tiistai 29. huhtikuuta 2008

100 kanjia?!

Sarjakuvapäivät Tampereella olivat ihan mielenkiintoinen tapaus. Muutamia tuttuja käveli vastaan, ja tapasinpa entisen sarjakuvapiirustuksenopettajanikin, mikä oli mukavaa. Mangaa meni laatikkokaupalla. Pikkuveljelle tuli ostettua tuliaisiksi muutama One Piece -manga, ja lähtipä kyseisen sarjan ilmainen julistekin mukaan.

Kanjeja on tullut opeteltua japanin tunnilla mainiota tahtia. Ilmeisesti noin 100 ensimmäistä kanjia tulee opiskeltua tässä kevään kuluessa, tosin onneksemme vain noin 60 otetaan mukaan lopputenttiin. Olin erittäin yllättynyt, kun tänään huomasin, miten paljon merkkejä olemme ehtineet lyhyessä ajassa kaluta läpi. Pikkuhiljaa myös teoria ja mahdottomalta vaikuttava logiikka alkavat joissain harvoissa tapauksissa hieman aueta minullekin. Kuten ehkä olen saattanut aikaisemmin mainita, tavoitteenani olisi opiskella sellaiset pari sataa kanjia tämän vuoden loppuun mennessä. Siihen nähden siis olen aika hyvin kiinni uuden vuoden lupauksessani. Puoli vuotta aikaa, ja puolet jäljellä! ^_^

Japanista ei edelleenkään ole kuulunut mitään. Olen lopettanut päivien laskemisen, kun se ei kuitenkaan tuota mitään tulosta. Edelleen kummalliset unet vain vaivaavat; toissayönä olin jossain ihmeellisessä vaihtoon valittujen seremoniassa yukata (puuvillainen "kesäkimono") ylläni ja koulumme opiskelijaravintolan Fazer Amican leidit ojensivat meille valituille juhlallisesti tuotelistan, josta saatoimme tilata kaikkia mahdollisia Fazerin makeisia ja muita tuotteita vietäväksi Japaniin. Esimerkiksi sukalaalevyn viereen saattoi merkitä ruutuun vaikkapa 'kahdeksan kappaletta', niinkuin toinen valituksi tullut tyttö teki, ja ojensi sitten listan takaisin yhtä arvokkaasti, kuin se oli hänelle annettukin. Tämä uni oli sentään hieman positiivisempi kuin edellinen, mutta kertoo selkeästi olennaisen - odottelu alkaa kyllästyttämään jo pahemman kerran. -___-

perjantai 18. huhtikuuta 2008

Viikonlopun hyörinää

En sitten ottanut osaa vaihto-orientaatioihin. En usko, että jäin paitsi mistään kohtalokkaasta informaatiosta. Sen sijaan sain tehtyä töitä, jotka toivon mukaan kartuttavat matkakassaa, jollei Japaniin, niin ainakin kesän Brysselin reissua varten. Aupairhommat on tosiaan sovittu, ja elämäni ensimmäiset itsenäiset kokemukset lentolippujen varaamisestakin käyty läpi. Ihan hyvää kokemusta sinänsä tuollainen halvimpien lentolippujen bongailu. Aina ennen kun on saanut luottaa muiden yrityksiin. Samalla olen tutkinut lentolippujen hintoja Japaniin, ja hämmästynyt sitä faktaa, että nuorisoliput eivät todellakaan ole niin kalliita, kuin olen kuvitellut. Toivon mukaan hinnat pysyvät samoissa lukemissa ensi vuonnakin. :P

Ensi viikonloppuna on myös luvassa rahankeruuta mielenkiintoisessa ympäristössä, sillä menen myyntihommiin Sangatsumangan (sarjakuvakustantaja Tammen alaisuudessa) kustannustoimittajan kanssa Tampereen sarjakuvatapahtumaan. Tokikaan hommassa sinänsä ei ole mitään erityisein erikoista, kunhan nyt vain myydään laatikkokaupalla mangaa tietenkin, mutta tuollaisissa tilaisuuksissa tuppaa yleensä olla hauska meininki ja mielenkiintoista asiakaskuntaa palveltavana. :D

Tänään saan uppoutua myös Rei Shimuran maailmaan Shibuyan sydämeen, kun kauan odotettu varaus saapuu vihdoinkin lunastettavaksi kirjastoon. Nuo kirjat ovat fiktiivisuudestaan huolimatta tavattoman hauskaa, mielenkiintoista ja myös opettavaista luettavaa kenelle tahansa Japanista kiinnostuneelle, sillä faktat ovat faktoja ja miljöö todenmukainen, vaikka tarinat ovatkin lennokkaita dekkarikertomuksia. Ei epäilystäkään, miten kulutan aikaa junassa Tampereelle ja takaisin sekä lauantaina että sunnuntaina. ^_^

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Olematon vaihto-orientaatio ja alitajunnan leikkikentät

Joskus harmittaa, kun täällä EVTEKissä muotoilun puoli jää joissain tietyissä asioissa vähän syrjään muista koulutusaloista. Paitsi että emme noudata muiden noudattamaa tiukkaa periodisysteemiä, meillä ei ole samaan tapaan tenttiviikkoja kuin muilla, ja jopa ruokailunkin hoitaa eri ravintoloitsija, meillä ei myöskään liiemmin osallistuta fuksiaisiin, tai mihinkään muihinkaan oppilaskunnan yhteisiin rientoihin tai tapahtumiin. Yksikään edellämainituista ei sinänsä liiemmin hetkauta minua, koska osaa voisi väittää suorastaan positiivisiksi puoliksi, mutta se, että jotkut tärkeät jutut, kuten vaikkapa vaihto-orientaatio, järjestetään vain tekniikan- ja liiketalouden oppilaille, on vähän tylsä juttu.

Meillä muotoiluinstituutissa ei siis ole omaa vaihto-orientaatiota. Ainoat syys, jotka keksin kyseisen orientaation puuttumiselle ovat pieni vaihto-oppilasmäärä suhteessa muihin oppilaitoksen yksiköihin, sekä ylipäätään koko muotoilun yksikön huomattavasti pienempi koko. Tekniikan- tai liiketalouden orientaatioihin saa toki halutessaan osallistua, mutta omasta mielestäni olisi mukavampaa kuulla kokemuksia oman opinalan vaihdoista, oppilaitoksista, käytännöistä jne, koska normaalit opiskelukäytännöt jo Suomessakin eroavat koulumme alojen välillä niin tavattomasti.

Niinpä jätin tänään väliin ainakin liiketalouden yksikön vaihto-orientoinnin, jonka aiheena olisi ollut vaihtojakson suunnittelu, käytännön asiat ja paperisota. Jotenkin minusta tuntuu, että olen lukenut kyseisistä hommista yleistävää tietoa niin paljon, että mikäli omalle kohderyhmälleni tarkennettua tietoa ei ole saatavilla, olisi turhaa matkustaa toiselle puolelle Vantaata. Kaiken lisäksi tämän hetkinen kuvituskurssi vaati huomiotani piirustusharjoitusten muodossa Kansallismuseossa.

Torstain orientaatiot Espoossa koskevat kulttuurien välistä kohtaamista, joka tuntuu sekin Aasian maiden orientaatiopäivien ja kymmenien blogien läpikahlauksen jälkeen jotenkin vähemmän innostavalta aiheelta. Mikäli websivukurssin tunnit Vantaalla sattuvat loppumaan huomenna aikaisemmin, ehkä sitä voisi karauttaa ajoissa Leppävaaraan, kun olen sinne kuitenkin menossa japanintunneille.

– –

Viime yönä näin painajaista, jossa postilaatikkooni oli tullut paksu, iso kirjekuori. Olin innoissani. Lopultakin uutisia Japanista! No, riemu kääntyi itkuksi, kun avasin pullistelevan kirjekuoren ja näin, että se oli aivan täyteen ahdettu erilaisia Japanista lähetettyjä vaihto-opiskelukaavakkeita ja hirveimpänä kaikista; pyyntö tehdä uusi portfolio! XD Lisäksi japanilaiset olivat unessani laittaneet ystäväni Ayumin kääntämään tärkeimmän ohjeistuslapun suomeksi, ja koska ystäväni ei luonnollisestikaan osaa suomea, en ymmärtänyt lapun käännösyrityksestä mitään. :D

Joidenkin teorioiden mukaan unet valmistavat ihmistä kohtaamaan haastavia, vaikeita ja vaarallisiakin tilanteita elämässään, ikään kuin toimien muistikuvien ja kaikkein ahdistavimpien ajatusten ja kokemusten luomana turvallisena harjoituskenttänä. Toivoa sopii, etten joudu hyödyntämään viimeöisen harjoituskentän aikana opittuja toimintamalleja lähitulevaisuudessa. :P

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Sietämätön odotus

Vieläkään ei kuulu Japanista mitään! Myönnettäköön, että kolme viikkoa ei liene mikään erityisen epätavallisen pitkä aika odottaa vastausta, mutta tuntuu, että aikaa olisi kulunut jo paljon enemmän. Kuulemma kuukausi, jopa kaksikin on joillakin vierähtänyt odottelussa, joten olen vielä paremman puolella. Uskottelen itselleni, että kyllä se vastaus sieltä kohta tulee.

Keskiviikkona ja torstaina pitäisi alustavan aikataulun mukaan olla vaihto-orientointitilaisuus niille koulumme oppilaille, jotka on vaihtoon valittu. Hieman hassun tilanteesta tekee se, että niin kovin moni ei vielä todellakaan tiedä, onko heidät valittu. Osa ei ole vielä edes lähettänyt hakemuksiaan matkaan! Ajattelinkin käydä kyselemässä kv-toimistosta, että onko kyseinen tilaisuus todellakin jo tällä viikolla. Toivon kovasti, että sitä olisi siirretty, sillä nuo kyseiset päivät ovat omien normiopintojeni kannalta aika ikävät olla poissa tunneilta. Keskiviikkokin on suunniteltu käytettäväski kokonaan piirustusharjoituksiin Kansallismuseossa, ja ottaisin niihin mieluusti osaa.. Torstain japanin tunneilta olisi myös ikävää olla poissa, kun on sanakokeet ja kaikki.

Japanin opiskelusta sen verran, että tahti on jossain määrin hidasta verrattuna alkukevään omiin pinnistyksiini. Olemme käyneet vain kolme uutta kappaletta oppikirjasta läpi, mikä on omasta mielestäni aika vähän. Toisaalta, täytyy tietenkin ottaa huomioon, että monta kertaa on käytetty sellaiseen kielioppiin tai kanjiharjoituksiin, joita ei koko kirjasta löydy. Loppukeväästä tunnitkin ovat onneksi kaksi kertaa viikossa, joten ehkä se vähän korvaa alkukurssin hitautta. Kanjien piirtäminen tuottaa välillä päänvaivaa. Esteettinen silmäni sanoo, että raapustukseni eivät todellakaan näytä siltä miltä pitäisi. Ehkä sekin taito kehittyy ajan kanssa. ^_^''

torstai 3. huhtikuuta 2008

Edessä kulttuurishokki?

Tiistaina pidetyt Suomen ammattikorkeakoulujen Aasiapäivät olivat ihan mielenkiintoinen tapaus, joskin jälleen kerran täytyy myöntää, että suurin osa infosta oli ennalta kuulutua, mikä hieman latisti omia tunnelmiani. Aluksi info-osuus keskittyi Aasian talouteen, mikä oli yhtä aika suhteellisen puuduttava, mutta myös mielenkiintoinen näkemys tulevaisuuteen. Rokotus- ja terveystietous oli toki valaisevaa, mutta suurin osa siitä keskittyi asioihin, joihin hieman alkeellisempiin oloihin matkustavan täytyy varautua; oli puhetta malariaestolääkityksestä, salmonellasta ja madoista joita elää jossain sisävesien järvissä. Sangen pelottavia ja varmasti hyödyllisiä vinkkejä niille, jotka eivät ole matkaamassa yhteen maailman suurimmista metropoleista, vaan pikemminkin jonnekin päin maaseudulle Intiaan tai Kaakkois-Aasian pikkuisiin saarivaltioihin.

Yleisohjelma oli todellakin sananmukaisesti varsin yleistä, eikä nippelitietoutta päässyt kartuttamaan. Kulttuurishokkiosion luento oli sentään aika erikoinen, ja sisällöltään varsin valaiseva. Olen jotenkin ajatellut koko ajan, että kun olen jo kerran Japanissa ollut, ja tiedän suunnilleen mitä on odotettavissa, en kokisi mitään kulttuurishokkia. En ole kuitenkaan ajatellut, miten moni ihan arkinen asia elämässäni tulee muuttumaan. Ystävien merkitys tulee korostumaan uudessa maassa - etenkin kun omassa tapauksessani Suomesta tuskin on lähtemässä Joshibiin minun lisäkseni yhtä aikaa ketään muuta, korkeintaan yksi oppilas, niin kontaktin ottaminen japanilaisiin opiskelijakollegoihin tulee olemaan varsin tärkeä etappi. Samalla kun nauttii uutuudenviehätyksestä, kannattaa siis luennoitsijan mielestä yrittää lyöttäytyä heti mukaan paikallisten joukkoon, sillä myöhemmin se voi olla vaikeampaa. Siinä vaiheessa, kun koti-ikävä mahdollisesti alkaa kaivautua esiin jostakin alitajunnan syövereistä, olisi hyvä, kun ympärillä olisi edes jonkinlainen turvaverkosto, ettei sitten jäisi yksin.

Luennon sisältöä pohtiessa tuli jopa mieleen kokemukset reilu vuosi sitten ihan vain täällä Vantaalla. Kun yhtäkkiä hyppäsi uuteen ympäristöön ja suurin osa ystävistä jäi vanhalle kotipaikkakunnalle tai muutti jonnekin aivan toiselle puolelle Suomea, oli ikävä välillä aika koettelemus, vaikkei etäisyyttä ollut enempää kuin se reilu 500 kilometriä. Samoin uusi elämäntilanne tuntui välillä vaikealta, kun pitit totutella siihen, että kaikki piti tehdä itse. Kun tähän soppaan lisättiin vielä uusi, täysin erilainen, vaikkakin tosi mukava koulu, oli jonkin asteinen kulttuurishokki varmaankin valmis. Voinkin siis vain arvailla millaiseen shokki- tai stressitilaan, niinkuin sitä joissakin yhteyksissä nimitetään, pääsen sitten, kun joudun ensimmäistä kertaa asumaan aivan yksin, aivan uudessa kaupungissa, aivan eri maassa, aivan erilaisten tapojen ja jopa aivan erilaisen kielen keskellä. Taisin olla aika naiivi, kun kuvittelin, ettei vaihtojakson aikana mikään tulisi minua hetkauttamaan. :P

Maakohtaiset ryhmät olivat ehdottomasti päivän parasta antia. Ryhmän vetäjän osuuden jälkeen japanilainen vaihtari kertoi meille hieman alle parille kymmenelle Japanista kiinnostuneille maastaan. Sen jälkeen ääneen pääsivät pari Japanissa käynyttä vaihtaria. Omasta mielestäni aiempien vaihtareiden kertomukset ovat niistä, joista saa parhaiten jotakin irti. Heidän puheensa ovat käytännöllisiä, kokemus on karttunut yrityksen ja erehdyksen kautta, ja vaikka faktat hyvin usein ovatkin varsin subjektiivisia näkemyksiä tai yksittäisiin tilanteisiin perustuvia kokemuksia, niin ne ovat silti varsin todellisia esimerkkejä siitä, mitä vaihtovuosi esimerkiksi voi pitää sisällään. Saimme myös esittää kysymyksiä, joihin kukin vastasi parhaan kykynsä mukaan.

Tänään puolestaan pääsin sitten kokeilemaan japanintunneilla kalligrafiaa. Harjoittelimme vetoja ja siveltimen käyttöä reilun tunnin, ja sitten pääsimme tekemään suttupaperien sijasta töitä oikealle kalligrafiapaperille. Merkkien piirtely rauhallisesti, vakaalla kädellä ja harkinnalla oli itse asiassa yllättävän meditatiivista. Luulen, että voisin innostua tuosta joskus enemmänkin, tai ainakin sen verran, että siihen muutaman kurssin verran voisi Japanissa perehtyä. ^_^