassa hotellissa, kunhan lentojenhinnat sentään pysyvät alhaisina. Olen kuitenkin aika luottavainen, että joku ystävistäni voi majoittaa minut muutamaksi päiväksi – Tokyosta löytyy kuitenkin kolme tuttavaa, Kobessa asuvat molemmat entiset isäntäperheeni ja pahan paikan tullen varmaan voin anoa turvapaikkaa vaikka joltakulta Sendain vaihtareista, vaikken heitä nyt vielä niin kauhean hyvin tunnekaan. :D En siis vaivu epätoivoon, vaan aloitan uudet suunnitelmat lentojen hankkimiseksi. Eiköhän tämä tästä.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Ravintolailta japanilais-suomalaiseen malliin
Ilokseni kaikki seitsemän Sendain vaihto-oppilasta olivat tulleet mukaan japanin kielen tunnillemme. Opettaja tenttasikin heitä heti monesta asiasta kielioppisäännöistä arkirutiineihin. Oli todella hauskaa ja opettavaista kuunnella aitoa japanilaista puhetta. Jälleen kerran – se vain kuulostaa niin kivalta ainakin minun korviini. Pidän japanilaisten tavasta rytmittää puhettaan.
Oppitunneilla käytettiin lähes pelkästään englantia ja japania, joten esimerkiksi käännösten teossa oli oma haasteensa. Ensin piti tajuta, mitä japanilainen lause tarkoittaa, ja sitten kääntää se englanniksi lennossa. Virkkeet olivat kyllä varsin helppoja, mutta muutamat tuntemattomat sanat lauseiden lomassa tuottivat välillä päänvaivaa.
Opettaja piti sen verran kuitenkin kiinni aikatauluista, että mitään tutustumisrulijansseja ei päästy käymään läpi. Onneksi tauolla ehdimme keskustelemaan japanilaisten kanssa, ja loppujen lopuksi päädyimme lähtemään tuntien jälkeen yhdessä ravintolaan.
Menimme isolla 13 hengen porukalla Iguanaan, hieman meksikolaistyyppiseen ravintolaan keskustassa, josta sai myös pizzaa. Paikka oli mukavan rauhallinen siihen nähden, että me pidimme varmaankin aika kovaa meteliä – ei siis tullut liiemmin häirittyä muita ruokailijoita, kun kerran meidän lisäksemme paikalla oli vain pari pöytäkuntaa.
Ilta oli tikahduttavan hauska. En ole pitkään aikaa nauranut niin paljon. Oli mukavaa tutustua kaikkiin, myös omaan japanin opiskeluryhmään paremmin, sillä ennen emme olleen mitenkään äärettömästi olleet toistemme kanssa tekemisissä. Illan origamikokeilujen, keskusteluiden, ruoan, juoman ja kielen oppimisen lomassa innostuimme suunnittelemaan jo seuraavaa yhteistä tapaamista. Päätimme, että voisimme paitsi ottaa uudelleen joskus ravintolaillan merkeissä, myös järjestää jonkun kotona kokkailuillan, jolloin tekisimme yhdessä sekä japanilaista, että suomalaista ruokaa.
Erotessamme illan päätteeksi kukin omille teillemme, japanilaiset sanoivat, että aikovat käydä japanin tunneillamme helmikuun loppuun saakka, eli siihen saakka, kun lähtevät kotia kohti. Kaikilla tuntui olleen hauskaa. Harmittelimme jälkeenpäin, että meidän tuntimmehan loppuvat jo jouluna, mutta mietimme sitten, että eihän sen tarvitse estää meitä näkemästä toisiamme. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka voisimme puhua opettajan ympäri pitämään meille seuraavankin jatkokurssin! Ainut ongelma lieneekin vain kielitoimisto, mutta jos opiskelijoita on tarpeeksi, luulisi, ettei seuraavan kurssin järjestäminen olisi ongelma. ^_^
Oppitunneilla käytettiin lähes pelkästään englantia ja japania, joten esimerkiksi käännösten teossa oli oma haasteensa. Ensin piti tajuta, mitä japanilainen lause tarkoittaa, ja sitten kääntää se englanniksi lennossa. Virkkeet olivat kyllä varsin helppoja, mutta muutamat tuntemattomat sanat lauseiden lomassa tuottivat välillä päänvaivaa.
Opettaja piti sen verran kuitenkin kiinni aikatauluista, että mitään tutustumisrulijansseja ei päästy käymään läpi. Onneksi tauolla ehdimme keskustelemaan japanilaisten kanssa, ja loppujen lopuksi päädyimme lähtemään tuntien jälkeen yhdessä ravintolaan.
Menimme isolla 13 hengen porukalla Iguanaan, hieman meksikolaistyyppiseen ravintolaan keskustassa, josta sai myös pizzaa. Paikka oli mukavan rauhallinen siihen nähden, että me pidimme varmaankin aika kovaa meteliä – ei siis tullut liiemmin häirittyä muita ruokailijoita, kun kerran meidän lisäksemme paikalla oli vain pari pöytäkuntaa.
Ilta oli tikahduttavan hauska. En ole pitkään aikaa nauranut niin paljon. Oli mukavaa tutustua kaikkiin, myös omaan japanin opiskeluryhmään paremmin, sillä ennen emme olleen mitenkään äärettömästi olleet toistemme kanssa tekemisissä. Illan origamikokeilujen, keskusteluiden, ruoan, juoman ja kielen oppimisen lomassa innostuimme suunnittelemaan jo seuraavaa yhteistä tapaamista. Päätimme, että voisimme paitsi ottaa uudelleen joskus ravintolaillan merkeissä, myös järjestää jonkun kotona kokkailuillan, jolloin tekisimme yhdessä sekä japanilaista, että suomalaista ruokaa.
Erotessamme illan päätteeksi kukin omille teillemme, japanilaiset sanoivat, että aikovat käydä japanin tunneillamme helmikuun loppuun saakka, eli siihen saakka, kun lähtevät kotia kohti. Kaikilla tuntui olleen hauskaa. Harmittelimme jälkeenpäin, että meidän tuntimmehan loppuvat jo jouluna, mutta mietimme sitten, että eihän sen tarvitse estää meitä näkemästä toisiamme. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka voisimme puhua opettajan ympäri pitämään meille seuraavankin jatkokurssin! Ainut ongelma lieneekin vain kielitoimisto, mutta jos opiskelijoita on tarpeeksi, luulisi, ettei seuraavan kurssin järjestäminen olisi ongelma. ^_^
maanantai 20. lokakuuta 2008
Tsukicon 2008
Olin viikonlopun töissä japanilaiseen musiikkiin ja muotiin erikoistuneessa tapahtumassa Tsukiconissa Helsingin Gloriassa. Porukkaa oli paikalla aivan julmetusti. Veikkaisin, että valtaväestö koostui yläasteikäisistä, ties minkälaisiin cosplay-pukuihin pukeutuneista tyypeistä. Oli lolitaa ja Narutoa ja pelkästään Death Note -sarjan L:iäkin kymmenittäin. Cosplay, eli tietyn hahmon jäljittely pukeutumisella ja muunlaisilla ulkoisilla elementeillä (meikki, hiukset, jne..) oli paljon yleisempää kuin tavalliset vaatteet. Yleensä nuoret pukeutuvat esimerkiksi jonkun sarjakuva-, animaatio- tai pelihahmon mukaisiin vetimiin. Kaikkien niiden 13-vuotiaiden rinnalla tunsin itseni ikälopuksi. X) Vaikka 21 vuotta ei omasta mielestäni kuulosta laisinkaan vanhalta, verrattuna 10-vuotta nuorempiin, se on hyyyyvin paljon enemmän. Taitavat nämäkin tapahtumat olla pikkuhiljaa omalta osaltani ohi, paitsi ehkä juuri töiden merkeissä.. Sinänsä se on harmi, sillä muutamia vuosia sitten jokin sellainenkin tapahtuma kuin Finncon, jonka yhteydessä järjestettiin Animecon, kokosi yhteen paljon alan harrastajia ja omia tuttuja ja kavereita – ja he olivat suurinpiirtein minun ikäisiäni tai vanhempia. Toki muutama vuosi sitten olin itsekin vielä ala-ikäinen, mutta en sentään ala-aste-ikäinen. ;)
Oli kuitenkin hauskaa, että sunnuntaina ehdin käydä vilkaisemassa japanilaisen Sincrea-bändin kysymys ja vastaus -tuokiota. Yleisö sai esittää bändin jäsenille kysymyksiä ja tulkit sitten toimivat kommunikoinnin välineenä kertoen yleisölle, mitä miehet olivat vastanneet. Itselleni bändi on ennata tuntematon, ja meninkin lähinnä vain kuuntelemaan ihanaa, kohteliaan empivää ja hauskasti rytmitettyä japanin kieltä. Huvitti, kuinka yleisö hurrasi ja taputti jokaisen asian jälkeen, mitä joku bändin jäsen sanoi japaniksi. Suurin osa yleisöstä ei tässä vaiheessa edes tainnut ymmärtää sanaakaan siitä, mitä he sanoivat, mutta hälläkö väliä - he sanoivat jotain, siinä on tarpeeksi aihetta taputuksille!! Naurut tulivat sitten siinä vaiheesa, kun tulkit käänsivät lauseet suomenkielelle. XP
Tuli kauhea hinku päästä jollekin keikalle, kun näki japanilaisia esiintyjiä. Olen jo varma siitä, että jos vain rahat riittävät, hankkiudun Japanissa ainakin Yukin ja SPITZin, sekä toivon mukaan myös esimerkiksi L'Arc en Cielin ja Anna Tsuchiyan keikalle. Moni muukin artisti ja bändi olisi hauskaa nähdä, mutta hyviä artisteja on paljon enemmän, kuin minulla yenejä keikkalippuihin. Olisi upeaa päästä kuuntelemaan ja katsomaan suosikkiartistiensa esityksiä Japanissa, sillä Suomeen he tuskin koskaan päätyvät. L'Arc en Ciel, joka näistä on suomalaisille ehkä tutuin, taitaa olla liian suosittu bändi, että he ainakaan tässä vaiheessa vaivautuisivat tulemaan Suomeen viihdyttämään varsin marginaalista yleisöä. :| Vaikka mistä sitä ikinä tietää, miten jaksavaisia suostuttelijoita nuo J-Rock Finlandin yhteisön tyypit ovat, kun jaksavat suurimmaksi osaksi vapaa-ehtoistyövoimin järjestää noinkin isoja tapahtumia kuin Tsukicon.. Live-musiikkiesityksissä on kuitenkin oma taikansa verrattuna pelkän levyn kuuntelemiseen. Yleisö ja paikka luovat aivan omanlaistaan tunnelmaa. :)
Oli kuitenkin hauskaa, että sunnuntaina ehdin käydä vilkaisemassa japanilaisen Sincrea-bändin kysymys ja vastaus -tuokiota. Yleisö sai esittää bändin jäsenille kysymyksiä ja tulkit sitten toimivat kommunikoinnin välineenä kertoen yleisölle, mitä miehet olivat vastanneet. Itselleni bändi on ennata tuntematon, ja meninkin lähinnä vain kuuntelemaan ihanaa, kohteliaan empivää ja hauskasti rytmitettyä japanin kieltä. Huvitti, kuinka yleisö hurrasi ja taputti jokaisen asian jälkeen, mitä joku bändin jäsen sanoi japaniksi. Suurin osa yleisöstä ei tässä vaiheessa edes tainnut ymmärtää sanaakaan siitä, mitä he sanoivat, mutta hälläkö väliä - he sanoivat jotain, siinä on tarpeeksi aihetta taputuksille!! Naurut tulivat sitten siinä vaiheesa, kun tulkit käänsivät lauseet suomenkielelle. XP
Tuli kauhea hinku päästä jollekin keikalle, kun näki japanilaisia esiintyjiä. Olen jo varma siitä, että jos vain rahat riittävät, hankkiudun Japanissa ainakin Yukin ja SPITZin, sekä toivon mukaan myös esimerkiksi L'Arc en Cielin ja Anna Tsuchiyan keikalle. Moni muukin artisti ja bändi olisi hauskaa nähdä, mutta hyviä artisteja on paljon enemmän, kuin minulla yenejä keikkalippuihin. Olisi upeaa päästä kuuntelemaan ja katsomaan suosikkiartistiensa esityksiä Japanissa, sillä Suomeen he tuskin koskaan päätyvät. L'Arc en Ciel, joka näistä on suomalaisille ehkä tutuin, taitaa olla liian suosittu bändi, että he ainakaan tässä vaiheessa vaivautuisivat tulemaan Suomeen viihdyttämään varsin marginaalista yleisöä. :| Vaikka mistä sitä ikinä tietää, miten jaksavaisia suostuttelijoita nuo J-Rock Finlandin yhteisön tyypit ovat, kun jaksavat suurimmaksi osaksi vapaa-ehtoistyövoimin järjestää noinkin isoja tapahtumia kuin Tsukicon.. Live-musiikkiesityksissä on kuitenkin oma taikansa verrattuna pelkän levyn kuuntelemiseen. Yleisö ja paikka luovat aivan omanlaistaan tunnelmaa. :)
perjantai 17. lokakuuta 2008
Tuliaisia, tuliaisia!
Olohuoneen pöytä alkaa pikkuhiljaa täyttyä pienistä kännykkäkoruista, avaimenperistä, helmipunoksista, korvakoruista ja huoparintaneuloista. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin innostunut käymään ostoksilla, vaan pikemminkin päinvastoin - olen tehnyt tuotteita myytäväksi.
Olemme ystävieni kanssa valmistuneet koulun joulumyyjäisiin hyvissä ajoin askartelemalla myyntiin erilaisia käsitöitä. Itselläni taka-alalla on kuitenkin koko ajan kytenyt myös ajatus siitä, että valmistan kyseisiä tuotteita Japaniin tuliaistarkoituksessa. Niinpä olen pyrkinyt pitämään aiheet mahdollisimman suomalaisina, ja keksin tehdä korusarjan suomalaisista metsämarjoista. Pääosissa lakka, mustikka, mansikka ja vadelma!
Mikäli jotakin jää myyjäisissä myymättä, se päätyy matkalaukkuni täytteeksi huhtikuussa. Toki ihan muutama pikkupaketti ei riitäkään, vaan minun täytyy tehtailla tuliaisia ainakin muutama tusina..
Mikäli jotakin jää myyjäisissä myymättä, se päätyy matkalaukkuni täytteeksi huhtikuussa. Toki ihan muutama pikkupaketti ei riitäkään, vaan minun täytyy tehtailla tuliaisia ainakin muutama tusina..
Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta japanilainen tuliaiskulttuuri on aivan toista, mihin Suomessa on totuttu. Vaikka meilläkin päin vielä annetaan pieniä lahjoja esimerkiksi pidemmän matkan jälkeen lähimmille ystäville ja perheenjäsenille, tai kiitokseksi naapurille loman aikaisesta kukkien kastelusta tai kissan hoidosta, tuliaiskulttuuri tuntuu kokeneen jonkinlaisen inflaation viime vuosina. Kun kymmenisen vuotta sitten ulkomaanmatka oli niin erityinen ja suorastaan ylellinen kokemus tavalliselle työssä käyvälle ihmiselle, että välillä jokaiselle tuttavalle kannettiin jos jonkinmoista espanjalaisnukkea takanpäälykselle pölyttymään, nykyisin melkein kuka vain voi tehdä viikonloppumatkan halpalentoyhtiöllä vaikkapa Lontooseen. Maailma tuntuu pienentyneen, ihmisillä on enemmän rahaa ja vapaa-aikaa, ja täten myös matkustellaan paljon enemmän. Siksi saattaisi tuntua jopa turhauttavalta tuoda jokaiselta työmatkalta tai lomareissulta kollegoille ja sukulaisille jokin tuominen. Japanilaiset asia on kuitenkin toisin.
Japanissa ihmiset tapaavat tuoda kollegoilleen tuliaisia jopa johonkin kotimaan kaupunkiin tekemiltään retkiltään. Täytyy kuitenkin muistaa, että japanilaisen työmyyrän elämä ei suinkaan ole samanlaista kuin suomalaisen konttorirotan. Lomia on harvoin, ja silloinkin ne ovat todella lyhyitä. Ystäväni Daisuke haali Stockmannilta suklaarasioita työkavereilleen - ikään kuin kiitokseksi siitä, että sai olla poissa töistä niinkin pitkän ajan kuin viikon. Se olikin Daisuken koko vuoden ainut pidempi loma, ja seuraavana parina vuonna lomaa olisi turha odotella - ainakaan noin pitkää.
Vaihto-opiskeluaikana tiedän tutustuvani useisiin ihmisiin niin koulussa kuin vapaa-ajallani. On professoreita, kv-toimiston väkeä, vuokraisäntiä, vanhoja ystäviä... Paljon ihmisiä, jotka eittämättä tulevat auttamaan ja jopa joissain tapauksissa huolehtimaan minusta. On mukavaa, että voi jollain pienellä eleellä osoittaa kiitollisuuttaan, mutta ennen kaikkea, japanilaiset tuntien, on mukavaa, kun on jotain, mitä antaa vastalahjaksi! Japanilaisten vieraanvaraisuuteen ja ystävällisyyteen ei koskaan osaa varautua liiaksi. Vantaalla vaihto-oppilaana olleet Joshibin tytöt antoivat minulle tuliaisia Japanista, vaikken ollut edes tuntenut heitä sitä ennen. Ayumi toi minulle tuliaisen jopa ruotsinmatkaltaan, jonka hän teki lyhyen, reilun kuukauden mittaisen Suomen vaihtojaksonsa aikana!
Niinpä minusta tuntuu, että olohuoneen pöydällä lojuvat tuliaisväkerrykset saavat luvan kasvattaa lukumääräänsä huomattavasti seuraavan puolen vuoden aikana. Aluksi ajattelin, että kännykkäkorun ojentaminen nuorille miespuolisille tuttavuuksille voisi olla vähän kummallista, mutta eilen sain huomata, että jokaisen Suomeen vaihtoon tulleen japanilaispojankin kännykässä roikkui jokin maskotti tai killutin! Toki niitä oli huomattavasti vähemmän kuin japanilaisilla tytöillä – heillä kun kännykkä voi olla kiinnitettynä pehmoleluun ja puoleen tusinaan pikkuruisia maskotteja, koruja, helyjä ja kiilteleviä tekotimantteja. Kaikenlisäksi puhelimen kuoretkin saavat kaikenlaisia koristeita osakseen. Hieman erilaista meininkiä siis tässäkin mielessä verrattuna Suomeen.
torstai 16. lokakuuta 2008
Ilta japanilaisten vaihto-oppilaiden seurassa
Olipas tavattoman hauska ilta tänään. Olin Sendaista tulleiden vaihto-oppilaiden ns. tervetuliaistilaisuudessa Metropolian Bulevardin yksikön tiloissa. Tavallaan minä menin paikalle ihan vain siitä syystä, että tilaisuudessa olisi jonkun verran suomalaistakin porukkaa. On kurjaa saapua uusiin ympyröihin, mikäli kukaan ei ota yhteyttä, tule juttelemaan tai ylipäätään osoita kiinnostusta. Niinpä ajattelin, että koska japanin opettajammekin oli kehottanut meitä tulemaan paikalle, olen ikään kuin velkaakin mennä sinne – tiedän, että minut tullaan ottamaan mitä luultavimmin Japanissa varsin lämpimästi vastaan, niinkuin sikäläisiin tapoihin kuuluu ja haluaisin, että meidänkin kouluumme tulevat vaihtarit kokevat olonsa tervetulleiksi. Mitä enemmän porukkaa siis heitä on ottamassa vastaan, sitä parempi, ajattelin.
Aluksi kaikki esittelivät itsensä, ja sen jälkeen puhuttiin joistain käytännönasioista. Esittelin itseni japaniksi, ja vaihdoin sitten englantiin. Toivoisin niin, että osaisin puhua japania paremmin. Toisaalta sain kuitenkin taas huomata, kuinka paljon paremmin ymmärrän kieltä, kuin pystyn sitä itse tuottamaan. Ymmärsin yllättävän suuren osan keskusteluista oppilaiden ja hiedän professorinsa välillä, ja tajusin useimmiten illan aikana, mistä oli kyse.
Tilaisuus oli sinänsä hieman tylsä, että varsinaista tutustumismahdollisuutta ei käytännössä ollut ollenkaan. Kunkin esiteltyä itsensä, oppilaat olivat lähinnä hiljaa, ja opettajat tai joku kv-toimistosta puhui ja hoiti käytännön järjestelyjä. Olisin toivonut enemmän vapaampaa juttelua ja kanssakäymistä, mutta toisaalta toki kaikki asumisjärjestelyt yms. käytännön hommat ovat tärkeitä nekin. Onneksi päädyin sitten lähtemään japanilaisten vaihtareiden ja tutoreiden kanssa yhtä matkaa kohti rautatieasemaa tilaisuuden loputtua. Tutorit olivat viemässä japanilaiset heidän vuokra-asunnolleen Töölöön. Ratikassa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun kuulimme, että Ateneumiin (ja myöhemmin tajusin, että ilmeisesti moniin muihinkin Helsingin museoista) oli ilmainen sisäänpääsy illalla alle 25-vuotiailta.
Niinpä yhteisellä päätöksellä minä, yksi tutor ja japanilaiset lähdimme Ateneumiin! Nyt kun ajattelen tilannetta, se tuntuu aika huvittavalta, sillä minulla ei sinänsä ole minkäänlaista virallista velvoitetta viihdyttää uusia vaihto-oppilaita, toisin kuin opintopisteitään kartuttavilla tutoreilla. Omat motiivini olivat tietenkin toiset; on aina kauhean kivaa päästä tutustumaan japanilaisiin, sillä he ovat yleisesti ottaen jotenkin kauhean miellyttäviä ihmisiä. Ainakin kaikkien tapaamieni japanilaisten kanssa minun on tähän saakka ollut tavattoman helppo tulla toimeen.
Loppujen lopuksi tilanne ajautui siihen, että minä esittelin muutamia tunnetuimpia Kalevala-aiheisia töitä ja sain samalla jutella japanin ja englannin sekoituksella vaihto-opiskelijoiden ja jopa heidän professorinsa kanssa. X) Muutaman pojan kanssa juttelin hieman enemmänkin, he kun sattuivat olevaan puheliaita ja innokkaita treenaamaan melko vähäisiä englannin taitojaan. Yksi piti jopa samasta sarjakuvataiteilijasta kuin minä! :D Kävimme myös japanilaisten kuuluisien taiteilijoiden, Hokusain ja Hiroshigen (sekä muutamien muiden) näyttelyssä, jossa oli esillä muutamia maailman kuuluisimmista japanilaisista puupiirroksista. Japanilaiset pojat nauroivat, että he eivät ole koskaan aiemmin nähneet aitoja Hokusain puupiirroksia, ainoastaan postikortteja, mukeja ja muita tuotteita, mitä kyseisistä kuuluisista puupiirroksista on vuosien varrella tehty. Miten ironista, että he näkevät maailmankuulun japanilaisen taiteilijan originaalit ensimmäistä kertaa Suomessa. :D Olin halunnut jo pitkän aikaa käydä kyseisessä näyttelyssä, joten tässä tuli iskettyä useita kärpäsiä yhdellä iskulla.
Oli oikein hauskaa, ja nauroin illan aikana paljon. Olin iloinen, että lähdin mukaan, ja loppujen lopuksi reilun tunnin tilaisuus olikin venähtänyt koko illan mittaiseksi tutustumiseksi japanilaisiin opiskelijoihin.
Toivottavasti saan tilaisuuden olla heidän kanssaan tekemississä vielä jatkossakin. Ainakin ensi tiistain japanin tunneillemme heidän olisi tarkoitus tulla mukaan. Japani, japanilaiset ihmiset ja japanin kieli hymyilyttävät ja saavat minut jotenkin jännällä tavalla todella iloiseksi ja innostuneeksi. Tänään tajusinkin taas konkreettisesti, miksi hain vaihtoon, ja miksi odotan huhtikuuta niin innolla. ^__^
Aluksi kaikki esittelivät itsensä, ja sen jälkeen puhuttiin joistain käytännönasioista. Esittelin itseni japaniksi, ja vaihdoin sitten englantiin. Toivoisin niin, että osaisin puhua japania paremmin. Toisaalta sain kuitenkin taas huomata, kuinka paljon paremmin ymmärrän kieltä, kuin pystyn sitä itse tuottamaan. Ymmärsin yllättävän suuren osan keskusteluista oppilaiden ja hiedän professorinsa välillä, ja tajusin useimmiten illan aikana, mistä oli kyse.
Tilaisuus oli sinänsä hieman tylsä, että varsinaista tutustumismahdollisuutta ei käytännössä ollut ollenkaan. Kunkin esiteltyä itsensä, oppilaat olivat lähinnä hiljaa, ja opettajat tai joku kv-toimistosta puhui ja hoiti käytännön järjestelyjä. Olisin toivonut enemmän vapaampaa juttelua ja kanssakäymistä, mutta toisaalta toki kaikki asumisjärjestelyt yms. käytännön hommat ovat tärkeitä nekin. Onneksi päädyin sitten lähtemään japanilaisten vaihtareiden ja tutoreiden kanssa yhtä matkaa kohti rautatieasemaa tilaisuuden loputtua. Tutorit olivat viemässä japanilaiset heidän vuokra-asunnolleen Töölöön. Ratikassa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun kuulimme, että Ateneumiin (ja myöhemmin tajusin, että ilmeisesti moniin muihinkin Helsingin museoista) oli ilmainen sisäänpääsy illalla alle 25-vuotiailta.
Niinpä yhteisellä päätöksellä minä, yksi tutor ja japanilaiset lähdimme Ateneumiin! Nyt kun ajattelen tilannetta, se tuntuu aika huvittavalta, sillä minulla ei sinänsä ole minkäänlaista virallista velvoitetta viihdyttää uusia vaihto-oppilaita, toisin kuin opintopisteitään kartuttavilla tutoreilla. Omat motiivini olivat tietenkin toiset; on aina kauhean kivaa päästä tutustumaan japanilaisiin, sillä he ovat yleisesti ottaen jotenkin kauhean miellyttäviä ihmisiä. Ainakin kaikkien tapaamieni japanilaisten kanssa minun on tähän saakka ollut tavattoman helppo tulla toimeen.
Loppujen lopuksi tilanne ajautui siihen, että minä esittelin muutamia tunnetuimpia Kalevala-aiheisia töitä ja sain samalla jutella japanin ja englannin sekoituksella vaihto-opiskelijoiden ja jopa heidän professorinsa kanssa. X) Muutaman pojan kanssa juttelin hieman enemmänkin, he kun sattuivat olevaan puheliaita ja innokkaita treenaamaan melko vähäisiä englannin taitojaan. Yksi piti jopa samasta sarjakuvataiteilijasta kuin minä! :D Kävimme myös japanilaisten kuuluisien taiteilijoiden, Hokusain ja Hiroshigen (sekä muutamien muiden) näyttelyssä, jossa oli esillä muutamia maailman kuuluisimmista japanilaisista puupiirroksista. Japanilaiset pojat nauroivat, että he eivät ole koskaan aiemmin nähneet aitoja Hokusain puupiirroksia, ainoastaan postikortteja, mukeja ja muita tuotteita, mitä kyseisistä kuuluisista puupiirroksista on vuosien varrella tehty. Miten ironista, että he näkevät maailmankuulun japanilaisen taiteilijan originaalit ensimmäistä kertaa Suomessa. :D Olin halunnut jo pitkän aikaa käydä kyseisessä näyttelyssä, joten tässä tuli iskettyä useita kärpäsiä yhdellä iskulla.
Oli oikein hauskaa, ja nauroin illan aikana paljon. Olin iloinen, että lähdin mukaan, ja loppujen lopuksi reilun tunnin tilaisuus olikin venähtänyt koko illan mittaiseksi tutustumiseksi japanilaisiin opiskelijoihin.
Toivottavasti saan tilaisuuden olla heidän kanssaan tekemississä vielä jatkossakin. Ainakin ensi tiistain japanin tunneillemme heidän olisi tarkoitus tulla mukaan. Japani, japanilaiset ihmiset ja japanin kieli hymyilyttävät ja saavat minut jotenkin jännällä tavalla todella iloiseksi ja innostuneeksi. Tänään tajusinkin taas konkreettisesti, miksi hain vaihtoon, ja miksi odotan huhtikuuta niin innolla. ^__^
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Opintolaina ja muut hilut ulkomailla
Nyt on sitten haettu opintolainan valtiontakausta. Jätin lomakkeet liitteineen tänään opintotoimistoon lähetettäväksi eteenpäin. Ei turhan vaikea prosessi onneksi. En muuten tiennyt, että kaikenlaiset opintotukihakemukset yms. voidaan lähettää opintotoimiston kautta. Kävin kysymässä Kelan osoitetta toimistosta, ja sanoivat lähettävänsä paperini suoraan toimistosta käsin eteenpäin. Säästinpähän yhden postimerkin. Mahtavaa. ;)
Myös Metropolian vaihto-opiskeluapuraha on nyt haettu. Hakemukset käsitellään kuulemma joka kuukauden lopussa ja rahat saa sitten tilille kuukauden vaihteessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä oikeasti on tulossa, sillä minulla ei ole summasta kuin pieni aavistus EVTEKin viimevuotisten apurahojen pohjalta.
Kun nämä avustukset on saatu sitten paperille, pitäisi käydä jossain vaiheessa passikuvassakin sitä viisumia ja uutta passia varten. Toinen asia, mikä kaihertaa, onkin nimittäin se, joudunko hakemaan uuden passin itselleni jo tässä vaiheessa ihan vain noita Joshibin lippulappusia varten. Vanha passini kun on voimassa vain 2010 vuoden tammikuuhun, eli menee umpeen juuri sopivasti hieman ennen kuin olen lähdössä Japanista. Jotenkin tuntuu rasittavalta hankkia uusi passi melkein puoli vuotta ennen, kuin se todella on tarpeellista. Etenkin ,kun se puoli vuotta on sitten pois passin käytöstä siellä toisessa päässä, eli joskus viiden vuoden kuluttua. On tämä nykyinen nopeasti vaihtuva passikäytäntö sitten kyllä rasittava, vaikka täytyy kyllä myöntää, että on ihan kivaa saada passiin hieman tuoreempi kuva, kuin se 11-vuotias pikkutyttö, joka siellä nyt tällä hetkellä tuijottelee.
Myös Metropolian vaihto-opiskeluapuraha on nyt haettu. Hakemukset käsitellään kuulemma joka kuukauden lopussa ja rahat saa sitten tilille kuukauden vaihteessa. Odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä oikeasti on tulossa, sillä minulla ei ole summasta kuin pieni aavistus EVTEKin viimevuotisten apurahojen pohjalta.
Kun nämä avustukset on saatu sitten paperille, pitäisi käydä jossain vaiheessa passikuvassakin sitä viisumia ja uutta passia varten. Toinen asia, mikä kaihertaa, onkin nimittäin se, joudunko hakemaan uuden passin itselleni jo tässä vaiheessa ihan vain noita Joshibin lippulappusia varten. Vanha passini kun on voimassa vain 2010 vuoden tammikuuhun, eli menee umpeen juuri sopivasti hieman ennen kuin olen lähdössä Japanista. Jotenkin tuntuu rasittavalta hankkia uusi passi melkein puoli vuotta ennen, kuin se todella on tarpeellista. Etenkin ,kun se puoli vuotta on sitten pois passin käytöstä siellä toisessa päässä, eli joskus viiden vuoden kuluttua. On tämä nykyinen nopeasti vaihtuva passikäytäntö sitten kyllä rasittava, vaikka täytyy kyllä myöntää, että on ihan kivaa saada passiin hieman tuoreempi kuva, kuin se 11-vuotias pikkutyttö, joka siellä nyt tällä hetkellä tuijottelee.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Nyt pitäisi sitten ryhtyä miljonääriksi
Sain tänään Joshibista sähköpostin, jonka liitteenä oli opastus viisumin hakua varten, sekä tarvittava lomake täytettäväksi. Lomakkeen täytössä ei ollut mitään ongelmia – se sisälsi ihan tavallisiin henkilötietoihin ja Japanissa oleskeluun liittyviä kysymyksiä, joihin oli helppo vastata.
Se, mikä sen sijaan sai hieman hien helmeilemään otsalla, oli passikuvien ja passin valokopion lisäksi tarvittava ns. likviditeettitodistus niiltä opiskelijoilta, jotka rahoittavat opintonsa Japanissa itse. Minun pitäisi hankkia pankilta todistus, jossa näkyy, että minun nimissäni olevalla tilillä on n. 1 500 000 yeniä rahaa. Siis.. mitä?! Pitäisi siis olla japanilainen miljonääri, Suomen rahassa omata noin kymppitonni rahaa! Koska minulla ei ilmiselvästikään ole moisia rahasummia, täytyy toivoa, että kopio opintotukipäätöksestä riittäisi pienten säästöjeni kanssa vakuuttamaan ihmiset Japanissa siitä, että tulen toimeen.
Eihän siinä sitten muu auttanut, kun kaivaa mapista Kelan OTm-lomake, ja alkaa anoa lainatakausta opintolainalle. Pelkäänpä vain, että pelkällä opintolainallakaan minusta ei tule miljonääriä... Laitoin myös Metropolian oman vaihto-opiskeluapurahalomakkeen kuntoon, ihan vain, jotta tilini edes näyttäisi vähän runsaammalta marraskuussa, kun nuo tiedot pitää toimittaa Joshibiin. Huolimatta siitä, että kyseiset rahat katoavat tililtä pian sen jälkeen lentolippuihin. :P
Miksi tämän homman pitää koko ajan liittyä vain rahaan? -_-
Se, mikä sen sijaan sai hieman hien helmeilemään otsalla, oli passikuvien ja passin valokopion lisäksi tarvittava ns. likviditeettitodistus niiltä opiskelijoilta, jotka rahoittavat opintonsa Japanissa itse. Minun pitäisi hankkia pankilta todistus, jossa näkyy, että minun nimissäni olevalla tilillä on n. 1 500 000 yeniä rahaa. Siis.. mitä?! Pitäisi siis olla japanilainen miljonääri, Suomen rahassa omata noin kymppitonni rahaa! Koska minulla ei ilmiselvästikään ole moisia rahasummia, täytyy toivoa, että kopio opintotukipäätöksestä riittäisi pienten säästöjeni kanssa vakuuttamaan ihmiset Japanissa siitä, että tulen toimeen.
Eihän siinä sitten muu auttanut, kun kaivaa mapista Kelan OTm-lomake, ja alkaa anoa lainatakausta opintolainalle. Pelkäänpä vain, että pelkällä opintolainallakaan minusta ei tule miljonääriä... Laitoin myös Metropolian oman vaihto-opiskeluapurahalomakkeen kuntoon, ihan vain, jotta tilini edes näyttäisi vähän runsaammalta marraskuussa, kun nuo tiedot pitää toimittaa Joshibiin. Huolimatta siitä, että kyseiset rahat katoavat tililtä pian sen jälkeen lentolippuihin. :P
Miksi tämän homman pitää koko ajan liittyä vain rahaan? -_-
lauantai 4. lokakuuta 2008
Rahan kiilto silmissä
Jotenkin nuo vuokra-asiat saivat minut ihan tolaltani eilen. Onneksi lopulta tajusin, että eihän minun varmasti ole mikään pakko asua kyseisessä hirveän hintaisessä kämpässä, vaan voin Japaniin päästyäni ihan hyvin alkaa etsiä uutta, halvempaa asuntoa. Olen jo löytänyt netistä muutamia vaihtoehtoja, vaikkakaan en tiedä millaiset kriteerit niiden asukkaille asetetaan. Japanissa kun saatetaan tässä mielessä olla hieman ulkomaalaiskammoisia..
Uskon, että asiat järjestyvät, mutta jotta niiden järjestyminen ei olisi aivan täysin muiden käsissä, päätin ottaa yhteyttä Joshibin kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöön, ja kysyä häneltä eräästä stipendistä, jota voisin mahdollisesti hakea. Sainkin heti tänään vastauksen sähköpostiini, jossa herra Shimoda kertoi laittavansa asiat vireille stipendin saamiseksi. Prosessi on sinänsä monimutkainen, sillä en voi itse suoraan hakea kyseistä stipendiä, vaan Joshibin pitää ensin anoa stipendiä sitä jakavalta organisaatiolta omalle oppilaitokselleen. Mikäli he saavat oikeuden siihen, minun täytyy vielä jotenkin onnistua vakuuttamaan heidät siinä, että juuri minä olen kyseisen stipendin ansainnut vaihto-oppilaiden joukosta. Eli joo-o, aika epätodennäköistä siis saada se, mutta jos ei yritä, ei ainakaan saa yhtään mitään. :P
Ajattelin kaluta vielä kerran läpi myös listan apurahojen myöntäjistä Suomessa. Valitettavasti suurin osa apurahoista on tarkoitettu jatko-opintoihin, tutkimustyöhön, erityisiin projekteihin tai jonkun tietyn alan opiskelijoille - ts. pelkkiin henkilökohtaisiin vaihto-opintoihin niitä myönnetään hyvin harvoin.
Uskon, että asiat järjestyvät, mutta jotta niiden järjestyminen ei olisi aivan täysin muiden käsissä, päätin ottaa yhteyttä Joshibin kansainvälisten asioiden yhdyshenkilöön, ja kysyä häneltä eräästä stipendistä, jota voisin mahdollisesti hakea. Sainkin heti tänään vastauksen sähköpostiini, jossa herra Shimoda kertoi laittavansa asiat vireille stipendin saamiseksi. Prosessi on sinänsä monimutkainen, sillä en voi itse suoraan hakea kyseistä stipendiä, vaan Joshibin pitää ensin anoa stipendiä sitä jakavalta organisaatiolta omalle oppilaitokselleen. Mikäli he saavat oikeuden siihen, minun täytyy vielä jotenkin onnistua vakuuttamaan heidät siinä, että juuri minä olen kyseisen stipendin ansainnut vaihto-oppilaiden joukosta. Eli joo-o, aika epätodennäköistä siis saada se, mutta jos ei yritä, ei ainakaan saa yhtään mitään. :P
Ajattelin kaluta vielä kerran läpi myös listan apurahojen myöntäjistä Suomessa. Valitettavasti suurin osa apurahoista on tarkoitettu jatko-opintoihin, tutkimustyöhön, erityisiin projekteihin tai jonkun tietyn alan opiskelijoille - ts. pelkkiin henkilökohtaisiin vaihto-opintoihin niitä myönnetään hyvin harvoin.
perjantai 3. lokakuuta 2008
Vuokrat Tokion tapaan...
Nyt vähän ahdistaa, nimittäin Tokion vuokrataso. Tiesin kyllä, että Japani on tietyissä asioissa kallis maa, mutta...
Olen parin päivän ajan vaihdellut tässä mailia Metropoliasta Joshibiin vaihtoon lähteneen Hanna-Leenan kanssa, ja lukenut innolla hänen kuulumisiaan. Hän on vaihdossa Japanissa syyslukukauden ajan. Asiat ovat menneet kuulemma oikein hyvin ja kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Kämppä, jossa hän asuu, on kuitenkin, vaikkakin hyvin varusteltu, myös hyvin kallis. Muunnellessani jenejä, tajusin, että hänen pieni yksiönsä maksaa n. 700 euroa kuussa! Ja tähän vielä vesi, kaasu ja sähkömaksut pääle! Alkoi vähän hirvittää tuo hinta, kun ottaa huomioon, että opintotuki ja täysi opintolaina yhteensä tuovat tilille kuussa reilut 800 euroa.. Kyseisessä asunnossa on majoitettu aiemminkin esimerkiksi suomalaisia lyhyiden vaihtojaksojen ajan, joten on hyvin todennäköistä, että minullekin tarjotaan samaa asuntoa. En tiedä, onko minun mahdollista etsiä jotain halvempaa kämppää saavuttuani Japaniin, mutta tällä hetkellä tuo vuokra ainakin tuntuu jotenkin täysin ylivoimaiselta ajatukselta..
Hyvää asunnossa olisi toki se, että se näyttäisi ainakin Hanna-Leenan valokuvien perusteella olevan suhteellisen uudessa talossa, erittäin hyvässä kunnossa, ja vielä suhteellisen hyvällä paikallakin junayhteyksiin ja kouluun nähden. Asunnon vuokraan kuuluvat huonekalut (sänky, pöytä jne), pesukone, tv, riisikeitin, kaasuhella, astiat ja muut perustarvikkeet, eli niihin ei siis tarvitsisi rahaa kuluttaa. Toisaalta minusta tuntuu, että jos löytäisin jostain hieman halvemman luukun, ja säästäisin muutaman satasen kuussa, voisin ostaa vuoden aikana säästyneillä rahoilla itselleni melkein nuo kaikki tavarat uusina. :P
No, ehkä asiat selviävät sitä mukaan, kun saan lisää infoa Joshibista, sillä eihän sitä koskaan tiedä, menevätkö asiat minun vaihtoni kohdalla juuri samanlailla kuin aiempien vaihtareiden, jotka ovat olleet maassa lyhyemmän aikaa. Toivon jotain ihmettä, sillä ihan yksinkertaisesti minulla ei tule olemaan noin paljon rahaa kulutettavaksi kuukaudessa pelkkään vuokraan...
Olen parin päivän ajan vaihdellut tässä mailia Metropoliasta Joshibiin vaihtoon lähteneen Hanna-Leenan kanssa, ja lukenut innolla hänen kuulumisiaan. Hän on vaihdossa Japanissa syyslukukauden ajan. Asiat ovat menneet kuulemma oikein hyvin ja kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Kämppä, jossa hän asuu, on kuitenkin, vaikkakin hyvin varusteltu, myös hyvin kallis. Muunnellessani jenejä, tajusin, että hänen pieni yksiönsä maksaa n. 700 euroa kuussa! Ja tähän vielä vesi, kaasu ja sähkömaksut pääle! Alkoi vähän hirvittää tuo hinta, kun ottaa huomioon, että opintotuki ja täysi opintolaina yhteensä tuovat tilille kuussa reilut 800 euroa.. Kyseisessä asunnossa on majoitettu aiemminkin esimerkiksi suomalaisia lyhyiden vaihtojaksojen ajan, joten on hyvin todennäköistä, että minullekin tarjotaan samaa asuntoa. En tiedä, onko minun mahdollista etsiä jotain halvempaa kämppää saavuttuani Japaniin, mutta tällä hetkellä tuo vuokra ainakin tuntuu jotenkin täysin ylivoimaiselta ajatukselta..
Hyvää asunnossa olisi toki se, että se näyttäisi ainakin Hanna-Leenan valokuvien perusteella olevan suhteellisen uudessa talossa, erittäin hyvässä kunnossa, ja vielä suhteellisen hyvällä paikallakin junayhteyksiin ja kouluun nähden. Asunnon vuokraan kuuluvat huonekalut (sänky, pöytä jne), pesukone, tv, riisikeitin, kaasuhella, astiat ja muut perustarvikkeet, eli niihin ei siis tarvitsisi rahaa kuluttaa. Toisaalta minusta tuntuu, että jos löytäisin jostain hieman halvemman luukun, ja säästäisin muutaman satasen kuussa, voisin ostaa vuoden aikana säästyneillä rahoilla itselleni melkein nuo kaikki tavarat uusina. :P
No, ehkä asiat selviävät sitä mukaan, kun saan lisää infoa Joshibista, sillä eihän sitä koskaan tiedä, menevätkö asiat minun vaihtoni kohdalla juuri samanlailla kuin aiempien vaihtareiden, jotka ovat olleet maassa lyhyemmän aikaa. Toivon jotain ihmettä, sillä ihan yksinkertaisesti minulla ei tule olemaan noin paljon rahaa kulutettavaksi kuukaudessa pelkkään vuokraan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)